Kannanotot

24.10.2020: Palvelusuunnitelma tukee vammaisen ihmisen elämää ja yhdenvertaisuutta 

Kun ihmisellä on vamma, hän tarvitsee apua ja tukea, jotta arki sujuisi. Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelman laatiminen ovat lakisääteisiä viranomaistehtäviä, joiden tarkoituksena on turvata riittävät ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat palvelut ja varata niihin riittävät taloudelliset resurssit.

 – Palvelusuunnitelmien laatimisissa on huomattavia ongelmia ympäri maata. THL:n viimeisimmän kuntakyselyn mukaan kunnilla on merkittäviä haasteita palvelusuunnitelmien laatimisessa ja vammaispalvelujen järjestämisessä. Myös eduskunnan oikeusasiamies on hiljattain antanut palvelusuunnitelmiin liittyviä kanteluratkaisuita, joissa viranomaisia huomautettiin palvelutarpeen arviointia koskevien määräaikojen ylittämisestä ja palvelupäätösten viipymisestä, toteaa Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.

Pahimmissa tapauksissa asiakas on jäänyt täysin ilman tarvitsemaansa palvelua, kuten henkilökohtaista apua. Toimijuutta ja osallisuutta tukevan henkilökohtaisen avun sijaan on tarjottu kotihoitoa. Viranomaisen valitsema palvelun toteuttamistapa ei ole ollut asiakkaan oikeuksien tai etujen mukaista. Cp-vammaisia ihmisiä on esimerkiksi sijoitettu asumaan vanhusten palveluasumisyksikköihin. Kuljetuspalvelut on järjestetty yhdistelykuljetuksina, joka vaikeuttaa yksilöllisen tarpeen toteutumista tai pidentää merkittävästi matka-aikaa. Aina palvelusuunnitelmaa ei ole edes lähetetty asiakkaalle tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi. 

Palvelusuunnitelma tulee laatia tasavertaisessa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä viranomaisen ja asiakkaan kesken ja se on toimintasuunnitelma palvelujen järjestämiseksi. Se ei ole hallintopäätös, mutta se on muistio, johon kirjataan palveluprosessin kulku ja viranomaisen tulkinta asiakkaan tilanteesta ja tarpeista. Asiakkaan kanta tulee aina kirjata suunnitelmaan. Jos asiakas ja viranomainen ovat erimielisiä tulkinnasta tai palvelujen järjestämistavasta, tämän on hyvä näkyä kirjattuna. Mahdollisessa muutoksenhaussa tämä on osa asiakkaan oikeussuojaa ja mahdollistaa viranomaisen tulkinnan arvioimisen uudelleen. 

Vammaisen ihmisen palvelukokonaisuuden tulee olla toimiva. Palvelutarpeen arviointiin ja palvelusuunnitelman laatimiseen tulee kiinnittää huomiota vammaispalvelulakia uudistettaessa. Asiakkaan osallisuutta ja kuulemista on vahvistettava. Viranomaisten osaamista vammaisten ihmisten monialaisissa oireyhtymissä on parannettava. 

Suomen CP-liitto ry vaatii, että palvelusuunnitelmia laadittaessa noudatetaan YK:n vammaissopimukseen kirjattuja periaatteita. Kuntien ja maakuntien tulee varata riittävät taloudelliset resurssit suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen.

Suomen CP-liitto ry:n liittokokous


27.6.2020: CP-liitossa on onneksi joku – niin on oltava tulevaisuudessakin

Liikuntavammaisten ihmisten arki muuttui kertaheitolla, kun korona saapui Suomeen. Yhdistystoiminnasta saatu vertaistuki katosi yhtäkkiä ja harrastus- sekä liikuntaryhmät jouduttiin perumaan. Osa CP-liitonkin kohderyhmästä on kokenut sosiaalisen kanssakäymisen siirtymisen verkkoon ahdistavana ja se on aiheuttanut ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. 

Esimerkkeinä olemme kuulleet, kuinka peruuntunut yhdistyksen esteetön keilausilta viikoittain oli ollut ainoa harrastus, miten verkon kautta kommunikointi vaikeaa, kun ei ole riittävää osaamista tai että perheiden tapaamiset ja vertaistuki olisi sopeutumisvalmennuskursseilta olleet juuri nyt erityislapsille ensiarvoisen tärkeitä. Toisille taas verkossa tarjottu etätoiminta on tarjonnut uusia mahdollisuuksia ja tuttavuuksia eri puolelta Suomea ja tätä haluamme tukea myös jatkossa.

Moni tulee tarvitsemaan vahvistettua tukea tulevina kuukausina ja jopa vuosina koronaepidemian aiheuttaman tilanteen takia. CP-liiton tarjoama puhelinpalvelu, vertaistuki, yhdistysverkosto ja kehitteillä olevat uudet digitaaliset toimintamuodot ovat tavoittaneet koronasta huolimatta monia tuttuja, mutta olemme saaneet toimintaan mukaan myös uusia ihmisiä. Olemme kuulleet, että onneksi on joku tuttu yhdistys ja henkilö, johon on voinut olla yhteydessä.

Toiminta vaatii resursseja, ja huoli rahoituksen tulevaisuudesta on herättänyt myös keskustelua kohderyhmän joukossa.

– Minulle on tullut vahva toive, että nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan luotettavaa yhdistystoimintaa ja esimerkiksi sen kautta saatavaa vertaistukea, kertoo CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.

– Haluamme tässä kannanotossa nostaa esiin myös sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehtävää tärkeää yhteiskunnallista työtä ja hyviä esimerkkejä toiminnasta löytyy esimerkiksi Onneksi on joku -kampanjasta, jatkaa Silander.

Keväällä päättäjät kertoivat, että koronan aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Veikkauksen avustusmäärien lasku kompensoidaan täysimääräisesti. Kun ryhdytään valmistautumaan budjettineuvotteluihin, haluamme muistuttaa kansalaisjärjestöjen tärkeästä ennalta ehkäisevästä työstä yhteiskunnassa. Rahoitus tulee turvata tulevaisuudessakin, jotta vältymme esimerkiksi 1990-luvun laman kaltaisilta sosiaalisilta haittavaikutuksilta, joista osa tuli näkyviksi vasta vuosien kuluttua.

Suomen CP-liitto ry vaatii, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus turvataan tulevina vuosinakin, jotta heikommassa asemassa olevien ihmisten tuki voidaan turvata. Haluamme jatkossakin olla joku, joka on mukana ja erityisenä tukena ihmisten arjessa.

Suomen CP-liitto ry


30.3.2020: Vammaisten oikeus turvalliseen terveydenhuoltoon 

Suomen CP-liitto on erittäin huolissaan vammaisten ihmisten pääsystä terveyden- ja sairaanhoitopalveluihin erityisesti nyt, kun terveydenhuollossa ja kuntoutustoiminnassa vallitsee poikkeavat olosuhteet. Vammaiset ihmiset ja heidän iäkkäät vanhempansa tai isovanhempansa kuuluvat erityisen haavoittuvassa asemassa olevaan ihmisryhmään. 

CP-liittoon on jo ennen koronaviruksen aiheuttamaa epidemiaa tullut paljon huolestuneita yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on cp-vamma, mmc-vamma tai hydrokefalia. He eivät ole päässet terveydentilaansa tai toimintakykyynsä liittyvissä ongelmissa osaavien ammattilaisten arvioitavaksi ja hoidettavaksi tai saaneet tarvittavaa kuntoutusta. 

Olemme huolissamme siitä, ettei terveydenhuollossa ole riittävästi osaamista kohderyhmämme terveyshaasteissa. Moni on kokenut, ettei heitä kohdata tai arvosteta. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole aina osanneet kohdata puhevammaisia asiakkaita tai ovat ohittaneet vammaisen asiakkaan ja asioineet hänen avustajan tai omaisensa kanssa. Lisäksi kaikki palvelut eivät ole esteettömiä. 

CP-liiton tavoitteena on saada Suomeen osaamiskeskus, jossa moniammatillinen tiimi toimisi valtakunnallisesti asiakkaiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tukena. Asiantuntijoille olisi tarjolla riittävää vammaan liittyvää ja lääketieteellistä tietoa. Kansallista tietovarantoa voitaisiin koota esimerkiksi pohjoismaisen CPUP-laaturekisterin tapaan. 

Jäsentensä toiveesta CP-liitto kokosi ”Kun potilaalla on cp-vamma” -oppaan lääkäreiden ja muun terveydenhuollon ammattihenkilökunnan tueksi, kun he kohtaavat cp-vammaisia henkilöitä. Oppaassa on tietoa arjen toimintakyvystä, erilaisista tukimuodoista ja niitä varten tarvittavista lausunnoista. 

Vuonna 2016 Suomen vahvistaman vammaissopimuksen mukaan on vammaisilla henkilöillä, ilman syrjintää, sama oikeus terveyspalveluihin kuin muilla. 

Suomen CP-liitto vaatii, että Suomen hallitusohjelman kirjauksen ”Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi” mukaisesti huolehditaan myös erityisesti vammaisten ihmisten terveydestä ja erityistarpeista tässä vaativassa poikkeustilanteessa”. 

Suomen CP-liitto ry


28.10.2019: Vain yksilöllinen apu takaa itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden

Suomen CP-liittoon on tullut lukuisia palautteita henkilökohtaiseen avustamiseen liittyvistä epäkohdista.Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaista apua on myönnettävä, kun vammainen henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toimistaan, työstään ja opiskelustaan. Lain mukaan avun laajuus ja järjestämistapa tulee aina määritellä yhteistyössä asiakkaan kanssa hänen yksilöllisten tarpeidensa pohjalta ja elämäntilanteeseen sopivaksi. Olemme kirjanneet muistiin käytännön esimerkkitapauksia.

Sosiaalitoimi vaati asiakasta kirjaamaan 15 minuutin tarkkuudella avun tarpeensa. Avustajatuntien määrän korotushakemus oli hylätty, kun hakija oli kirjannut avuntarpeen tunnin tarkkuudella. On tarpeen miettiä, onko 15 minuutin välein omasta elämästä raportointi kohtuullista vai ennemminkin yksityisyyttä loukkaavaa. Lisäksi on huolehdittava, että vammaisille ihmisille järjestetään palvelut vammaispalvelulain mukaan, koska sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät riitä.

Toisessa tapauksessa sosiaalityöntekijä ei myöntänyt riittävästi avustajatunteja vammaisen ihmisen elämäntilanteen muutoksen johdosta. Tämän seurauksena vammainen henkilö ei päässyt työhönsä.  Avustajatuntien riittämättömyys on vaikuttanut myös muun muassa siihen, että vammaiset henkilöt eivät ole voineet nähdä ystäviään tai päästä harrastamaan niin usein kuin ovat halunneet. Jos ihmisen sosiaaliset suhteet ovat sen varassa, kuinka monta avustajatuntia hänelle on myönnetty ja milloin avustaja pääsee paikalle tulemaan – jos pääsee, yhdenvertaisuus ei toteudu.

Kokemusten mukana avustajien saatavuus ja sitoutuminen työhön ovat heikentyneet. Tällöin avustettava jopa jää ilman apua. Työhön perehdyttäminen ja henkilökohtaisten asioiden avaaminen usein vaihtuville työntekijöille on herkkä, raskas ja aikaa vievä tehtävä. On ikävä kuulla, kun avustaja toteaa vammaiselle henkilölle perehdytysjakson päätteeksi kuinka ”tämä ei nyt ollut mun juttu”.  

– Yksilöllisen avustamisen järjestäminen ja toteutuminen on ehdoton edellytys itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumiselle ihmiselle, jolla on syntymästään tai varhaislapsuudestaan cp-, mmc- tai hydrokefaliavamma, toteaa Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.  

– Saamiemme palautteiden mukaan herää kysymys, rikkooko Suomi YK:n vammaisten ihmisten yleissopimusta, jonka keskeinen sisältö tiivistyy laaja-alaisen syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin ja artiklaan 19 eli eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä, Silander jatkaa.

Suomen CP-liitto ry vaatii, että vammaisten henkilöiden on saatava yksilöllisen tarpeen mukaan henkilökohtaista apua, jotta he voivat toimia yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä kaikilla elämänalueilla: suoriutua päivittäisistä toimistaan, työstään, opiskelustaan, osallistua vaikuttamistoimintaan ja nauttia vapaa-ajastaan.  

Suomen CP-liitto ry


31.3.2019: Vammaisten ihmisten elinikäinen kuntoutus on turvattava

Neurologisista syistä liikuntavammaisten henkilöiden yhteisenä piirteenä on toimintakyvyn alentuminen aikuisiässä. Tätä kehityskulkua voidaan riittävän tiiviillä ja tarpeista lähtevällä kuntoutuksella ainakin hidastaa. Samalla torjutaan vammalle tyypillisten toissijaisten oireiden, kuten osteoporoosin, kroonisen kivun tai univaikeuksien kehittymistä.

CP-liittoon on saanut toimintapiiriinsä kuuluvilta ihmisiltä paljon palautetta kuntoutuksen toteutumisen ongelmista. Etenkin vuoden 2018 kuntoutuksen kilpailutusten jälkeen palautteissa ovat toistuneet esimerkiksi seuraavat ongelmat:

  • Kuntoutuskertojen määrää on vähennetty jopa puoleen aiemmasta
  • Yhden kuntoutuskerran kestoa on lyhennetty 60 minuutista 45 minuuttiin
  • Kuntoutuspäätökset on tehty aikaisempaa lyhemmäksi ajaksi, joten kuntoutuksen järjestäminen kuormittaa kuntoutujaa entistä enemmän
  • Palveluntuottaja on kilpailutuksen seurauksena vaihtunut, mikä on pidentänyt matkaa kuntoutukseen kymmeniin kilometreihin

Lähes jokainen yhteydenottaja on huolestunut kuntoutuskertojen lyhentymisen tai vähentymisen vaikutuksista omaan toimintakykyynsä. Lihasvoiman ja liikkuvuuden heikentyminen sekä lihasjäykkyyden lisääntyminen ovat saattaneet jo parissa viikossa vaikeuttaa esimerkiksi omatoimista siirtymistä pyörätuoliin.

– Syntymästään tai varhaislapsuudestaan cp-, mmc- ja hydrokefaliavammaisten ihmisten elinikäinen toimintakykykuntoutus on ehdoton edellytys myös itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumiselle. CP-liittoon yhteyttä ottaneet ovat miettineet, onko jossain tehty laajempia linjauksia vammaisten ihmisten kuntoutuksen karsimiseksi ja painotusten siirtämiseksi ammatillisen kuntoutuksen suuntaan vammaisten ihmisten kuntoutuksen kustannuksella, kertoo Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.

Silander muistuttaa, että YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisilla ihmisillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ja kuntoutukseen ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Yhteiskunnan näkökulmasta lääkinnällinen kuntoutus on yhtä tärkeä investointi kuin työkykyä ylläpitävä kuntoutus. Mahdollisimman itsenäinen ihminen voi hyvin, ja hyvinvointi on yhteiskunnan perusta.

Suomen CP-liitto vaatii, että vammaisten henkilöiden on saatava yksilöllistä lääkinnällistä kuntoutusta koko elämänsä ajan. Kuntoutuksen on perustuttava kuntoutussuunnitelmaan, joka on laadittava yhdessä asiakkaan ja häntä hoitavien asiantuntijoiden kanssa. Omatoimisuutta tukevien apuvälineiden saanti on turvattava toimintakyvyn vahvistamiseksi.  CP-liitto vaatii myös, perusterveydenhuollossa on oltava riittävä asiantuntemus kuntoutusohjaukseen ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen.

Suomen CP-liitto ry


28.10.2018: Vammaisten henkilöiden kuljetuspalveluiden turvallisuus on taattava

Suomen CP-liitto ry on erittäin huolissaan toimintakyvyiltään rajoittuneiden ihmisten mahdollisuudesta liikkua turvallisesti ja yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Liikkuminen on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Sen on toteuduttava YK:n vammaissopimuksen ja Suomen lakien mahdollistamalla tavalla.

Yhteiskunnan korvaamat kuljetukset tulee tulkita osaksi vammaisten henkilöiden välttämättä tarvitsemia sosiaali- ja terveyspalveluja. Vastuun oikeasta kuljetustavasta ja sen toteutumisesta kantaa aina palvelun myöntävä viranomainen. Tämä tuntuu hämärtyvän, kun kuljetukset järjestetään yksityisten tilausvälitys- tai matkapalvelukeskusten kautta. Valitettavasti viimeksi taksiuudistuksen jälkeen on havaittu epäkohtia, joiden toivottiin poistuvan uuden liikennepalvelulain myötä.

CP-liitolla on lukuisia esimerkkejä, jotka liittyvät välityskeskusten tai kuljettajien osaamiseen ja kykyyn huolehtia vammaisten ihmisten kuljetuksista.

CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander nostaa esiin muutaman asiakaspalautteen:

–  Työssäkäyvälle vammaiselle työntekijälle ehdotettiin palkkatyöstä kotiinlähtöä työajan päättymiseen tilatun kyydin sijaan kaksi tuntia aikaisemmin, koska häntä ei ehditä hakemaan oikeaan aikaan.

– Kuntoutukseen menossa oleva nuori mies joutui odottamaan taksia niin kauan ettei enää ehtinyt vastaanotolle.

– Tilattu kuljetus tuli toistuvasti niin paljon myöhässä, että asiakas ehti harrastukseensa ainoastaan vajaaksi puoleksi tunniksi. Myös harrastusvälineitä oli rikkoutunut kuljettajien pakatessa niitä autoon.

– Asioimaan lähtevä mies oli tilannut invataksin. Hetkeä ennen kyydin saapumista keskuksesta ilmoitettiin, ettei tilattu auto pääse vaan tulee korvaava auto. Auto oli farmarimallinen, kuljettaja ei tiennyt pyörätuolista ja käyttäytyi asiakasta kohtaan hyvin epäasiallisesti.

Kuljetuksissa ole kysymys pelkästään siirtymisestä paikasta A paikkaan B, vaan henkilön oikeudesta sosiaalisiin suhteisiin, harrastukseen, työelämään sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon, Marju Silander huomauttaa.

– Vammaiset ihmiset ovat usein täysin riippuvaisia kuljettajan kyvystä varmistaa matkustamisen turvallisuus. Tämä edellyttää kuljettajalta apuvälineisiin ja avustamiseen liittyvää osaamista. Nyt kilpailu on karsinut alalta monta kokenutta toimijaa. Erityisen hankalaksi on muodostunut puhevammaisten asiakkaiden tilanne, Silander toteaa.

Suomen CP-liitto vaatii, että vammaisen ihmisen kuljettamiseen liittyvä palvelu tulee aina määritellä ensisijaisesti asiakkaan tarpeiden perusteella. Tarvittaessa hänelle on myönnettävä suoratilausmahdollisuus ja sallittava itse valitsemansa taksiyrittäjän palveluiden käyttäminen.

Suomen CP-liitto ry


26.3.2018: Vammaisten henkilöiden palveluiden hankinnat vihdoin kuntoon

Suomen CP-liitto vaatii, että vammaisten ihmisten oikeudet ja osallisuus toteutetaan täysimääräisinä. Vammaisten ihmisten elämänmittaisten välttämättömien palveluiden kilpailuttaminen tulee lopettaa ja siirtyä vammaisen ihmisen tarpeista lähtevään palveluiden järjestämistapaan.

YK:n vammaissopimuksen rinnakkaisraportointiin liittyvä kysely avattiin viime viikolla. Vammaisille ihmisille on nyt avautunut ainutlaatuinen tilaisuus kertoa omista kokemuksistaan ja vaikuttaa tulevaisuuden päätöksiin.  Aitojen esimerkkien kerääminen vahvistaa myös vaikuttavuuden. Tämä liittyy erittäin tärkeästi hankintalain tarkennusta tavoittelevaan Ei myytävänä!-kansalaisaloitteeseen, joka keräsi yli 72 000 allekirjoittajaa ja tulee eduskuntaan käsittelyyn lähiviikkoina.

Suomen hallituksen strategisessa ohjelmassa määritellään Suomen tulevaisuuden visiota, jossa linjataan, että Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Luottamus toteutuu, kun jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa.

Tuleva maakuntauudistus antaa mahdollisuuden myös tiivistää yhteistyötä vammaisjärjestöjen, kuntien ja maakuntien välillä. Järjestöt voivat tuoda erityisosaamista palveluiden rakentamiseen.

Nyt on aika siirtyä puheista tekoihin. Vammaisten ihmisten osallisuuden ja yhdenvertaisen aseman edistäminen vaatii nykyisellä lakiuudistusten valtakaudella rohkeutta päättäjiltä.

Reilun kymmenen vuoden ajan muun muassa asumisen, henkilökohtaisen avun ja vammaisten tulkkipalveluiden kilpailutus on aiheuttanut vammaisille ihmisille turvattomuutta, jopa terveydellisiä vaikeuksia ja laajoja haittavaikutuksia, myös lähipiirin elämään. Kilpailuttaminen on myös lisännyt erikoissairaanhoidon kustannuksia lyhytnäköisillä säästötavoitteilla esimerkiksi asumispalveluissa. Kilpailutus uhkaa vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta.

– Uudistuksia toki tarvitaankin, mutta miten käy vammaisen henkilön nykyisessä kiivaassa lakien ja palveluiden uudistusviidakossa, ihmettelee Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.

Suomen CP-liitto ry


29.10.2017: Liikuntavammaisten kuntoutussuunnitelmat kuntoon

YK:n vammaisten sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus terveyteen ja kuntoutukseen, riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan.

Cp-, mmc- ja hydrokefaliavammaisten ihmisten elämässä kuntoutus on elinikäinen kumppani. Kuntoutuksen sisältö ja tiheys vaihtelevat iän, elämäntilanteen ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Säännöllinen, oikea-aikainen ja tarpeista lähtevä kuntoutus kaiken ikäisille henkilöille auttaa säilyttämään sekä ehkäisee ja hidastaa vammaisuudesta johtuvien toissijaisten oireiden syntymistä. Syntymästään ja varhaislapsuudestaan vaikeavammaisten henkilöiden lääkinnällisen kuntoutuksen lähtökohtana ei voi olla työkyvyn ylläpitäminen, vaan lähtökohtana tulee olla kuntoutuksen tarve toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi

Suomen CP-liiton kokemusten ja tehtyjen selvitysten mukaan kuntoutussuunnitelmat perusterveydenhuollossa laaditaan usein ottamatta huomioon sen enem­pää lääkinnällisestä kuntoutuksesta annettua asetusta kuin potilaslainsäädäntöäkään. Syntymästään ja varhaislapsuudestaan vammaiset ihmiset jäävät pahimmillaan heitteille kuntoutuksen suhteen täytettyään 18 vuotta. Tavallista on, että aikuisen cp-vammaisen henkilön kuntoutussuunnitelman laatii terveyskeskuslääkäri, joka tapaa asiakkaansa ensimmäisen kerran ja jolla ei ole eri­tyistä tietoa cp-vammaisuudesta. Kuntoutustarpeen (esim. terapiat ja apuvälineet) arviointia tehdään harvoin ja kuntoutussuunnitelmien sisältö on hyvin puutteellista.

Perusterveydenhuolto konsultoi hyvin harvoin erityissai­raanhoitoa tai lähettää asiakasta keskussairaalan kuntoutustutkimusyksikköön kun­toutusarviota varten. Kuntoutusohjaajan saatavuus on tällä hetkellä aikuiskentässä todella minimaalista, vaikka tarve on vahvasti läsnä.

Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on julkisella terveydenhuollolla, joka ei kuitenkaan ole pystynyt vastaamaan Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ulkopuolelle jäävien kuntoutuksesta. Terveydenhuollon kuntoutuspalveluissa cp-vammaisten aikuisten kohdalla turvaudu­taan liian usein ratkaisuihin, joista ei ole hyötyä vammaiselle henkilölle, esim. terveys­keskuksessa vanhusten ryhmässä toteuttava fysikaalinen jumppa, johon liikunta­vammainen henkilö ei pysty osallistumaan paikan esteellisyyden tai liikerajoitteidensa vuoksi.

Suomen CP-liitto ry vaatii, että vammaisille henkilöille tehdään moniammatillinen kuntoutussuunnitelma ja lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin tulee päästä koko elinkaaren ajan. Niin perusterveydenhuollon kuin Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen saamisen perusteena tulee olla yksilöllinen kuntoutuksen tarve iästä riippumatta. Lisäksi tulee huolehtia, että vammaisilla henkilöillä on aidosti mahdolli­suus maksuttomaankuntoutusohjaukseen aina halutessaan.

Tampereella 29.10.2017 Suomen CP-liitto ry:n liittokokous

Kysy lisää

toiminnanjohtaja

Marju Silander

040 701 4881