Miten uudella vammaispalvelulailla on tarkoitus turvata vammaisten ihmisten toimijuus nykyiseen verrattuna, neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina?

Anne-Mari Raassinan puolimuotokuva. Silmälasipäiselä Raassinalla vihreä pipo päässä, sininen toppatakki ja ruudullinen kaulaliina. Hän seisoo ulkona suuren kuusen edessä.
Anne-Mari Raassina
Titteli: Neuvotteleva virkamies
Organisaatio: Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)
Koulutus: Valtiotieteen kandidaatti
Mistä tunnetaan: Persialaiskissoista
Mistä ei tunneta: Virkkaustaidosta

Tittelisi on neuvotteleva virkamies. Mitä neuvotteleva virkamies tekee?

– Työskentelen oman erityisalueeni (vammaispalvelut, omaishoito) erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Työ on erilaisten työ- ja ohjausryhmien jäsenenä toimimista, lainvalmisteluun ja kehittämishankkeisiin osallistumista sekä erilaisten raporttien, muistioiden, lausuntojen, selvitysten ynnä muiden kirjallisten tuotosten laatimista. Varsinaista neuvottelemista omaan työhöni sisältyy vähän. Olen työskennellyt nykyisenkaltaisissa tehtävissä noin 15 vuotta, mutta sosiaali- ja terveysministeriössä jo 1990-luvulta asti.

Mikä työssäsi on haastavinta ja parasta?

– Haastavinta on ajanhallinta ja erityyppisten tehtävien sovittaminen yhteen. Työhön sisältyy paljon nopeaa reagointia vaativia tehtäviä ja samanaikaisesti laajoja hankkeita, joiden toteuttaminen vaatii runsaasti aikaa. Parasta on monipuolisuus.

Millainen merkitys virkamiehen mielipiteellä on lakeja valmistellessa?

– Olennaista lakeja valmisteltaessa on virkamiesten asiantuntemus. Virkamies noudattaa lakeja valmistellessaan olemassa olevaa lainsäädäntöä sekä esimiestensä ja ministerin ja hänen esikuntansa linjauksia ja ohjeita. Virkamies voi osaltaan vaikuttaa esimerkiksi valmistelussa esille otettaviin kysymyksiin, vaihtoehtoihin ja niiden arviointiin.

SOTE-UUDISTUS

Millainen rooli sinulla on ollut sote-uudistuksessa?

– Oma roolini sote-uudistuksen valmistelussa on ollut melko pieni rajoittuen joihinkin vammaispalveluja koskeviin kysymyksiin. Päävastuu uudistuksen valmistelusta on ollut STM:n sisällä muiden osastojen virkamiehillä.

Miltä sote-uudistus näyttää mielestäsi vammaisen ihmisen kannalta?

– Nykyisin eri kuntien resurssit ja osaaminen palvelujen järjestämisessä vaihtelevat merkittävästi. Asukkaiden yhdenvertaisuus palveluissa ei toteudu. Esimerkiksi vammaispalveluihin liittyvä erityisosaaminen on paikoin niukasti resursoitua ja vaikea turvata. Sote-uudistuksen toteutuessa vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy nykyisiltä lähes 200 kunnalta ja kuntayhtymältä 21 itsehallinnolliselle alueelle eli hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille, joilla olisi vastuu huolehtia palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Hyvinvointialueiden palvelujen rahoitus muodostuu uudistuksen alkuvaiheessa pääasiallisesti valtion rahoituksesta. Oletuksena on, että asukkaiden alueellinen yhdenvertaisuus toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat alueet.

– Uskon, että uudistus parantaisi edellytyksiä vammaisten henkilöiden palveluja koskevan osaamisen vahvistamiseen, vammaispalvelulainsäädännön yhdenmukaisempaan soveltamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamiseen yhteen vammaisten ihmisten tarpeita vastaavasti.

– Sote-uudistuksen tarkoitus on vahvistaa erityisesti perustason palveluja, kuten lyhentää kiireettömän terveydenhuollon jonoja, ja siirtää painopistettä ehkäisevään työhön ja kuntoutukseen. Nämä ovat tärkeitä asioita myös vammaisten ihmisten kannalta.

– Jonkin verran on ollut huolta esimerkiksi lähipalvelujen turvaamisesta. Hyvinvointialueet kuitenkin velvoitetaan turvamaan myös lähipalvelut. Tarkoituksena on, että jokainen hyvinvointialue suunnittelee toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja hyvinvointialueella mahdollisesti keskitettävät palvelut siten, että perustason palveluiden saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.

– Palvelujen rahoituksen turvaaminen tulee olemaan ikääntyvässä Suomessa iso haaste olipa palvelujen järjestämis-, tuottamis- ja rahoitusmalli tulevaisuudessa mikä tahansa.

Miten tulevaisuuden sote-keskukset huolehtivat siitä, että kohderyhmämme saavat aikuisinakin asiantuntevaa ohjausta, neuvontaa ja terveydenhuollon palveluja?

Tulevaisuuden sote-keskus-ohjelma keskittyy palvelujen sisällölliseen kehittämiseen. Ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmisten tarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehittämiseen ja palvelujen sovittamiseen yhteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan, jotta asiakkaan tilanne tulee arvioiduksi kokonaisuutena.

– Tavoitteena on, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta ihmiset saavat tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla. Siellä tarjotaan sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaisten palveluita ja erityistason konsultaatioita sekä hyödynnetään digitaalisten palveluluiden mahdollisuuksia. Uusien digitaalisien menetelmien hyödyntäminen auttaa vapauttamaan ammattihenkilöiden aikaa niille asiakkaille, jotka tarvitsevat henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa ohjausta ja neuvontaa.

– Uskon, että järjestönne kohderyhmä hyötyy siitä, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa on tarkoitus työskennellä monipuolisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia mukaan lukien eri alojen erityistyöntekijöitä kuten psykologeja, fysioterapeutteja ja puheterapeutteja. Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat toistensa kumppanit. Sen lisäksi tarvitaan yhteistyötä ja integrointia myös erityistason sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaistahojen ja hallintokuntien kanssa.

Tietyt palvelut, kuten omaishoidontuki, on järjestetty eri kunnissa hyvin eri tavoin. Tuleeko tämä muuttumaan sote-uudistuksen myötä?

 – Kyllä. Hyvinvointialueen asukkaiden on oltava yhdenvertaisessa asemassa palveluja myönnettäessä. Palvelujen laissa olevia myöntämiskriteereitä konkretisoivat, yksityiskohtaisemmat kuntakohtaiset myöntämiskriteerit on yhtenäistettävä. Voidaan olettaa, että sote-uudistus yhtenäistää esimerkiksi omaishoidon tukea myös valtakunnallisesti, kun palvelujen järjestämisvastuussa olevien toimijoiden määrä vähentyy.

Moni vammainen jää työelämän ulkopuolelle. Onko sote-uudistuksessa mielestäsi pohdittu riittävästi sitä, miten heitä voidaan tukea?

– Osatyökykyisten työelämäosallisuuden parantamiseksi on käynnissä hallituksen työkykyohjelma (2020–2023). Ohjelman valtionavustushankkeet tekevät yhteistyötä muun muassa Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman kanssa osatyökykyisten työllisyyden parantamiseksi. Vammaisten henkilöiden työllisyyden parantaminen on iso ja tärkeä asia, jossa suurimmat haasteet liittynevät työelämässä vallitseviin asenteisiin. 

Mikä on näkemyksesi mukaan järjestöjen rooli sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa?

– Järjestöjen työn merkitys säilyy. Järjestöillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, eriarvoisuuden vähentämisessä sekä asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisessa, vertaistoiminnassa ja vapaaehtoistyössä. Järjestöt myös tuottavat ja kehittävät sosiaali- ja terveyspalveluja sote-uudistuksen jälkeenkin. Kuntien rinnalle järjestöille tulee uusi yhteistyökumppani eli hyvinvointialueet. Se, että hyvinvointialueita on paljon vähemmän kuin kuntia, saattaa jopa helpottaa järjestöjen vaikuttamistyötä ja yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyötä tarvitaan suunniteltaessa miten järjestöjen toiminnot ja palvelut integroidaan osaksi hyvinvointialueiden palvelukokonaisuuksia.

VAMMAISPALVELULAKI

Oletko ollut mukana uuden vammaispalvelulain valmistelussa?

– Olen. Toimin uudistuksen valmistelusta vastaavan lakimiehen työparina niin sanotussa substanssiasiantuntijan roolissa. Osallistun uudistusta koskevan hallituksen esityksen valmisteluun sekä esimerkiksi uudistuksen valmisteluun liittyvien tilaisuuksien ja neuvottelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. 

Miltä vammaispalvelulain uudistuksen aikataulu näyttää?

– Viime vuoden lopussa valmistui uudistuksen valmistelussa hyödynnettävä niin sanottu osallisuustyöryhmän raportti, joka on lausuntokierroksella helmikuun puoliväliin asti. Uudistuksen jatkovalmistelu on aloitettu, ja kevään 2021 aikana järjestetään useita tilaisuuksia, joissa kuullaan eri asiantuntijoita ja sidosryhmiä, kuten vammaisjärjestöjä. Valmistelun pohjana on edellisellä hallituskaudella rauennut hallituksen esitys (HE 159/2018 vp). Valmisteluun vaikuttaa se, että uudistuksella on kytköksiä sote-uudistukseen ja eräisin muihin lakihankkeisiin. Tavoitteena on saada uudistusta koskeva hallituksenesitysluonnos lausuntokierrokselle ensi syksynä. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa keväällä 2022. Uuden vammaispalvelulain on tarkoitus tulla voimaan 2023 yhtä aikaa sote-uudistuksen kanssa.

Miten uudella lailla on tarkoitus turvata vammaisten ihmisten toimijuus nykyiseen verrattuna? (Toimijuuteen sisältyvät esimerkiksi oikeussuojakeinojen saavutettavuus, mahdollisuudet tehdä henkilökohtaisia yksilöllisiä valintoja sekä liikkua ja asua ainakin perusoikeuksien turvaamalla tasolla)

– Osallisuustyöryhmä ehdotti raportissaan (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:37), että uuteen vammaispalvelulakiin lisätään useita vammaisen henkilön ennakollista oikeusturvaa parantavia säännöksiä perusteluineen. Tärkeitä keinoja ovat lain säännökset, joilla turvataan vammaisen henkilön vahva osallisuus asiakasprosessissa eli palvelutarpeen arvioinnissa, palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä yksilöllisen tarpeen mukaiset ja monipuoliset palvelut, joita voidaan toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi liikkumisen tuen toteuttamiseen on suunnitteilla entistä monipuolisempia vaihtoehtoja.

Onko tiettyjen palvelujen (esim. päivätoiminta, asunnonmuutostyöt jne.) tarkoitus säilyä subjektiivisina oikeuksina? Miten henkilökohtainen apu on tarkoitus toteuttaa, jotta ihmisen toimijuus on mahdollista?

– Subjektiivisten oikeuksien säilyttämistä ei ole missään uudistuksen valmistelun vaiheessa kyseenalaistettu. Henkilökohtaisen avussa tarvitaan jatkossakin erilaisia toteuttamismalleja. Olipa valinta työnantajamalli tai muu toteuttamismalli, henkilökohtaisen avun ytimessä on, että palvelun käyttäjä määrittelee tarvitsemansa avun.

Antaako henkilökohtainen budjetointi mahdollisuuden myöntää kuljetuspalvelun ilman aluerajoituksia?

– Kuljetuspalvelun järjestäminen ilman alueellisia rajoituksia on mahdollista toteuttaa henkilökohtaisen budjetoinnin avulla, mutta myös muilla palvelujen järjestämistavoilla. Asia on esillä vammaispalvelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä.

Turvaako henkilökohtainen budjetointi palveluasumisen jatkuvuuden, jolloin asukkaan ei tarvitsisi muuttaa paikasta toiseen?

– Palvelujen jatkuvuuden turvaaminen ei ole sidoksissa tiettyyn palvelujen järjestämistapaan. Jatkuvuuden turvaamiseen vaikuttavat monet eri asiat, esimerkiksi palvelujen tarjonta, hinta ja hankintamenettelyt. Henkilökohtaisen budjetoinnin keskeinen idea on palvelun käyttäjän valinnanvapauden lisääminen, mikä voi tukea palvelujen jatkuvuutta asiakkaan niin halutessa.

Voisiko omaishoidontuki olla verotonta tuloa omaiselle, koska tukikorvaus on vaatimaton ja yhteiskunnan säästöt hoitokuluista merkittävät?

– Verotusta koskevat asiat ovat valtionvarainministeriön hallinnonalan asioita. Omaishoidon hoitopalkkion verotuksesta ei säädetä omaishoidon tuesta annetussa laissa. Verottomuus ei hyödyttäisi tai hyödyttäisi vain vähän niitä omaishoitajia, joilla ei ole muita tuloja tai joiden tulot ovat pienet. Tässä mielessä hoitopalkkion tason nosto voisi olla oikeudenmukaisempi tapa parantaa hoitopalkkioita. Monet omaishoitajat pitävät omaishoitoa tukevia palveluja vähintään yhtä tärkeinä kuin hoitopalkkioita.