11-vuotias Eelis Salo kävelee keppien avulla hiekalla, jossa kasvaa ruohikkoa. Taustalla useita asuntovaunuja ja asuntoautoja.
Eelis Salo nautti karavaanarielämästä. Kesäreissun pohjoisin etappi oli Kalajoen hiekkasärkät.

Viime kesänä 11-vuotiaan helsinkiläisen Eelis Salon perhe teki lomamatkan asuntovaunulla. Karavaanarielämä maistui mukavalta, ja uusia reissuja suunnitellaan jo innolla.

Meillä ei ollut ennestään kokemusta matkailuvaunuista tai karavaanimatkailusta. Siihen piti siis perehtyä. Isän piti ajaa ajokortti, joka oikeuttaa ison perävaunun vetämiseen. Koska meillä ei ollut omaa asuntovaunua, jostain piti löytää sopiva vuokrattava asuntovaunu, ja varata se ajoissa. Vuokraamisessa oli sitten oma projektinsa.

Olimme suunnitelleet kahden viikon lomamatkaa juhannuksen aikoihin. Päätimme, että ennen juhannusta kierrettäisiin ensin Itä-Suomea ja juhannuksen jälkeen Länsi-Suomea. Juhannusta vietettäisiin siinä välissä pari päivää mökillä.

Päädyimme vuokraamaan Hobby-merkkisen asuntovaunun, joka oli 7,5 metriä pitkä. Siinä oli kerrossänky minulle takaosassa ja vanhemmille sänky etuosassa. Keskiosassa oli minikeittiö ja sohva ruokapöytineen. Kummastakin kerrossängystä näkyi ulos omasta pienestä ikkunasta.

Kulkeminen sujui korokkeen avulla

Saimme vaunun sunnuntai-iltana, ja maanantai meni valmisteluihin ja vaunuun tutustumiseen. Tiistaiaamusta pääsimme liikkeelle.

Ensimmäisenä kohteena oli Santalahti Camping-leirintäalue Kotkassa. Löysimme vaunulle rauhallisen ja aurinkoisen paikan. Melkein liiankin aurinkoisen, koska sattui olemaan kesän helteisimmät viikot. Pääsimmekin testaamaan katossa olevaa ilmastointilaitetta.

Asuntovaunun oviaukko on aika korkealla maan pinnasta, mutta asuntovaunun varustukseen kuuluu pieni koroke, jota hyödyntäen pystyin liikkumaan itsenäisesti, vaikka muuten käytän keppejä ja dallaria.

Meidän perheen ensimmäinen yöpyminen ikinä asuntovaunussa meni ihan hyvin. Itse nukuin hyvin. Suunnilleen normaalit yöunet, vaikka illalla tuli valvottua.

Tutustuimme pian naapurivaunun asukkaisiin. Siellä asui ystävällinen mies koiransa kanssa. Koiralle oli tehty oma aitaus. Santalahdessa oli mukava leirintäalue meren rannassa isoine hiekkarantoineen.

Seuraavina kohteina olivat Lappeenranta, Punkaharju ja Oravi.

Karavaanarielämä oli tosi kivaa: yövyimme jokaisella leirintä-alueella yhden tai kaksi yötä. Matkustimme niin, että olimme aina alkuiltapäivästä uudessa paikassa, jolloin jäi aikaa kotiutua ja tutustua paikkoihin.

Minun lempipuuhani oli pistää baari pystyyn. Perustin baarin keittiön avattavalle ikkunalle, ja sitten kirjoitin hinnaston ja muita kylttejä ja lappuja. Tarjoilin limsaa ulkopuolella oleville isälle ja äidille.

Kalajoen upottava hiekka

Meidän kesämökille saavuttaessa ajetaan metsän keskellä kymmeniä kilometrejä hiekkatietä, ja lopussa on valtava ylämäki. Isä arveli, että meidän auto ei jaksa vetää vaunua kyseistä mäkeä ylös. Paikalliset sukulaisemme läheiseltä maatilalta vetivät vaunun mäen päälle järeällä maasturillaan.

Juhannuksen jälkeen jatkoimme Länsi-Suomen kierrokselle muun muassa Kalajoen hiekkasärkille. Kalajoella leiriydyimme aivan rannan tuntumaan. En yhtään liioittele kun sanon, että siellä oli niin kova tuuli, että hattu meinasi lähteä lentoon. Ranta oli niin matala, että kahlasimme isän kanssa veden yli läheiselle hiekkasärkälle. Kahlatessa kepit meinasivat jäädä jumiin märkään vedenalaiseen hiekkaan. 

Paras huvitus leirintäalueella oli kuminauhahyppylaite. Siinä hypitään trampoliinilla kumiköysiin kiinnitetyissä valjaissa. Välillä kumiköydet vetivät minut todella korkealle. Isä avusti pomppimista seisoen trampoliinilla ja vetäen minua nilkoista alaspäin. Siinä sai hurjat vauhdit ylös- ja alaspäin ja välillä myös sivuille.

Palasimme muun muassa Vaasan ja Ikaalisten kautta takaisin kotiin kahden viikon lomareissun päätteeksi.

Kokonaisuutena karavaanimatkailu oli tosi kiva kokemus koko perheelle. Aloimmekin suunnitella tulevia reissuja ja jopa oman vaunun hankkimista.

Vaikka matkallamme ei näkynyt paljon muita toimintarajoitteisia ihmisiä, niin kyllä liikuntavammankin kanssa vaunussa pärjää, jos sisätiloissa ei tarvitse pyörätuolia, rollaattoria tai muuta suurempaa apuvälinettä.

Teksti:
Eelis Salo, 11v.
Koululainen, 4K-luokka
Pentti Salo, kuvat