Seksuaalisuus on erottamaton osa ihmisyyttä. Se on meissä syntymästä kuolemaan eikä sitä voi ottaa keneltäkään pois. Sillä tarkoitetaan muun muassa sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, lisääntymistä ja sukupuolirooleja. Seksuaalisuus on kaikkea sitä mitä olemme. Kaikilla on oikeus itse määritellä oma tapansa olla ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.
Jokaisella ihmisellä on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta hyvissä ajoin. Murrosiästä, kuukautisista sekä turvallisista ja vastuullisista tavoista toteuttaa seksuaalisuutta tulee tietää jo ennen kuin asiat ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut seksuaalikasvatuksen standardit, joissa kerrotaan, minkälaisia asioita lasten ja nuorten tulisi tietää ja ymmärtää kussakin ikävaiheessa kehitystaso huomioiden.
Vammaisuus ei tee eroa seksuaalikasvatuksen sisältöön. Perustan tiedon ja tuen saamiselle luovat seksuaalioikeudet ja YK:n vammaisten oikeuksien sopimus. Ajoissa saatu oikea tieto auttaa käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita ja tukee positiivisen minäkuvan kehittymistä. Tiedon ja tuen avulla suhde omaan kehoon muodostuu lempeämmäksi, ja lapsi pystyy suhtautumaan omaan kehoonsa hyväksyvästi sen rajoitteista huolimatta.
Toisin kuin luullaan, ajoissa annettu tieto ei lisää nuoren halukkuutta aloittaa aktiivista seksielämää. Se lisää harkintaa, ja nuori aloittaa seksuaalisen elämän valmiimpana, tietoisena turvallisuudesta.
Lapsen kanssa tulee keskustella myönteisesti ja kokonaisvaltaisesti. On tärkeää huomioida, että ei ole olemassa yhtä “vammaisten seksuaalisuutta”, vaan kaikilla ihmisillä on omat yksilölliset tarpeensa ja toiveensa. Myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 ohjaavat samaa: Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös turvallisuuskasvatus. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.
Turvataidot ja oma keho
Lapsella on oikeus kehittyä turvassa, omassa tahdissa ja ilman häirintää. Väestöliiton julkaisema Turvataitoja lapsille -juliste auttaa aikuisia löytämään sopivat sanat, kun he haluavat opastaa lapsia suojaamaan itseään ja kunnioittamaan toisia.
Lapset, joilla on paljon fyysisen avun tarvetta, tarvitsevat muita enemmän tietoa turvataidoista ja omista rajoista. He altistuvat päivittäin toisen ihmisen kosketuksille, päätösten tekemiselle ja puolesta puhumiselle. Tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeää keskustella siitä, kuka ja mihin kohtaan kehoa saa koskea. Erityistä huomiota on kiinnitettävä oman tahdon ja rajojen ilmaisun keinoihin. Jokaisella pitäisi olla oikeus valita kuka avustaa intiimeissä tilanteissa.
Auta lasta tutustumaan omaan kehoon ja sen eri osiin. Puhukaa kaikista kehon osista niiden oikeilla nimillä. Kaikesta saa ja pitää puhua, eikä ole olemassa mitään kiellettyjä sanoja, ”vessasanoja” tai kiellettyjä puheenaiheita.
Opeta lasta puhumaan kunnioittavasti omasta ja muiden kehoista. Vanhempana on hyvä kiinnittää huomiota myös omiin sanavalintoihin, kun puhuu omasta tai lapsen kehosta. On tärkeää oppia pitämään huolta omasta kehosta ja arvostaa sen jokaista kohtaa. On olemassa erilaisia vartaloita ja on hyvä, että meistä jokainen saa olla ihan omannäköinen.
Uimapuvun alle jäävät kehon osat ovat yksityisaluetta, niin erityistä ja arvokasta, ettei sitä näytetä kenelle tahansa. Kerro lapselle, missä tilanteissa ja millä tavoilla toista voi koskettaa. Kosketuksen pitää aina tuntua mukavalta. Hyvä kosketus ei ole koskaan salaisuus, ja siitä tulee turvallinen ja hyvä olo. Huono kosketus sattuu, pelottaa, tai suututtaa. Jos jokin tilanne tai kosketus tuntuu pahalta, on tärkeää osata sanoa ei, lähteä pois ja kertoa asiasta tutulle ja turvalliselle aikuiselle.
Nuoren seksuaalisuus
Kun keskustelet nuoren kanssa seksuaalisuudesta, huomioi erityisesti seuraavat teemat:
Murrosikään liittyvät muutokset kehossa. Kuka on sinulle turvallinen ihminen, jolle voit puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista? Se voi olla vanhempi, opettaja, terveydenhoitaja, avustaja, oma ohjaaja tai hoitaja, sukulainen, kummi, ystävä, tukihenkilö, kumppani, seksuaalineuvoja tai muu ammattilainen.
Koskemattomuus! On tärkeää oppia, milloin pitää sanoa ”ei”. Yhtä tärkeää on tietää, milloin voi sanoa ”kyllä”.
Jokainen keho on erilainen, arvokas ja viehättävä sen toiminnanrajoitteista huolimatta. Vammaisuus aiheuttaa usein rajoitteita, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin toteuttaa omaa seksuaalisuutta. Nuoren on tärkeää tietää, että vaikeakaan vamma ei estä omasta kehosta nauttimista eikä nautinnon antamista toisille.
On olemassa vaihtoehtoja ja apuvälineitä. Kaikki tavat ja tyylit ovat yhtä hyviä ja sallittuja. Vammaisen ihmisen ajatuksissa esiintyvät usein kysymykset: Olenko? Voinko? Pystynkö? Kelpaanko?
Seksuaaliterveystuotteet, apuvälineet ja seksin tekemisessä avustaminen
Lähtökohtaisesti vammaisuus ei ole este normaalille suhdetoiminnalle tai perheen perustamiselle. Aikuistuvalle nuorelle on hyvä kertoa oikeudesta ja mahdollisuudesta oman näköiseen seksuaalisuuteen, henkilökohtaiseen nautintoon ja seksuaalisuuden moninaisuuteen. Vammaisuus ei aseta estettä toimijuudelle, vaan kaikki tavat ja tyylit sallitaan.
Ihmissuhteet, seurustelu ja ehkäisy ovat tärkeitä keskusteluteemoja, jotta nuori osaa toimia turvallisesti ja vastuullisesti omissa ihmissuhteissaan. Tarpeen mukaan voi hakeutua seksuaalineuvojan vastaanotolle oppimaan itselle sopivista tavoista toteuttaa seksuaalisuutta ja saamaan tietoa mahdollisista apuvälineistä.
Tukea koko elämänkaarella
Ihmisen, joka on syntymästään saakka vammainen, on normaalien kehitysvaiheiden lisäksi käytävä läpi suuriakin omaan vammaan liittyviä kysymyksiä. Minäkuvan rakentuminen, suhde omaan kehoon ja toimintakykyyn voi aiheuttaa lapselle isoja haasteita ja ristiriitoja. Vanhemman on hyvä olla tietoinen näistä ja hakea tarvittaessa tukea ammattilaisilta.
Lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus yksilölliseen seksuaalikasvatukseen ja -neuvontaan ja keskusteluja kannattaa käydä ennakoiden pieninä palasina läpi elämän.
Keskusteluissa on huomioitava, että jokaisella ihmisellä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja taustat oman seksuaalikasvatuksen suhteen. Lapsen kanssa voi olla vaikeaa ottaa puheeksi seksuaalisuuteen liittyviä asioita, jos omassa lapsuudessa ja nuoruudessa asioista ei olla puhuttu. Omista rajoista tulee pitää huolta eikä niitä kenenkään tarvitse ylittää.
Jos keskustelu omin neuvoin tuntuu hankalalta, seksuaalisuuteen liittyviä teemoja kannattaa ottaa puheeksi terveydenhuollon ammattilaisten kanssa lasten neurologian poliklinikalla, kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuslääkärissä, kuntoutussuunnittelussa ja CP-liiton sova-kursseilla eli sosiaalisen valmennuksen kursseilla.
Tukea ja ohjausta voi saada myös CP-liiton seksuaalineuvontaan perehtyneeltä asiantuntijalta.
Jos lapsesi käyttää puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja, kuten selkokuvat, kommunikaatiokansioiden päivitys seksuaalisuuteen liittyvän sanaston osalta on tärkeää. Ilmaisia kuvia seksuaalisuuteen liittyvistä asioista saat papunetistä.
Teksti: Heidi Huttunen ja Hanna Ihantola
Vanhemman rooli seksuaalikasvattajana
Seksuaalisuus on osa meitä kehdosta hautaan. Siitä puhuminen on tärkeää jo varhain, ja lapselle tai nuorelle tuleekin puhua seksistä ja seksuaalisuudesta ikätasoisesti. Jos et tiedä mistä lähteä liikkeelle, mieti omaa seksuaalikasvatustasi. Mistä olisit kaivannut puhetta silloin, kun seksi ja seksuaalisuus alkoivat kiinnostaa?
Miten olla hyvä seksuaalikasvattaja lapselle:
- SEKSUAALIKASVATA ITSEÄSI. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja liittyen seksiin ja seksuaalisuuteen. Nämä ennakkoluulot johtuvat osin kulttuuristamme, osin aiemmista kokemuksistamme. Tämä vaikuttaa siihen, miten puhumme seksuaalisuudesta. Hyvä seksuaalikasvattaja tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja pyrkii oppimaan asioista, joita hänelle itselleen ei opetettu. Hän myös pyrkii ottamaan selvää ympäröivästä maailmasta ja lisääntyvästä tiedosta sekä opettaa sitä eteenpäin.
- HUOMIOI LAPSI, JOLLA ON VAMMA, SEKSUAALIKASVATUKSESSA. Vaikka vamma tai sairaus voi vaikuttaa seksuaalisuuden toteuttamiseen, ei se vie pois oikeutta seksuaalisuuden ilmaisuun. Seksuaalisuudesta puhuminen voi olla hankalaa kenelle tahansa vanhemmalle, mutta lapsen erityistarpeet luovat tilanteeseen omat haasteensa. Haasteet eivät tarkoita, etteikö vammainen olisi oikeutettu samanlaiseen seksuaalikasvatukseen kuin muutkin.
- OTA LAPSEN SEKSUAALISUUS PUHEEKSI LÄÄKÄRIEN KANSSA. Jos lapsella on toiminnallisia rajoitteita, ei välttämättä pysty toteuttamaan seksuaalisuuttaan samalla tavoin kuin vammaton. Ota lapsen seksuaaliuus puheeksi jo varhaisessa vaiheessa lääkärien kanssa ja kerro mietteistäsi. Toimenpiteitä suunnitellessa pyri ajattelemaan tulevaisuuteen: kysy esimerkiksi voivatko lantion alueelle tehtävät leikkaukset vaikuttaa lapsen kykyyn ilmaista seksuaalisuuttaan.
- SELVITÄ VAMMAN VAIKUTUKSIA SEKSUAALISUUTEEN. Pyri selvittämään, miten erilaiset vammat saattavat vaikuttaa seksuaalisuuden toteuttamiseen. Aiheutuuko esimerkiksi spastisuudesta kiputiloja ja miten niitä voisi helpottaa? Mikäli ajatus keskustelusta tuntuu sinusta haastavalta, pyri miettimään miksi. Oletko kenties itse omaksunut tajuamattasi ableistisia ajatuksia siitä, mitä vammainen voi tai ei voi? Pyri haastamaan omat ennakkoluulosi seksistä ja seksuaalisuudesta, jotta voit olla mahdollisimman hyvä seksuaalikasvattaja lapsellesi. Jos ajatus vamman vaikutuksista keskustelusta tuntuu liian haasteelliselta, voi lapsen tai nuoren ohjata koulutetulle seksuaalikasvattajalle. Nuori ei välttämättä myöskään halua keskustella kaikesta oman vanhempansa kanssa.
- PUHU SEKSUAALISUUDESTA LUONNOLLISESTI ARJESSA. Oppiakseen seksuaalisuudesta lapsen tai nuoren ei tarvitse käydä vanhempien kanssa vain yhtä tiettyä kiusallista keskustelua seksuaalisuudesta. Siitä voi puhua luonnollisesti osana arkea: kun lapselle tulee mieleen kysymys, vastaa siihen tai sano palaavasi myöhemmin asiaan, jos et tiedä heti vastausta.
- OPETA KEHORAUHASTA, LEMPEYDESTÄ JA RAJOISTA. Fyysisen vamman kanssa elävä on tiiviisti kosketuksissa muihin ihmisiin. Vaikka esimerkiksi apu olisi välttämätöntä, opeta lapselle hänen oikeudestaan sanoa ei, jos kosketus ei tunnu hyvältä, sekä oikeudesta kertoa, miten häneen kosketaan. Lapset oppivat mallista. Mieti, miten puhut omasta kehostasi. Älä säti kehoasi, tai pyydä anteeksi ottamaasi pullaa. Pyri puhumaan kehostasi lempeästi ja pyri tekemään sama lapsesi kohdalla.
- NÄYTÄ LAPSEN OLEVAN ARVOKAS. Jos ihmisen toimintakyky eroaa normista, saattaa hänelle vammaisia syrjivässä maailmassa tulla tarve miellyttää ja tyytyä siihen kosketukseen, joka hänelle annetaan. Muistuta lasta, ettei hän ole huonompi toimintakykynsä vuoksi. Rohkaise häntä ja kannusta löytämään suhteita, joissa hänet nähdään omana itsenään ja kohdellaan hyvin.
- OHJAA, ÄLÄ TORU. On luonnollista, että oma keho kiinnostaa. Mikäli lapsi koskee itseään tai lapsi tai nuori kyselee seksistä, älä toru tai kauhistele. Mikäli tilanne on sopimaton, sano siitä ja neuvo, milloin kysymykselle tai oman kehon tutkimiselle olisi aikaa.
- PUHU SEKSISTÄ NAUTINNON KAUTTA. Ehkäisystä on tärkeä puhua, sillä taudit voivat tarttua missä tahansa limakalvokontaktissa ja ei-toivotuilta raskauksilta on tärkeää suojautua. Aivan yhtä olennaista on kuitenkin puhua seksistä nautinnon kautta. Seksiä ei tule harrastaa velvollisuudentunnosta tai toisen painostuksesta, vaan omasta halusta. Seksistä on ok nauttia ja parhaimmillaan, oikean kumppanin löytyessä seksi voi olla suunnattoman nautinnollista ja ihanaa.
- KESKUSTELE LELUISTA. Lelut voivat olla merkittävä apuväline oman seksuaalisuuden toteuttamiseen heille, joilla on ongelmia esimerkiksi käsien toiminnassa. Erilaisten välineiden olemassaolosta on syytä puhua ja niiden käyttöä normalisoida.
- OTA SELVÄÄ APUVÄLINEISTÄ. Joskus erilaisen toimintakyvyn omaava henkilö voi tarvita seksuaalisuutensa toteuttamiseen apua tai apuvälineitä. Ota selvää millaisia apuvälineitä on tarjolla. Kerro nuorelle, joka tarvitsee runsaasti apua toimissaan, avusteisen seksin mahdollisuudesta. Mikäli jälkikasvulla on kommunikaation haasteita, käyttäkää apuna esimerkiksi SelkoSeks-hankkeen kuvapankkia.
- OPETA MONINAISUUDESTA. Lapsi voi kuulua sukupuoli – tai seksuaalivähemmistöön, olipa hänen muu taustansa mikä tahansa.
Seksuaalikasvatus on jokaisen lasta kasvattavan velvollisuus, mutta toisaalta myös oikeus. Vaikka teema saattaa tuntua haastavalta käsitellä, on tärkeää muistaa seuraavat seikat: Tiedosta omat tietosi ja etsi tietoa. Päivitä oma tietämyksesi seksuaalisuudesta, sillä ymmärryksemme teemasta lisääntyy jatkuvasti. Kaikkea ei tarvitse tietää, tärkeintä on halu oppia uutta ja avoin mieli.
Teksti: Pinja Eskola
