Jos kuulut CP-liiton toimintapiiriin, sinulla tai omaisellasi on cp-vamma, meningomyeloseele (mmc), hydrokefalia (hc) tai normaalipaineinen hydrokefalia (nph).
Nämä vammat ja sairaudet vaikuttavat hermoston rakenteisiin ja toimintaan ja sitä kautta liikkumiseen, motoriikkaan, kognitiiviseen toimintaan ja arjen toimintakykyyn.
Kuntoutukseen liittyvissä kysymyksissä keskitymme näillä sivuilla aikuisiin. Lasten kuntoutuksesta löydät tarkempaa tietoa verkkosivuiltamme osiosta Kun lapsella on cp-vamma.
Motorisen toimintakyvyn mahdolliset muutokset
Varhain alkaneet neurologiset liikuntavammat vaikuttavat toimintakykyyn läpi elämän. Vaikka vamman taustalla oleva neurologinen vaurio ei välttämättä etene, motorinen toimintakyky ja kuntoutuksen tarpeet voivat muuttua iän, elämäntilanteen ja terveydentilan myötä. Muutoksia voi ilmetä esimerkiksi liikkumisessa, lihasvoimassa, nivelten liikkuvuudessa ja arjen toiminnoista suoriutumisessa.
Siksi kuntoutuksen tarvetta on tärkeää arvioida ja kuntoutusta järjestää yksilöllisesti koko elämän ajan, myös aikuisuudessa. Oikea-aikaisen kuntoutuksen tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa toimintakykyä, ehkäistä sen heikkenemistä sekä tukea mahdollisimman itsenäistä ja omannäköistä elämää.
Cp-vamma
Kävelykyky
Liikkuminen saattaa vaikeutua esimerkiksi lihasvoiman vähentymisen tai nivelten ja luuston ongelmien vuoksi. Vaikeuksien on havaittu kytkeytyvän motoristen vaikeuksien lähtötasoon ja koettuun kipuun.
Esimerkiksi kävelytapaa koskevassa tutkimuksessa (Klund-Hansen ym. 2025) havaittiin, että henkilöillä, joiden cp-vamma vaikutti kehon molempiin puoliin (diplegia ja tetraplegia), heikkenivät 16 vuoden seuranta-aikana sekä kävelynopeus että matka, jonka henkilö pystyi kävelemään. Henkilöillä, joiden cp-vamma vaikutti pääasiassa toiselle puolelle (hemiplegia, monoplegia), molemmat säilyivät keskimäärin ennallaan. Kaikkien osallistujien kävelyssä havaittiin kuitenkin poikkeavuuksia lähtötasoon verrattuna. Uupumus oli yleistä molemmissa ryhmissä jo tutkimuksen alussa, mutta oireiden yleisyys ei lisääntynyt seurannan aikana.
Monteiron ja työryhmän (2025) kirjallisuuskatsauksessa kävelykyvyn heikkenemisen mediaani-ikä oli noin 37 vuotta henkilöillä, joiden cp-vamma vaikutti kehon molempiin puoliin ja noin 52 vuotta henkilöillä, joiden cp-vamma vaikutti pääasiassa kehon toiselle puolelle. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida ennakoida yksittäisen henkilön toimintakyvyn muutoksia.
Käsien ja yläraajojen toiminta
Käsien ja yläraajojen toiminnan muutoksista antaa jonkinlaisen kuvan esimerkiksi Ruotsin CPUP-rekisteriaineistoon perustuva pitkittäisseuranta (Cloodt ym. 2026). Siinä havaittiin hartian, kyynärvarren ja ranteen liikelaajuuksien pienenemistä aikuisuuden aikana. Muutokset olivat keskimäärin suurempia henkilöillä, joiden käsien toimintakyky oli MACS-luokituksen perusteella vaikeammin rajoittunut. Tutkimus mittasi kuitenkin ensisijaisesti nivelten liikelaajuutta, joten sen perusteella ei voida suoraan päätellä, kuinka paljon esimerkiksi käden hienomotoriikka tai itsenäinen suoriutuminen heikkeni.
Asento- ja liikeaisti
Cp-vammaan voi liittyä myös asento- ja liikeaistin eli proprioseptiikan vaikeuksia. Proprioseptio tarkoittaa kykyä havaita kehon ja raajojen asentoa ja liikettä ilman näköön tukeutumista. Sillä on merkitystä muun muassa liikkeiden ohjaamisessa ja tasapainon hallinnassa. Proprioseptiikan merkitystä cp-vammaan liittyvissä motorisissa vaikeuksissa tutkitaan edelleen.
Syöminen ja nieleminen
Ruotsalaisen CPUP-aineiston perusteella syömisen ja juomisen turvallisuutta rajoittavaa dysfagiaa eli nielemisvaikeutta esiintyy noin 32 %:lla aikuisista, joilla on cp-vamma (McAllister ym. 2022). Kyse oli kuitenkin poikkileikkaustutkimuksesta, joten se kertoo lähinnä ongelmien yleisyydestä eri-ikäisillä aikuisilla. Aiemmassa, 30–69-vuotiaiden aikuisten tutkimuksessa henkilöt itse olivat kuvanneet nielemisen ja ruokailun muuttumista aikuisiässä (Balandin ym. 2009). Tässä aineistossa vähittäisiä muutoksia nielemisessä ja ruokailuun liittyvissä taidoissa havaittiin jo 30 vuoden iästä alkaen. Myös tämä toimintakyvyn osa-alue siis edellyttää seurantaa aikuisuudessa.
Mmc
Kävelykyky
Henkilöillä, joilla on mmc, kävelykykyyn vaikuttavat monet tekijät, ja niiden merkitys voi muuttua eri elämänvaiheissa. Laajassa pitkittäistutkimuksessa kävelykyvyn havaittiin olevan yhteydessä muun muassa motoriseen vauriotasoon ja kirurgisiin toimenpiteisiin. Näiden tekijöiden merkitys kuitenkin vaihteli seurannan aikana (Davis ym. 2020).
Nuoruudessa kävely voi vähentyä esimerkiksi silloin, kun liikkumisen vaatimukset kasvavat ja pyörätuolin käyttö lisääntyy. Tutkijat nostivat myös lihavuuden esiin mahdollisena itsenäisen kävelykyvyn vähenemiseen liittyvänä tekijänä myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Kävelykyvyn kehitys on siten monen tekijän yhteisvaikutusta, eikä sitä voida luotettavasti ennustaa pelkän motorisen vauriotason perusteella.
Kävelykapasiteetin muutoksia tarkasteltiin myös neljän vuoden seurantatutkimuksessa, johon osallistui 59–66-vuotiaita aikuisia, joilla oli mmc (Klund-Hansen ym. 2025). Tutkimuksessa havaittiin, että pidemmän matkan kävelykapasiteetti voi heikentyä, vaikka lyhyellä matkalla mitattu kävelynopeus pysyisi suhteellisen ennallaan. Osallistujat yhdistivät kävelykykynsä heikkenemisen muun muassa lisääntyneeseen lihasheikkouteen, kipuun, fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen ja kiinnittyneen selkäytimen oireyhtymään (TCS). Tutkimuksen tuloksia on kuitenkin tulkittava varoen, sillä osallistujia oli vähän ja mukana oli vain käveleviä henkilöitä, joilla ei ollut hydrokefaliaa. Tuloksia ei siksi voida suoraan yleistää kaikkiin aikuisiin, joilla on mmc.
Jos motorinen toimintakyky heikkenee, on tärkeää selvittää mahdolliset hoidettavissa olevat syyt. Toimintakykyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi kiinnittyneen selkäytimen oireyhtymä sekä muut neurologiset, ortopediset tai yleiseen terveydentilaan liittyvät muutokset.
Käsien toiminta
Mmc:een voi liittyä myös yläraajojen motorisen toimintakyvyn vaikeuksia. Pienessä poikittaistutkimuksessa nuorilla aikuisilla, joilla oli mmc ja hydrokefalia, havaittiin verrokkeihin verrattuna vaikeuksia muun muassa liikkeiden tarkkuudessa, nopeissa vuorottelevissa liikkeissä ja yläraajan asennon hallinnassa (Dennis ym. 2009). Kognitiivinen kuormitus saattoi lisäksi heikentää motorista suoriutumista erityisesti tilanteissa, joissa oli suoritettava useita tehtäviä samanaikaisesti.
Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa havaitut yläraajojen motoriset vaikeudet voivat jatkua aikuisikään. Tutkimuksessa ylempi selkäytimen vauriotaso ei ollut yhteydessä yksittäisissä yläraajojen motorisissa tehtävissä suoriutumiseen, mutta se oli yhteydessä vähäisempään itsenäisyyteen arjen motorisissa toiminnoissa.
Lapsuudessa alkanut hydrokefalia
Hydrokefaliaan liittyvien toimintarajoitteiden yleisyys ja vaikeusaste vaihtelevat huomattavasti hydrokefalian taustasyyn mukaan. Tämä kävi ilmi Vinchonin ym. (2012) takautuvassa pitkäaikaisseurantatutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 456 lapsuudessa hydrokefalian vuoksi hoidettua henkilöä, joiden seuranta oli jatkunut aikuisikään asti. Tutkittavien toimintakyky aikuisuudessa vaihteli vaikeista toimintarajoitteista täysin itsenäiseen selviytymiseen.
Myös motoristen toimintarajoitteiden yleisyydessä havaittiin merkittäviä eroja hydrokefalian taustasyyn mukaan. Mmc:een liittyvän hydrokefalian ryhmässä motorisia toimintarajoitteita esiintyi lähes kaikilla (98,8 %), kun taas aivokasvaimeen liittyvän hydrokefalian ryhmässä niitä esiintyi 29,6 prosentilla ja aivokalvontulehduksen jälkeisen hydrokefalian ryhmässä 44,1 prosentilla.
Toisessa synnynnäisen hydrokefalian pitkäaikaisseurannassa (Preuss ym. 2015) saavutettu toimintakyky näyttäytyi aikuisuudessa suhteellisen vakaana silloin, kun vakavat sunttihäiriöt voitiin välttää. Motoriset vaikeudet ja akuutit sunttihäiriöt kuuluivat tässäkin aineistossa kuitenkin merkittäviin aikuisiän terveysongelmiin.
Normaalipaineinen hydrokefalia (NPH/iNPH)
NPH (normaalipaineinen hydrokefalia) on yläkäsite, joka tarkoittaa hydrokefalian muotoa, johon liittyy tyypillisesti kävelyn ja tasapainon, kognition sekä virtsanpidätyksen vaikeuksia. NPH voi olla myös sekundaarinen (sNPH), jolloin taustalla on tunnistettava syy, kuten lukinkalvonalainen verenvuoto, aivokalvontulehdus tai aivovamma. iNPH (idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia) on NPH:n alatyyppi. Idiopaattinen tarkoittaa, ettei hydrokefalialle ole tunnistettavissa selvää sitä aiheuttanutta sairautta tai tapahtumaa. Tässä osiossa lähteinä käytetyt tutkimukset käsittelevät motorista toimintakykyä juuri iNPH:n yhteydessä.
Kävely
Idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia on ikääntyvässä väestössä ilmenevä etenevä sairaus, ja kävelyvaikeus on yksi sen keskeisistä oireista. Kävelyhäiriö on usein ensimmäinen oire.
Tyypillisiä motorisia löydöksiä ovat olleet lyhentynyt askelpituus, leveäraiteinen kävely, laahustava kävely, liikkeiden hidastuminen, tasapainovaikeudet, kävelyn käynnistämisen vaikeus ja jähmettyminen sekä kääntymisen vaikeutuminen. Myös asennonhallinnan heikkeneminen ja kaatumisriski ovat tavallisia.
Meta-analyysissa kävelyn poikkeavuuksista ja niiden muutoksista likvorin poistokokeen ja sunttileikkauksen jälkeen havaittiin, että kävelynopeus, askelpituus ja useat muut kävelyn ominaisuudet paranivat aivo-selkäydinnesteen poistamisen jälkeen ja vielä selvemmin sunttileikkauksen jälkeen. Kävely ei kuitenkaan keskimäärin palautunut kokonaan terveiden verrokkien tasolle (Passaretti ym. 2023.)
Käsien ja yläraajojen toiminta
Aivo-selkäydinnesteen poistamisen jälkeen myös käden ja yläraajan motorisilla testeillä on pystytty havaitsemaan muutoksia. Tämä tukee käsitystä siitä, että iNPH on laajempi motorisen säätelyn häiriö kuin pelkkä kävelyhäiriö, vaikka kävely onkin sen tunnetuin motorinen oire. Likvorin poiston ja sunttileikkauksen vasteen arvioinnissa voi siis olla hyötyä myös yläraajojen motorista toimintakykyä mittaavista testeistä (Tsakanikas ym. 2009).
Vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa tarkasteltiin 75 iNPH:ta sairastavan henkilön motorista toimintakykyä ennen sunttileikkausta sekä 3 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen (Sirkka ym. 2021). Siinä havaittiin, että yläraajojen toiminta, kävely ja tasapaino paranivat sunttileikkauksen jälkeen, ja saavutettu paraneminen säilyi pääosin 12 kuukauden seurannan ajan. Tämä oli myös yhteydessä päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen.
Kipu
Kipu voi heikentää merkittävästi toimintakykyä, arjessa selviytymistä, osallistumista ja elämänlaatua. Neurologiseen vammaan liittyvän kivun syy on tärkeää selvittää ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan. Pitkittynyt kipu voi lisätä myös kuntoutuksen tarvetta.
Kivun hoidossa ja kuntoutuksessa tavoitteena on kivun lievittymisen lisäksi vähentää sen toimintakykyä rajoittavia vaikutuksia sekä tukea liikkumista, arjessa toimimista ja osallistumista. Kuntoutuksen tavoitteena voi olla myös toimintakyvyn ylläpitäminen tai sen heikkenemisen ehkäiseminen. Tavoitteet määritellään yksilöllisesti yhdessä kuntoutujan kanssa (Kipu: Käypä hoito -suositus 2026).
Cp-vamma
Cp-vammaan liittyvän kivun taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten spastisuus, nivelten virheasennot, nivelrikko, tuki- ja liikuntaelimistön poikkeava kuormitus tai hermostoperäinen kipu. Myös hoitotoimenpiteet ja terapiat voivat aiheuttaa kipua.
Ruotsalaisen CPUP-seurantaohjelman vuoden 2025 raportin mukaan kipua esiintyi 62 prosentilla rekisteriin kuuluvista aikuisista. Kivun esiintyvyys oli yhteydessä ikään: 16–19-vuotiaista kipua raportoi 54 prosenttia ja 50–59-vuotiaista 74 prosenttia. Rekisteritiedot osoittavat, että kipu on yleistä aikuisilla, joilla on cp-vamma, ja sen esiintyvyys vaihtelee ikäryhmittäin (CPUP 2025).
Myös CPUP-rekisteriin perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että kipua esiintyi noin kahdella kolmasosalla aikuisista, joilla oli cp-vamma. Voimakas kipu oli yhteydessä arjen toimintojen ja unen häiriintymiseen (Rodby-Bousquet ym. 2021).
Mmc
Mmc:een voi liittyä sekä tuki- ja liikuntaelimistöstä johtuvaa että neuropaattista eli hermovaurioperäistä kipua. Kivun taustalla voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen fyysinen kuormitus, nivelten tai selkärangan virheasennot sekä neurologiset muutokset.
Tutkimusten mukaan kipu on yleistä aikuisilla, joilla on selkärankahalkio (spina bifida). Vuonna 2023 julkaistussa meta-analyysissa kivun keskimääräinen esiintyvyys oli 44 prosenttia. Vuoden 2025 järjestelmällisessä katsauksessa selkä ja lonkat olivat aikuisilla yleisiä kipualueita. Tutkimuksiin sisältyi kuitenkin myös muita selkärankahalkion muotoja kuin mmc, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin henkilöihin, joilla on mmc.
MMC liittyvän kivun arvioinnissa on tärkeää tunnistaa kivun mahdolliset syyt ja erottaa toisistaan tuki- ja liikuntaelimistöperäinen sekä neuropaattinen kipu. Kivun vaikutukset toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen tulee huomioida yksilöllisesti.
Lapsuudessa alkanut hydrokefalia
Päänsärky ja muu pitkäaikainen kipu voivat heikentää merkittävästi toimintakykyä ja elämänlaatua henkilöillä, joilla on varhain alkanut hydrokefalia. Kivun yleisyydestä ja sen pitkäaikaisista vaikutuksista on kuitenkin vielä rajallisesti tutkimustietoa.
Suntilla hoidetuilla henkilöillä päänsärky voi liittyä esimerkiksi suntin toimintahäiriöön tai aivo-selkäydinnesteen liialliseen tai riittämättömään poistumiseen. Liiallinen nesteen poistuminen eli ylidrenaatio voi aiheuttaa matalaan kallonsisäiseen paineeseen liittyvää päänsärkyä, joka tyypillisesti pahenee pystyasennossa ja helpottuu makuulla. Riittämätön nesteen poistuminen voi puolestaan johtaa kallonsisäisen paineen nousuun.
Uusi, voimakas tai selvästi muuttunut päänsärky edellyttää lääkärin arviota mahdollisen suntin toimintahäiriön tai muun hoidettavan syyn selvittämiseksi.
Normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH)
Kipu ei kuulu idiopaattisen normaalipaineisen hydrokefalian tyypillisiin ydinoireisiin, joita ovat kävelyvaikeudet, kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen ja virtsaamisoireet. Päänsärkyä ja muuta kipua voi kuitenkin esiintyä erityisesti suntilla hoidetuilla henkilöillä.
Ruotsalaisessa INPH-CRasH-tutkimuksessa 36 prosenttia suntilla hoidetuista henkilöistä raportoi päänsärkyä useita kertoja kuukaudessa tai useammin, kun verrokkiryhmässä vastaava osuus oli 12 prosenttia. Asentoriippuvaista päänsärkyä esiintyi 16 prosentilla ja jatkuvaa vatsakipua 20 prosentilla tutkituista iNPH-potilaista.
Tulokset osoittavat, että kipuoireiden tunnistaminen ja niiden mahdollisten syiden selvittäminen on tärkeää myös iNPH pitkäaikaisseurannassa.
Suomen CP-liiton terveydenhuoltopalveluja koskevassa kyselyssä (2023) kipuoireita raportoitiin seuraavasti:
- vastaajista, joilla cp-vamma 82 % (n 55)
- vastaajista, joilla hc tai nph 80 % (n 15)
- vastaajista, joilla mmc 70 % (n 7)
Pienen otoskoon (N 67) vuoksi edellä olevia tuloksia voi pitää enintään suuntaa antavina. Lisäksi on huomioitava, että vastaajista ryhmässä ’hc tai nph’ (n 15) viidellä henkilöllä oli mmc, neljällä henkilöllä cp-vamma ja vain yhdellä henkilöllä nph.
Kuormitus ja uupumus
Uupumus voi merkittävästi heikentää neurologisen vamman kanssa elävän henkilön toimintakykyä ja rajoittaa osallistumista. Uuden tai lisääntyneen uupumuksen syy on tärkeää selvittää, sillä taustalla voi olla hoidettavissa olevia tekijöitä, kuten kipua, unihäiriöitä, mielialaoireita tai muita terveydentilan muutoksia.
Kuntoutuksen avulla voidaan pyrkiä ylläpitämään fyysistä suorituskykyä, löytämään sopiva tasapaino aktiivisuuden ja palautumisen välillä sekä vähentämään tarpeetonta fyysistä ja kognitiivista kuormitusta. Tavoitteena on tukea arjessa toimimista ja osallistumista sekä ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä. Tarvittaessa arvioidaan myös liikkumistapoja, apuvälineitä ja ympäristön mukautuksia.
Cp-vamma
Cp-vammaan liittyvät motorisen toiminnan vaikeudet voivat lisätä liikkumisen ja päivittäisten toimintojen kuormittavuutta. Liikkeiden hallinta voi vaatia tavallista enemmän fyysistä ponnistelua ja tietoista keskittymistä, mikä voi osaltaan lisätä uupumusta.
Tutkimusten mukaan fyysinen uupumus on yleistä aikuisilla, joilla on cp-vamma. Norjalaisessa kyselytutkimuksessa aikuiset, joilla oli cp-vamma, raportoivat enemmän fyysistä uupumusta kuin muu väestö. Uupumukseen olivat yhteydessä erityisesti kipu, toimintakyvyn heikkeneminen ja elämänlaadun heikkeneminen (Jahnsen ym. 2003).
Pitkittäistutkimuksissa on lisäksi havaittu, että kävelykyvyn heikkeneminen, kipu ja uupumus voivat esiintyä samanaikaisesti. Näiden muutosten yksilöllinen eteneminen kuitenkin vaihtelee (Klund-Hansen ym. 2025). Uupumuksen tunnistaminen ja siihen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen on siksi tärkeää myös aikuisuuden seurannassa.
Mmc
Mmc:een liittyvät lihasheikkous, liikkumisen rajoitteet ja kipu voivat lisätä arjen kuormittavuutta ja altistaa uupumukselle. Myös psyykkinen kuormitus ja mahdolliset unihäiriöt on tärkeää huomioida uupumuksen syitä selvitettäessä.
Pienessä neljän vuoden seurantatutkimuksessa havaittiin, että kävelykapasiteetin heikkenemiseen liittyi myös koetun uupumuksen lisääntymistä. Tutkimukseen osallistui kymmenen 59–66-vuotiasta kävelevää aikuista, joilla oli mmc mutta ei hydrokefaliaa. Kuudella osallistujalla todettiin seurannan lopussa voimakasta uupumusta, ja heillä havaittiin myös suurimmat muutokset kuuden minuutin kävelymatkassa (Klund-Hansen ym. 2025).
Tutkimus viittaa siihen, että kävelykapasiteetin muutosten lisäksi on tärkeää seurata koettua uupumusta. Pienen ja valikoituneen tutkimusjoukon vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää kaikkiin aikuisiin, joilla on mmc.
Lapsuudessa alkanut hydrokefalia
Lapsuudessa alkaneeseen hydrokefaliaan voi liittyä toimintakyvyn vaikeuksia, jotka lisäävät arjen fyysistä tai kognitiivista kuormittavuutta. Erityisesti tarkkaavuuden, muistin ja toiminnanohjauksen vaikeudet voivat tehdä opiskelusta, työstä ja päivittäisistä toiminnoista kuormittavia.
Lapsuudessa hydrokefalian vuoksi hoidettujen henkilöiden pitkäaikaisseurannoissa on havaittu kognitiivisen toimintakyvyn vaikeuksia myös aikuisuudessa. Lisäksi eräässä pitkäaikaisseurannassa uupumus oli yhteydessä heikompaan elämänlaatuun. Tutkimustietoa nimenomaan uupumuksen yleisyydestä ja sen taustatekijöistä aikuisilla on kuitenkin vielä vähän (Lindquist ym. 2014; Schulz ym. 2022).
Uuden tai selvästi lisääntyneen uupumuksen yhteydessä on tärkeää arvioida yleisen terveydentilan ja kuormituksen lisäksi myös hydrokefalian hoitotilanne. Erityisesti silloin, kun uupumukseen liittyy uusia neurologisia oireita, päänsärkyä, pahoinvointia tai toimintakyvyn selvää heikkenemistä, on selvitettävä mahdollinen suntin toimintahäiriö tai muu hoidettava syy.
Normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH)
Uupumus, päiväaikainen uneliaisuus ja aloitekyvyn väheneminen voivat liittyä myös idiopaattiseen normaalipaineiseen hydrokefaliaan (iNPH), vaikka ne eivät kuulu sairauden tyypillisiin ydinoireisiin. Nämä oireet voivat vaikeuttaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä ja osallistumista.
Tutkimuksissa on havaittu, että iNPH sairastavilla henkilöillä esiintyy verrokkeja enemmän päiväaikaista uneliaisuutta. Vuonna 2026 julkaistussa tutkimuksessa, johon osallistui 46 iNPH-potilasta ja 74 verrokkia, iNPH-ryhmän päiväaikainen uneliaisuus oli keskimäärin voimakkaampaa (Onder ym. 2026).
Myös sunttihoidon jälkeisiä muutoksia on tutkittu. Pienessä 32 henkilön seurantatutkimuksessa päiväaikainen uneliaisuus väheni sunttihoidon jälkeen erityisesti niillä, joilla uneliaisuus oli ennen leikkausta voimakasta (Lidén ym. 2025).
Uupumusta arvioitaessa on tärkeää erottaa toisistaan fyysinen ja kognitiivinen uupumus, päiväaikainen uneliaisuus sekä aloitekyvyn väheneminen. Oireiden taustalla voi olla myös muita hoidettavia tekijöitä, kuten unihäiriöitä, lääkityksen vaikutuksia tai muita sairauksia. Kuntoutuksessa voidaan tukea toimintakykyä, päivittäisten toimintojen jäsentämistä ja sopivan kuormitustason löytämistä.
Suomen CP-liiton terveydenhuoltopalveluja koskevassa kyselyssä (2023) uupumusoireita raportoitiin seuraavasti:
- vastaajista, joilla cp-vamma 51 %
- vastaajista, joilla hc tai nph 46 %
- vastaajista, joilla mmc 14 %
Pienestä otoksesta ja edellä kuvatusta diagnoosien päällekkäisyydestä huolimatta ainakin cp-vammaa koskeva on linjassa ruotsalaisen seurantatiedon kanssa. Uupumusta esiintyy keskimäärin 46 %:lla ruotsalaisista aikuisista, joilla on cp-vamma; esimerkiksi ikäryhmässä 40–49-vuotiaat osuus on ollut noin 56 %.
Kognition ja osallisuuden haasteet
Kognitio tarkoittaa tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn, muistamiseen ja käyttämiseen liittyviä toimintoja. Neurologiseen liikuntavammaan voi liittyä myös kognitiivisia eli tiedonkäsittelyn vaikeuksia.
Yksittäisten kognitiivisten toimintojen vaikeuksista ei voi päätellä henkilön yleistä älykkyystasoa. Myöskään liikuntavamman vaikeusaste ei yksin kerro henkilön kognitiivisesta toimintakyvystä.
Kognitiiviset vaikeudet voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskeluun, työhön, arjen organisointiin ja omasta terveydestä huolehtimiseen ja palvelujen hakemiseen. Myös palvelujärjestelmässä asiointi voi edellyttää huomattavia kognitiivisia voimavaroja.
Olennaista on tunnistaa henkilön vahvuudet ja vaikeudet sekä löytää toimivat tavat tiedon esittämiseen, ympäristön mukauttamiseen ja tarvittavan tuen järjestämiseen.
| Kognition osa-alue | Miten vaikeudet näkyvät arjessa |
| Toiminnanohjaus | Toiminnan aloittaminen on vaikeaa, tehtävä jää kesken, monivaiheinen tehtävä sekoittuu tai suunnitelmaa on vaikea muuttaa. |
| Tarkkaavuus | Keskittyminen herpaantuu, usean asian seuraaminen samanaikaisesti on vaikeaa tai hälyinen ympäristö kuormittaa. |
| Työmuisti | Ohjeen alku unohtuu ennen kuin tehtävä on valmis tai mielessä pidettävien asioiden käsittely on vaikeaa. |
| Prospektiivinen muisti | Henkilö tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta ei muista tehdä sitä oikeaan aikaan – esimerkiksi ottaa lääkettä, maksaa laskua tai lähteä tapaamiseen. |
| Tiedonkäsittelyn nopeus | Asian ymmärtäminen, vastaaminen tai tehtävän tekeminen vaatii enemmän aikaa. |
| Visuospatiaaliset toiminnot | Paikkojen, suuntien, etäisyyksien tai asioiden välisten tilasuhteiden hahmottaminen voi olla vaikeaa. |
| Havaintomotoriset toiminnot | Näköhavainnon ja liikkeen yhdistäminen voi olla vaikeaa esimerkiksi kirjoittamisessa, esineiden käsittelyssä tai tietokoneen käytössä. |
| Oppiminen ja muisti | Uuden tiedon oppiminen tai opitun mieleen palauttaminen voi vaatia toistoa, jäsentämistä tai ulkoisia muistikeinoja. |
Cp-vamma ja kognitio
Aikuisten, joilla on cp-vamma, kognitiivinen toimintakyky vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Motorisen toimintakyvyn vaikeusasteen ja kognitiivisen suoriutumisen välillä on tutkimuksissa havaittu yhteyksiä, mutta kognitiivista toimintakykyä ei voida päätellä yksittäisen henkilön motorisen toimintakyvyn tai puhekyvyn perusteella.
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella cp-vammaan liittyvät kognitiiviset vaikeudet ovat usein muodostuneet jo varhain ja näyttävät säilyvän suhteellisen vakaina myöhäisnuoruudesta keski-aikuisuuteen. Pitkittäistutkimuksia on kuitenkin vähän, joten kognitiivisen toimintakyvyn muutoksista myöhemmällä aikuisiällä ei vielä ole riittävästi tietoa.
Kognition osa-alueita, joilla on tutkimuksissa kuvattu vaikeuksia (aikuiset):
- toiminnanohjaus eli oman toiminnan suunnittelu, aloittaminen, ohjaaminen ja muuttaminen tilanteen vaatimalla tavalla
- visuospatiaaliset toiminnot eli tilan, sijaintien ja niiden välisten suhteiden näönvarainen hahmottaminen
- havaintomotoriset toiminnot eli havaitun tiedon käyttäminen liikkeen ja toiminnan ohjaamiseen
- tarkkaavuus ja tiedonkäsittelyn nopeus
- episodinen muisti
Näyttö on vahvinta toiminnanohjauksen vaikeuksista. Muiden osa-alueiden tutkimusnäyttö on toistaiseksi epävarmempaa.
Kognitiivinen toimintakyky tulisi tarvittaessa arvioida erikseen ja käyttää mahdollisuuksien mukaan arviointimenetelmiä, joissa motorisen toimintakyvyn vaikutus tuloksiin on mahdollisimman vähäinen. Nykyisin ei kuitenkaan ole käytettävissä aikuisille, joilla on cp-vamma, validoitua kognitiivista seulontatestistöä, jossa motoristen vaatimusten vaikutus olisi minimoitu.
Mmc ja kognitio
Mmc on spina bifidan avoin muoto, johon liittyy tyypillisesti Chiari II -epämuodostuma ja usein myös hydrokefalia. Suuri osa mmc liittyvää kognitiota koskevasta tutkimuksesta on tehty henkilöillä, joilla on myös hydrokefalia, usein suntilla hoidettuna. Tutkimuksissa havaittuja kognitiivisia vaikeuksia ei siksi voida yksiselitteisesti pitää pelkän selkäytimen kehityshäiriön seurauksina.
Mmc:een liittyvä kognitiivinen profiili on yksilöllinen ja usein epätasainen. Kognitiiviseen toimintakykyyn voivat vaikuttaa mmc:een liittyvät aivojen kehitykselliset ja rakenteelliset poikkeavuudet. Tutkimuksissa kognitiiviseen toimintakykyyn on yhdistetty muun muassa hydrokefalia, Chiari II -epämuodostuma sekä aivokurkiaisen ja muiden aivojen rakenteiden poikkeavuuksia. Koska nämä esiintyvät usein yhdessä, yksittäisen muutoksen vaikutusta kognitioon on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta.
Hydrokefalia on yleinen mmc:n yhteydessä, ja sillä näyttää olevan merkitystä kognitiivisen toimintakyvyn kannalta. Hydrokefalian itsenäistä vaikutusta on kuitenkin vaikea määrittää, sillä mmc:een voi liittyä samanaikaisesti useita keskushermoston kehityksellisiä poikkeavuuksia.
Yleinen älykkyystaso ei yksin kuvaa mmc:een liittyvää kognitiivista toimintakykyä. Myös henkilöllä, jonka yleinen älykkyystaso sijoittuu tavanomaiselle alueelle, voi olla yksittäisten kognitiivisten toimintojen vaikeuksia. Aikuisia koskevassa systemaattisessa katsauksessa johdonmukaisimpia havaintoja olivat muistin, erityisesti työmuistin ja prospektiivisen muistin, vaikeudet, kun taas muiden kognition osa-alueiden tulokset vaihtelivat tutkimusten välillä.
Kognition osa-alueita, joilla henkilöillä, joilla on mmc, on tutkimuksissa kuvattu vaikeuksia:
- työmuisti ja prospektiivinen muisti eli suunnitellun asian muistaminen oikealla hetkellä
- opitun tiedon mieleen palauttaminen
- toiminnanohjaus, kuten toiminnan suunnittelu, aloittaminen ja organisointi
- tarkkaavuus
- visuospatiaaliset ja muut visuaalisen tiedonkäsittelyn toiminnot
- tiedon yhdistäminen kokonaisuuksiksi ja asiayhteyksien ymmärtäminen
Kognitiiviset vaikeudet voivat vaikuttaa käytännössä esimerkiksi oppimiseen, itsenäiseen asumiseen ja henkilökohtaiseen huolenpitoon, oman terveyden ja hoidon hallintaan sekä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Erityisesti toiminnanohjauksen vaikeuksilla voi olla huomattava merkitys päivittäisessä elämässä.
Lapsuudessa alkanut hydrokefalia ja kognitio
Lapsuudessa alkaneeseen hydrokefaliaan voi liittyä kognitiivisia eli tiedonkäsittelyn vaikeuksia, jotka voivat jatkua aikuisuuteen. Vaikeuksia on kuvattu muun muassa työmuistissa, tarkkaavuudessa ja visuospatiaalisissa toiminnoissa. Kognitiivinen toimintakyky ja vaikeuksien luonne vaihtelevat kuitenkin huomattavasti yksilöiden välillä.
Lapsuudessa hydrokefaluksen vuoksi hoidettujen henkilöiden pitkäaikaisseurannassa 47,6 %:lla todettiin aikuisuudessa kognitiivisia jälkitiloja. Tutkimuksessa kognitiivisia vaikeuksia ei kuitenkaan kuvattu tarkemmin, ja niiden esiintyminen vaihteli hydrokefalian taustalla olevan syyn mukaan. Tutkimus ei osoita, että kognitiivinen toimintakyky olisi heikentynyt iän myötä.
Varhain kehittyneessä hydrokefaliassa (sikiöaikana tai ensimmäisen elinvuoden aikana alkanut hydrokefalia) kognitiiviset vaikeudet eivät siten välttämättä merkitse aikuisuudessa etenevää toimintakyvyn heikkenemistä, vaan ne voivat kuvastaa lapsuudesta lähtien muodostunutta yksilöllistä kognitiivista profiilia. Pitkäaikaisseurannassa on esimerkiksi havaittu, että lapsuudessa normaalitasoisesti kognitiivisesti suoriutuneiden valikoidussa ryhmässä yleinen kognitiivinen toimintakyky oli säilynyt hyvänä keskimäärin 35 vuoden ikään asti, vaikka työmuistissa ja tiedonkäsittelyn nopeudessa havaittiin erityisiä vaikeuksia.
Idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH) ja kognitio
iNPH:hon voi liittyä aiempaan toimintakykyyn verrattuna kehittyviä kognitiivisia vaikeuksia. Varhaisemmissa vaiheissa on kuvattu erityisesti tarkkaavuuden, psykomotorisen nopeuden ja muistin vaikeuksia, ja edenneemmässä iNPH:ssa vaikeuksia voi esiintyä laaja-alaisemmin. Kognitiiviset vaikeudet voivat vaikuttaa myös päivittäiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Keskeisiä iNPH:ssa kuvattuja kognitiivisia vaikeuksia ovat:
- tiedonkäsittelyn hidastuminen
- psykomotorinen hidastuminen
- toiminnanohjauksen vaikeudet
- tarkkaavuuden vaikeudet
- muistivaikeudet
Myös visuoperseptuaalisten ja visuospatiaalisten toimintojen vaikeuksia on kuvattu.
Vuonna 2026 julkaistussa laajassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä keskeisiksi iNPH:n kognitiivisiksi vaikeuksiksi määriteltiin tiedonkäsittelyn hidastuminen, psykomotorinen hidastuminen ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Katsaukseen sisältyi 195 tutkimusta ja 11 445 henkilöä. Kognitiivisessa toimintakyvyssä havaittiin paranemista sunttileikkauksen jälkeen useilla mittareilla, mutta tuloksiin vaikuttivat huomattavasti käytetyt arviointimenetelmät.
Tutkijoiden mukaan kognition seurannassa tulisi huomioida erityisesti toiminnanohjaus, tarkkaavuus sekä tiedonkäsittelyn ja psykomotorisen toiminnan nopeus. MMSE:n tai MoCA:n kaltaista yleistä kognitiivista seulontaa voidaan käyttää osana kokonaisarviota, mutta pelkkä kokonaispistemäärä ei kuvaa riittävästi iNPH:lle tyypillisiä kognitiivisia muutoksia. Tarvittaessa arviointia täydennetään näitä toimintoja tarkemmin mittaavilla menetelmillä tai neuropsykologisella tutkimuksella.
Lähteet
Kela. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus. Kelan etuusohjeet. Kansaneläkelaitos. Julkaistu 1.10.2026 Ohje pdf-muodossa.
Kipu. 2026. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Julkaistu 25.8.2026. Koko suositus. www.kaypahoito.fi
Sattoe, J. N. T. & Hilberink, S. R. 2023. Impairments and comorbidities in adults with cerebral palsy and spina bifida: a meta-analysis. Frontiers in Neurology, 14, 1122061. Koko tutkimus (avoin julkaisu). PubMed
Cp-vamma
Baduni, K., Perry, B., Warschausky, S. & Maitre, N. L. (2026). Cognition in adults with cerebral palsy: A systematic review. Developmental Medicine & Child Neurology. https://doi.org/10.1111/dmcn.70280
Balandin, S., Hemsley, B., Hanley, L. & Sheppard, J. J. (2009). Understanding mealtime changes for adults with cerebral palsy and the implications for support services. Journal of Intellectual & Developmental Disability, 34(3), 197–206. https://doi.org/10.1080/13668250903074489
Cloodt, E., Hedberg-Graff, J., Lindgren, A., Arner, M., Manousaki, E., Pettersson, K. & Rodby-Bousquet, E. (2026). Longitudinal decline in upper-limb range of motion in adults with cerebral palsy. Developmental Medicine & Child Neurology, 68(4), 558–565. https://doi.org/10.1111/dmcn.16454
CPUP. 2025. Årsrapport 2025 (verksamhetsår 2024). CPUP – Cerebral Pares Uppföljningsprogram, Ruotsin kansallinen laaturekisteri. Koko raportti (PDF). cpup.se
Jahnsen, R., Villien, L., Stanghelle, J. K. & Holm, I. 2003. Fatigue in adults with cerebral palsy in Norway compared with the general population. Developmental Medicine & Child Neurology, 45(5), 296–303. Koko tutkimus (PDF).
Jyväskylän yliopisto (2021–2023). Integrating SENSorimotor disorders with ankle hyperresistance in cerebral palsy (ISENS). Tutkimushanke. Lähdesivu
Klund-Hansen, S. L., Opheim, A., Gjøvaag, T., Lundgaard, E., Månum, G. & Rennie, L. (2025). A 16-year follow-up of walking function, fatigue, and pain in adults aged 34–65 years with spastic cerebral palsy. Journal of Rehabilitation Medicine, 57, 43295. https://doi.org/10.2340/jrm.v57.43295
McAllister, A., Sjöstrand, E. & Rodby-Bousquet, E. (2022). Eating and drinking ability and nutritional status in adults with cerebral palsy. Developmental Medicine & Child Neurology, 64(8), 1017–1024. https://doi.org/10.1111/dmcn.15196
Monteiro, R. F. L., Santana, C. A. S., Chagas, P. S. C. & de Campos, A. C. (2025). Factors related to motor outcomes in adolescents and adults with cerebral palsy: A systematic review. Brazilian Journal of Physical Therapy, 29(5), 101225. https://doi.org/10.1016/j.bjpt.2025.101225
Rodby-Bousquet, E., Alriksson-Schmidt, A. & Jarl, J. 2021. Prevalence of pain and interference with daily activities and sleep in adults with cerebral palsy. Developmental Medicine & Child Neurology, 63(1), 60–67. Koko tutkimus (avoin julkaisu).
Sand, K., Starrfelt, R. & Robotham, R. J. (2024). Cognitive Functioning and Assessment in Adults with Cerebral Palsy: A Scoping Review, Developmental Neurorehabilitation, 27(1–2), 57–67. https://doi.org/10.1080/17518423.2024.2347991
Meningomyeloseele (mmc)
Klund-Hansen, S. L., Lundberg Larsen, K., Lidal, I. B., Fagereng, E. & Rennie, L. 2025. Walking function and capacity in middle-aged and older (59–66y) adults with spina bifida myelomeningocele: A 4-year follow-up study. Archives of Rehabilitation Research and Clinical Translation, 7(1), 100420. Koko tutkimus.
Lindquist, B., Jacobsson, H., Strinnholm, M. & Peny-Dahlstrand, M. (2022). A scoping review of cognition in spina bifida and its consequences for activity and participation throughout life. Acta Paediatrica, 111(9), 1682–1694. PubMed | Avoin kokoteksti (PubMed Central). https://doi.org/10.1111/apa.16420
MMCUP. Kognitiv funktion vid ryggmärgsbråck – vuxna. Ruotsalaisen MMCUP-laaturekisterin ohjeaineisto. Lähdesivu
Pollenus, J., Lagae, L., Aertsen, M. & Jansen, K. (2020). The impact of cerebral anomalies on cognitive outcome in patients with spina bifida: A systematic review. European Journal of Paediatric Neurology, 28, 16–28. https://doi.org/10.1016/j.ejpn.2020.07.005
Sachdeva, S., Kolarova, M. Z., Foreman, B. E., Kaplan, S. J. & Jasien, J. M. (2021). A Systematic Review of Cognitive Function in Adults with Spina Bifida. Developmental Neurorehabilitation, 24(8), 569–582. https://doi.org/10.1080/17518423.2021.1907813
Sin, M. P. & Alriksson-Schmidt, A. I. 2025. Pain characteristics and impact of pain in individuals with spina bifida: Systematic review and meta-analysis. Disability and Health Journal, 18(4), 101845. Koko tutkimus (avoin julkaisu). ScienceDirect
Varhain alkanut hydrokefalia
Bogaczyk, V., Fleck, S., Berneiser, J., Opolka, M., Vollmer, M., Baldauf, J., Gasch, C. M., Lemke, E. M., El Refaee, E., Matthes, M., Hirschfeld, H., Lauffer, H., Gaab, M., Schroeder, H. & Marx, S. 2022. Long-term quality of life after ETV or ETV with consecutive VP shunt placement in hydrocephalic pediatric patients. Child’s Nervous System, 38(10), 1885–1894. Long-term quality of life after ETV or ETV with consecutive VP shunt placement in hydrocephalic pediatric patients | Child’s Nervous System | Springer Nature Link
Hornshøj Pedersen, S., Ammar, A., Czosnyka, M., Czosnyka, Z. ym. 2026. Shunt-related cerebrospinal fluid overdrainage – a multicentre consensus definition. Acta Neurochirurgica, 168(1), artikkeli 147. Koko tutkimus (avoin julkaisu). PubMed
Lindquist, B., Fernell, E., Persson, E.-K. & Uvebrant, P. 2014. Quality of life in adults treated in infancy for hydrocephalus. Child’s Nervous System, 30, 1413–1418. Koko tutkimus.
Lindquist, B., Persson, E.-K., Fernell, E. & Uvebrant, P. (2011). Very long-term follow-up of cognitive function in adults treated in infancy for hydrocephalus. Child’s Nervous System, 27(4), 597–601. https://doi.org/10.1007/s00381-010-1311-y
Preuss, M., Kutscher, A., Wachowiak, R., Merkenschlager, A., Bernhard, M. K., Reiss-Zimmermann, M., Meixensberger, J. & Nestler, U. (2015). Adult long-term outcome of patients after congenital hydrocephalus shunt therapy. Child’s Nervous System, 31(1), 49–56. https://doi.org/10.1007/s00381-014-2571-8
Vinchon, M., Baroncini, M. & Delestret, I. (2012). Adult outcome of pediatric hydrocephalus. Child’s Nervous System, 28(6), 847–854. https://doi.org/10.1007/s00381-012-1723-y
Idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH)
Healy, L. M., Tooze, J., Quist, D., Varma, P., Carswell, C., Fernández-Méndez, R., Pickard, J. D., Smielewski, P. & Joannides, A. J. (2026). Cognitive assessment methods and outcomes following shunt surgery in idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH): a systematic review and meta-analysis. Fluids and Barriers of the CNS, 23, 70. https://doi.org/10.1186/s12987-026-00808-3
Larsson, J., Israelsson, H., Eklund, A. & Malm, J. 2018. Epilepsy, headache, and abdominal pain after shunt surgery for idiopathic normal pressure hydrocephalus: the INPH-CRasH study. Journal of Neurosurgery, 128(6), 1674–1683. Julkaisijan artikkelisivu. PubMed
Lidén, S., Lindam, A., Farahmand, D., Landtblom, A.-M. & Laurell, K. 2025. Decrease of excessive daytime sleepiness after shunt treatment for normal pressure hydrocephalus. Journal of Sleep Research, 34(2), e14333. Koko tutkimus.
Onder, H., Erdogan, N., Gunaydin, A. & Comoglu, S. 2026. Excessive daytime sleepiness in patients with idiopathic normal pressure hydrocephalus: A controlled cross-sectional study. Journal of Clinical Neuroscience, 146, 111885. Artikkelisivu.
Passaretti, M., Maranzano, A., Bluett, B., Rajalingam, R. & Fasano, A. (2023). Gait Analysis in Idiopathic Normal Pressure Hydrocephalus: A Meta-Analysis. Movement Disorders Clinical Practice, 10(11), 1574–1584. https://doi.org/10.1002/mdc3.13816
Picascia, M., Zangaglia, R., Bernini, S., Minafra, B., Sinforiani, E. & Pacchetti, C. (2015). A review of cognitive impairment and differential diagnosis in idiopathic normal pressure hydrocephalus. Functional Neurology, 30(4), 217–228. Avoin kokoteksti
Saito, M., Nishio, Y., Kanno, S., Uchiyama, M., Hayashi, A., Takagi, M., Kikuchi, H., Yamasaki, H., Shimomura, T., Iizuka, O. & Mori, E. (2011). Cognitive profile of idiopathic normal pressure hydrocephalus. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders Extra, 1(1), 202–211. https://doi.org/10.1159/000328924
Sirkka, J., Parviainen, M., Jyrkkänen, H.-K., Koivisto, A. M., Säisänen, L., Rauramaa, T., Leinonen, V. & Danner, N. (2021). Upper limb dysfunction and activities in daily living in idiopathic normal pressure hydrocephalus. Acta Neurochirurgica, 163(10), 2675–2683. https://doi.org/10.1007/s00701-021-04909-w
Tsakanikas, D., Katzen, H., Ravdin, L. D. & Relkin, N. R. (2009). Upper extremity motor measures of Tap Test response in Normal Pressure Hydrocephalus. Clinical Neurology and Neurosurgery, 111(9), 752–757. https://doi.org/10.1016/j.clineuro.2009.07.017
Zaksaite, T., Loveday, C., Edginton, T., Spiers, H. J. & Smith, A. D. (2023). Hydrocephalus: A neuropsychological and theoretical primer. Cortex, 160, 67–99. https://doi.org/10.1016/j.cortex.2023.01.001
Kysy lisää
asiantuntija (sosiaalinen valmennus, sosiaaliohjaus ja -neuvonta)
Elisa Kujanpää
