Aistitoiminnan haasteita

Cp-vammaan liittyen aistinelimet eivät yleensä ole vaurioituneet. Vaurioita voi olla kuitenkin sillä aivoalueella, joka prosessoi aistien kautta tulevaa informaatiota. Noin 90 prosentilla henkilöistä, joilla on cp-vamma, on poikkeavuutta kosketustunnossa sekä asento-ja liikeaistissa eli proprioseptiikassa. Näön ja kuulon kautta saatu havaintotieto voi myös olla tavanomaisesta poikkeavaa. 

Haasteet aistitoiminnassa saattavat vaikuttaa vireystilaan, keskittymiseen, mielialaan, käyttäytymiseen ja toiminnan suunnitteluun.

Tuntoyliherkkyys

Tuntoyliherkkyys saattaa vaikeuttaa useita päivittäisiä hoitotilanteita. Lapsen voi olla vaikea sietää käsittelyä ja kosketusta, pukemista tai riisumista. Erilaiset rypyt vaatteissa voivat häiritä. Peseytymistilanteet voivat olla vaikeita, ja erityisesti pään alue voi olla herkkä. Jos jalkapohjissa on yliherkkyyttä, paljain jaloin kulkeminen saattaa tuntua ikävältä ja aiheuttaa esimerkiksi varvastusta.

Käsien ihotunnon yliherkkyys voi vaikeuttaa tarttumista ja leikkimistä. Myös suun ja nielun tunto voivat olla yliherkkiä, mikä voi vaikeuttaa syömistä ja nielemistä. Tätä voidaan helpottaa sopivalla ruoan koostumuksella. Tuntoyliherkkyys esiintyy tavallisimmin käsien, jalkojen, kasvojen ja suun alueella. Ehyet, varmat otteet tuntuvat usein paremmilta kuin kevyet ja hennot otteet.

Kosketuksen sietämistä helpottaa, kun lapsi näkee tai hänelle kerrotaan, mihin aiotaan koskea ja mitä tehdään. Haastavia tilanteita harjoitellaan pikkuhiljaa siedättämällä.

Alentunut tunto

Ihotunnon kautta ihminen hahmottaa kosketuksen, tunnistaa esineitä sekä tunnistaa niiden muodon, koon, materiaalin, lämpötilan. Alentunut tunto voi vaikeuttaa esineiden käsittelyä. Alentunut tunto voi vaikuttaa kivun tuntemiseen ja hahmottamiseen. Myös suun ja nielun alueella tunto voi olla alentunut, jolloin se voi vaikeuttaa syömistä ja nielemistä.
Puutteellinen proprioseptiikka tarkoittaa sitä, että henkilöllä on vaikeuksia tietää ilman näköaistin apua missä asennossa kehon osat ovat. Tämän aistin reseptorit ovat nivelissä ja lihaksissa.

Puutteellinen asento- ja liikeaisti vaikeuttaa kehon hallintaa ja uusien liikunnallisten taitojen oppimista.

Näkö ja kuulo

Näkö ja kuulo voivat molemmat olla herkistyneet tai alireagoivat. Tämä on tärkeä huomioida eri ympäristöissä, joissa lapsi viettää aikaa. Ympäristöä ja sen välineitä voi tarpeen mukaan muokata esimerkiksi näkyvämmäksi kontrasteilla ja valaistuksella, tai rauhallisemmaksi pienryhmätoiminnassa.

Silmien motoriikan vaikeudet ovat tavallisia lapsilla joilla on cp-vamma. Lapsella voi olla myös näkökentän puutoksia. Jos henkilöllä on vaurioita näköradoissa, reagointikyky saattaa hidastua ja hänellä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttuja kasvoja.

Vauriot näköradoissa voivat aiheuttaa herkkyyttä valolle, kiiltäville pinnoille ja nopealle liikkeelle. Jos taaimmainen eli dorsaalinen näkörata on vaurioitunut, voi nopean liikkeen havainnointi olla haastavaa.

Ruuhkautumisilmiö on tavallinen. Silloin vierekkäin olevia esineitä on vaikeaa erottaa toisistaan.

Lapsella, joilla on cp-vamma, voi olla heikentynyt kuulo tai kuuloyliherkkyyttä. Kuuloyliherkkyys voi vaikeuttaa esimerkiksi ryhmässä toimimista, keskittymistä ja rauhoittumista. Kovat äänet voivat aiheuttaa kipua ja olla pelottavia. Kuuloyliherkän henkilön osallistumista voi helpottaa pienemmässä ryhmässä toimiminen ja kuulosuojaimet.

---

Wivi Forsten
fysioterapeutti, HUS

Sari Korhonen
toimintaterapeutti, HUS

Helena Mäenpää
lastenneurologi, HUS

Julkaistu 8.3.2021