Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää.
Tunnetuin toimintakyvyn tiekartta on kansainvälinen ICF-luokitus, jota on jalkautettu terveydenhuollon ja kuntoutuksen käyttöön myös Suomessa jo vuodesta 2004 alkaen. Siihen perustuvaa tietoa toimintakyvyn arvioinnista ja mittaamisesta tuottanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto (TOIMIA).
Tietoa ja mittareita on koottu TOIMIA-tietokantaan, joka on ilmainen asiantuntijoille ja ammattilaisille suunnattu tietopankki, josta löytyy suosituksia eri käyttötilanteisiin. Tietokannassa on yli sadan toimintakykymittarin perustiedot. Lisäksi mittausominaisuudet (mm. validiteetti, reliabiliteetti) on arvioitu suuresta osasta mittareita. Tietokannasta löytyy myös tutkittuun tietoon perustuva mittarin soveltuvuusarvio, joka on laadittu tiettyyn käyttötarkoitukseen.
Vuoden 2025 alusta alkaen THL ei koordinoi asiantuntijaverkostoa eikä vastaa TOIMIA-tietokannan sisällöntuotannosta. Terveysportti pitää tietokantaa avoinna ainakin vuoden 2026 loppuun saakka. Käyttäjiä pyydetään huomioimaan, että ilman aktiivista ylläpitoa TOIMIA-tietokannan artikkeleiden linkitykset saattavat hajota.
Fyysinen toimintakyky
Fyysinen toimintakyky on ihmisen ruumiinrakenteiden ja elintoimintojen muodostamaa suorituskykyä. Fyysistä toimintakykyä edustavat näkö- ja kuuloaisti, lihasvoima- ja kestävyys, kestävyyskunto, nivelten liikkuvuus, kehon asennon ja liikkeiden hallinta sekä näitä koordinoiva keskushermoston toiminta.
Keskeiset arkista suoriutumista tukevat palvelut perustuvat juuri fyysisen toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden arviointiin. Esimerkiksi vammaispalveluja tai liikkumisen apuvälineitä myönnettäessä arvioidaan liikkumiskykyä juuri liikkumiseen ja siirtymiseen tarvittavien liikemallien, asennon hallinnan tai aistitoimintojen osalta.
Psyykkinen toimintakyky
Psyykkinen toimintakyky liittyy mielensisäisiin toimintoihin, kuten ajatuksiin ja tunteisiin. Se rakentuu kulloisestakin mielialasta ja tunnetilasta, kuten turvallisuuden tai yksinäisyyden kokemuksesta, mutta myös persoonallisuuteen liittyvistä, suhteellisen pysyvistä ajattelu- ja suhtautumistavoista.
Psyykkinen toimintakyky liittyvät elämänhallintaan ja mielen hyvinvointiin, joiden avulla ihmisen on mahdollista toimia aloitteellisesti ja tavoitteellisesti. Psyykkistä toimintakykyä tarkastellaan esimerkiksi silloin, kun henkilöä valitaan vaativiin työtehtäviin tai arvioidaan hänen tuentarvettaan erilaisissa kriisitilanteissa.
Neurologinen vamma ei itsessään tarkoita heikentynyttä psyykkistä toimintakykyä, vaikka tutkimuksissa esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuusoireita on todettu tavallista enemmän joissakin neurologisissa vammaryhmissä. Psyykkiseen toimintakykyyn voivat vaikuttaa myös kipu, uupumus, univaikeudet, toimintakyvyn muutokset ja muut terveysongelmat sekä elämäntilanteeseen ja ympäristöön liittyvät kuormitustekijät.
Psyykkinen toimintakyky voi muuttua elämän aikana. Muutokset voivat näkyä esimerkiksi mielialassa, motivaatiossa ja aloitteellisuudessa, tunteiden säätelyssä, kuormituksesta selviytymisessä sekä arjen toimintoihin ja sosiaaliseen elämään osallistumisessa. Uutta tai lisääntyvää psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä ei tule pitää automaattisesti neurologisen vamman, kognitiivisten vaikeuksien tai ikääntymisen seurauksena. Muutoksen syy tulee arvioida. Näin voidaan ehkäistä diagnostista varjostumista ja tunnistaa asianmukaista tutkimusta, hoitoa tai tukea vaativat tekijät.
Kognitiivinen toimintakyky
Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön liittyviä psyykkisiä toimintoja. Kognitiivinen toimintakyky koskee esimerkiksi muistia, oppimista, ajattelua, arvostelukykyä ja ongelmanratkaisua.
Kognitiiviseen toimintakykyyn liittyvät myös neuropsykiatriset häiriöt kuten tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden häiriöt ADHD ja ADD, toiminnanohjauksen ongelmat, muistiongelmat, käytöksen, oppimisen, unen ja motoriikan haasteet, mielialavaihtelut, ahdistus- tai pakko-oireisuus tai aistiherkkyys. Näiden taustalla voi olla aivokudoksen vaurio tai hermoverkkojen toiminnan häiriintyminen, mutta myös kehitykselliset aivojen toimintaan liittyvät poikkeavuudet.
Kognitiivisen toimintakyvyn arviointia voidaan tehdä varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa tarvittavan tuen järjestämistä tai ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatimista varten. Se voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi neurologisten sairauksien tai henkilön levottomuuden, käytös- tai mielialahäiriöiden mekanismeja selviteltäessä.
Kognitiivinen toimintakyky tulisi huomioida osana neurologisiin vammoihin liittyvää terveyden ja toimintakyvyn seurantaa. Jos kognitiivista toimintakykyä ei ole aikaisemmin asianmukaisesti arvioitu tai jos arjessa, opiskelussa, työssä tai oman elämän ja terveyden hallinnassa ilmenee vaikeuksia, on arvioitava neuropsykologisen tutkimuksen tarve. Arvioinnissa voidaan tarkastella muun muassa toiminnanohjausta, tarkkaavuutta, tiedonkäsittelyn nopeutta, muistia sekä visuospatiaalisia ja havaintomotorisia toimintoja.
Sosiaalinen toimintakyky
Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan kyvykkyyttä ja osaamista, joiden avulla ihminen toimii omissa lähiyhteisöissään, mutta myös yhteiskunnan tasolla. Sosiaalinen toimintakyky liittyy vuorovaikutussuhteisiin läheisten henkilöiden kanssa, omia sosiaalisia kontakteja koskevaan tyytyväisyyteen sekä osallistumiseen myös kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan.
Sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat näkyvät esimerkiksi vaikeuksina selviytyä arkielämän edellyttämistä tehtävistä tai ongelmina sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Näitä voivat aiheuttaa myös neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvät vaikeudet kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä, omantoiminnan ohjauksessa ja tunnesäätelyssä.
Sosiaalista toimintakykyä arvioidaan väestötasolla toteutettavissa terveys- ja hyvinvointikartoituksissa. Yksilötasolla sosiaalista toimintakykyä arvioidaan osana hyvinvointialueen sosiaalityön palveluja sekä terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa, esimerkiksi seuraamalla terveysongelmien ja terveydentilassa tapahtuvien muutosten yhteyttä henkilön suoriutumiseen ja toimintakykyyn.
Terveysongelmilla tarkoitetaan tässä yhteydessä lyhyt- tai pitkäaikaisia terveysongelmia, vammoja, mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmia sekä alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden käytön aiheuttamia ongelmia.
Katso myös osio Uusi vammaispalvelulaki – mitä, kenelle ja millä edellytyksillä?
