Kuntoutuspalvelut cp-vamman, mmc:n ja hydrokefalian perusteella

Huom! Sivua päivitetään vuoden 2026 aikana.

Jos kuulut CP-liiton toimintapiiriin, sinulla tai omaisellasi on cp-vamma, meningomyeloseele (mmc), hydrokefalia (hc) tai normaalipaineinen hydrokefalia (nph).

Nämä kaikki vaikuttavat hermoston rakenteisiin ja toimintaan ja sitä kautta liikkumiseen, motoriikkaan, käsittelynopeuteen, oppimiseen sekä arjen toimintakykyyn. Siksi käsittelemme tarjolla olevia kuntoutusmuotoja ja -polkuja yhteisen otsikon alla. Kuntoutuksen kysymyksissä keskitymme näillä sivuilla aikuisiin. Lasten kuntoutukseen liittyvistä aiheista löydät tarkempaa tietoa verkkosivuiltamme osiosta Kun lapsella on cp-vamma.

Neurologinen vamma kuntoutustarpeen taustalla

Cp-vamman, mmc:n ja hydrokefalian aiheuttajana on aivojen tai selkäytimen rakenteellinen tai toiminnallinen vaurio. Cp-vamma ja mmc ovat synnynnäisiä ja pysyviä vammoja. Hydrokefalia ei ole itsenäinen tauti tai sairaus, vaan pikemminkin monesta syystä johtuva ja missä iässä tahansa alkava oireyhtymä. Aikuisiällä puhjenneen hydrokefalian oireet ovat erilaisia kuin varhaislapsuuden hydrokefaliassa. Esimerkiksi normaalipaineinen hydrokefalia on tuntemattomasta syystä yleensä ikäihmisille ilmaantuva aivo-selkäydinnesteen kierron häiriö.

Cp-vamman ja hydrokefalian yhteisesiintyvyys on melko yleistä. Lisäksi valtaosalla (80–95 %) lapsista, joilla on mmc on myös hydrokefalia. Toisaalta noin kolmasosalla lapsista, joilla on synnynnäinen tai alle 1-vuotiaana todettu hydrokefalia, on mmc.

Toimintarajoitteisiin järjestettävän kuntoutuksen tulee olla kokonaisvaltaista, monialaista ja pitkäjänteistä – usein elämänmittaista toimintakyvyn tukemista. Vaikka vamman taustalla oleva aivovaurio ei ole etenevä, monilla siihen liittyvä oirekuva muuttuu siirryttäessä lapsuudesta aikuisuuteen.

Liikkumisen ja motoriikan haasteet

Lapsuudessa ja nuoruudessa toteutettavan laaja-alaisen, moniammatillisen ja intensiivisen kuntoutuksen tarkoituksena on auttaa kehittyvää hermostoa saavuttamaan mahdollisimman hyvä toimintataso. Esimerkiksi liikkuminen ei välttämättä automatisoidu ja liikkeet saattavat vaatia jatkuvaa tietoista keskittymistä. Tällöin liikesuoritukset kuormittavat tavallista enemmän koko fysiologista järjestelmää. Tämä kuormitus voi aiheuttaa tavanomaiseen ikääntymiseen liittyvien muutosten alkamista huomattavasti nuorempana, kuin vammattomilla henkilöillä.

Cp-oireyhtymään ja mmc:een liittyvistä muutoksista elämänkaaren eri vaiheissa on saatu uutta ymmärrystä tutkimuksen ja pohjoismaisten seurantaohjelmien myötä. On havaittu, että henkilöillä, joilla on cp-vamma, kiputuntemukset alkavat lisääntyä keskimäärin 21. ikävuoden jälkeen. Taustalla voivat olla aivoperäiset syyt, spastisuus, nivelten virheasennot, nivelrikko, virheellinen kuormitus tai kivuliaat toimenpiteet ja terapiat. Valitettavasti kipu vaikuttaa edelleen olevan alitunnistettua ja alihoidettua.

Tasapainon muutoksia sekä liikkumis- ja kävelykyvyn heikentymistä saavutetusta tasosta on havaittu ikävuosina 25–40. Fysiologisen uupumuksen on havaittu lisääntyvän 24. ikävuoden jälkeen. Samansuuntaista kehitystä on raportoitu myös henkilöillä, joilla on mmc.

CP-liiton terveydenhuoltopalveluja koskevassa kyselyssä (2023) uupumusoireita esiintyi seuraavasti:

• cp-vamma 51 % vastaajista (n 52)
• hc tai nph 46 % vastaajista (n 15)
• mmc 14 % vastaajista (n 7)

Kognition ja osallisuuden haasteet

Suomalaisessa järjestelmässä on hyvät valmiudet tukea lapsia tiedollisten toimintojen vaikeuksissa ja toimintakyvyn kehittämisessä. Rutiinien ja struktuurin tukeminen, toiminnanohjauksen apukeinot ja tarvittaessa erityisopetus tai neuropsykologinen kuntoutus ovat tärkeä osa lapsen kuntoutuskokonaisuutta.

Aikuisilla tilanne on toinen. Kognitiivisesta kuormituksesta seuraava uupumus voi oireilla monin eri tavoin: aloitekyvyttömyytenä, ärtyneisyytenä, itkuisuutena, ajattelun hitautena, aistiyliherkkyytenä, muistiongelmina tai kipuina. Arjesta, työstä tai opiskelusta ei jaksa suoriutua, tunnesäätely vaikeutuu ja sosiaalinen vuorovaikutus sävyttyy negatiiviseksi.

CPCog-Adult –protokolla (Stadskleiv ym. 2021) on tutkimukseen perustuva seurantasuositus aikuisille, joilla on cp-vamma. Sen mukaan aikuisen kielellisiä valmiuksia, non-verbaalista päättelyä, visuaalis-avaruudellista hahmotusta ja toiminnanohjausta tulisi kartoittaa ainakin seuraavissa ikävaiheissa ja yhteyksissä:

• 18–19-vuotiaana (ammatillinen kuntoutussuunnitelma, toimintakykyarviot)
• 24-vuotiaana (tarvittavat kohtuulliset mukautukset työssä ja opiskelussa)
• 42-vuotiaan, etenkin, jos henkilöllä on bilateraalinen vamma (kivun ja uupumuksen kuormittavuuden arviointi)
• 54-vuotiaana (terveyden ja työkyvyn turvaaminen)

Aikuisten näkökulmasta on hankalaa, ettei tässä elämänvaiheessa välttämättä ole tarjolla tehokasta, yksittäistä ja toiminnallisen tilanteen optimaaliselle tasolle palauttavaa kuntoutuspolkua tai interventiota.

Terveydenhuollolla – myös työterveyshuollolla – on tärkeä rooli aikuisten kognitiivisten vaikeuksien tunnistamisessa. Ainakin masennus, ahdistus, uupumus ja neuropsykiatriset oireet tulee tunnistaa ja ja tarjota niihin kaikki saatavilla oleva apu. Tällä parannetaan elämänlaatua, mutta myös ennaltaehkäistään neurologisiin liikuntavammoihin liittyviä sekundaarisia toimintarajoitteita.

---

Miten eri kuntoutusmuodot auttavat

Toimenpide	Miksi juuri tämä
Fysioterapia	Fysioterapia tukee asiakkaan psykomotorista kehittymistä sekä toimintakykyä ylläpitäviä ja mahdollistavia toimintoja. Tavoitteina voivat olla lihasvoiman, aerodynaamisen kunnon, lihasten hallinnan tai esimerkiksi kävelykyvyn parantaminen.
Fysioterapia allasterapiana	Allasterapia hyödyntää veden kannattelua, vastusta ja painetta harjoituksissa, jotka kehittävät eriytyneitä liikkeitä, liikkuvuutta, tasapainoa, koordinaatiota ja proprioseptiikkaa. Allasterapiasta voi olla apua myös turvotuksen ja kivun vähentämisessä.
Psykofyysinen fysioterapia	Psykofyysinen fysioterapia perustuu fyysisten rajoitteiden, mielialan, henkisen hyvinvoinnin, elämäntilanteen ja kulloistenkin voimavarojen huomioimiseen fysioterapian ja harjoitteiden toteutuksessa. Sen avulla voidaan tukea liikkumis- ja toimintakykyä sekä oman kehon hahmottamista, lievittää kipua tai omaksua stressin, ylikuormituksen tai uupumuksen hallintaa helpottavia toimintamalleja.
Toimintaterapia	Toimintaterapian tavoitteena on edistää henkilön käytännöllistä tai sosiaalista selviytymistä. Toimintaterapian keinoja ovat esimerkiksi psykososiaalisten taitojen tai arjen toimintojen harjoittelu. Selviytyminen käytännön asioista tarkoittaa esimerkiksi kykyä huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, tehdä töitä, huolehtia raha-asioista ja säädellä omaa käyttäytymistä. Sosiaalisella selviytymisellä tarkoitetaan kykyä käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa tilanteen edellyttämällä tavalla, ratkaista ongelmia sekä muodostaa ihmissuhteita.
Ratsastusterapia	Fysioterapeutin toteuttamalla ratsastusterapialla voidaan edistää motorisia taitoja, oman kehon ja liikkeiden hahmottamista ja hallintaa, liikkeen sietämistä, motivoitumista harjoitteluun. Toimintaterapeutin toteuttamalla ratsastusterapialla voidaan edistää kaksikätistä toimintaa, silmä-käsikoordinaatiota, oman kehon ja liikkeiden hahmottamista ja hallintaa, aistitiedon jäsentämistä ja liikkeen sietämistä, toiminnanohjausta.
Psykoterapia	Psykoterapialla tuetaan psyykkistä kasvua ja kehitystä, lisätään valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan sekä autetaan löytämään uusia, toimivia lähestymistapoja ihmissuhteisiin tavoitteena poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä.
Puheterapia	Puheterapia voi kohdistua kielen ja puheen toimintoihin, syömis- ja nielemistoimintoihin, äänentuottoon, vuorovaikutukseen ja kommunikointiin.     Puheterapialla vahvistetaan kommunikointi- ja toimintakykyä arjessa, myös aikuisiällä.
Neuropsykologinen kuntoutus	Neuropsykologisessa kuntoutuksessa ohjataan tarkkaavuuden säätelyä ja muistitoimintoja, opiskelutaitoja, toiminnanohjausta, sosiaalista vuorovaikutusta ja kielellisiä toimintoja, visuaalisia ja visuomotorisia toimintoja.

(HUOM. tähän osioon kootaan 2026 aikana lisää tietoa tutkimuksiin perustuvista seurantasuosituksista)

---

Kuntoutukselle pitää tehdä suunnitelma

Kaikkia kuntoutustoimia varten tarvitaan julkisen terveydenhuollon apua. Hyvinvointialueen terveydenhuolto vastaa kuntoutuksen suunnittelusta ja terveydenhuoltolakiin perustuvien kuntoutuspalvelujen järjestämisestä.

Hyvinvointialueen työntekijä ohjaa sinua kuntoutukseen hakeutumisessa, seuraa tilannettasi ja tarvittaessa toimii yhdyshenkilönä eri tahojen välillä. Tilannettasi tutkitaan ja arvioidaan tarpeen mukaan joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Hyvinvointialueen lääkäri vastaa siitä, että sinulle tehdään kuntoutussuunnitelma, johon kuntoutuksen tavoitteet ja toimenpiteet kirjataan. Hyvä kuntoutussuunnitelma on sellainen, joka lähtee juuri sinun tarpeistasi ja sinulle tärkeiden asioiden sujumisesta. Se on oman elämänvaiheesi, mieltymystesi ja pyrkimystesi näköinen.

Kuntoutussuunnitelma on käytännössä lääkärin laatima B-lausunto tai erillinen kuntoutussuunnitelmalomake. Lääkäri kuvaa terveydentilasi ja toimintakykysi sekä esittää lääketieteelliset perustelut kuntoutustavoitteille eli asioille, joita toimintakyvyssäsi voidaan tukea. Lisäksi hän kirjaa suunnitelmaan kaikki ne yksittäiset kuntoutustoimet, joilla arkesi sujuvuutta pyritään parantamaan.

Varsinaisten kuntoutustoimien järjestäminen on tilanteestasi riippuen hyvinvointialueen tai Kelan vastuulla. Nämä voivat olla sekä Kelan että terveydenhuollon vastuulla olevaa toimintaa.

Huomioitavaa kuntoutussuunnitelmassa – vinkkejä lääkärille

Cp-oireyhtymä

Esimerkkejä kuntoutustarpeista eri GMFSC-tasoilla (karkeamotoriikan luokittelu)

I-II

Huomio kiinnitettävä arjessa suoriutumiseen ja työkyvyn turvaamiseen, kognition haasteisiin ja uupumukseen. Myös masennuksen, ahdistuksen, kivun ja uupumuksen tunnistaminen on tärkeää.

Kognition vaikeudet, hahmottamisen ongelmat ja mahdollinen CVI-taso tarkistettava säännöllisesti.

Liikkuminen voi vähitellen vaikeutua ja spastisuus ulottua myös suun ja/tai rakon lihaksiin vaikeuttaen syömistoimintoja ja virtsaamista.

III

Pyörätuolin, dallarin tai keppien käyttäjällä on kiinnitettävä huomiota kipuun ja apuvälinetarpeen mahdolliseen muuttumiseen.

Keppien ja/tai dallarin käyttäjillä voi olla pahoja virheasentoja, jotka tuottavat kipua ja liiketoimintojen poikkeuksellista kuormittumista. Kävelevä henkilö saattaa tarvita avukseen myös pyörätuolin ja manuaalista pyörätuolia käyttävä voi hyötyä siirtymisestä ainakin osittain sähköiseen pyörätuolin hyödyntämiseen arjessa.

Spastisuus saattaa aikuisiällä laajentua myös suun ja rakon lihaksiin. Tämä vaikeuttaa puhe- ja syömistoimintoja, ravitsemusta sekä virtsaamista. Suurella osalla on ongelmia myös ulostamisessa, joten riittävästä kuidun ja nesteiden saamisesta on huolehdittava.

Kivun ja uupumuksen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä.

Kognition vaikeudet, hahmottamisen ongelmat ja mahdollinen CVI-taso tarkistettava säännöllisesti.

IV–V

Huomio kiinnitettävä erityisesti liikelaajuuksien säilyttämiseen, kivun ja spastisuuden lievittämiseen sekä ravitsemuksen, kommunikaation ja osallistumisen turvaamiseen.

Alipaino ei kuulu oireyhtymään. Gastrostooma eli (katetri)avanne mahalaukusta vatsan iholle tai tarvittaessa ottaa käyttöön.

Kommunikaatiota tukevien AAC-menetelmien ja puhetulkkauksen tarve ja/tai palvelun riittävyys tulee tarkistaa.

Henkilökohtaisen avun tai erityisen osallisuuden tuen tarve ja/tai palvelun riittävyys tulee tarkistaa.

---

Mmc ja/tai hydrokefalia

(sivu päivittyy 2026 aikana)

---

Normaalipaineinen hydrokefalia

(sivu päivittyy 2026 aikana)

---

Hyvinvointialueen lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut

Hyvinvointialue järjestää lääkinnällisen kuntoutuksen palveluina esimerkiksi

• toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtääviä terapioita, kuten fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta
• apuvälinepalveluja, kuten rollaattoreita, pyörätuoleja ja suihkutuoleja (perusterveydenhuollosta) sekä sähköisiä liikkumisen apuvälineitä, näkemisen apuvälineitä ja kuulemisen apuvälineitä (erikoissairaanhoidosta)
• sopeutumisvalmennusta
• kuntoutusjaksoja laitos- tai avohoidossa

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta voidaan periä asiakasmaksuja asiakasmaksulainsäädännön mukaisesti.

---

Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus

Kela järjestää sinulle vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jos olet alle 65-vuotias. Sinulla tulee olla ”huomattava suoritus- ja osallistumisrajoite kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella” ja vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve. Sen tavoitteena on, että kuntoutuksen jälkeen pystyt johonkin sinulle tärkeään ja arkeesi liittyvään tekemiseen nykyistä paremmin.

Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ovat seuraavat toimenpiteet:

Yksilöllistä suunnittelua ja erityisasiantuntemusta vaativat terapiat:

• fysioterapia eri muotoineen
• toimintaterapia eri muotoineen
• puheterapia
• psykoterapia
• kuvataidepsykoterapia
• musiikkiterapia
• neurologinen kuntoutus
• perheterapia

Moniammatillinen yksilökuntoutus (10, 15 tai 20 vuorokautta) eli ns. laitoskuntoutus seuraavilla palvelulinjoilla:

• kuulonäkövammapalvelu
• näkövammapalvelu
• neurologisten sairauksien palvelu
• selkäydinvammapalvelu
• tule-, reuma ja yleissairauksien palvelu,

Voit hakea kuntoutusjaksoa esimerkiksi siinä tilanteessa, että jaksamisesi ei riitä riittävän intensiiviseen yksilöterapiaan, vaikka itsenäinen toimintakykysi kuten kävelykyky, on vaarassa heikentyä. Kuntoutusjakso on mahdollinen myös silloin, kun elämäntilanteesi vaikeuttaa arjessa selviytymistä ilman laajempaa tukea tai kuntoutuksen tavoitteita ei voida saavuttaa pelkästään terapian avulla. Moniammatillinen yksilökuntoutus ei ole kertaluonteinen palvelu, vaan sitä myönnetään tilanteesi ja tarpeidesi mukaan toimintakyvyn muuttuessa. Jos tarvitset kuntoutusjaksoa toistuvasti, tulee jokaisella kokonaisuudella olla selkeä tavoite, pelkkä vertaistuen tarve ei riitä myöntämisperusteeksi,

Kuntoutuskurssit eri sairausryhmille:

Lasten ja nuorten perhekurssit

• Harvinaissairaiden lasten kurssi
• Kehityksellisen kielihäiriön kurssi
• Neurologisen kehityksen häiriöt
• kehitysvamma, monimuotoinen kehityshäiriö tai monivamma
• CP-oireyhtymä tai muu synnynnäinen liikuntavamma
• Downin oireyhtymä
• ADHD
• Autismikurssi
• Lasten reumakurssi
• Lasten diabeteskurssi

Pari- tai yksilökurssit

• Syöpäkurssit
• Omaishoitajan kurssit
• Parkinson-kurssi
• ALS-kurssi
• Elinsiirron saaneen kurssi (aikuisille)
• Dystoniakurssi (aikuisille)
• Ataksiasairaudet-kurssi (aikuisille)

Jos haet Kelan kustantamaa kuntoutusta, perehdy myös kyseistä kuntoutusmuotoa koskeviin etuusohjeisiin ja kuntoutussuunnitelman laatimista koskeviin ohjeisiin.

Lue lisää

Ohjeet kuntoutuspalvelujen hakemiseen (Kela)

Ohjeet kuntoutussuunnitelmaa laativalle lääkärille (Kela)

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen etuusohje (Kela)