Neurologinen vamma ja palvelutarve

Sivu on päivitetty 25.6.2026

Näillä sivuilla kerromme keskeisistä palveluista ja niiden hakemisesta cp-vamman, mmc:n ja hydrokefalian aiheuttamien toimintarajoitteiden näkökulmasta.

Vaikka palvelujärjestelmä saattaa ainakin aluksi tuntua vaikeasti ymmärrettävältä, omat oikeudet kannattaa tuntea. Siinä me ja muut potilas- ja vammaisjärjestöt olemme tukenasi.

Päivitämme ja täsmennämme sosiaaliturvaa käsitteleviä verkkosivujamme vuoden 2026 aikana. Tässä vaiheessa löydät kattavan listan erilaisista tukitoimista ja palveluista esimerkiksi

• Järjestöjen sosiaaliturvaoppaasta
• Kelan etuusohjeista
• THL:n Vammaispalvelujen ohjeet -sivustolta 
• Uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa ja siirtymäsäännöksiä koskevasta ohjeesta (STM 25.3.2025)

Toimintamahdollisuudet ovat ihmisen perusoikeus

Suomi on sitoutunut suureen määrään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Tärkeimpiä ovat YK:n ihmisoikeussopimukset, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset sekä EU:n perusoikeusjärjestelmä. Suomi raportoi säännöllisesti kahdeksan YK:n keskeisen ihmisoikeussopimuksen ja useiden Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusten toteutumisesta niitä valvoville toimielimille.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan ihmisellä on oikeus enemmän kuin pelkkään selviytymiseen. Jokaisella on oikeus saada mahdollisuus elää omien tavoitteidensa mukaista elämää, kehittää itseään, osallistua yhteiskuntaan ja toteuttaa itseään yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Jos vamma tai muu este rajoittaa näitä mahdollisuuksia, yhteiskunnan on tarvittaessa järjestettävä tukea, jotta oikeudet toteutuvat myös käytännössä.

Koska Suomi on ratifioinut ihmisoikeussopimuksia, valtio on sitoutunut noudattamaan niitä oikeudellisesti. Kyse ei ole pelkästä poliittisesta lupauksesta, vaan velvoitteesta, joka sitoo julkista valtaa eli hallintoa, viranomaisia ja tuomioistuimia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lakeja säädettäessä ja sovellettaessa on pyrittävä varmistamaan, että ihmisoikeudet toteutuvat.

Lue lisää:

YK yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

---

Uusi vammaispalvelulaki – mitä, kenelle ja millä edellytyksillä?

Taustaa

Uusi vammaispalvelulaki (14.4.2023/675) tuli voimaan 1.1.2025 pitkän ja usealle eri hallituskaudelle sijoittuneen valmisteluvaiheen jälkeen.

Aiempi vammaispalvelulaki (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987) on kumottu.

Erityishuoltolaista (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977) ovat 1.1.2026 alkaen voimassa ainoastaan säädökset, jotka koskevat sen soveltamisalaa, uuden vammaispalvelulain mukaisen vaativan moniammatillisen tuen järjestämistä, henkilön määräämistä vaativan moniammatillisen tuen yksikköön tahdostaan riippumatta, itsenäisen suoriutumisen ja itsemääräämisoikeuden tukemista sekä rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Aiemman vammaispalvelulain ja erityishuoltolain perusteella tehdyt päätökset pysyvät voimassa päätöksiin merkityn voimassaoloajan, kuntouttavaa päivähoitoa lukuun ottamatta kuitenkin enintään kolme vuotta uuden lain voimaantulosta eli vuoteen 2027.

Uutta lakia kuitenkin täydennettiin jo vuoden 2026 alussa soveltamisalaa koskevalla säädöksellä.

Siinä todetaan, että vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain (1301/2014), terveydenhuoltolain (1326/2010), ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), varhaiskasvatuslain (540/2018),  perusopetuslain (628/1998) tai muun lain perusteella. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja myönnetään vain, jos ensisijaisessa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä.

Lain tarkoitus

Vammaispalvelulailla on kolme päätarkoitusta:

1. Toteuttaa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa
2. Tukea itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista
3. Turvata yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut

Kuka kuuluu vammaispalvelulain piiriin?

Vammaispalvelujen tarve ja ensisijaisten palvelujen sopivuus ja riittävyys arvioidaan, mikäli seuraavat kriteerit täyttyvät:

1. Henkilöllä on pitkäaikainen toimintarajoite, jonka vuoksi hän tarvitsee välttämättä apua joissain toiminnoissaan tavanomaisessa elämässä
2. Vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää hänen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa
3. Toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus) tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta

Uuden vammaispalvelulain mukaiset palvelut on tarkoitettu kaikille vammaisille henkilöille diagnoosista ja vamman laadusta riippumatta. Diagnoosin sijaan arvioidaan toimintarajoitteesta aiheutuvaa pitkäaikaisen ja välttämättömän avun tai tuen tarvetta tavanomaisessa elämässä.

Tavanomaista elämää ovat esimerkiksi itsestä, perheestä ja kodista huolehtiminen. Sitä ovat opiskelu ja työ, sosiaalinen elämä ja vapaa-ajan tai loman vietto. Myös omaa elämää koskeva päätöksenteko ja osallisuus yhteiskuntaan kuuluvat tavanomaiseen elämään.

Toimintarajoite tarkoittaa, että ihminen ei pysty tekemään jotain asioita ilman apua. Lain tarkoittama toimintarajoite on pitkäaikainen, vähintään vuoden kestävä. Se voi olla fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä.

Fyysinen toimintarajoite liittyy liikkumiseen, kehon käyttöön, voimaan, tasapainoon tai kestävyyteen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei pysty kävelemään pitkiä matkoja kivun, toiminnan kuormittavuuden tai jalkojen liikerajoitteiden
• Henkilö ei pysty käsittelemään esineitä käsien toimintarajoitteiden vuoksi

Psyykkinen toimintarajoite liittyy mielen sairauteen tai häiriöön ja sen vaikutuksiin arjessa. Kyse voi olla myös henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta, joka vähentää psyykkisiä voimavaroja pitkäaikaisesti.

Esimerkkejä:

• Vakava ahdistuneisuushäiriö estää poistumasta yksin kodista
• Vaikea masennus estää huolehtimasta ruokailusta, hygieniasta tai kodista

Kognitiivinen toimintarajoite tarkoittaa ajatteluun, oppimiseen, muistamiseen, hahmottamiseen ja tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja.

Esimerkkejä:

• Uusia asioita on vaikea oppia
• Sovitut asiat unohtuvat nopeasti
• Monimutkaisten tilanteiden ymmärtäminen on vaikeaa

Sosiaalinen toimintarajoite liittyy vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja yhteiskunnassa toimimiseen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei ymmärrä sosiaalisia sääntöjä tai toisten ihmisten viestejä
• Henkilö ei uskalla asioida viranomaisissa ilman tukea
• Henkilö ei kykene käyttämään julkisia palveluja yksin sosiaalisten vaikeuksien vuoksi
• Henkilö joutuu toistuvasti vaarallisiin tilanteisiin, koska ei tunnista muiden ihmisten tarkoitusperiä

Aisteihin liittyvä toimintarajoite liittyvät näköön, kuuloon tai muihin aisteihin, voi ilmentyä myös aistiyliherkkyytenä.

Esimerkkejä:

• Aivoperäinen näkövamma (CVI)
• Kuulovamma
• Ääni-, tunto- tai valoherkkyys

Käytännössä toimintarajoitteet menevät usein päällekkäin, eli henkilöllä voi olla useisiin – jopa kaikkiin – edellä oleviin ryhmiin kuuluvia toimintarajoitteita.

Uudessa vammaispalvelulaissa todetaan, että toimintarajoitteet yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estävät yhdenvertaisen osallistumisen. Vamman tai sairauden aiheuttamaa avun ja tuen tarvetta tulee siksi arvioida suhteessa toimintaympäristöön ja yksilölliseen elämäntilanteeseen.

Elämänvaihetta koskevan säädöksen osalta lainsäätäjä on todennut, että missään elämänvaiheessa olevaa henkilöä ehdottomasti lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sijaan säädöksen tarkoituksena on auttaa erottamaan eri elämänvaiheisiin liittyvä tavanomainen tarve sellaisesta vamman aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvasta tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain perusteella järjestettävillä palveluilla. Myös palveluiden jatkuvuus otetaan huomioon silloin, kun vammainen henkilö on käyttänyt vammaispalveluita aiemmissa elämänvaiheissa.

---

Toimintarajoitteet ja avuntarve neurologisissa vammoissa

Cp-vammaan, mmc:een, hydrokefaliaan (hc) ja normaalipaineiseen hydrokefaliaan (nph) liittyy motoristen vaikeuksien ohella hahmottamisen ja tarkkaavuuden pulmia, toiminnanohjauksen ja oppimisen haasteita sekä kuormittumisherkkyyttä ja tiedon hitaampaa prosessointia.

Pohjoismaisen seurantatiedon mukaan aikuisilla esiintyy cp-vamman yhteydessä seuraavia toimintarajoitteita (osuus seurantaohjelmaan kuuluvista aikuisista %):

• krooninen kipu 70–90 %
• neurologinen uupumus 40–60 %
• epilepsia 30–50 %
• neuropsykiatriset oireet (autismi ja/tai adhd) 45 %
• masennus 40 % ja/tai ahdistus 30 %
• kognition vaikeudet (hahmotushäiriö, toiminnanohjauksen ongelmat, tiedon prosessoinnin vaikeudet) 30–40 %
• PLV-taustaisen cp-vamman aiheuttama älyllinen kehitysvammaisuus 30–40 %
• kielelliset vaikeudet 20–40%
• motoriset vaikeudet puheen tuottamisessa 25 %
• näkökyvyn ja hahmottamisen vaikeudet (noin 70 % lapsista, aikuisten tilanteesta ei ole tarkempaa tietoa)

Vastaavasti aikuisilla, joilla on mmc, hydrokefalia tai normaalipaineinen hydrokefalia, on todettu vaikeuksia seuraavilla osa-alueilla:

• muisti
• ajantaju ja ajan kulun arviointi
• suunnittelukyky
• kyky olla tarkkaavainen ja ylläpitää keskittymistä
• suuntautumiskyky
• visuaalinen havaitseminen (näköhavaintojen tulkinta)
• toiminnanohjaus (aloittaminen ja asioiden loppuun saattaminen)

Kaikissa neljässä vammaryhmässä voi esiintyä oireita, jotka vaikuttavat itsenäiseen liikkumiseen ja päivittäisistä toimista suoriutumiseen:

• heikentynyt lihasvoima
• spastisuus
• tasapainon, koordinaation ja kehonhallinnan vaikeudet
• rakon ja suolen hallinnan vaikeudet
• tarve liikkumisen kuormitusta tai kipua helpottaviin apuvälineisiin (pyörätuoli, rollaattori, ortoosit, tukisidokset)

Vammoihin liittyvät toimintarajoitteet voivat vaikuttaa sosiaaliseen elämään, osallisuuteen ja minäkuvaan monin tavoin. Saavutetun kävelykyvyn heikkeneminen, kipu tai mahdollinen fysiologinen ylikuormitustila vaativat voimavaroja ja sopeutumista.

Myös kognition vaikeudet vaikuttavat ihmisen itsetuntoon ja osallisuuteen, jos hän kokee olevansa tyhmä tai laiska. Ne eivät yksiselitteisesti korreloi motorisen toimintakyvyn vaikeuksien kanssa, vaikka ovatkin todennäköisempiä motorisesti vaikeasti vammaisilla. Kognitiivisten toimintojen kuormittavuus nousee monilla uudella tavalla esiin työelämässä, mutta myös muissa aikuisen elämän organisointiin liittyvissä vaateissa. Jopa tarjolla olevan palvelujärjestelmän asiakkuus edellyttää kognitiivista kyvykkyyttä.

Kognitiivisesta kuormituksesta seuraava uupumus voi oireilla monin eri tavoin: aloitekyvyttömyytenä, ärtyneisyytenä, itkuisuutena, ajattelun hitautena, aistiyliherkkyytenä, muistiongelmina tai kipuina. Arjesta, työstä tai opiskelusta ei jaksa suoriutua, tunnesäätely vaikeutuu ja sosiaalinen vuorovaikutus sävyttyy negatiiviseksi.

Neurologinen vamma voi siis aiheuttaa sekä fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia, sosiaalisia että aisteihin liittyviä toimintarajoitteita. Osa voi olla vaikeasti tunnistettavia ja sellaisia, jotka on totuttu sivuuttamaan elämään kuuluvina asioina.

Siksi sinun on palveluja hakiessasi on tärkeää kuvata kaikki ne toimintarajoitteet, jotka vaikeuttavat arkeasi. Mitä paremmin hyvinvointialue ymmärtää tilanteesi kokonaisuutena, sitä paremmin se pystyy arvioimaan oikeanlaisen tuen tarpeesi.