Matilda Laurell, 13, on Suomen naisten cp-jalkapallomaajoukkueen nuorin pelaaja. Hänen rinnallaan kentän laidalla kulkee tuttu valmentaja – oma isä, Panu Laurell. Kesäkuussa joukkueen ensimmäisissä maajoukkuepeleissä vastaan tulee Tanska.
Kosketus, askel, pyörähdys. Kosketus, askel, pyörähdys. Vantaalainen Matilda Laurell käsittelee palloa tottunein ottein jalkapallokentällä Vantaan Myyrmäessä.
– Minulta kysyttiin, haluanko mukaan. Totta kai halusin, Matilda tiivistää ytimekkäästi oman polkunsa naisten cp-jalkapallomaajoukkueeseen.
Matilda on pelannut jalkapalloa ykkösluokkalaisesta lähtien. Hän päätyi lajin pariin kavereiden innostamana.
– Olin saanut juuri uusia kavereita Hämeenkylän koulusta. Kaverini harrastivat futista ja kysyivät, haluaisinko tulla kokeilemaan. Sitten menin – ja jäin, Matilda kertoo.
Haastattelupäivänä Matildan yllä on Vantaan Jalkapalloseuran (VJS) punainen harjoittelupaita, sillä alkamassa ovat seurajoukkueen harjoitukset. Seurassa treenejä kertyy kolme kertaa viikossa. Tähän päälle tulevat pelit sekä cp-maajoukkueleirit, joita pidetään parin kuukauden välein.
Maajoukkueeseen Matilda päätyi Palloliiton ja Suomen Vammaisjalkapallo ry:n järjestämästä lasten ja nuorten cp-jalkapalloleiritoiminnasta, jossa esiteltiin lajia ja kartoitettiin uusia pelaajia tuolloin perusteilla olleeseen naisten joukkueeseen.
Peliä pelaajien ehdoilla
Laurellin perheellä on maajoukkueessa varsin hyvä edustus, sillä yhtenä joukkueen valmentajana toimii Matildan isä Panu Laurell. Hän valmentaa Matildan joukkuetta myös VJS:ssä.
Panu Laurell kuvaa cp-jalkapalloa lajiksi, jossa korostuvat yhteistyö ja pelikäsitys. Kaikki eivät liiku tai reagoi samalla tavalla, joten syötöt ja pelin rytmi täytyy sovittaa yksilöllisesti kunkin pelaajan mukaan.
– Perinteisessä jalkapallossa juostaan paljon pallon kanssa. Cp-jalkapallossa pitää miettiä tarkemmin, kenelle syöttää ja miten. Kaikille ei voi pelata samalla tavalla, Panu kuvailee.
Matilda on huomannut saman kentällä.
– VJS:ssä tempo on kovempi, ja myös kontakteja on enemmän ja ne ovat kovempia. Maajoukkueessa peli on rauhallisempaa.
Tämä ei kuitenkaan ole Matildan mielestä huono asia.
– Maajoukkueessa oppii ymmärtämään muita pelaajia paremmin. Pitää tietää, mitä kukin pystyy tekemään, Matilda sanoo.
Peliä lukeva puolustaja
Matilda pelaa mieluiten puolustajana. Se sopii hänen luonteelleen ja vahvuuksilleen.
– Pidän itseäni vähän rauhallisempana, niin kuin peliälyllisempänä pelaajana. Puolustajana joutuu miettimään, minne voi syöttää tai mitä pelaajaa pitää kiinni.
Valmentaja-isä nyökkää vieressä.
– Puolustajan rooli vaatii malttia ja ennakointia. Kentällä ei voi kaahata menemään, Panu toteaa.
Cp-maajoukkueessa Matilda on huomannut jotain yllättävää.
– Cp-vamman vuoksi olen VJS:ssä hitaampi kuin muut, mutta maajoukkueessa olenkin nopeimpien joukossa.
Tämä oivallus on avannut uuden näkökulman omaan pelaamiseen.
– Matildan täytyykin hieman vielä oppia ottamaan maajoukkueessa itselleen uudenlaista roolia. Siellä pitää käyttää omia vahvuuksia eri tavalla, Panu sanoo.
Maajoukkueessa myös ikäjakauma poikkeaa seurassa pelaamisesta. VJS:n joukkueessa kaikki pelaajat ovat vuosina 2012–2013 syntyneitä, mutta maajoukkueessa ikäjakauma on laaja. 13-vuotias Matilda on pelaajista nuorin, ja varttuneimmat pelaajat ovat hieman yli 40-vuotiaita. Valtaosa on iältään 20–25 vuotta. Se tekee joukkueesta ainutlaatuisen.
– Tärkeintä on hyvä henki. Kaikki kannustavat toisiaan, Panu sanoo.
Isoja tavoitteita
Kesällä edessä on historiallinen askel: naisten cp-maajoukkueen ensimmäiset harjoitusmaaottelut Tanskaa vastaan Porissa 6. ja 7. kesäkuuta.
– En malta odottaa, että kesäloma alkaa ja pääsee pelaamaan, Matilda sanoo.
Mielessä siintää myös jo toinen, vielä isompi tavoite: vuoden 2032 paralympialaiset Australian Brisbanessa.
– Sinne haluaisin päästä.
Cp-jalkapallo putosi paralympiaohjelmasta vuoden 2016 Rion kisojen jälkeen. Nyt laji pyrkii takaisin paralympialaisiin vuoden 2032 Brisbanen kisoihin. Kansainvälisen paralympiakomitean päätös asiasta tulee kuluvan vuoden aikana.
Matilda tietää, että tie jalkapallohuipulle vaatii työtä.
– Pitää harjoitella paljon ja toistaa asioita. Jos et vaikka osaa rintapotkuja, kuten minä en vielä osaa, sinun pitää vain toistaa ja toistaa sitä asiaa, kunnes osaat sen, hän toteaa.
– Ja kunnon pitää olla hyvä, jotta kun pääset huipulle, jaksat pelata siellä.
Siksi Matildan viikoittaiseen ohjelmaan kuuluu lauantaisin myös lenkkeily – vaikka hän puolivakavissaan toteaakin lenkkeilevänsä, “koska isä pakottaa”.
– Sen takia teen niitä lenkkejä, että saisin edellytyksiä pelata huipulla.
Oma paikka jokaiselle
Naisten cp-maajoukkue on vielä nuori, sillä se perustettiin vasta vuosi sitten kesäkuussa. Vertailun vuoksi, Suomen miesten cp-jalkapallomaajoukkue on perustettu vuonna 1999.
Panu Laurellin mukaan naisten joukkueen alkuvaiheen tavoitteena on lisätä tietoisuutta lajista ja innostaa mahdollisimman monia pelaajia mukaan toimintaan.
– Tämä on paikka, jossa jokainen voi löytää oman tapansa pelata. Ja ennen kaikkea olla osa joukkuetta.
Myös Matilda kannustaa uusia pelaajia lajin pariin:
– Jos haluat tulla kokeilemaan, sinun ei tarvitse osata jalkapalloa. Opit sen kyllä.
Haastattelun jälkeen Matilda vetää muutamia laukauksia maalia kohti, kun valmentaja-isä toimittaa maalivahdin virkaa. Vedot uppoavat helposti verkon perälle.
Kohta vuorossa ovat ne varsinaiset treenit.
Matilda Laurell
- Syntynyt 12.9.2012 Helsingissä.
- Asuu Hämeenkylässä Vantaalla.
- Perheeseen kuuluvat äiti, isä, 8- ja 11-vuotiaat pikkusiskot sekä koira ja kissa.
- Harrastaa jalkapallon ohella koiran ulkoilutusta ja trumpetin soittoa.
- Suosikkijoukkue: FC Barcelona.
- Suosikkipelaaja: Lamine Yamal.
- Haaveilee Espanjaan matkustamisesta: ”Opiskelen espanjan kieltä ja haluaisin päästä kokeilemaan taitojani. Ja päästä tietysti katsomaan FC Barcelonan peliä.”
Teksti ja kuvat: Mari Laine
Julkaistu 3.6.2026
