Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi, iloita mielekkäästä tekemisestä ja kokea vertaisuutta.
Filosofi Martha Nussbaum (2011) käyttää käsitettä toimintavalmius, jolla hän tarkoittaa mahdollisuutta ja tahtoa toimintaan. Jokaisella ihmisellä tulisi Nussbaumin mukaan olla mahdollisuus kymmeneen toimintavalmiuteen:
- täysimittainen elämä
- terveys
- ruumiillinen koskemattomuus
- ajattelun ja ilmaisun vapaus
- tunteet
- oman harkinnan käyttö
- sosiaaliset suhteet ja yhdenvertaisuus
- yhteys luontoon
- leikkisyys
- vaikuttamismahdollisuudet
Toimintavalmiuksien rakentuminen on elämänmittaista. Lapsuudessa rakennusaineita ovat aikuisen läsnäolo, kiintymyssuhteet ja lapsen kokemus rakastetuksi tulemisesta. Harkinta ja yhteys toisiin saavat ravintoa jo varhaisesta vuorovaikutuksesta. Myöhemmin ne vahvistuvat kunkin ikäkauden myötä tulevissa uusissa ympäristöissä.
Koskettaminen saa vauvan aivot hyrisemään
Jokainen syntyy ihmiseksi, mutta ihmisyys todentuu vasta yhteydessä toisiin ihmisiin. Lisäksi jokainen ihminen syntyy dialogiin. Osa tätä dialogia muodostuu kielestä, osa ilmeistä, eleistä, naurusta ja toisen ihmisen liikkeiden peilaamisesta.
Pienetkin lapset ovat jo kohtaamisen mestareita. Kohtaamista tapahtuu tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla, myös hermoston tasolla. Vaikka mahdollisuutta kielelliseen kontaktiin ei olisi, yhteyttä voi ja täytyy hakea lukemattomilla muilla tavoilla.
Aivan varhainen vuorovaikutus, kuten silittely, hymy ja kosketus, ovat vauvalle ja hänen hermostolleen elintärkeitä kohtaamisia. Vauva osaa virittäytyä aikuista kohti jo alle tunnin ikäisenä. Kosketusviestin välittymiseen tarvittavat hermosolut ovat toimintakykyisiä käytännössä heti syntymän jälkeen. Vauvaa silitellään hellästi ja aivojen tunnealueet aktivoituvat.
Tuntuu kun on tunteet
Sanotaan, että lapsi on aggressiivisimmillaan noin 2-vuotiaana. Tämän jälkeen lapsi alkaa sosiaalistua ympäristön vaatimuksiin. Hän saa palautetta käytöksestään – myönteistä ja kielteistä – ja oppii vähitellen toimimaan siten, että saisi mahdollisimman paljon myönteistä huomiota.
Kun asiat menevät oikein hyvin putkeen, lapsi oppii olennaisia taitoja, kuten itsen rauhoittamisen taitoja, kykyä ja halua ymmärtää toisten ihmisten viestejä sekä pyrkimystä käyttää rakentavampia keinoja kiukuttavassa tilanteessa.
Asiat eivät tosin koskaan mene täysin putkeen. Aggressiivisesti käyttäytyvät lapset kokevat itsensä usein epäonnistuneiksi tai huonoiksi, mikä entisestään altistaa heitä ottamaan pahiksen roolin.
Lapsi tarvitsee ehdottomasti apua nousevan aggression ja vihaisuuden käsittelemisen keinoissa, väkivaltaisia impulsseja herättävän tilanteen pysäyttämisessä, sosiaalisiin tilanteisiin harjaantumisessa ja sosiaalisten normien kirkastumisessa lapsen mielessä. Lisäksi aggressiivisesti toimiva lapsi – kuten jokainen lapsi – tarvitsee myötätuntoa, ymmärrystä ja PALJON positiivista palautetta pienistäkin onnistumisista.
– Uhmakonflikti ei ole kasvatustilanne, muistuttaa psykologi Leea Mattila.
Sen sijaan kannattaa pyrkiä ymmärtämään lapsen mieltä ja pysytellä rauhallisen myötäelävänä. Aikuisen suuttuminen vain kärjistää tilannetta lisää.
– Paras näyttöön perustuva hoito lapsen käytösongelmissa on vanhemmuuden taitoihin liittyvä vanhempainvalmennus, toteaa lastenpsykiatri Riikka Riihonen.
Apua vanhemmuuteen löytyy neuvolasta, perhekeskuksesta, järjestöistä, vertaisryhmistä tai verkosta. Pyydä sitä rohkeasti.
Leikki lapsen minuuden ja pystyvyyden rakentajana
Leikkiminen tuo iloa. Leikissä lapsi kokee lapsuuden syvän tarkoituksen ja merkityksen. Jokainen lapsi tarvitsee kokemuksen kiinnostavasta ja innostavasta tekemisestä, johon voi uppoutua – siis leikkimisestä. Lapsella on luonnostaan leikin taju, hän löytää missä tahansa paikan leikkimiselle ja näkee leikin mahdollisuuksia kaikkialla.
– Vaikka leikkiä pidetään nimenomaan lasten vahvuutena, vammaisten lasten kohdalla näin ei useinkaan ajatella olevan. Heidän leikkiään on perinteisesti tarkasteltu vertaamalla lasten leikkitaitoja aikuisten asettamiin standardeihin siitä, mitä lapsen kussakin ikävaiheessa tulisi osata. Uskallan kuitenkin väittää, että kaikki lapset osaavat leikkiä, mutta aikuiset eivät vain aina osaa sitä nähdä tai mahdollistaa, kirjoittaa Johanna Olli, jonka väitöskirjan aiheena on vammaisten lasten osallisuutta tukevan hoitotyön mallin kehittäminen.
Cp-vammaan liittyvät fyysiset ja kognitiiviset piirteet saattavat vaikeuttaa leikkiin innostavien impulssien muuttumista toiminnaksi. Tässä lasta voidaan auttaa. Johanna Olli innostaa aikuista kuuntelemaan kaikilla aisteillaan, sillä lapset kommunikoivat toiminnan kautta eivätkä pelkällä puheella. Kun opitaan näkemään leikki vaikkapa siinä, että lapsi paukuttaa nukkea lattiaan, ollaan jo oikeilla jäljillä.
Leikissä ei tarvita tavoitteita. Leikki on mielentila, jossa itseisarvoja ovat hauskuus ja vapaus. Leikki antaa lapselle äänen, vaikka hänellä olisi kommunikaatioon liittyviä vaikeuksia. Leikki antaa myös aikuiselle arvokasta tietoa lapsen emotionaalisesta tilasta.
Leikkiterapia
Leikkiterapia on kuntoutusmuoto, joka perustuu lapsen luontaiseen leikkimisen kykyyn ja tunteisiin. Leikkiminen on itseilmaisua, leikkiterapia puolestaan on vahvistumista ja leikkitaitojen omaksumista.
Leikki ja leikkiterapia tarjoavat hauskoja, emotionaalisesti vapauttavia ja universaaliin lapsuuteen kuuluvia kokemuksia. Leikissä toteutuvat aito vuorovaikutus ja aito osallisuus, hauskanpidossa itseluottamus ja itsetunto rakentuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsi leikkii oman fyysisen toimintakykynsä ja kognitiivisten taitojensa mukaista ohjattua tai vapaamuotoista leikkiä. Leikkiessään lapsi tutustuu itseensä ja oppii vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja fyysisiä toimintoja.
Leikkiterapiaa toteutetaan Suomessa Theraplay-terapiana. Kyseessä on rekisteröity hoitomalli, jonka koulutusohjelmasta vastaa Suomen Theraplay-yhdistys. Koulutuksesta valmistuu Theraplay Practitioner -pätevyyden suorittaneita työntekijöitä. Koulutukseen osallistuminen edellyttää sosiaali- tai terveysalan perustutkintoa sekä ammatillista työskentelyä lasten ja perheiden parissa. Toistaiseksi tämä terapiamuoto ei ole Kelan korvaamaa, mutta maksajana voi olla esimerkiksi lastensuojelu, perheneuvola tai lastenpsykiatrinen yksikkö.
Kohtaamisia ja kontakteja
Lapsi pohtii väistämättä omaa erilaisuuttaan tai erityisyyttään kasvun ja kehityksen eri vaiheissa. Tähän liittyy monenlaisia tunteita, joista osa voi herättää aikuisessa huolta ja syyllisyyttä. Prosessi on kuitenkin normaali ja tärkeä osa omaksi itseksi kasvamista.
– Anna lapsesi solmia merkityksellisiä ihmissuhteita: kaverit, naapurit, kummit, sukulaiset, nuorisotyöntekijät ja niin edespäin. He ovat paitsi tärkeä tukiverkosto sinulle vanhempana, myös ilon ja kestokyvyn lähde lapsellesi. Jos lapsella on yksinäisyyttä ja kaveriongelmia, panosta niihin ympäristöihin, joissa lapsi viihtyy hyvin. Kavereita voi saada myös netissä, harrastuksissa ja niin edelleen. Joskus lapsen kaverisuhteiden onnistuminen edellyttää paljon aikuisen valvontaa, tukea ja ohjausta. Se ei ole epäonnistumisen merkki. Toiset vain kypsyvät näissä asioissa myöhemmin kuin toiset, kirjoittaa Riikka Riihonen.
Parasta tukea lapselle ovat arjen mielekkyys ja vanhemman oma hyvinvointi. Jälkimmäinen on haastava, mutta todella tärkeä tekijä lapsen mielen hyvinvoinnissa. Jotta lapset voivat hyvin, myös vanhempien jaksamisesta pitää huolehtia. Tukea ja vertaistukea on saatavilla monessa muodossa.
Tartu verkostoihin, käytä palveluja ja muista CP-liiton tarjonta
Lapsen mielen hyvinvointia auttavat kaverikontaktit, harrastukset, sopeutumisvalmennuskurssit, vertaistuki ja tarvittaessa keskustelu kuraattorin tai psykologin kanssa. Neuropsykologisen kuntoutuksen tuella voi harjoitella hyödyntämään vahvoja taitoalueita ja vahvistamaan kykyä ohjata omaa toimintaa.
Kela järjestää koko perheelle tarkoitettuja sopeutumisvalmennuskursseja, jotka voivat olla osa lapsen kuntoutuskokonaisuutta. CP-liitto järjestää perhekursseja sekä vanhemmille tarkoitettuja vertaisryhmiä verkossa.
Myös vammaispalveluilla, kuten kuljetuspalvelulla ja vapaa-ajan henkilökohtainen avulla, on iso merkitys lapsen itsenäisyyden tukemisessa. Niiden tarkoitus on taata lapsen yhdenvertaisuutta vammattomiin ikätovereihin nähden.
Palveluiden hakemisesta saat lisätietoa CP-liiton verkkosivuilta osiosta Tuet, palvelut ja kuntoutus sekä Tueksi perheen arkeen -oppaasta.
Hanna Ihantola
projektityöntekijä, Suomen CP-liitto ry
Päivi Ritvanen
asiantuntija, Suomen CP-liitto ry
Marju Silander
toiminnanjohtaja, Suomen CP-liitto ry
Mervi Lahdenperä-Mustajärvi
varhaiskasvatuksen erityisopettaja, työnohjaaja, ohjaava opettaja
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
