4/2021: Kirjoituskilpailun voittajat

CP-liitto järjesti kesällä 2021 kirjoituskilpailun kohderyhmäänsä kuuluville alle 18-vuotiaille. Kirjailija Kari Hotakainen valitsi voittajaksi 16-vuotiaan Iita Remeksen tekstin Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?.

Hotakainen perusteli voittajan valintaa näin: ”Tässä tekstissä on myyttisen sadun aineksia, ja tulee mieleen melkein raamatullinen luomiskertomuksen rytmi. Vaikka teksti on hieman liian pitkä ja ehkä kaipaisi karsintaa, siinä on silti aivan oma ilmaisunsa ja imunsa. Kirjoittaja on selvästi halunnut kirjoittaa satumaisen ja rönsyilevän tekstin, jossa on kaunista ja lohdullista sanomaa. Toivon kirjoittajalle kaikkea hyvää. Hänellä on selvästi sisimmässään sanomisen pakko ja intohimo – ne ovat asioita, joita kukaan ei voi sinulle opettaa.”

Toiseksi ja kolmanneksi parhaiksi teksteiksi Hotakainen valitsi Eelis Salon sekä Helmi Saxbergin ja Elias Mustalahden kirjoitukset. Salon tekstistä Hotakainen kirjoitti näin: ”Tämä on asiallisesti ja tarkasti kirjoitettu juttu, joka kertoo kirjoittajan anayyttisesta otteesta. Häntä selvästi kiehtoo faktat, tapahtuneet tosiasiat. Voi hyvinkin ennustaa, että kirjoittajasta voi tulevaisuudessa tulla vaikka toimittaja, koska kokonaisuus on hallittu ja uskottava. Mukavan lisän tekstiin tuo oma näkemys, jossa hän kertoo halustaan tutkia tapausta itse.”

Saxbergin ja Mustalahden tekstistä Hotakainen kirjoitti näin: ”Tässä tarinassa on kaikki hyvän tarinan ainekset: rauhallinen alku, hyvä pohjustus ja mikä tärkeintä: lukija yllätetään täysin, saalistajasta tuleekin saalis. Kalevin kurjassa kalareissussa on julman sadun tunnelma ja siitä tulee mieleen Grimmin veljesten hurjat sadut, jotka hätkähdyttävät vielä tänäkin päivänä. Kirjoittajat ovat hienosti rakentaneet tarinan koukun, sananmukaisesti.”

CP-liitto onnittelee lämpimästi voittajaa ja sijoittuneita sekä kiittää kaikkia kirjoituskilpailuun osallistuneita!


Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?

Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?

Jokainen meistä on joskus katsonut peiliin ja toivonut olevansa hoikempi,
toivonut vatsansa olevan litteämpi, toivonut kasvojensa olevan enemmän kuin jonkun muun.

Sinä päivänä, kun sinä synnyit, pieni enkeli sai käteensä pienen elämän.
Hän katseli tuota heikkoa valoa hetken, ja sitten hänen silmänsä vetistyivät.
Hän hymyili, nyökkäsi kiitokseksi ja kuiskasi: ”Se on niin kaunis”.

Hän vietti tuon päivän tutkien valoa, oppien tuntemaan sen läpikotaisin.
Kun päivä oli melkein ohi, hän istui alas ja huokaisi.
”Kuka sinä olet?”, hän pohti.

Hän käänteli valoa ympäriinsä ja lopulta hymyili kuin itse Aurinko.
Hän käänsi katseensa ylöspäin ja kuiskasi hämärään kauneimman nimen maan päällä.
Sitten hän kävi työhön.

Tarkasti hän valikoi ja muokkasi kauniisti lepattavan valon piirteitä.
Hän antoi sille raajat, kehon ja kasvot, vuodatti sydänvertaan saadakseen aikaan kauniimmat piirteet,
kuin itse Kuu saattoi kantaa.

Kun hän lopulta sai työnsä valmiiksi, pysähtyi hän tutkimaan luomustaan.
Se ei ollut täydellinen, niin kuin ei sen kuulunutkaan olla.
Vain Hän itse saattoi olla täydellinen.
Mutta se oli silti kaunein asia, jonka tuo pieni enkeli oli koskaan saanut aikaan.

Hän laski pienen hahmon pöydälle ja otti taskustaan vieläkin pienemmän rasian.
Hän avasi rasian ja itki.
Elämän sitomiseen vaadittiin kolme kyyneltä. Tuo pieni enkeli antoi viisi.

Hän tahtoi lahjoittaa tälle pienelle luomukselleen kauneimman elämän,
jonka vain saattoi antaa.
Joten hän itki kaksi kyyneltä ylimääräistä.
Toisen, jotta hahmo näkisi kauniin,
ja toisen, jotta se tuntisi sen.

Ja kun hän sulki rasiaa yhdellä sileistä hiuksistaan,
huomasi hän sen olevan liian täynnä.
Pienen pieni osa enkelin kyyneliä valui reunan yli,
putosi maahan ja kuivui pois.
Myöhemmin siihen kohtaan kasvoi purppura ja hopeinen puu.

Mutta koska osa kyyneltä puuttui,
ei hahmo kykenisi näkemään itseään.
Se katsoisi peiliin ja toivoisi olevansa toinen,
joku aivan muu, sillä se ei ollut täydellinen.
Tämän ymmärtäessään enkeli valutti vielä neljä kyyneltä lisää.

Mutta rasia oli jo lukittu.
Murheellisena hän sulki kyyneleet ylimääräiseen rasiaan
ja kääntyi taas hahmon puoleen.
Hän otti käsiinsä hahmon ja ensimmäisen rasian silmäillen molempia.
Rasia oli verenpunainen ja siinä oli kultaiset koristeet.

Rasian keskellä oli yksi merkki:

vieraskielinen merkki, oletettavasti korealainen tai japanilainen

Elämä,
Kohtalo,
Käsky.

Rasian lähellä pieni hahmo loisti yhä kirkkaammin,
kuin se olisi aavistanut saavansa kohta kalleimman lahjan maailmassa.

Enkeli katsoi hahmoa, katsoi rasiaa ja yhdisti ne.
Hän asetti rasian hahmon sydämen kohdalle
ja jäi sitten pidättämään henkeään.

Ja pieni hahmo loisti kirkkaammin kuin Aurinko ja Sirius yhdessä.
Sen valo tanssi kaunista tanssia,
riemuitsi uudesta elämästään.

Sen yhä tanssiessa enkeli kuiskasi sille vielä yhden merkin:

aasialainen kirjoitusmerkki, ehkä korealainen tai japanilainen

Ilo.

Hitaasti valo häilyi pois ja jätti jälkeensä pienen ihmisen,
joka seisoi paikoillaan enkelin kädellä.

Se katseli pientä enkeliä ja hymyili.
Ja enkeli itki taas, tällä kertaa onnesta,
sillä tämä pieni olento oli niin täydellinen
kuin vain kuolevaiselle oli mahdollista.

Hän sulki silmänsä ja kuiskasi taivaalle viimeiset merkit:

aasialainen kirjoitusmerkki, ehkä korealainen tai japanilainen

Hyvästi.

Pieni valo katosi jättäen jälkeensä pienen enkelin,
joka ei enää ollut niin pieni.
Hän vaelsi muiden enkelien luo kasvot yhä surua täynnä
ja pyysi niiltä neuvoja kaipuuseen.

Kuitenkin hän kuuli samat sanat aina vain: ”Siihen tottuu”.

Mutta enkeli ei halunnut tottua.
Hän halusi aina muistaa tuon pienen valon,
ensimmäisen ihmisen, jonka hän koskaan loi,
sillä se oli kauniimpi kuin itse Yötaivas.

Tuo pieni purppuran ja hopean värinen puu
kasvoi vahvana ja hohtavana sille paikalle,
jolla enkeli muovasi pientä valoa.
Se oksat olivat paksuja ja kestäviä,
ja pian tuosta puusta tuli enkelilasten eniten pidetty leikkipaikka.

Joskus öisin, kun pieni enkeli vaelsi sen luo muistaakseen pientä valoa,
Tuuli leikki puun latvassa saaden aikaan sävelmän,
jonka enkeli tiesi olevan pienen luomuksensa suosikki.

Ja enkeli itki kuumia kyyneleitä,
jotka vanhensivat hänen sydäntään
entisestään, kasteli puun juuria omalla kaipuullaan,
ja lauloi sävelmän mukana.

Sanoissa hän tunsi tuon pienen lapsen kivun,
tiesi itse aiheuttaneensa sen ja toivoi,
että voisi jotenkin auttaa häntä.

Mutta laki oli laki:
hänenlaisillaan ei ollut lupaa sotkeutua
luomustensa elämään.
Niin hän saattoi vain itkeä ja kaivata
vähäisten muistojen vallatessa hänen mielensä.
Niin kauan, kuin tuo pieni ihminen eli,
ei enkelillä ollut mitään mahdollisuutta koskea häneen.

Koko yön hän istui puun juuressa ja kuiski tähdille yhtä sanaa
kuin pientä rukousta:

aasialainen kirjoitusmerkki, ehkä korealainen tai japanilainen

Voima.

Ja Kuu ja tähdet itkivät hänen kanssaan,
lauloivat tuota sanaa pitkänä mantrana
antaen voimaa sekä enkelille että lapselle.

Sillä vaikka Yötä verrataankin Kuolemaan,
ei kumpaakaan voi loppujen lopuksi pitää kovin pahana.
Kuolema ei anna kipua, vaan ottaa sen pois,
eikä Yö ole pimeä piilottaakseen varjoihin hirviöitä,
vaan sulkeakseen ihmisen pehmeään unohduksen peittoon,
lohduttaakseen väsynyttä vaeltajaa.

Kauneus ei ole, mitä me näemme tai kuulemme.
Sitä ei voi mitata kuolevaisten aisteilla.
Todellisuudessa se on pienen enkelin rakkauden summa.

Iita Remes


Malaysia Airlinesin lento MH370 

Johdanto 

Lentokoneet ovat kiehtoneet minua nyt viimeiset pari vuotta. Olen myös kiinnostunut lento-onnettomuuksista. Olisi mukavaa päästä isona lennonjohtoon tai lähtöselvitysvirkailijaksi töihin. 

Lento-onnettomuudet 

Lento-onnettomuuksia on monenlaisia. Yleisimmät syyt ovat lentäjän virhe, tekninen ongelma tai tulipalo. 

Tapaus Malaysia 

8.3.2014 Malesialaisen lentoyhtiön Malaysia Airlinesin lento MH370 oli matkalla Malesian Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentoasemalta Kiinaan Pekingin kansainväliselle lentoasemalle. Lento lähti Kuala Lumpurista klo 00.41 ja sen oli määrä saapua Pekingiin klo 06.30. Tutkayhteys koneeseen menetettiin klo 1.30 Malesian aikaa. Lennolla oli 227 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä. Suurin osa matkustajista oli Kiinan kansalaisia. Koneen miehistö ei ollut ilmoittanut lennonjohdolle minkäänlaisista ongelmista. 

Lentokone 

Lento 370 lennettiin Boeing 777-2H6ER -koneella, jonka rekisteritunnus oli 9M-MRO. Kone oli 404. valmistettu Boeing 777. Kone lensi ensilentonsa 14.5.2002. Kone oli lentänyt 53 460 tuntia. Boeing 777 on yksi turvallisimmista lentokoneista. Konetyypille on sattunut vain 4 merkittävää onnettomuutta.  

Onnettomuuskoneen reitin muutos 

Kone oli yhteydessä lennonjohtoon klo 1.19, mutta sen toisiotutkasignaali katosi klo 1.22. Koneen toisiotutkavastain joko sammui tai se sammutettiin. Tällöin kone oli Etelä-Kiinan meren yllä ja sen kurssi oli koilliseen kohti Pekingiä. Malesian armeijan tietojen mukaan koneesta saatiin tutkahavaintoja sen jälkeen, kun se katosi lennonjohtojen tutkista. Kone muutti kurssiaan Kota Bharun jälkeen, ja se laskeutui alaspäin. Koneen toisiotutkalähetin ei ollut päällä, joten siviililennonjohdot eivät tienneet, missä lentokone oli. Lisäksi lentokone matkasi vielä 500 kilometriä Malakansalmeen viimeisen yhteydenoton jälkeen. Lentokoneen ACARS-kommunikaatiojärjestelmän (Aircraft Communication Addressing and Reporting System) lähetti neljä tuntia katoamisen jälkeen signaaleja, jotka satelliitit tunnistivat. Viimeinen havaittu signaali tunnistettiin klo 8.11 Malesian aikaa, eli noin 7 tunnin ja 30 minuutin kuluttua katoamisesta. Viranomaiset määrittivät koneen sijainnin keskelle Intian valtamerta, Australian Perthin länsipuolelle.  

Koneen kohtalo 

24. maaliskuuta 2014 Malesian pääministeri Najib Razak kertoi, että uusimmat satelliittitiedot ja analyysit viittaavat siihen, että lento 370 syöksyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä Intian valtamereen. Yksikään lentokoneen matkustaja tai miehistön jäsen ei selvinnyt. Tapausta selvittänyt malesialainen tutkintaryhmä julkisti 500-sivuisen raporttinsa kesällä 2018. Varmoja tietoja raportissa oli niukasti, mutta useita huhuja ja salaliittoteorioita voitiin kumota. Raportin mukaan molemmat lentäjät olivat hyvässä kunnossa. He olivat hyvin levänneet, eikä heillä ollut taloudellisia, emotionaalisia eikä psyykkisiä ongelmia. Ohjeiden mukaisesti huollettu kone oli hyvässä kunnossa. Tutkimusten mukaan joku ohjasi konetta sen poiketessa reitiltään, joten poikkeamista ei voinut aiheuttaa tekninen vika tai autopilotti. Koneen reitti vaikutti tarkasti harkitulta. Mikään tiedustelupalvelu ei löytänyt kenenkään koneessa olleen taustoista mitään ihmeellistä kaksinkertaisen tarkastuksensa jälkeen. Viimeisen lennonjohdon yhteydenoton jälkeen lentokone kaarsi jyrkästi vasemmalle, ylitti Malesian, kaarsi loivasti oikealle ja jatkoi matkaansa Thaimaan ja Indonesian välillä ennen kuin kääntymistä etelään. Lentokone lensi Andamaanien meren yläpuolella, mahdollisimman kaukana rannikoista, mahdollisesti välttääkseen tutkat. Lentokoneessa oli polttoainetta 7 tunnin ja 30 minuutin edestä. Matka Pekingiin tulisi kuitenkin kestämään vain 5 tuntia ja 30 minuuttia.  

Miehistö 

Lennon kapteeni oli 53-vuotias Zaharie Ahmad Shah. Hän tuli Malaysia Airlinesille vuonna 1981 ja hänellä oli 18 365 tunnin lentokokemus. Ja perämies oli 27-vuotias Fariq Abdul Hamid, joka työskenteli lentoyhtiölle vuodesta 2007, ja oli ehtinyt kerätä 2 763 tuntia lentokokemusta.

Ongelmia vastaavalla konetyypillä 

Tammikuussa 2008 muutama matkustaja loukkaantui, kun brittilentoyhtiö British Airwaysin lennolla 038 koneen polttoaineputket jäätyivät ja siitä johtuneen polttoaineensyöttöhäiriön vuoksi kone teki pakkolaskun Lontoon Heathrow`n kansainväliselle lentoasemalle. Vuonna 2011 Kairon lentoasemalla pysähtyneenä olleen egyptiläisen lentoyhtiön EgyptAirin Boeing 777:n ohjaamossa syttyi tulipalo. Tämä onnettomuus ei vaatinut henkienmenetyksiä. Heinäkuussa 2013 kolme matkustajaa menetti henkensä ja 181 loukkaantui, kun korealaisen lentoyhtiön Asiana Airlinesin lento 214 epäonnistui laskeutumisessaan San Franciscon kansainväliselle lentoasemalle. 2014 heinäkuussa 298 matkustajaa menetti henkensä, kun Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas Ukrainan ilmatilassa. 

Oma näkemykseni 

Tämä on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Suunnittelen, että aloittaisin tutkinnat uudelleen, ja jos hyvin käy, voin löytää syyn tälle kaikelle! 

Eelis Salo 


Kalevin kurja kalareissu

Kalevi istui pienessä, likaisessa purkissa, joka keinui aalloilla. Hän oli veneretkellä. Kalevi tunsi samaan aikaan olevansa maalla ja veden pinnan alla. Tunnelma oli niin utuinen, jollain lailla unenomainen. Hän ei ollut koskaan ennen veneillyt, saati sitten ollut kalassa.

Kalevin perheeseen kuului isä Makkonen ja äiti Rakola. Hekin olivat veneessä, Kalevin mukana kalareissulla

Äkkiä veneen eteen ilmestyi jotain suurta, kuin vuori. Se sai Kalevin kiljaisemaan. Tarkemmin katsottuna, se alkoikin näyttää joltain ihan muulta, kuin vuorelta. Lopulta näky katosi. Kuumuus oli tehnyt tepposet. Kalevi oli nähnyt kangastuksen, kenties julmasti porottavan auringon vuoksi. 

Harhat jatkuivat. Kalevi sulki pienet silmänsä ja tunsi nousevansa lentoon. Ehkä vene oli keikahtanut jotenkin kummallisesti. Kenties suuri aalto, tai karikko oli saanut tuntemuksen aikaan.

Ei. Kalevi oli oikeasti päätynyt veteen. Hän näki suuria kaloja, jotka lähestyivät uteliaina Kalevia. Siinä roikkuessaan siimasta Kalevi katui, että oli lähtenyt ulos maan alta koko pahaisena aamuna. Koukku teki kipeää, mutta sitä ei tarvinnut kestää kauaa. Eräs utelias siika ahmaisi Kalevin ja kalastaja sai saaliinsa.

Helmi Saxberg ja Elias Mustalahti