Raumalainen Anna Maijala on työskennellyt Olkiluodon ydinvoimalaitoksella jo 16 vuotta. Diplomi-insinööriksi opiskellut Maijala viihtyy työssään, jota tekee pääosin etänä.
– Hyvät vammaispalvelut ovat auttaneet opinnoissa ja työssä pysymisessä. Vanhempieni tuki on myös ollut korvaamatonta, hän sanoo.
Kuuntele juttu ääneen luettuna YouTube-kanavallamme
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
– Olen Anna Maijala, asun Raumalla ja olen ollut töissä 16 vuotta Olkiluodon ydinvoimalaitoksella Eurajoella automaatioinsinöörinä. Koulutukseltani olen automaatiotekniikan diplomi-insinööri.
Miten päädyit opiskelemaan insinööriksi?
– Lukiomme oli vaativa ja minua kiinnosti biologia ja matematiikka. Opinto-ohjaaja suositteli, että satsaisin fysiikkaan ja matematiikkaan. Hän arveli, että minusta tulee diplomi-insinööri! Hain sitten Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan, sillä minulla oli jo Tampereella tukiverkostoa, jota vammani vuoksi tarvitsin.
– Automaatiotekniikka vaikutti heti omalta jutulta. Sivuaineena opiskelin sähkövoimatekniikkaa. Opettajat olivat tosi hyviä, ja hyvä opetus piti opiskelumotivaatiota yllä. Minusta yliopistossa opiskelu oli helpompaa kuin lukiossa!
Mitä työhösi kuuluu? Miten päädyit Olkiluotoon?
– Työni liittyy näyttökuviin, joita esitetään valvomon näytöillä. Suunnittelen ja piirrän näyttökuvia, näin yksinkertaistetusti sanottuna. Pääsin töihin verkostojeni kautta, kuulin tutuiltani työmahdollisuuksista Olkiluodossa. Olin täällä ensin opiskeluaikana kesätöissä vuosina 2007 ja 2008 ja tein lopputyöni Olkiluotoon.
Miten vammasi vaikuttaa arkeesi?
– Cp-vamman takia käytän pyörätuolia, mutta se vaikuttaa lähinnä liikkumiseen, esimerkiksi työpaikalle kulkeminen on melko vaivalloista etenkin talvella. Cp-vamman liitännäis-
oireina minulla on fatiikkia ja kipuja.
– Minulla on myös henkitorven ahtauma, joka ei liity cp-vammaani. Henkitorven ahtauman takia hengittäminen on raskasta ja joudun tekemään paljon töitä hengittämisen ja puhumisen eteen. En kykene puhumaan pitkiä lauseita ja hengästyn pienestäkin ponnistelusta. Lisäksi kurkku kipeytyy helposti puhuessa.
Onko työhösi tehty mukautuksia?
– Meillä on käytössä joustotyömalli eli voimme päättää itse työajasta vähintään 50 prosentin osalta, missä työskentelemme. Olen kuitenkin saanut oikeuden tehdä enemmän etätöitä kuin henkilöstömme yleisesti, jotta työ ei kuormittaisi liikaa. Lisäksi työaika on liukuva, sekin auttaa jaksamaan.
– Korona-aikanahan olimme etätyössä ja huomasin, miten hyvin se minulle sopi. Mutta kun palasimme normaaliin työaikamalliin, stressasin töihin kulkemista enkä oikein nukkunut. Kun teen kotoa käsin töitä, minulle jää paremmin voimia tehdä vapaa-ajallani muutakin kuin vain levätä ja palautua.
Mikä motivoi sinua työssäsi?
– Minua motivoivat todella mukavat työkaverit, ymmärtäväinen esimies ja lisäksi työni on mielenkiintoista. Minulla on myös oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, mutta hän avustaa minua vapaa-ajan toimissa ja kotona. Työpaikalla en käytä avustajaa. Tiedän, miten vaikea vammaisen henkilön voi olla työllistyä, joten olen todella iloinen siitä, että minulla on näin hyvä työpaikka.
Oletko saanut riittävästi tukea aikanaan opinnoissa ja nyt työelämässä?
– Kyllä. Toimivat ja oikea-aikaiset vammaispalvelut ovat olleet avainasemassa siinä, että olen kyennyt opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja myös siinä, että kykenen tänä päivänäkin tekemään töitä. Eurassa vammaispalvelut toimivat hyvin. Olin virallisesti euralainen myös opiskeluaikana, vaikka asuinkin Tampereella.
– Ennen kaikkea haluan nostaa esiin tuen, jota olen saanut vanhemmiltani. Ilman heidän kannustustaan olisin tuskin päässyt näin pitkälle! He ovat aina uskoneet minuun, myös silloin, kun kukaan muu ei ole uskonut.
Mitä harrastat vapaa-ajallasi?
– Pidän pyörätuolilenkeistä etenkin luonnossa. En lähde mielelläni yksin liikkeelle, koska kulkeminen ei ole aina esteetöntä. Ulkoilen yleensä avustajan kanssa.
Oletko hakeutunut vertaistuen piiriin?
– Olen mukana lievästi cp-vammaisten ryhmässä, vaikka vammani ei olekaan lievä. Saan ryhmästä silti mahtavaa tukea, koska siellä on muita työssä käyviä, joilla on cp-vamma. Tällaista vertaistukea ei muuten ole saatavilla. Tapaamme etänä kerran kuukaudessa. Joskus meillä on jokin teema, välillä juttelemme vapaasti mistä milloinkin.
– Minulle on tärkeää saada kontakteja ja jakaa kokemuksia työssä käyvien vammaisten kanssa, sillä olen aina vaatinut itseltäni paljon. Iän myötä on vain ollut pakko oppia hyväksymään, että kaikki asiat eivät suju enää samalla tavalla kuin nuorempana. Tässä auttaa, kun kuulee, että muilla on samantapaisia ajatuksia ja kokemuksia.
Kati Savela-Vilmari, teksti
Vates-säätiö
Julkaistu 25.6.2025
