Hanna Ihantola unelmoi lukion wanhojen tansseihin osallistumisesta. Unelma toteutui, ja paljon muutakin: lajin parista löytyi avopuoliso, jonka kanssa tanssittiin Suomen mestareiksi.

Hanna Ihantola ja Kalle Andersson tanssivat Talent-ohjelman lavalla pyörätuoleissaan.
Hanna Ihantola ja Kalle Andersson tanssivat tuomariston ja yleisön sydämiin The Burning Frontiers -esityksellään Talent Suomi -ohjelmassa helmikuussa 2020. Kuva: MTV3

Vuonna 2009 haaveilin osallistumisesta lukion wanhojen tansseihin – aivan kuten isosiskoni olivat tehneet. Cp-vammani vuoksi haave tuntui mahdottomalta, kunnes fysioterapeuttini vinkkasi, että hänen lukiossaan oli ollut pyörätuolissa wanhojen tansseihin osallistunut poika.

Tästä rohkaistuneena aloitimme äitini kanssa tanssimahdollisuuksien kartoittamisen ja löysimme lopulta pyörätuolitanssiviikonlopun. Tästä aukeni minulle aivan uusi maailma. Jäin tanssimiseen koukkuun. Vihdoin löysin liikuntamuodon, jota pystyin harrastamaan juuri kuten sitä kuuluikin harrastaa, ei sovellettuna versiona tai kuntouttavana liikuntamuotona.

Leirin toinen ohjaaja lähti opettamaan minulle ja parilleni tansseja, koska lukion liikunnan opettajan osaaminen ei riittänyt. Treenasimme pari kuukautta tiiviisti, ja unelmani wanhojen tansseista toteutui keväällä 2010.

Tanssin kautta löytyi puolisokin

Tanssista muodostui minulle tärkeä itseilmaisun keino. Nautin siitä, kun saan liikkua musiikin tahtiin, antaa sen viedä.

Tanssiessa saan tuntea olevani kaunis: ihmiset katsovat minua, koska tanssin kauniisti, eikä siksi, että olen vammainen.

Tanssi on antanut minulle paljon muutakin. Tanssileirillä syksyllä 2010 tapasin nykyisen avomieheni Kallen. Aloimme seurustella kesällä 2011 ja tanssia yhdessä joulukuussa 2011.

Asuimme neljä vuotta yli 200 kilometrin päässä toisistamme, mikä vaikeutti tavoitteellista treenaamista. Se ei meitä kuitenkaan pysäyttänyt. Ensimmäisiin yhteisiin kisoihin matkustimme vuonna 2012 vaatimattomasti Hollantiin asti. Matka oli meille samalla ensimmäinen reissu ulkomaille ilman vanhempia.

Alun perin tarkoitus oli mennä Holland Dans Spektakel -kisoihin vain yleisöksi, mutta valmentajamme yllyttivät osallistumaan itsekin. Ajatus tuntui hurjalta, koska yhdessä treenaaminen tuntui välimatkan takia liian haastavalta. Valmentajamme kuitenkin saivat meidät uskomaan, että välimatka on vain hidaste yhteisen tanssimme tiellä. Päätimme siis yrittää, ja laitoimme kaiken likoon joulukuussa 2011. Tästä alkoi yhteinen taipaleemme tanssiparina. Kolmen kuukauden päästä olimme jo Hollannissa. 

Ensimmäisissä kisoissamme pääsimme melkein finaaliin ollen seitsemänsiä Debutant-sarjassa. Tunne oli sanoin kuvaamaton ja antoi pontta jatkaa kilpailemista yhdessä.

Valmentajamme olivat oikeassa, välimatka oli vain hidaste.

Samalla aaltopituudella

Neljän vuoden seurustelun jälkeen pääsimme vihdoin muuttamaan yhteen.

Sen jälkeen myös tanssimme on lähtenyt uuteen nousuun, koska pystymme treenaamaan kunnolla yhdessä. On hienoa, kun meillä pariskuntana on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Olemme aina olleet samalla aaltopituudella tanssin suhteen. Onneksi minun ei ole tarvinnut maanitella miestä tanssikurssille, niin kuin joidenkin tuttujen!

Olemme kilpailleet kansainvälisellä tasolla nyt jo kahdeksan vuotta.

Myös menestystä on tullut. Ensimmäisiin kansainvälisiin arvokisoihin pääsimme edustamaan Suomea syksyllä 2017, kun Belgiassa järjestettiin MM-kilpailut. Se oli huikea tapahtuma.

Jäi kuitenkin olo, että annoimme liikaa tasoitusta, sillä tanssimme tavallisilla käyttötuoleilla. Tämän takia aloimme hakea rahoitusta tanssituoleihin. Se oli iso työ, joka palkittiin keväällä 2018, kun saimme rahat kokoon ja hankimme käyttöömme tanssituolit, joiden avulla saimme käyttöömme koko potentiaalimme tanssijoina.

Kesällä 2018 saimme kunnian liittyä Suomen ensimmäiseen viralliseen pyörätuolitanssin maajoukkueeseen. Pitkään tanssin eteen tehty työ palkittiin, ja se jatkuu edelleen. Tanssi ei ole enää harrastus, vaan elämäntapa.

Maajoukkueessa tanssiminen vaatii sitoutumista ja paljon treeniä. Silti nautin edelleen samoista asioista tanssissa kuin aloittaessani.

Vapauden tunne koukuttaa

Vahvuutemme tanssiparina on välillämme oleva yhteys ja sen näkyminen myös yleisölle. Tanssissa myös tietynlainen vapauden tunne on koukuttavaa. Tanssiessani en tunne olevani liikuntarajoitteinen.

Toinen yhteinen intohimomme on metallimusiikki. Olimme jo vuosia haaveilleet freestyle- eli vapaavalintaisen numeron tekemisestä, mutta se oli aina jäänyt muiden kiireiden alle, kunnes kaksi vuotta sitten rohkaistuimme yhdistämään kaksi rakkauttamme, metallimusiikin ja tanssin.

Kypsyttelyyn ja ideointiin meni kaksi vuotta, mutta se kannatti. Aloimme kehitellä koreografiaa ja ideoimaan musiikkia alkukesästä yhdessä opettajien kanssa. Lopulta lempilapsemme sai ensiesityksensä kansainvälisissä Tampere Open -kisoissa viime elokuussa. Mikään tanssi ei ole koskaan tuntunut niin omalta ja vapautuneelta. Tuntui, että tämä on se meidän juttu.

Tampereen kisoista meidät bongattiin mukaan myös Talent Suomi -ohjelmaan ja pääsimme ensimmäistä kertaa esiintymään televisio-ohjelmaan. Esitimme freestyle-numeromme The Burning Frontiers, joka koostuu kahdesta Omnium Gatherum -metalliyhtyeen kappaleesta. Jakso, jossa olimme mukana, lähetettiin 16.2. MTV3-kanavalla.

Esiintyminen Talentissa oli jotain aivan erilaista kuin aiemmat esiintymistilanteemme. Yleisöä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös valmistautuminen oli erilaista, koska koko ajan piti olla valmiina haastatteluihin tai valokuviin. Tämä oli uutta sillä kisatilanteissa, joihin olemme tottuneet, suoritukseen saa keskittyä rauhassa. Se toi lisäjännitystä jo muutenkin uuteen ja jännittävään tilanteeseen.

Onnistuimme kuitenkin hyvin ja saimme tuomareilta upeaa palautetta. Upeimmalta tuntui se, kun Jorma Uotinen kehui tanssiamme ja kaikki muutkin halusivat meidät jatkoon. Pääsimme ohjelman seuraavaan vaiheeseen, joten räjäytimme pankin, niin kuin oli tarkoituskin. Emme kuitenkaan päässeet enää semifinaaleihin, mutta ohjelma oli huikea kokemus ja antoi kipinän erilaisille esiintymisille myös jatkossa.

Yksi tavoitteistamme täyttyi myös, kun voitimme freestyletanssin Suomenmestaruuden 8.3. järjestetyissä pyörätuolitanssin SM-kilpailuissa. Seuraava iso tavoite on tänä vuonna elokuun lopussa Hollannissa järjestettävät Holland Dans Spektakel -kilpailut. Loppuvuodesta tiedossa ovat EM-kilpailut jossain päin Eurooppaa.

Teksti: Hanna Ihantola

Seuraa somessa

Facebook:  Wheelchair dancers Kalle Andersson & Hanna Ihantola 
Instagram: @kallejahanna

https://www.youtube.com/watch?v=FGor46rHNe8

Innostuitko tanssimaan?

– Pyörätuolitanssiryhmiä on ympäri Suomea Tornio-Helsinki välillä. Lisää tietoa eri ryhmistä

– Pyörätuolitanssia voi tanssia yksin (single), parin kanssa ja ryhmätanssina.

– Parin voi muodostaa, joko kaksi pyörätuolinkäyttäjää (duo) tai pyörätuolinkäyttäjä ja vammaton henkilö (combi).

– Pyörätuolitanssia voi harrastaa sekä manuaali- että sähköpyörätuolilla. Monissa seuroissa on pyörätuoleja, joita voi lainata harjoituksissa. Myös kaikki jaloin tanssivat ovat tervetulleita.