Työkyvyn arviointi

Työkyky on työntekijän fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja ammattitaidon muodostama kokonaisuus suhteessa työn vaatimuksiin.

Lähde: TEPA-termipankki

Ensimmäinen askel: opiskeluvalmiuksien ja tulevan työkyvyn ennakointi

Kun arvioidaan nuoren mahdollisuuksia opiskella työelämään tähtäävä tutkinto, tarkastellaan

• vamman tai sairauden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita
• näiden rajoitteiden merkitystä opinnoissa ja myöhemmin työelämässä suoriutumiselle
• millaisilla tukitoimilla, kuntoutuksella, apuvälineillä tai kohtuullisilla mukautuksilla opiskelu ja työelämään siirtyminen ovat mahdollisia
• millaista tukea henkilö voi myöhemmin tarvita työssä jatkamiseen.

Tulevaa työkykyä ja ammatillisia mahdollisuuksia on hyvä tarkastella jo perusopetuksen päättyessä, kun suunnitellaan ammatinvalintaa ja tutkintotavoitteista opiskelua. Tavoitteena on löytää nuoren kiinnostuksen kohteisiin, valmiuksiin ja toimintakykyyn sopiva koulutuspolku sekä tunnistaa hänen tarvitsemansa kuntoutus, vammaispalvelut, opiskelun tukitoimet, apuvälineet ja kohtuulliset mukautukset.

Alle 20-vuotiaan kohdalla lainsäädäntö korostaa ammatillisen kuntoutumisen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Kansaneläkelain 16 §:n mukaan alle 20-vuotiaalle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke, jos selvitysten perusteella katsotaan, ettei hänellä ole mahdollisuuksia ammatilliseen kuntoutukseen tai jos ammatillinen kuntoutus on sairauden vuoksi keskeytynyt tai päättynyt tuloksettomana. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke tulee lähtökohtaisesti kyseeseen vasta kuntoutuksen ja siihen liittyvän kuntoutusrahan päätyttyä.

Nuoren kuntoutusrahaa koskevan sääntelyn tarkoituksena on puolestaan tukea ammatillista kuntoutumista ja työllistymistä. Jos nuori on hyväksytty ennen 20 vuoden ikää henkilökohtaisen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelmansa mukaiseen tutkintoon, kuntoutusrahan maksamista voidaan jatkaa kyseisen tutkinnon suorittamisen ajan.

Työkyvyttömyyseläke ei aina ratkaise nuoren ammatillisia mahdollisuuksia

Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke perustuu yleensä henkilön työkyvyttömyyden arviointiin. Kansaneläkelain 12 §:ssä on lisäksi erityissäännös pysyvästi sokeasta tai liikuntakyvyttömästä henkilöstä sekä henkilöstä, joka on sairautensa, vikansa tai vammansa vuoksi pysyvästi niin avuttomassa tilassa, ettei tule toimeen ilman toisen henkilön apua.

Tällä erityisperusteella myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä ei pidä tulkita arvioksi nuoren kognitiivisista kyvyistä, opiskeluvalmiuksista, ammatillisista mahdollisuuksista tai siitä, ettei hän voisi tehdä työtä. Eläkkeen myöntämisperuste ja nuoren mahdollisuudet opiskella ja osallistua työelämään ovat tällöin eri asioita.

Eläkepäätös ja nuoren tulevaisuudensuunnitelma eivät siis ole sama asia. Kansaneläke voi turvata nuoren toimeentuloa, mutta sen ei tule itsessään määrittää hänen koulutus- tai työelämätavoitteitaan. Nuoren opiskeluvalmiudet, kiinnostuksen kohteet, toimintakyky sekä opiskelussa ja työssä tarvittavat tukitoimet on arvioitava erikseen. Jos nuorella on edellytykset opiskeluun ja ammatillinen tavoite, työkyvyttömyyseläke ei itsessään estä tutkinnon suorittamista tai myöhempää siirtymistä työelämään.

Ammatillinen kuntoutus tukena eri elämänvaiheissa

Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on tukea työ- ja opiskelukykyä, työelämään pääsemistä, työssä jatkamista tai työhön palaamista sekä ehkäistä työkyvyttömyyttä.

Kelan järjestämässä ammatillisessa kuntoutuksessa keskeinen edellytys on sairaudesta tai vammasta johtuva työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennainen heikentyminen tai tällaisen heikentymisen uhka lähivuosina. Arvioinnissa otetaan sairauden tai vamman lisäksi huomioon henkilön kokonaistilanne.

Olennaisen heikentymisen ei tarvitse tarkoittaa osittaista tai täyttä työkyvyttömyyttä. Ammatillinen kuntoutus voi tulla kyseeseen jo ennen työkyvyttömyyttä, kun kuntoutuksella voidaan tukea työelämään pääsemistä, siellä jatkamista tai sinne palaamista. Kelan tarjoamia keinoja ovat tilanteen mukaan esimerkiksi ammatillinen kuntoutusselvitys, koulutuskokeilu, koulutus, työkokeilu, työhönvalmennus, Kiila-kuntoutus sekä työn tai opiskelun apuvälineet.

Työeläkelaitoksen järjestämän ammatillisen kuntoutuksen eli työeläkekuntoutuksen tavoitteena on ehkäistä työkyvyttömyyttä sekä tukea työssä jatkamista tai työhön palaamista. Työntekijän eläkelain mukaan oikeus edellyttää muun muassa asianmukaisesti todetusta sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvaa työkyvyttömyyden uhkaa, riittäviä työeläkevakuutettuja ansioita sekä yhteyttä työelämään. Nykyisessä laissa yhteyttä työelämään osoitetaan muun muassa sillä, että henkilöllä on oltava työeläkelakien mukaan vakuutettuja työansioita hakemusta välittömästi edeltäneiden 36 kuukauden aikana; laissa on erikseen huomioitu myös lapsen hoitamisen vuoksi työstä poissa olemista.

Työkyvyttömyyden uhalla tarkoitetaan sitä, että henkilölle todennäköisesti tulisi ilman ammatillista kuntoutusta lähivuosina myönnettäväksi täysi työkyvyttömyyseläke tai osatyökyvyttömyyseläke, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon. Kuntoutuksen on lisäksi oltava tarkoituksenmukaista. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus ja vakiintuminen työelämään sekä se, johtaako kuntoutus todennäköisesti terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen ja lykkääkö se eläkkeelle siirtymistä.

Työeläkekuntoutus voi sisältää työkokeilua, työhönvalmennusta, työhön tai ammattiin johtavaa koulutusta sekä tukea elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Ennen kuntoutuksen käynnistämistä henkilöllä tulee olla kuntoutussuunnitelma.

Yhteenveto

Kelan ja työeläkelaitosten ammatillinen kuntoutus täydentävät toisiaan, mutta niiden myöntämisedellytykset ovat erilaiset.

Kela järjestää ammatillista kuntoutusta erityisesti nuorille ja vähän työkokemusta omaaville.  Se voi tulla kyseeseen myös silloin, kun ongelmana on työelämään pääseminen tai opintojen kautta ammattiin eteneminen.

Työeläkekuntoutus on rakenteeltaan ennen kaikkea jo muodostuneen työuran turvaamista. Se kohdistuu henkilöihin, joilla on lain edellyttämä yhteys työelämään ja joiden sairaus, vika tai vamma aiheuttaa työeläkelain tarkoittaman työkyvyttömyyden uhan.

Työkyvyn heikentyminen ja työkyvyttömyys ovat eri asioita

Sairaus tai vamma voi vaikeuttaa työssä tai opinnoissa selviytymistä jo paljon ennen kuin henkilö on työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavalla tavalla työkyvytön. Tällöin käytettävissä voi olla esimerkiksi työpaikan ja oppilaitoksen tukitoimia ja kohtuullisia mukautuksia, työterveyshuollon tai muun terveydenhuollon toimenpiteitä, kuntoutusta sekä työ- ja opiskelujärjestelyjä. Ammatillisen kuntoutuksen tarvetta voidaan selvittää myös Kelan ammatillisessa kuntoutusselvityksessä. Kela kuvaa ammatillisen kuntoutusselvityksen yhdeksi ammatillisen kuntoutuksensa palveluista.

Kelan ammatillisessa kuntoutuksessa työkyvyttömyyttä ei edellytetä. Kuntoutus voi tulla kyseeseen, kun asianmukaisesti todettu sairaus tai vamma on aiheuttanut tai sen arvioidaan lähivuosina aiheuttavan työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaisen heikentymisen. Arvioinnissa sairauden tai vamman vaikutusta tarkastellaan yhdessä henkilön kokonaistilanteen kanssa. Kela järjestää ammatillista kuntoutusta erityisesti myös nuorille ja henkilöille, joilla on vähän työkokemusta.

Työeläkelakien mukaisessa työkyvyttömyyseläkkeessä työkyvyn heikentymiselle on omat kriteerinsä. Esimerkiksi työntekijän eläkelain mukaan oikeus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen edellyttää vähintään kahden viidesosan (40 %:n) työkyvyn heikentymistä yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Täysi työkyvyttömyyseläke edellyttää vähintään kolmen viidesosan (60 %:n) työkyvyn heikentymistä. Arvioinnissa huomioidaan myös henkilön jäljellä oleva kyky hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän, sekä muun muassa koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut vastaavat seikat.

Työkyvyttömyyttä arvioitaessa otetaan huomioon asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen mahdollisuudet. Ennen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä on tärkeää selvittää, voidaanko henkilön työ- ja toimintakykyä tukea hoidolla, lääkinnällisellä tai ammatillisella kuntoutuksella taikka työjärjestelyillä.

Työkyvyttömyyden arviointi työeläkejärjestelmässä

Työeläkelakien mukainen työkyvyttömyys ei määräydy pelkän diagnoosin, lääketieteellisen haitta-asteen tai yksittäisen toimintakyvyn rajoitteen perusteella. Arvioinnissa yhdistetään lääketieteellinen arvio henkilön toimintakyvystä ja ennusteesta sekä ammatillinen ja sosioekonominen arvio siitä, millaista työtä henkilö pystyy toimintakykynsä perusteella tekemään ja millaiset mahdollisuudet hänellä on hankkia työllä ansiotuloja. Työeläkejärjestelmässä lähtökohta on työkyvyn arviointi suhteessa työhön ja jäljellä olevaan ansaintakykyyn.

Esimerkiksi henkilöllä, jolla on huomattavia motorisia toimintakyvyn rajoitteita, voi olla hyvä työkyky sellaisessa työssä, jossa hänen osaamisensa, toimintakykynsä, apuvälineensä, henkilökohtainen apunsa ja työympäristön kohtuulliset mukautukset muodostavat toimivan kokonaisuuden. Toisaalta ulospäin melko lievältä näyttävä toimintakyvyn rajoite voi olennaisesti heikentää työkykyä, jos esimerkiksi kipu, uupumus tai kognitiiviset vaikeudet estävät työn vaatimuksista suoriutumisen.

Työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan työkyvyn heikentymisen tulee johtua sairaudesta, viasta tai vammasta ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Oikeus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen edellyttää vähintään kahden viidesosan (40 %) ja täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen vähintään kolmen viidesosan (60 %) työkyvyn heikentymistä.

Prosenttiluvut kuvaavat työkyvyn heikentymisen oikeudellisia kynnyksiä, eivät lääketieteellisesti arvioitua toimintakyvyn prosenttiosuutta. Tästä syystä lääkärin arvio esimerkiksi vamma haitta-asteesta ja eläkelaitoksen oikeudellinen työkyvyttömyysarvio ovat eri asioita.

Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa tarkastellaan henkilön jäljellä olevaa kykyä hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Arvioinnissa otetaan lain mukaan huomioon myös henkilön koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Jos työkyky vaihtelee, huomioon otetaan vuotuinen ansio.

TyEL tekee lisäksi 60 vuotta täyttäneisiin liittyvän poikkeuksen: heidän työkyvyttömyyseläkeoikeuttaan arvioitaessa painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta.

Yrittäjän eläkelain (YEL), maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) ja merimieseläkelain (MEL) mukainen työkyvyttömyyden arviointi noudattaa pääperiaatteiltaan työntekijän eläkelain (TyEL) mukaista arviointia. Oikeus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen edellyttää vähintään kahden viidesosan (40 %) ja täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen vähintään kolmen viidesosan (60 %) työkyvyn heikentymistä vähintään vuoden ajaksi.

Arvio ei perustu pelkästään siihen, pystyykö henkilö jatkamaan entisessä työssään tai yritystoiminnassaan, vaan siinä tarkastellaan myös jäljellä olevaa kykyä hankkia ansiotuloja muulla saatavilla olevalla työllä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut vastaavat seikat. YEL:ssa tämä säädetään 32 §:ssä ja MYEL:ssa 47 §:ssä.

MEL:ssa työkyvyttömyyden arvioinnin perusrakenne vastaa edellistä, mutta siinä on merenkulkutyöhön ja sen eläketurvaan liittyviä erityissäännöksiä.

Julkisten alojen eläkelain (JuEL) mukaisessa työkyvyttömyyden arvioinnissa on yksityisen sektorin työeläkelakeihin verrattuna erityispiirre. Jos työkyvyttömyys alkaa julkisen alan palvelussuhteen kestäessä, henkilöllä voi olla oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään vuoden ajan kykenemätön omaan virkaansa tai työhönsä.

Tällöin arvioinnissa painottuu siis henkilön työkyky suhteessa hänen omaan työhönsä. Jos palvelussuhde on jo päättynyt, arviointi on laajempi: silloin tarkastellaan jäljellä olevaa työkykyä ja mahdollisuutta hankkia ansiotuloja muulla saatavilla olevalla työllä, jota henkilön voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Arvioinnissa huomioidaan tällöin myös koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut vastaavat seikat.

Seuraavat näkökulmat liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan henkilön työkyvyttömyyttä arvioitaessa:

• Sairaus, vamma ja lääketieteellinen tila. Mikä asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma työkykyä rajoittaa? Millaisia oireita ja löydöksiä siihen liittyy, millainen sairauden kulku ja ennuste ovat ja kuinka pitkään työkyvyn rajoituksen arvioidaan kestävän?
• Toimintakyky. Mitä henkilö pystyy sairaudestaan tai vammastaan huolimatta tekemään ja missä hänellä on rajoitteita? Arvioinnissa voivat olla merkityksellisiä esimerkiksi fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky, kuormituksen sieto, toimintakyvyn vaihtelu ja palautumisen tarve.
• Työn vaatimukset. Miten toimintakyky vastaa henkilön oman työn vaatimuksia? Mitkä työtehtävät onnistuvat, mitkä eivät ja voidaanko työtä mukauttaa?
• Jäljellä oleva työ- ja ansaintakyky. Arvio ei rajoitu aina henkilön nykyiseen tai aikaisempaan ammattiin. Tarkastellaan myös sitä, pystyisikö hän tekemään muuta saatavilla olevaa työtä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tämä on TyEL:n työkyvyttömyyskäsitteen keskeinen osa.
• Ammatilliset ja yksilölliset edellytykset. Arvioon vaikuttavat koulutus, aikaisempi työ ja muu toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut vastaavat tekijät. Samaa lääketieteellistä toimintakyvyn rajoitetta ei siksi välttämättä arvioida työkyvyn kannalta samalla tavalla kahdella erilaisen koulutuksen, työhistorian ja työmahdollisuuksien omaavalla henkilöllä.
• Hoidon ja kuntoutuksen mahdollisuudet. Ennen työkyvyttömyyseläkettä arvioidaan myös kuntoutuksen mahdollisuuksia. Työeläkelainsäädäntö kytkee työkyvyttömyyden ehkäisemisen nimenomaisesti ammatilliseen kuntoutukseen.

Lue lisää

Ammatillinen kuntoutus, Kelan asiakasohje; Kelan järjestämän ammatillisen kuntoutuksen kohderyhmät, palvelut ja hakeminen.

Eläketurvakeskus – Tilasto Suomen eläkkeensaajista, Eläketurvakeskus; tiivis kuvaus työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyden asteista sekä yksityisen ja julkisen sektorin arvioinnin eroista.

Hallituksen esitys HE 125/2017 vp, Finlex; nuoren kuntoutusrahaa koskevan sääntelyn tavoitteet, erityisesti nuorten tukeminen ammatilliseen kuntoutumiseen, opiskeluun ja työllistymiseen sekä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ehkäiseminen.

Hallituksen esitys HE 125/2024 vp, Finlex; alle 20-vuotiaan työkyvyttömyyseläkettä koskevan sääntelyn perustelut sekä kuntoutusrahan ja ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisuus työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.

Hallituksen esitys HE 45/2005 vp, Finlex; Työntekijän eläkelain 35 §:n yksityiskohtaiset perustelut ja työkyvyn heikentymisen arviointi.

Julkisten alojen eläkelaki 81/2016, Finlex; erityisesti 33 § oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen ja julkisen alan ammatillisen ja yleisen työkyvyttömyyden arvioinnista.

Kansaneläkelaki 568/2007, Finlex; erityisesti 12 § työkyvyttömyyden määritelmästä ja pysyvää sokeutta, liikuntakyvyttömyyttä ja avuttomuutta koskevasta erityissäännöksestä sekä 16 § alle 20-vuotiaan oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Kuntoutustuki ja työkyvyttömyyseläke, Kelan asiakasohje; kansaneläkkeenä maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen edellytykset, nuoren tilanne sekä pysyvää sokeutta ja liikuntakyvyttömyyttä koskeva erityistilanne.

Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005, Finlex; erityisesti 6–7 § Kelan ammatillisen kuntoutuksen edellytyksistä ja sisällöstä sekä 20 § nuoren kuntoutusrahasta.

Nuoren kuntoutusraha, Kelan asiakasohje; nuoren kuntoutusrahan edellytykset, opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma sekä kuntoutusraha opiskelun aikana.

Työntekijän eläkelaki 395/2006, Finlex; erityisesti 25–26 § oikeudesta työeläkekuntoutukseen ja kuntoutuksen sisällöstä sekä 35 § työkyvyttömyyseläkkeen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen edellytyksistä.