Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä

Seksuaalisuuteen liittyvät toiveet ja tarpeet muovautuvat läpi elämän. Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille, mutta käytännön toteutuksessa hapuillaan yhä.

Mitä ajattelet, kun katsot peilistä? Mikä tuottaa sinulle iloa ja nautintoa?

Näihin kysymyksiin etsitään usein vastauksia pohdittaessa omaa seksuaalisuutta. CP- liiton suunnittelija Heidi Huttunen tukee ja neuvoo työssään myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Usein ollaan perusasioiden äärellä ja ihmisyyden ytimessä.

– Jokaiselle tulisi opettaa pienestä pitäen, että seksuaalisuus on osa meitä kaikkia. Jokainen keho on arvokas juuri sellaisena kuin on, ja voi tuottaa nautintoa itselle tai toiselle, Huttunen tiivistää.

Pohjimmiltaan seksuaalisuudessa on kyse oman minäkuvan rakentamisesta: miltä minä näytän, miltä tunnun, ja miten oma keho toimii. Minäkuva rakentuu, kun itseensä tutustuu paremmin.

– Aivan kuten liikunnan kautta tutustumme kehoomme, voi omaa seksuaalisuutta tutkia ja kokeilla. Näin huomaa mihin oma keho pystyy, ja osaa kertoa mikä itsestä tuntuu hyvältä. Samalla oman kehon rajat tulevat tutummiksi.

Termit haltuun

Seksuaalisuudesta puhuttaessa termit menevät usein sekaisin. Seksuaalisuus on sitä mitä olemme ja seksi taas jotain, mitä tehdään yksin, yhdessä tai porukassa. Seksi on yksi tapa ilmentää omaa seksuaalisuutta, muttei ainut tapa.

Seksuaalisuus on osa jokaista, sitä ei voi ottaa keneltäkään pois. Siihen kuuluu muun muassa sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoliroolit ja lisääntyminen.

Valtaosalla ihmisistä oma sukupuoli-identiteetti liittyy tärkeänä seksuaalisuuteen. Sukupuolesta puhuttaessa pitää muistaa, että meillä on syntymässä määräytynyt biologinen sukupuoli, mutta sen lisäksi sukupuoli rakentuu sosiaalisesti. Se tarkoittaa sitä, miten ilmennämme sukupuoltamme ja sen mukaisia rooleja. Sukupuolirooleihin liittyy vahvasti kulttuurisia arvoja, odotuksia ja normeja. Näistä ei kukaan ole täysin vapaa.

– Vammaisuus ei myöskään tee poikkeusta moninaisuuteen: sukupuoli, ihmissuhteet ja tekemisen tavat ovat ihan yhtä moninaiset kuin muullakin väestöllä, Huttunen muistuttaa.

Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia ja Suomessa laissa turvattu. Siksi jokaisella on oikeus päättää itse omaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

– Aiheesta pitää puhua ja pitää esillä, jotta jokaisen olisi helpompi olla se, joka on. Jokaisella tulee olla mahdollisuus pohtia omaa seksuaalisuuttaan ja toteuttaa sitä haluamallaan tavalla.

Muuttuva seksuaalisuus

Ei ole pitkä aika siitä, kun seksuaalisuudesta ei puhuttu: ei kodeissa, kouluissa eikä julkisessa keskustelussa. Erityisesti ihmisten, joilla on vamma, kohdalla seksuaalisuudesta on vaiettu pitkään. Tämä näkyy Huttusen mukaan ihmisten uskomuksissa edelleen.

– Vammaisidentiteetti voi olla niin vahva, että sukupuoli on jäänyt kokonaan sivuosaan, eikä olla oikein ikinä mietitty mikä oma sukupuoli on, millainen nainen haluaa olla tai mitä miehenä oleminen itselle merkitsee.

Seksuaalisuus myös muovaantuu läpi elämän. Halut, toiveet ja tavat ilmaista itseä voivat muuttua elämäntilanteiden ja iän myötä. Huttunen muistelee erästä asiakasta, joka halusi aloittaa meikkaamisen, mutta ei tiennyt, miten ottaisi asian esiin avustajansa kanssa.

– Itseä pidetään helposti muuttumattomana tai ajatellaan, ettei olisi oikeutta rönsyillä tai alkaa tykätä uusista asioista.

Jos oman seksuaalisuuden ilmaisu on ollut pitkään piilossa, sen esiin tuominen voi tuntua vaikealta. Siksi aiheeseen pitäisi palata säännöllisesti ja tarjota tietoa ja tukea pieninä palasina läpi elämän.

Myös muuttuva toimintakyky vaikuttaa seksuaalisuuteen.

– Seksuaalisuuden pitäisi olla esillä esimerkiksi kuntoutuksessa, Huttunen toteaa.

Tiedolla kaltoinkohtelua vastaan

Oikea tieto auttaa ymmärtämään mikä on turvallista, mistä nauttii ja missä omat rajat kulkevat. Heidi Huttunen opastaa lähtemään liikkeelle turva- ja ihmissuhdetaidoista.

– Jokainen vanhempi sekä lasten ja nuorten kanssa työskentelevä on seksuaalikasvattaja. Siksi omia uskomuksia seksuaalisuudesta on tärkeä möyhiä ja miettiä, miten asioista puhuu.

Kun lapsesta asti saa kokonaisvaltaista tietoa seksuaalisuudesta, osaa jo nuorena kyseenalaistaa asioita. Seksuaalikasvatuksen on todettu lisäävän nuorilla harkintakykyä. Kun tietoa on tarpeeksi, mietitään enemmän mitä tehdään, kenen kanssa ja milloin.

– Ihmiset, joilla on vamma, ovat kosketuksen kohteena usein esimerkiksi avustamistilanteissa. Siksi on tärkeää opetella tunnistamaan, millainen kosketus on itselle ok, mikä ei, ja opetella ilmaisemaan omat rajat.

Seksuaalioikeuksista puhuminen edistää turvallisuutta. Tutkimusten mukaan etenkin vammaiset naiset kokevat vammattomia enemmän seksuaalista häirintää ja pakottamista.

– Siellä missä on vaikenemisen kulttuuri, on tilaa kaltoinkohtelulle ja väkivallalle.

Apuvälineitä seksiin

Seksuaalineuvonnassa mietitään usein myös sitä, mistä saada apua seksiin, mistä löytää oikeat apuvälineet tai turvallinen kumppani.

– Mahdollisuus toteuttaa oman näköistä seksuaalisuutta lisää psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä vähentää esimerkiksi aggressiivista käytöstä, spastisuutta ja kipuja, Huttunen muistuttaa.

Jos seksi mietityttää, voi kääntyä seksuaalineuvojan puoleen. Terveydenhuollosta on mahdollista hakea apuvälineitä tukemaan seksuaalista toimintakykyä. Tätä varten tarvitaan toimintaterapeutin tekemä arvio. Myös henkilö- kohtainen avustaja voi avustaa seksissä.

Tavat tuntea tai tuottaa toiselle mielihyvää ovat moninaiset. Vamma voi haastaa seksissä ja siksi on tärkeää saada tietoa erilaisista tavoista.

– Kaikki tavat ja tyylit ovat sallittuja ja oikeita.

Oikeus perheeseen

Seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyy elämänkaaren varrella erilaisia tehtäviä, kuten perheen perustaminen.

YK:n vammaissopimuksen artikla 23 korostaa, että jokaisella on oikeus perustaa perhe, päättää lapsiensa lukumäärästä ja saada ikänsä mukaista tietoa lisääntymisterveydestä ja perhesuunnittelusta.

– Tätä oikeutta ei kenenkään pitäisi kyseenalaistaa, Huttunen muistuttaa.

Oman vamman vaikutus lisääntymisterveyteen voi mietityttää. Miten esimerkiksi jatkuva istuminen vaikuttaa siittiöihin?

Vanhemmuuteen liittyy paljon odotuksia, toiveita ja pelkojakin. Lähtökohtaisesti vanhemmuus on samanlaista, oli vammaa tai ei. Monilla kuitenkin pyörii mielessä erilaisia pelkoja: selviydynkö synnytyksestä, periytyykö vammani lapselle tai onko minulla riittävästi voimavaroja vanhemmuuteen. Pohdintojen tueksi kannattaa hakea tietoa esimerkiksi perhesuunnittelun kautta, vammaisjärjestöistä ja vertaisäideiltä.

– Usein ensimmäisenä mietitään, pudotanko vauvan tai osaanko hoitaa lastani.

Kuitenkin ajatukset siitä, onko vanhemmuus omalla kohdalla mahdollista, muovautuvat jo paljon aiemmin.

– Nuori saa pitkälti kotoa eväät siihen, millaiset elämäntehtävät omalla kohdalla näyttäytyvät mahdollisina, Huttunen muistuttaa lempeästi.

Teksti ja kuva: Elisa Kaartinen