Aikuisen kuntoutus

Miten eri kuntoutusmuodot auttavat

Neurologisen vamman aiheuttamiin toimintarajoitteisiin liittyvän kuntoutuksen tulee olla kokonaisvaltaista, monialaista ja pitkäjänteistä – usein elämänmittaista toimintakyvyn tukemista. Kuntoutusta voidaan tarvita oirekuvan tai liitännäissairauksien lisäksi elämäntilanteen tai ympäristötekijöiden aiheuttaman kuormituksen vuoksi.

Elämäntilanteella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu toimintakyvystä, roolista perheessä tai lähisuhteissa, toimeentuloon liittyvistä vaateista sekä asumis- ja toimintaympäristöstä. Ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi työ- tai toimintaympäristöjen asettamat vaateet motoriikkaan, liikkumiseen, kielellisiin valmiuksiin tai muuhun kognitiiviseen toimintakykyyn.

Taulukkoon on koottu lyhyt esittely terapioista ja kuntoutusmuodoista, joita voidaan järjestää joko hyvinvointialueen lääkinnällisenä kuntoutuksena tai Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Toimenpide	Miksi juuri tämä
Fysioterapia	Fysioterapia tukee asiakkaan psykomotorista kehittymistä sekä toimintakykyä ylläpitäviä ja mahdollistavia toimintoja. Tavoitteina voivat olla lihasvoiman, aerodynaamisen kunnon, lihasten hallinnan tai esimerkiksi kävelykyvyn parantaminen.
Fysioterapia allasterapiana	Allasterapia hyödyntää veden kannattelua, vastusta ja painetta harjoituksissa, jotka kehittävät eriytyneitä liikkeitä, liikkuvuutta, tasapainoa, koordinaatiota ja proprioseptiikkaa. Allasterapiasta voi olla apua myös turvotuksen ja kivun vähentämisessä.
Psykofyysinen fysioterapia	Psykofyysinen fysioterapia perustuu fyysisten rajoitteiden, mielialan, henkisen hyvinvoinnin, elämäntilanteen ja kulloistenkin voimavarojen huomioimiseen fysioterapian ja harjoitteiden toteutuksessa. Sen avulla voidaan tukea liikkumis- ja toimintakykyä sekä oman kehon hahmottamista, lievittää kipua tai omaksua stressin, ylikuormituksen tai uupumuksen hallintaa helpottavia toimintamalleja.
Toimintaterapia	Toimintaterapian tavoitteena on edistää henkilön käytännöllistä tai sosiaalista selviytymistä. Toimintaterapian keinoja ovat esimerkiksi psykososiaalisten taitojen tai arjen toimintojen harjoittelu. Selviytyminen käytännön asioista tarkoittaa esimerkiksi kykyä huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, tehdä töitä, huolehtia raha-asioista ja säädellä omaa käyttäytymistä. Sosiaalisella selviytymisellä tarkoitetaan kykyä käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa tilanteen edellyttämällä tavalla, ratkaista ongelmia sekä muodostaa ihmissuhteita.
Ratsastusterapia	Fysioterapeutin toteuttamalla ratsastusterapialla voidaan edistää motorisia taitoja, oman kehon ja liikkeiden hahmottamista ja hallintaa, liikkeen sietämistä, motivoitumista harjoitteluun. Toimintaterapeutin toteuttamalla ratsastusterapialla voidaan edistää kaksikätistä toimintaa, silmä-käsikoordinaatiota, oman kehon ja liikkeiden hahmottamista ja hallintaa, aistitiedon jäsentämistä ja liikkeen sietämistä, toiminnanohjausta.
Psykoterapia	Psykoterapialla tuetaan psyykkistä kasvua ja kehitystä, lisätään valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan sekä autetaan löytämään uusia, toimivia lähestymistapoja ihmissuhteisiin tavoitteena poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä.
Puheterapia	Puheterapia voi kohdistua kielen ja puheen toimintoihin, syömis- ja nielemistoimintoihin, äänentuottoon, vuorovaikutukseen ja kommunikointiin.     Puheterapialla vahvistetaan kommunikointi- ja toimintakykyä arjessa, myös aikuisiällä.
Neuropsykologinen kuntoutus	Neuropsykologisessa kuntoutuksessa ohjataan tarkkaavuuden säätelyä ja muistitoimintoja, opiskelutaitoja, toiminnanohjausta, sosiaalista vuorovaikutusta ja kielellisiä toimintoja, visuaalisia ja visuomotorisia toimintoja.

---

Terveydentilan seuranta ja toimintakyvyn turvaaminen

Säännöllinen terveydentilan ja toimintakyvyn seuranta on tärkeää läpi elämän. Seurannan tavoitteena on tunnistaa muutokset ja mahdolliset lisäongelmat mahdollisimman varhain sekä ehkäistä niiden vaikutuksia toimintakykyyn, itsenäiseen elämään ja osallistumiseen.

Tämän sivuston seurantasuositukset perustuvat tutkimustietoon sekä kansainvälisiin seurantaohjelmiin ja hoitosuosituksiin.

Seurannan lähtökohtana on aina yksilöllinen tilanne. Kaikki cp-vammaan, mmc:hen tai hydrokefaliaan mahdollisesti liittyvät terveysongelmat eivät koske kaikkia, eikä diagnoosi yksin määritä seurannan tarvetta. Olennaista on seurata henkilön omaa terveydentilaa ja toimintakykyä sekä tunnistaa niissä tapahtuvat muutokset.

Seurannan tulisi johtaa tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin, hoitoon, kuntoutukseen, apuvälineiden arviointiin tai muihin toimintakykyä tukeviin toimenpiteisiin.

Cp-oireyhtymä – seurantasuositus liikkumiskyvyn mukaan

GMFSC-tasot I-II

Huomio kiinnitettävä arjessa suoriutumiseen ja työkyvyn turvaamiseen, kognition haasteisiin ja uupumukseen. Myös masennuksen, ahdistuksen, kivun ja uupumuksen tunnistaminen on tärkeää.

Kognition vaikeudet, hahmottamisen ongelmat ja mahdollinen CVI-taso tarkistettava säännöllisesti.

Liikkuminen voi vähitellen vaikeutua ja spastisuus ulottua myös suun ja/tai rakon lihaksiin vaikeuttaen syömistoimintoja ja virtsaamista.

GMFSC-taso III

Pyörätuolin, dallarin tai keppien käyttäjällä on kiinnitettävä huomiota kipuun ja apuvälinetarpeen mahdolliseen muuttumiseen.

Keppien ja/tai dallarin käyttäjillä voi olla pahoja virheasentoja, jotka tuottavat kipua ja liiketoimintojen poikkeuksellista kuormittumista. Kävelevä henkilö saattaa tarvita avukseen myös pyörätuolin ja manuaalista pyörätuolia käyttävä voi hyötyä siirtymisestä ainakin osittain sähköiseen pyörätuolin hyödyntämiseen arjessa.

Spastisuus saattaa aikuisiällä laajentua myös suun ja rakon lihaksiin. Tämä vaikeuttaa puhe- ja syömistoimintoja, ravitsemusta sekä virtsaamista. Suurella osalla on ongelmia myös ulostamisessa, joten riittävästä kuidun ja nesteiden saamisesta on huolehdittava.

Kivun ja uupumuksen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä.

Kognition vaikeudet, hahmottamisen ongelmat ja mahdollinen CVI-taso tarkistettava säännöllisesti.

GMFSC-tasot IV–V

Huomio kiinnitettävä erityisesti liikelaajuuksien säilyttämiseen, kivun ja spastisuuden lievittämiseen sekä ravitsemuksen, kommunikaation ja osallistumisen turvaamiseen.

Alipaino ei kuulu oireyhtymään. Gastrostooma eli (katetri)avanne mahalaukusta vatsan iholle tulee tarvittaessa ottaa käyttöön.

Kommunikaatiota tukevien AAC-menetelmien ja puhetulkkauksen tarve ja/tai palvelun riittävyys tulee tarkistaa.

Henkilökohtaisen avun tai erityisen osallisuuden tuen tarve ja/tai palvelun riittävyys tulee tarkistaa.

(Teksti täydentyy mmc:n ja hydrokefalian osalta myöhemmin)

---

Kognitiivisten vaikeuksien tunnistaminen ja tuki

Suomalaisessa järjestelmässä on hyvät valmiudet tukea lapsia tiedollisten toimintojen vaikeuksissa ja toimintakyvyn kehittämisessä. Rutiinien ja struktuurin tukeminen, toiminnanohjauksen apukeinot ja tarvittaessa erityisopetus tai neuropsykologinen kuntoutus ovat tärkeä osa lapsen kuntoutuskokonaisuutta.

Aikuisilla tilanne on toinen. Kognitiivisen vaikeuden vaikutus toimintakykyyn voi lisääntyä, vaikka itse kognitiivinen ominaisuus ei olisi heikentynyt. Kognitiivisesta kuormituksesta seuraava uupumus voi oireilla monin eri tavoin: aloitekyvyttömyytenä, ärtyneisyytenä, itkuisuutena, ajattelun hitautena, aistiyliherkkyytenä, muistiongelmina tai kipuina. Arjesta, työstä tai opiskelusta ei jaksa suoriutua, tunnesäätely vaikeutuu ja sosiaalinen vuorovaikutus sävyttyy negatiiviseksi.

CPCog-Adult –protokolla (Stadskleiv ym. 2021) on tutkimukseen perustuva seurantasuositus aikuisille, joilla on cp-vamma. Sen mukaan aikuisen kielellisiä valmiuksia, non-verbaalista päättelyä, visuaalis-avaruudellista hahmotusta ja toiminnanohjausta tulisi kartoittaa ainakin seuraavissa ikävaiheissa ja yhteyksissä:

Neuropsykologista tutkimusta tulee harkita, jos kognitiiviset vaikeudet haittaavat arkea, opiskelua, työelämää, itsenäistä asumista tai oman terveyden hoitamista. Uusi tai selvästi lisääntynyt kognitiivinen vaikeus edellyttää myös lääketieteellisen syyn selvittämistä, sillä muutos esimerkiksi muistissa tai tarkkaavuudessa voi liittyä suntin toimintahäiriöön tai muuhun neurologiseen ongelmaan.

• 18–19-vuotiaana (ammatillinen kuntoutussuunnitelma, toimintakykyarviot)
• 24-vuotiaana (tarvittavat kohtuulliset mukautukset työssä ja opiskelussa)
• 42-vuotiaan, etenkin, jos henkilöllä on bilateraalinen vamma (kivun ja uupumuksen kuormittavuuden arviointi)
• 54-vuotiaana (terveyden ja työkyvyn turvaaminen)

Lue lisää:

Systematic Monitoring of Cognition for Adults With Cerebral Palsy—The Rationale Behind the Development of the CPCog-Adult Follow-Up Protocol (Stadskleiv ym. 2021)

Kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnin ja seurannan suosituksen (Spina Bifida Association 2025) mukaan aikuisen, jolla on mmc, kognitiivista toimintakykyä ja sen vaikutusta arjessa selviytymiseen tulee seurata säännöllisesti osana elinikäistä terveydentilan ja toimintakyvyn seurantaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää muistiin, tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen sekä siihen, miten henkilö käytännössä suoriutuu omahoidosta.

Terveydenhuollolla – myös työterveyshuollolla – on tärkeä rooli aikuisten kognitiivisten vaikeuksien tunnistamisessa. Ainakin masennus, ahdistus, uupumus ja neuropsykiatriset oireet tulee tunnistaa ja ja tarjota niihin kaikki saatavilla oleva apu. Tällä parannetaan elämänlaatua, mutta myös ennaltaehkäistään neurologisiin liikuntavammoihin liittyviä sekundaarisia toimintarajoitteita.

Lue lisää:

Spina Bifida Association. 2025. Neuropsychology Guideline