Kuntoutustarpeeseen vaikuttavia tekijöitä

Jos kuulut CP-liiton toimintapiiriin, sinulla tai omaisellasi on cp-vamma, meningomyeloseele (mmc), hydrokefalia (hc) tai normaalipaineinen hydrokefalia (nph).

Nämä vammat ja sairaudet vaikuttavat hermoston rakenteisiin ja toimintaan ja sitä kautta liikkumiseen, motoriikkaan, kognitiiviseen toimintaan ja arjen toimintakykyyn. Siksi käsittelemme tarjolla olevia kuntoutusmuotoja ja -polkuja yhteisen otsikon alla.

Kuntoutuksen kysymyksissä keskitymme näillä sivuilla aikuisiin. Lasten kuntoutukseen liittyvistä aiheista löydät tarkempaa tietoa verkkosivuiltamme osiosta Kun lapsella on cp-vamma.

Motorisen toimintakyvyn mahdolliset muutokset

CP-vamma

Kävelykyky

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (Monteiro ym. 2025) mukaan erityisesti ikä, GMFCS-taso ja kipu ovat merkittäviä tekijöitä karkeamotorisen toimintakyvyn, kävelyn sekä hermo-, lihas- ja luustojärjestelmän toimintojen heikkenemisessä. Kävelykyvyn heikentymisen mediaani-ikä oli molemminpuolisessa cp-vammassa (diplegia ja tetraplegia) noin 37 vuotta ja toispuolisessa cp-vammassa (hemiplegia) noin 52 vuotta.

Seurantatutkimuksessa (Klund-Hansen ym. 2025) havaittiin kävelymallin lisääntyneitä poikkeavuuksia kaikilla tutkimukseen osallistuneilla16 vuoden seurannan aikana. Kävelynopeus ja kävelykapasiteetti heikkenivät henkilöillä, joilla oli molemminpuolinen cp-vamma, mutta säilyivät ennallaan henkilöillä, joilla oli toispuolinen cp-vamma. Molemmissa ryhmissä uupumusoireita esiintyi runsaasti jo lähtötilanteessa eikä niidenmäärä muuttunut seurannan aikana.

Käsien ja yläraajojen toiminta

Käsien ja yläraajojen toiminnan muutoksista antaa jonkinlaisen kuvan esimerkiksi Ruotsin CPUP-rekisteriaineistosta pitkittäisseuranta (Cloodt ym. 2026), jossa havaittiin hartian, kyynärvarren ja ranteen liikelaajuuksien pienenemistä aikuisuuden aikana. Muutokset olivat keskimäärin suurempia henkilöillä, joiden käsien toimintakyky oli MACS-luokituksen perusteella vaikeammin rajoittunut. Tutkimus mittasi kuitenkin ensisijaisesti nivelten liikelaajuutta, joten sen perusteella ei voida suoraan päätellä, kuinka paljon esimerkiksi käden hienomotoriikka tai itsenäinen suoriutuminen heikkeni.

Syöminen ja nieleminen

Ruotsalaisen CPUP-aineiston perusteella syömisen ja juomisen turvallisuutta rajoittavaa dysfagiaa eli nielemisvaikeutta esiintyy noin 32 %:lla aikuisista, joilla on cp-vamma (McAllister ym. 2022). Kyse oli kuitenkin poikkileikkaustutkimuksesta, joten se kertoo ongelmien yleisyydestä eri-ikäisillä aikuisilla paremmin kuin yksittäisen ihmisen toimintakyvyn muuttumisesta iän myötä.

Aiemmin tehdyssä, pienemmässä 30–69-vuotiaiden aikuisten tutkimuksessa henkilöt itse olivat kuvanneet myös nielemisen ja ruokailun muuttumista aikuisiässä (Balandin y. 2009). Sen mukaan aikuisilla, joilla on cp-vamma, voi ilmetä vähittäisiä muutoksia nielemisessä ja ruokailuun liittyvissä taidoissa jo 30 vuoden iästä alkaen. Myös tämä toimintakyvyn osa-alue siis edellyttää seurantaa aikuisuudessa.

Lähteet:

A 16-year follow-up of walking function, fatigue, and pain in adults aged 34–65 years with spastic cerebral palsy. Klund-Hansen, S. L., Opheim, A., Gjøvaag, T., Lundgaard, E., Månum, G. & Rennie, L. (2025).  Journal of Rehabilitation Medicine, 57, 43295. DOI: 10.2340/jrm.v57.43295.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Eating and drinking ability and nutritional status in adults with cerebral palsy. McAllister, A., Sjöstrand, E. & Rodby-Bousquet, E. (2022).  Developmental Medicine & Child Neurology, 64(8), 1017–1024. DOI: 10.1111/dmcn.15196.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Factors related to motor outcomes in adolescents and adults with cerebral palsy: A systematic review. Monteiro, R. F. L., Santana, C. A. S., Chagas, P. S. C. & de Campos, A. C. (2025). Brazilian Journal of Physical Therapy, 29(5), 101225. DOI: 10.1016/j.bjpt.2025.101225.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Longitudinal decline in upper-limb range of motion in adults with cerebral palsy. Cloodt, E., Hedberg-Graff, J., Lindgren, A., Arner, M., Manousaki, E., Pettersson, K. & Rodby-Bousquet, E. (2026). Developmental Medicine & Child Neurology, 68(4), 558–565. DOI: 10.1111/dmcn.16454.
Artikkeli (Wiley)

Understanding mealtime changes for adults with cerebral palsy and the implications for support services. Balandin, S., Hemsley, B., Hanley, L. & Sheppard, J. J. (2009). Journal of Intellectual & Developmental Disability, 34(3), 197–206. DOI: 10.1080/13668250903074489.
Artikkeli (Taylor & Francis)

Mmc (Spina pifida)

Kävelykyky

Mmc:een liittyvä kävelykyky voi muuttua ajan kuluessa, ja siihen vaikuttavat useat tekijät. Laajassa pitkittäistutkimuksessa kävelykyky oli yhteydessä muun muassa motoriseen vauriotasoon ja kirurgisiin toimenpiteisiin, mutta näiden tekijöiden merkitys vaihteli ajan myötä (Davis ym. 2020).

Nuoruudessa kävely voi vähentyä myös henkilön siirtyessä käyttämään enemmän pyörätuolia esimerkiksi liikkumisen vaatimusten kasvaessa. Tutkijat nostivat lisäksi esiin lihavuuden mahdollisena tekijänä, joka voi liittyä itsenäisen kävelyn vähenemiseen nuoruuden loppuvaiheessa ja varhaisaikuisuudessa. Kävelykyky on siten monen tekijän yhteisvaikutuksen tulos, eikä yksittäisen henkilön kävelykyvyn kehitystä voida ennustaa esimerkiksi pelkän motorisen vauriotason perusteella.

Kävelykapasiteetin heikkenemiseen kiinnitettiin huomiota myös neljän vuoden seurantatutkimuksessa 59–66-vuotiaista aikuisista, joilla on mmc (Klund-Hansen ym. 2025). Tutkimuksen keskeinen viesti on, että pitkän matkan kävelykapasiteetti voi heikentyä, vaikka lyhyellä matkalla mitattu kävelynopeus näyttäisi vielä melko muuttumattomalta. Tutkittavat itse liittivät muutoksen muun muassa lisääntyneeseen lihasheikkouteen, kipuun, fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen ja kiinnittyneen selkäytimen -oireyhtymään (TCS). Tutkimus on kuitenkin pieni, ja siinä olivat mukana vain kävelevät henkilöt ilman hydrokefaliaa. Tuloksia ei siksi voida sellaisenaan yleistää kaikkiin aikuisiin, joilla on mmc.

Mmc:ssa uuden motorisen heikkenemisen taustalta on erityisen tärkeää etsiä myös hoidettavia syitä. Esimerkiksi kiinnittyneen selkäytimen oireyhtymä ja muut neurologiset, ortopediset tai yleisterveydelliset muutokset voivat vaikuttaa toimintakykyyn.

Käsien toiminta

Pienessä poikittaistutkimuksessa (Dennis ym. 2009) nuorilla aikuisilla, joilla oli mmc ja hydrokefalia, havaittiin verrokkeihin nähden yläraajojen motorisen toimintakyvyn vaikeuksia, jotka liittyivät muun muassa liikkeiden tarkkuuteen, nopeisiin vuorotteleviin liikkeisiin sekä yläraajan asennon hallintaan. Kognitiivinen kuormitus saattoi heikentää motorista suoriutumista erityisesti monitehtävätilanteissa.

Tutkimus viittaa siihen, että lapsuudessa havaitut yläraajojen motoriset vaikeudet voivat jatkua aikuisuuteen. Ylempi selkäytimen vauriotaso ei ollut yhteydessä yksittäisissä yläraajojen motorisissa tehtävissä suoriutumiseen, mutta se oli yhteydessä vähäisempään itsenäisyyteen motorisissa arjen toiminnoissa.

Lähteet:

Factors Associated With Ambulation in Myelomeningocele: A Longitudinal Study From the National Spina Bifida Patient Registry. Davis, W. A., Zigler, C. K., Crytzer, T. M., Izzo, S., Houtrow, A. J. & Dicianno, B. E. (2020). American Journal of Physical Medicine & Rehabilitation, 99(7), 586–594. DOI: 10.1097/PHM.0000000000001406.  Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Walking Function and Capacity in Middle-Aged and Older (59–66y) Adults With Spina Bifida Myelomeningocele: A 4-Year Follow-up Study. Klund-Hansen, S. L., Larsen, K. L., Lidal, I. B., Fagereng, E. & Rennie, L. (2025). Archives of Rehabilitation Research and Clinical Translation, 7(1), 100420. DOI: 10.1016/j.arrct.2024.100420. Artikkeli julkaistiin verkossa joulukuussa 2024 ja lehden numerossa maaliskuussa 2025.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Upper limb motor function in young adults with spina bifida and hydrocephalus. Dennis, M., Salman, M. S., Jewell, D., Hetherington, R., Spiegler, B. J., MacGregor, D. L., Drake, J. M., Humphreys, R. P. & Gentili, F. (2009). Child’s Nervous System, 25(11), 1447–1453. DOI: 10.1007/s00381-009-0948-x.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Varhain kehittynyt hydrokefalia

Lapsuudessa hoidetun hydrokefalian pitkäaikaisseurannoissa motoriset toimintarajoitteet ovat yleisiä. Tutkimusten perusteella mahdolliset neurologiset jälkitilat liittyvät pääasiassa hydrokefalian taustalla olevaan syyhyn eivätkä niinkään hydrokefaliaan itsessään. Niitä voivat kuitenkin aiheuttaa myös hydrokefalian vaikeusaste alkuvaiheessa sekä akuutit suntin toimintahäiriöt.

Takautuvassa pitkän aikavälin seurantatutkimuksessa (Vinchon ym. 2012) tarkasteltiin 456 henkilöä, joita oli hoidettu hydrokefalian vuoksi lapsuudessa, ja seuranta oli jatkunut aikuisuuteen. Aikuisuudessa heidän itsenäisen toimintakykynsä taso vaihteli huomattavasti – vaikeista toimintakyvyn rajoitteista täysin itsenäiseen toimintakykyyn.

Motoristen toimintarajoitteiden yleisyys vaihteli voimakkaasti hydrokefalian syyn mukaan. Esimerkiksi mmc-ryhmässä niitä oli lähes kaikilla (98,8 %), kun taas kasvaimeen liittyvän hydrokefalian ryhmässä niitä oli 29,6 % ja aivokalvontulehduksen jälkeisessä hydrokefaliassa 44,1 %.

Toisessa synnynnäisen hydrokefalian pitkäaikaisseurannassa (Preuss ym. 2015) saavutettu toimintakyky näyttäytyi aikuisuudessa suhteellisen vakaana silloin, kun vakavat sunttihäiriöt voitiin välttää. Motoriset vaikeudet ja akuutit sunttihäiriöt kuuluivat tässäkin aineistossa kuitenkin merkittäviin aikuisiän terveysongelmiin.

Lähteet:

Adult long-term outcome of patients after congenital hydrocephalus shunt therapy. Preuss, M., Kutscher, A., Wachowiak, R., Merkenschlager, A., Bernhard, M. K., Reiss-Zimmermann, M., Meixensberger, J. & Nestler, U. (2015).  Child’s Nervous System, 31(1), 49–56. DOI: 10.1007/s00381-014-2571-8.
Artikkelin ti (Preuss ym. edot (PubMed)

Adult outcome of pediatric hydrocephalus. Vinchon, M., Baroncini, M. & Delestret, I. (2012). Child’s Nervous System, 28(6), 847–854. DOI: 10.1007/s00381-012-1723-y.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Normaalipaineinen hydrokefalia (NPH/iNPH)

NPH (normaalipaineinen hydrokefalia) on yläkäsite, joka tarkoittaa hydrokefalian muotoa, johon liittyy tyypillisesti kävelyn ja tasapainon, kognition sekä virtsanpidätyksen vaikeuksia. NPH voi olla myös sekundaarinen (sNPH), jolloin taustalla on tunnistettava syy, kuten lukinkalvonalainen verenvuoto, aivokalvontulehdus tai aivovamma. iNPH (idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia) on NPH:n alatyyppi. Idiopaattinen tarkoittaa, ettei hydrokefalialle ole tunnistettavissa selvää sitä aiheuttanutta sairautta tai tapahtumaa.

Tässä osiossa lähteinä käytetyt tutkimukset käsittelevät motorista toimintakykyä juuri iNPH:n yhteydessä.

Kävely

Idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia on tyypillisesti ikääntyvässä väestössä ilmenevä etenevä sairaus, ja kävelyvaikeus on yksi sen keskeisistä oireista. Kävelyhäiriö on usein ensimmäinen oire.

Tyypillisiä motorisia löydöksiä ovat olleet lyhentynyt askelpituus, leveäraiteinen kävely, laahustava kävely, liikkeiden hidastuminen, tasapainovaikeudet, kävelyn käynnistämisen vaikeus ja jähmettyminen sekä kääntymisen vaikeutuminen. Myös asennonhallinnan heikkeneminen ja kaatumisriski ovat tavallisia.

Meta-analyysissa iNPH:hon liittyviä kävelyn poikkeavuuksista ja niiden muutoksista likvorin poistokokeen ja sunttileikkauksen jälkeen havaittiin, että kävelynopeus, askelpituus ja useat muut kävelyn ominaisuudet paranivat aivo-selkäydinnesteen poistamisen jälkeen ja vielä selvemmin sunttileikkauksen jälkeen. Kävely ei kuitenkaan keskimäärin palautunut kokonaan terveiden verrokkien tasolle (Passaretti ym. 2023.)

Käsien ja yläraajojen toiminta

Motorinen häiriö rajoitu kävelyyn, joten myös yläraajojen motorista toimintakykyä mittaavista testeistä voi olla hyötyä likvorin poistokokeen ja sunttileikkauksen vasteen arvioinnissa henkilöillä, joilla on iNPH (Tsakanikas ym. 2009).

Vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa tarkasteltiin 75 iNPH:ta sairastavan henkilön motorista toimintakykyä ennen sunttileikkausta sekä 3 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen (Sirkka ym. 2021). Siinä havaittiin, että iNPH:hon liittyvät motoriset vaikeudet eivät rajoittuneet kävelyyn, vaan niitä esiintyi myös yläraajojen toiminnassa.

Yläraajojen toiminta, kävely ja tasapaino paranivat sunttileikkauksen jälkeen, ja saavutettu paraneminen säilyi pääosin 12 kuukauden seurannan ajan. Yläraajojen ja alaraajojen motorinen toimintakyky oli myös yhteydessä päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen.

Myös aiemmassa tutkimuksessa käden ja yläraajan motorisilla testeillä pystyttiin havaitsemaan muutoksia aivo-selkäydinnesteen poistamisen jälkeen. Tämä tukee käsitystä siitä, että iNPH on laajempi motorisen säätelyn häiriö kuin pelkkä kävelyhäiriö, vaikka kävely onkin sen tunnetuin motorinen oire.

Lähteet:

Gait Analysis in Idiopathic Normal Pressure Hydrocephalus: A Meta-Analysis. Passaretti, M., Maranzano, A., Bluett, B., Rajalingam, R. & Fasano, A. (2023). Movement Disorders Clinical Practice, 10(11), 1574–1584. DOI: 10.1002/mdc3.13816.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Upper limb dysfunction and activities in daily living in idiopathic normal pressure hydrocephalus. Sirkka, J., Parviainen, M., Jyrkkänen, H.-K., Koivisto, A. M., Säisänen, L., Rauramaa, T., Leinonen, V. & Danner, N. (2021). Acta Neurochirurgica, 163(10), 2675–2683. DOI: 10.1007/s00701-021-04909-w.
Avoin kokoteksti (PubMed Central)

Upper extremity motor measures of Tap Test response in Normal Pressure Hydrocephalus. Tsakanikas, D., Katzen, H., Ravdin, L. D. & Relkin, N. R. (2009). Clinical Neurology and Neurosurgery, 111(9), 752–757. DOI: 10.1016/j.clineuro.2009.07.017.
Artikkeli (ScienceDirect)

Kipu

Cp-oireyhtymään ja mmc:een liittyvistä muutoksista elämänkaaren eri vaiheissa on saatu uutta ymmärrystä tutkimuksen ja pohjoismaisten seurantaohjelmien myötä.

On havaittu, että aikuisilla, joilla on cp-vamma, kiputuntemukset alkavat lisääntyä keskimäärin 21. ikävuoden jälkeen. Taustalla voivat olla aivoperäiset syyt, spastisuus, nivelten virheasennot, nivelrikko, virheellinen kuormitus tai kivuliaat toimenpiteet ja terapiat.

Eri tutkimuksissa kipua on raportoitu 28–90 %:lla aikuisista, joilla on mmc, mutta tarkempi tutkimusnäyttö kivusta ja sen hoidosta on puutteellista. Kun hermosto on vaurioitunut ja tuntoaisti on muuttunut tai heikentynyt, kipu ei välttämättä toimi normaalilla tavalla elimistön varoitusjärjestelmänä. Tavallisesti kipu suojaa ihmistä ja varoittaa meneillään olevasta kudosvauriosta. Mmc:ssa tämä mekanismi voi olla häiriintynyt. Mmc:n yhteydessä kipu voi olla tuki- ja liikuntaelimistöperäistä tai neuropaattista, ja sen taustalla voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen fyysinen kuormitus, nivelten tai selkärangan virheasennot tai neurologiset muutokset.

Suomen CP-liiton terveydenhuoltopalveluja koskevassa kyselyssä (2023) kipuoireita raportoitiin seuraavasti:

• vastaajista, joilla cp-vamma (n 55) 82 %
• vastaajista, joilla hc tai nph (n 15) 80 %
• vastaajista, joilla mmc (n 7) 70 %

Pienen otoskoon (N 67) vuoksi edellä olevia tuloksia voi pitää enintään suuntaa antavina. Lisäksi on huomioitava, että vastaajista ryhmässä ’hc tai nph’ (n 15) viidellä henkilöllä oli mmc, neljällä henkilöllä cp-vamma ja vain yhdellä henkilöllä nph.

Ruotsalaisen CP-seurantaohjelman vuosiraportin (CPUP 2025) mukaan aikuisilla, joilla on cp-vamma, kipua esiintyi nuoremmissa ikäryhmissä 54 %:lla ja vanhemmissa ikäryhmissä 74 %:lla. Tämä antaa viitteitä siitä, että järjestelmällisellä seurannalla ja sen perusteella toteutettavilla terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimilla voidaan ehkäistä kivun lisääntymistä tai sen toimintaa haittaavan vaikutuksen pahenemista. Sen sijaan tutkimusnäyttö ei vielä osoita varmasti, että seurantaohjelma väestötasolla vähentänyt CP-vammaan liittyvän kivun kokonaisesiintyvyyttä.

Aikuisilla, joilla on hydrokefalia, päänsärky ja muu krooninen kipu voivat olla merkittäviä terveysongelmia, mutta niiden yleisyydestä on toistaiseksi vähän tutkimustietoa. Suntilla hoidetuilla aikuisilla päänsärky voi liittyä esimerkiksi suntin toimintahäiriöön tai siihen, että suntti voi poistaa aivo-selkäydinnestettä joko liikaa (ylidrenaatio) tai liian vähän (alidrenaatio), jolloin kallonsisäinen paine voi laskea liian matalaksi tai nousta liian korkeaksi.

Normaalipaineisessa hydrokefaliassa kipu ei kuulu sairauden tyypillisiin ydinoireisiin, vaikka päänsärkyä esiintyy osalla henkilöistä ja sitä on raportoitu melko yleisesti suntilla hoidettujen henkilöiden pitkäaikaisseurannassa.

Neurologiseen vammaan liittyvän kivun syy tulee selvittää ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Pitkittyessään kipu voi kroonistua ja heikentää merkittävästi toimintakykyä, osallistumista ja elämänlaatua. Kipu voi siksi lisätä kuntoutuksen tarvetta. Kuntoutuksen tavoitteena ei kuitenkaan ole pelkästään kivun lievittäminen, vaan ennen kaikkea kivun toimintakykyä rajoittavien vaikutusten vähentäminen sekä liikkumisen, arjessa toimimisen ja osallistumisen tukeminen.

Esimerkiksi Kelan vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa pelkästään hoidolliset tavoitteet eivät ole kuntoutuksen peruste, vaan kuntoutukselle tulee asettaa henkilön toimintakykyyn ja arkeen liittyviä yksilöllisiä tavoitteita. Vaikeissa vammoissa perusteltu kuntoutustavoite voi käytännössä olla myös toimintakyvyn ylläpitäminen tai heikkenemisen ehkäiseminen.

Kuormitus ja uupumus

Cp-vammassa liikesuoritukset vaativat usein jatkuvaa tietoista keskittymistä ja kuormittavat siten tavallista enemmän koko fysiologista järjestelmää. Tämä kuormitus voi aiheuttaa tavanomaiseen ikääntymiseen liittyvien muutosten alkamista huomattavasti nuorempana, kuin vammattomilla henkilöillä.

Aikuisilla, joilla on cp-vamma, on havaittu jo ikävuosina 25–40 tasapainon muutoksia sekä liikkumis- ja kävelykyvyn heikentymistä saavutetusta tasosta. Fysiologisen uupumuksen on havaittu lisääntyvän 24. ikävuoden jälkeen.

Myös aikuisilla, joilla on mmc, on raportoitu samansuuntaista kehitystä. Tutkimusten mukaan kävelykyky ja -kapasiteetti voivat heikentyä iän myötä, ja kävelykapasiteetin heikkenemiseen on havaittu liittyvän uupumuksen lisääntymistä. Myös mmc:een liittyvät lihasheikkous, muut liikkumisen rajoitteet, kipu tai psyykkinen kuormitus voivat altistaa ylikuormitusoireille ja uupumukselle.

Suomen CP-liiton em. kyselyssä uupumusoireita raportoitiin seuraavasti:

• cp-vamma 51 % vastaajista
• hc tai nph 46 % vastaajista
• mmc 14 % vastaajista

Pienestä otoksesta ja edellä kuvatusta diagnoosien päällekkäisyydestä huolimatta cp-vammaa koskeva on linjassa ruotsalaisen seurantatiedon kanssa. Uupumusta esiintyy keskimäärin 46 %:lla ruotsalaisista aikuisista, joilla on cp-vamma; esimerkiksi ikäryhmässä 40–49-vuotiaat osuus on ollut noin 56 %.

Uupumus voi merkittävästi rajoittaa neurologisen vamman kanssa elävän henkilön toimintakykyä ja osallistumista. Uuden tai lisääntyneen uupumuksen syy tulee selvittää, sillä sen taustalla voi olla hoidettavissa olevia tekijöitä.

Kuntoutuksen keinoin voidaan pyrkiä ylläpitämään fyysistä suorituskykyä, löytämään tarkoituksenmukainen tasapaino aktiivisuuden ja palautumisen välillä, vähentämään tarpeetonta fyysistä kuormitusta sekä tukemaan arjessa toimimista ja osallistumista. Tarvittaessa tähän kuuluvat myös liikkumistapojen, apuvälineiden ja ympäristön mukautusten arviointi.

Kognition ja osallisuuden haasteet

Kognitio tarkoittaa tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn, muistamiseen ja käyttämiseen liittyviä toimintoja. Neurologiseen liikuntavammaan voi liittyä myös kognitiivisia eli tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Kognitiivisia vaikeuksia voi esiintyä myös henkilöllä, jonka yleinen älykkyystaso on tavanomainen tai hyvä.

Cp-vamma ja kognitio

Aikuisten, joilla on cp-vamma, kognitiivinen toimintakyky vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Motorisen toimintakyvyn vaikeusasteen ja kognitiivisen suoriutumisen välillä on tutkimuksissa havaittu yhteyksiä, mutta kognitiivista toimintakykyä ei voida päätellä yksittäisen henkilön motorisen toimintakyvyn tai puhekyvyn perusteella.

Kognitiivinen toimintakyky tulisi tarvittaessa arvioida erikseen ja käyttää mahdollisuuksien mukaan arviointimenetelmiä, joissa motorisen toimintakyvyn vaikutus tuloksiin on mahdollisimman vähäinen. Nykyisin ei kuitenkaan ole käytettävissä aikuisille, joilla on CP-vamma, validoitua kognitiivista seulontatestistöä, jossa motoristen vaatimusten vaikutus olisi minimoitu.

Nykyisen tutkimusnäytön perusteella cp-vammaan liittyvät kognitiiviset vaikeudet ovat usein muodostuneet jo varhain ja näyttävät säilyvän suhteellisen vakaina myöhäisnuoruudesta keski-aikuisuuteen. Pitkittäistutkimuksia on kuitenkin vähän, joten kognitiivisen toimintakyvyn muutoksista myöhemmällä aikuisiällä ei vielä ole riittävästi tietoa.

Kognition osa-alueita, joilla on tutkimuksissa kuvattu vaikeuksia (aikuiset):

• toiminnanohjaus eli oman toiminnan suunnittelu, aloittaminen, ohjaaminen ja muuttaminen tilanteen vaatimalla tavalla
• visuospatiaaliset toiminnot eli tilan, sijaintien ja niiden välisten suhteiden näönvarainen hahmottaminen
• havaintomotoriset toiminnot eli havaitun tiedon käyttäminen liikkeen ja toiminnan ohjaamiseen
• tarkkaavuus ja tiedonkäsittelyn nopeus
• episodinen muisti

Näyttö on vahvinta toiminnanohjauksen vaikeuksista. Muiden osa-alueiden tutkimusnäyttö on toistaiseksi epävarmempaa.

Lähteet:

1. Cognition in adults with cerebral palsy: A systematic review. Baduni, K., Perry, B., Warschausky, S. & Maitre, N. L. (2026). Developmental Medicine & Child Neurology. DOI: 10.1111/dmcn.70280.
   PubMed | Wiley – artikkeli ja kokoteksti
2. Cognitive Functioning and Assessment in Adults with Cerebral Palsy: A Scoping Review, Sand, K., Starrfelt, R. & Robotham, R. J. (2024). Developmental Neurorehabilitation, 27(1–2), 57–67. DOI: 10.1080/17518423.2024.2347991. PMID: 38702978.
   PubMed | Avoin kokoteksti (Taylor & Francis)

Mmc ja kognitio

Mmc:een liittyvä kognitiivinen profiili on yksilöllinen ja usein epätasainen. Kognitiiviseen toimintakykyyn voivat vaikuttaa mmc:een liittyvät aivojen kehitykselliset ja rakenteelliset poikkeavuudet. Tutkimuksissa kognitiiviseen toimintakykyyn on yhdistetty muun muassa hydrokefalia, Chiari II -epämuodostuma sekä aivokurkiaisen ja muiden aivojen rakenteiden poikkeavuuksia. Koska nämä esiintyvät usein yhdessä, yksittäisen muutoksen vaikutusta kognitioon on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta.

Hydrokefalia on yleinen mmc:n yhteydessä, ja sillä näyttää olevan merkitystä kognitiivisen toimintakyvyn kannalta. Hydrokefalian itsenäistä vaikutusta on kuitenkin vaikea määrittää, sillä mmc:een voi liittyä samanaikaisesti useita keskushermoston kehityksellisiä poikkeavuuksia.

Yleinen älykkyystaso ei yksin kuvaa mmc:een liittyvää kognitiivista toimintakykyä. Myös henkilöllä, jonka yleinen älykkyystaso sijoittuu tavanomaiselle alueelle, voi olla yksittäisten kognitiivisten toimintojen vaikeuksia. Aikuisia koskevassa systemaattisessa katsauksessa johdonmukaisimpia havaintoja olivat muistin, erityisesti työmuistin ja prospektiivisen muistin, vaikeudet, kun taas muiden kognition osa-alueiden tulokset vaihtelivat tutkimusten välillä.

Kognitiiviset vaikeudet voivat vaikuttaa käytännössä esimerkiksi oppimiseen, itsenäiseen asumiseen ja henkilökohtaiseen huolenpitoon, oman terveyden ja hoidon hallintaan sekä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Erityisesti toiminnanohjauksen vaikeuksilla voi olla huomattava merkitys päivittäisessä elämässä.

Kognition osa-alueita, joilla henkilöillä, joilla on mmc/spina bifida, on tutkimuksissa kuvattu vaikeuksia:

• työmuisti ja prospektiivinen muisti eli suunnitellun asian muistaminen oikealla hetkellä
• opitun tiedon mieleen palauttaminen
• toiminnanohjaus, kuten toiminnan suunnittelu, aloittaminen ja organisointi
• tarkkaavuus
• visuospatiaaliset ja muut visuaalisen tiedonkäsittelyn toiminnot
• tiedon yhdistäminen kokonaisuuksiksi ja asiayhteyksien ymmärtäminen

Lähteet:

1. A scoping review of cognition in spina bifida and its consequences for activity and participation throughout life. Lindquist, B., Jacobsson, H., Strinnholm, M. & Peny-Dahlstrand, M. (2022). Acta Paediatrica, 111(9), 1682–1694. DOI: 10.1111/apa.16420. PMID: 35608513 PubMed | Avoin kokoteksti (PubMed Central)
2. A Systematic Review of Cognitive Function in Adults with Spina Bifida. Sachdeva, S., Kolarova, M. Z., Foreman, B. E., Kaplan, S. J. & Jasien, J. M. (2021). Developmental Neurorehabilitation, 24(8), 569–582. DOI: 10.1080/17518423.2021.1907813.
   PubMed | Taylor & Francis – artikkeli
3. MMCUP – Nationellt kvalitetsregister för ryggmärgsbråck och annan neuralrörsdefekt. Kognitiv funktion vid ryggmärgsbråck – vuxna. MMCUP.
   MMCUP – Kognition
4. The impact of cerebral anomalies on cognitive outcome in patients with spina bifida: A systematic review. Pollenus, J., Lagae, L., Aertsen, M. & Jansen, K. (2020). European Journal of Paediatric Neurology, 28, 16–28. DOI: 10.1016/j.ejpn.2020.07.005.
   PubMed | European Journal of Paediatric Neurology – artikkeli

Varhain kehittynyt hydrokefalia ja kognitio

Varhain kehittyneeseen hydrokefaliaan voi liittyä kognitiivisia eli tiedonkäsittelyn vaikeuksia, jotka voivat jatkua aikuisuuteen. Vaikeuksia on kuvattu muun muassa työmuistissa, tarkkaavuudessa ja visuospatiaalisissa toiminnoissa. Kognitiivinen toimintakyky ja vaikeuksien luonne vaihtelevat kuitenkin huomattavasti yksilöiden välillä.

Lapsuudessa hydrokefaluksen vuoksi hoidettujen henkilöiden pitkäaikaisseurannassa 47,6 %:lla todettiin aikuisuudessa kognitiivisia jälkitiloja. Tutkimuksessa kognitiivisia vaikeuksia ei kuitenkaan kuvattu tarkemmin, ja niiden esiintyminen vaihteli hydrokefaluksen taustalla olevan syyn mukaan. Tutkimus ei osoita, että kognitiivinen toimintakyky olisi heikentynyt iän myötä.

Varhain kehittyneessä hydrokefaluksessa kognitiiviset vaikeudet eivät siten välttämättä merkitse aikuisuudessa etenevää toimintakyvyn heikkenemistä, vaan ne voivat kuvastaa lapsuudesta lähtien muodostunutta yksilöllistä kognitiivista profiilia. Pitkäaikaisseurannassa on esimerkiksi havaittu, että lapsuudessa normaalitasoisesti kognitiivisesti suoriutuneiden valikoidussa ryhmässä yleinen kognitiivinen toimintakyky oli säilynyt hyvänä keskimäärin 35 vuoden ikään asti, vaikka työmuistissa ja tiedonkäsittelyn nopeudessa havaittiin erityisiä vaikeuksia.

Lähteet:

1. Hydrocephalus: A neuropsychological and theoretical primer. Zaksaite, T., Loveday, C., Edginton, T., Spiers, H. J. & Smith, A. D. (2023). Cortex, 160, 67–99. DOI: 10.1016/j.cortex.2023.01.001. PMID: 36773394.
   PubMed | DOI / artikkeli  
2. Adult outcome of pediatric hydrocephalus.Vinchon, M., Baroncini, M. & Delestret, I. (2012). Child’s Nervous System, 28(6), 847–854. DOI: 10.1007/s00381-012-1723-y. PMID: 22349961. PMCID: PMC3360844.
   Avoin kokoteksti (PubMed Central) | PubMed | Springer
3. Very long-term follow-up of cognitive function in adults treated in infancy for hydrocephalus. Lindquist, B., Persson, E.-K., Fernell, E. & Uvebrant, P. (2011). Child’s Nervous System, 27(4), 597–601. DOI: 10.1007/s00381-010-1311-y. PMID: 20972682.
   PubMed | DOI / Springer

Idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH) ja kognitio

iNPH:hon voi liittyä aiempaan toimintakykyyn verrattuna kehittyviä kognitiivisia vaikeuksia. Varhaisemmissa vaiheissa on kuvattu erityisesti tarkkaavuuden, psykomotorisen nopeuden ja muistin vaikeuksia, ja edenneemmässä iNPH:ssa vaikeuksia voi esiintyä laaja-alaisemmin. Kognitiiviset vaikeudet voivat vaikuttaa myös päivittäiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun.

Keskeisiä iNPH:ssa kuvattuja kognitiivisia vaikeuksia ovat:

• tiedonkäsittelyn hidastuminen
• psykomotorinen hidastuminen
• toiminnanohjauksen vaikeudet
• tarkkaavuuden vaikeudet
• muistivaikeudet

Myös visuoperseptuaalisten ja visuospatiaalisten toimintojen vaikeuksia on kuvattu.

Vuonna 2026 julkaistussa laajassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä keskeisiksi iNPH:n kognitiivisiksi vaikeuksiksi määriteltiin tiedonkäsittelyn hidastuminen, psykomotorinen hidastuminen ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Katsaukseen sisältyi 195 tutkimusta ja 11 445 henkilöä. Kognitiivisessa toimintakyvyssä havaittiin paranemista sunttileikkauksen jälkeen useilla mittareilla, mutta tuloksiin vaikuttivat huomattavasti käytetyt arviointimenetelmät. Tutkimuksissa käytettiin yli 190:tä erilaista kognitiivista testiä, ja yli puolet tutkimuksista ei arvioinut muodollisesti yhtäkään iNPH:n keskeiseksi määriteltyä kognitiivista vaikeutta.

Lähteet:

1. A review of cognitive impairment and differential diagnosis in idiopathic normal pressure hydrocephalus. Picascia, M., Zangaglia, R., Bernini, S., Minafra, B., Sinforiani, E. & Pacchetti, C. (2015). Functional Neurology, 30(4), 217–228.
   Avoin kokoteksti (PubMed Central)
2. Cognitive assessment methods and outcomes following shunt surgery in idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH): a systematic review and meta-analysis. Healy, L. M., Tooze, J., Quist, D., Varma, P., Carswell, C., Fernández-Méndez, R., Pickard, J. D., Smielewski, P. & Joannides, A. J. (2026). Fluids and Barriers of the CNS, 23, 70. DOI: 10.1186/s12987-026-00808-3. PMID: 42116063.
3. Cognitive profile of idiopathic normal pressure hydrocephalus. Saito, M., Nishio, Y., Kanno, S., Uchiyama, M., Hayashi, A., Takagi, M., Kikuchi, H., Yamasaki, H., Shimomura, T., Iizuka, O. & Mori, E. (2011). Dementia and Geriatric Cognitive Disorders Extra, 1(1), 202–211. DOI: 10.1159/000328924. PMID: 22163245.
   PubMed | Avoin kokoteksti (PubMed Central) | Karger – alkuperäinen artikkeli
4. Hydrocephalus: A neuropsychological and theoretical primer. Zaksaite, T., Loveday, C., Edginton, T., Spiers, H. J. & Smith, A. D. (2023). Cortex, 160, 67–99. DOI: 10.1016/j.cortex.2023.01.001.
   PubMed | ScienceDirect – avoin artikkeli