Lonkkaseuranta ja leikkaushoito

Vastasyntyneenä lapsella, jolla on cp-vamma, on normaali selkäydin, ääreishermot ja lihaksen rakenne. Lapsen kasvaessa niveliin voi tulla virheasentoja lihasepätasapainon ja poikkeavan lihasjänteyden vuoksi. Tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat lasten kasvaessa tavallisia.

Vaikka cp-vamma ei ole luonteeltaan etenevä, tuki- ja liikuntaelinten ongelmat voivat aiheuttaa liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemistä iän myötä. Joskus voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Lasten alaraajojen leikkaukset ovat vähentyneet huomattavasti viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että erilaiset kuntouttavat arkitoiminnot, kuten asentohoito (venytykset, seisomateline, alaraajatuet) sekä spastisuuden hoito kuten sähköstimulaatiohoidot ja botoxhoidot, ovat lisääntyneet.

Joskus toimiva asentohoito, säännölliset venytykset sekä spastisuushoidot eivät riitä. Tällöin voidaan tarvita leikkaushoitoa eli neuro-ortopediaa. Lonkkien seurannassa ja leikkaushoidossa eli neuro-ortopediassa arvioidaan muun muassa voidaanko asennon hallintaa, kävelyä tai käden toimintaa helpottaa leikkaushoidolla, tarvitseeko lonkkien, jalkaterien tai selän tilanne leikkaushoitoa, tai voidaanko kipuun vaikuttaa leikkaushoidolla. Yläraajaortopediasta on vielä vähän tutkimusta lasten kohdalla, joilla on cp-vamma, mutta lupaavia leikkaustuloksia on.

Lonkkaseuranta

Vastasyntyneen lapsen, jolla on cp-vamma, lonkkanivelen rakenne ei poikkea terveen vastasyntyneen lonkista. Lonkkanivelen kehitys saattaa häiriintyä lihastoiminnan epätasapainon seurauksena lapsen kasvaessa. Lihasten poikkeava toiminta voi aiheuttaa lapsen kasvaessa rakenteellisia virheasentoja niveliin ja luihin.

Riski, että lonkka menee asteittain sijoiltaan, on yhteydessä liikuntavamman vaikeusasteeseen. Ilman apuvälinettä kävelevillä (GMFCS-tasot I–II) riskiä ei juurikaan ole, kun taas vaikeasti liikuntavammaisilla (GMFCS-taso V) riski on suuri.
Lonkkien säännöllinen röntgenseuranta on tärkeää, koska paikaltaan liukunut tai sijoiltaan mennyt lonkka voi aiheuttaa kipua. Tämä haittaa toimintakykyä ja alentaa elämänlaatua.

Suomessa valtakunnallisessa suosituksessa lonkkia seurataan säännöllisesti Ruotsin mallin mukaan. Järjestelmällinen seuranta Ruotsissa on vähentänyt lonkkaluksaatioita merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että jos poikkeavuudet lonkissa havaitaan ajoissa, niitä voidaan hoitaa asentohoidolla (seisomateline, asentohoitotyynyt, botox, sähköhoidot) ja näin estää tilanteen paheneminen ja mahdollinen kipu.

Leikkaushoito eli neuro-ortopedia

Lapsen kasvaessa kävelykyky saattaa heiketä ja lapselle voi tulla kipuja jalkoihin tai selkään. Lapsen hoito voi vaikeutua lihaskireyksien lisääntymisen myötä. Tällöin voidaan harkita kirurgisia leikkaustoimenpiteitä. Lapselle voidaan tehdä samassa leikkauksessa useampia korjaavia toimenpiteitä lihaksiin ja/tai luihin. Tätä kutsutaan monitasokirurgiseksi toimenpiteeksi. Usein tämä leikkaus tehdään kävelyn säilyttämiseksi ja/tai kivun hoitamiseksi silloin, kun polvet ja lonkat painuvat koukkuun, eikä lapsi pysty ojentamaan itseään riittävästi pystyasentoon.

On tärkeää tietää, että kirurgisen toimenpiteen jälkeen asentohoitoa, kuten seisomatelineessä seisomista, tukien käyttöä ja venytyksiä jatketaan kuten ennen leikkausta. Asentohoitoa tulisi tehdä tiiviimmin, jotta leikkauksesta saataisiin toivottu ja mahdollisimman hyvä lopputulos.

Jos leikkauksella halutaan vaikuttaa kipuun tai hoidollisuuteen silloin, kun ei tavoitella kävelyä vaan kivuttomuutta tai helpompaa hoidollisuutta, voi toipuminen viedä vähemmän aikaa.

Jokaisen lapsen ja perheen kanssa keskustellaan leikkauksen ja leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen mahdollisuuksista ja riskitekijöistä. Lapsen tai nuoren ja hänen perheensä kanssa käydään huolella edellä mainitut asiat läpi ja punnitaan yhdessä, riittävätkö motivaatio ja voimavarat pitkään kuntoutumisprosessiin.

Kävelykyvyn säilyttäminen on tärkeää silloin, kun lapsi tai nuori pitää sitä itse tärkeänä. Pyörätuoli voi olla parempi liikkumisen vaihtoehto tai vaihtoehto pidemmillä matkoilla silloin, kun liikkuminen ainoastaan kävellen käy kovin kuormittavaksi ja aiheuttaa kipua tai sillä on vaikutusta koulutyöhön tai opiskeluun.

Pyörätuolilla liikkuminen voi olla parempi vaihtoehto myös osallistumisen mahdollistamiseksi. Perusteellinen harkinta ja keskustelu ovat aina tarpeen harkittaessa monitasokirurgista toimenpidettä.

Pohjoismainen lonkkien seurantasuositus lapsille, joilla on cp-vamma

Piirroskuvia ihmisistä, joilla on eri toimintakyky. Ensimmäisessä kuvassa juokseva ja portaita laatikko kädessään kulkevat ihmiset. Toisessa kuvassa kävelevä ja portaita kaiteesta kiinni pitäen kulkevat ihmiset. Kolmannessa kuvassa rollaattorin avulla sekä pyörätuolilla itse kelaavat ihmiset. Neljännessä kuvassa ihminen sähköpyörätuolissa. Viidennessä kuvassa ihminen, jota avustaja työntää pyörätuolissa. Kuudennessa kuvassa avustaja työntää pyörätuolissa istuvaa ihmistä, joka on tuettu valjailla sekä otsapannalla pyörätuoliin.

Ryhmittely on tehty karkeamotoriikan vaikeusasteen luokittelun mukaan (Gross Motor Function Classification Scale, GMFCS). Seurantasuositus on julkaistu Suomen Lääkärilehdessä.

GMCFS I Ei tarvetta säännölliseen lonkkaröntgenkuvaukseen
GMFCS II Lonkat kuvataan 2 ja 6 v iässä. Ei tarvita seurantaa röntgenkuvin, ellei epäillä huononemista lonkan asennossa
GMFCS III-V Ensimmäinen lonkkaröntgenkuvaus tehdään n. 1-2 v iässä. Sen jälkeen seuranta kerran vuodessa 8-vuotiaaksi asti. 8 ikävuoden jälkeen seuranta yksilöllisesti tarpeen mukaan.


Wivi Forsten
fysioterapeutti, HUS

Helena Mäenpää
lastenneurologi, HUS

Artikkeli on julkaistu 15.6.2021.