Tom Fogelberg on oppinut, että vammaisten henkilöiden oikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Siksi hän haluaa pitää niistä ääntä.
Tom Fogelberg ei epäröi hetkeäkään, kun puhe kääntyy jääkiekkojoukkueisiin. Hän on Jokerien mies henkeen ja vereen. Suosikkijoukkuetta ei tosin ole vaikeaa veikata niidenkään, jotka Fogelbergin kanssa eivät pääse juttusille: tummansininen Jokerit-collegepaita ja mukana kulkeva samanvärinen Jokerit-reppu paljastavat, mille joukkueelle Fogelbergin sydän sykkii.
– 1980–90-luvulta jo, tosi pitkään, Fogelberg vastaa, kun häneltä kysyy, kuinka kauan fanitus on kestänyt.
– Siellä ovat kaikki kovat pelaajat pelanneet, kuten Teemu Selänne ja Erik Hämäläinen.
Tällä hetkellä suosikkipelaaja löytyy puolustuksesta: Riku Tuomola.
Otteluita Fogelberg seuraisi mielellään enemmänkin, mutta tällä hetkellä ilmaiskanavilla näkyy vain rajoitettu määrä Mestiksen pelejä. Ensi kaudeksi Jokerit nousee SM-liigaan, mikä on Fogelbergille luonnollisesti iloinen uutinen.
– Syksyllä pelejä näkee sitten varmaan enemmän.
Kolmen pojan perhe
Fogelberg on paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän syntyi elokuussa 1973 ja on asunut itäisessä Helsingissä lapsuudesta asti. Ensin koti oli Kontulassa, mutta 1980-luvulla perhe muutti Laajasaloon.
Lapsuutensa Laajasalosta Fogelberg muistaa erityisesti kerrostalot. Vieressä on tosin myös meri ja paljon luontoa.
– Hevossalmi on hieno paikka, siellä kannattaa käydä kesällä, Fogelberg sanoo.
Fogelbergilla on kaksoisveli sekä viisi vuotta vanhempi isoveli. Kolmen pojan perheestä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
– Kerran veli pudotti minut tuolilta lattialle ja löin kasvoni kirjahyllyn reunaan. Etuhampaat menivät poikki, Fogelberg muistelee.
Perheen isä oli töissä huonekalualalla, ensin Korhosella ja myöhemmin Vepsäläisellä. Äiti oli kotona ja toimi Fogelbergin omaishoitajana.
– Äiti piti minusta huolta. Isä oli aina töissä. Nykyään näen isää kyllä joka viikko.
Koulun Fogelberg kävi Solakalliossa ja Ruskeasuolla. Myöhemmin hän opiskeli Arla-instituutissa, joka oli Espoon Leppävaarassa sijaitseva näkövammaisten ammattikoulu. Hän kävi muutamia kertoja myös Lehtimäen opistolla Seinäjoella. Opintojen jälkeen Fogelberg työskenteli näkövammaisten työkeskuksessa Iiris Prossa sekä työtoiminnassa Vallilassa.
– Pakkaustyötä olen tehnyt. Ruuveja, joulukoristeita ja sen sellaisia.
Arjen rytmi
Vuonna 2000 Fogelberg muutti pois kotoa ja siirtyi asumaan CP-liiton palveluasuntoon Laajasaloon. Se oli yksi hänen elämänsä suurimmista käännekohdista.
– Se oli opettavainen kokemus. En ollut koskaan ennen asunut yksin.
Nykyisin arjessa on mukava, tuttu rytmi. Neljänä päivänä viikossa Fogelberg käy CP-liiton päivätoiminnassa Malmilla.
– Aamulla herään, syön ja lähden päivätoimintaan. Kahden–kolmen aikaan olen kotona, sitten lepään, syön ja illalla katson vähän telkkaria.
Rytmiä viikkoon tuo myös fysioterapia – tai jumppa, kuten Fogelberg sitä mieluummin kutsuu. Joka torstai Fogelberg ajelee taksilla Herttoniemen Fysikaaliseen Hoitolaitokseen. Fysioterapiaa on myönnetty hänelle 40 käyntikertaa vuodessa.
– Se on tosi tärkeää.
Fogelberg liikkuu cp-vamman vuoksi pääasiassa pyörätuolilla. Avustettuna hän kävelee lyhyitä matkoja. Tänä talvena liikkumisessa on riittänyt vastoinkäymisiä, sillä pyörätuoli on hajonnut jo neljä kertaa.
– Talvella on hankalaa, kun ei oikein pääse minnekään, paitsi taksilla.
Liikkumisen ohella Fogelbergia huolettaa heikentyvä näkö. Hänellä on näkövamma, ja viime aikoina etenkin kauemmas näkeminen on vaikeutunut.
– Toinen silmä on melkein sokea.
Tervaa polttamassa
Tammikuun lopussa Fogelbergin elämässä koitti toinen suuri käännekohta. Hänen äitinsä menehtyi. Fogelberg herkistyy, kun asia tulee puheeksi.
Millainen luonne äiti oli?
– Äiti oli aika kovapäinen persoona. Välillä kävimme taksilla Itäkeskuksessa syömässä. Ja kävin aina äidin kanssa optikolta hakemassa uusia silmälaseja.
Yhteiset reissut olivat Fogelbergille tärkeitä. Hän sanoo nauttivansa siitä, että pääsee poistumaan kotoa ja ”saa käydä jossain”. Nykyisin hän käy useimmiten Itiksen kauppakeskuksessa yhdessä avustajansa kanssa.
– Itiksessä on se uusi kauppahalli, kävin siellä juuri kahvilla viime viikolla.
Fogelbergille ovat tärkeitä myös vuosien varrella kertyneet muistot CP-liiton toiminnasta. Reissuja on tehty esimerkiksi Pietariin, Lahteen, Siilinjärvelle ja Moijalan kurssikeskukseen.
– Poltimme siellä metsässä tervaa! Joo, ihan totta! Fogelberg vakuuttaa ja herkeää nauramaan muistolle.
– Nykyään ei tietenkään saa enää polttaa. Mutta silloin maalasimme punamullalla tallin ulkoseinät.
CP-liitto päätti luopua Hattulassa sijainneesta Moijalan kurssikeskuksesta taloudellisista syistä vuonna 2024. Päätös oli Fogelbergille shokki.
– Kävin siellä 2000-luvulla varmaan joka kesä.
Vammaisten asema huolettaa
Fogelberg seuraa säännöllisesti politiikkaa. Hän on huolissaan niiden henkilöiden asemasta, joilla on vamma.
– Esimerkiksi asumistukia on leikattu liikaa.
Fogelberg nostaa esiin myös kuljetuspalvelut ja henkilökohtaisen avun. Hiljattain hänen avustajatuntejaan leikattiin 40 tunnista 30 tuntiin, mikä ei Fogelbergin mukaan “riitä mihinkään”.
– Hallitus on leikannut kaikki pois meiltä vammaisilta. Olen äänestänyt kokoomusta, mutta ensi vuonna en kyllä äänestä. En ole (Petteri) Orpoon yhtään tyytyväinen, olemme menneet vain huonompaan suuntaan, Fogelberg sanoo.
Fogelberg muistelee lämmöllä vihreiden entistä kansanedustajaa Kalle Könkkölää. Tämä toimi pitkään muun muassa vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana.
– Aikanaan Kalle Könkkölä hoiti meidän vammaisten asioita paremmin. Nyt hallituksessa meidän asioitamme ei hoida oikein kukaan. Ensi vaalikaudelle mukaan pitäisi saada joku, joka hoitaa vammaisten asioita.
Puoluetta Fogelberg siis saattaa vaihtaa – mutta yhtä ei.
Jokereita.
Teksti ja kuvat: Mari Laine
