Sähkärisäbä sopii vauhtia ja vaaratilanteita rakastaville

Saila Luumi on pelannut sähköpyörätuolisalibandya pian 20 vuotta. Lajin parista on löytynyt parhaat ystävät ja kertynyt upeita muistoja, kuten elokuinen MM-kisamatka Sveitsiin. Luumin joukkue sijoittui kovatasoisessa kilpailussa upeasti neljänneksi, vaikka peli päättyikin jatkoajalla tappioon.

Ollaan urheilusalissa, lattia on sininen ja kaukana taustalla näkyy muita ihmisiä. Saila istuu etualalla pyörätuolissa kädessään sählymaila.
Saila Luumi jätti viime vuonna sähköpyörätuolisalibandyjoukkueensa Helsinki Outsidersin joukkueenjohtajan tehtävät ja ajatteli omistavansa enemmän aikaa perheelle. – Sitten aloinkin pelaamaan salibandyn lisäksi bocciaa. Sama kiireisen äidin elämä siis jatkuu vain eri kiireiden keskellä, Luumi hymyilee.

Kun vantaalainen Saila Luumi muutti reilu 20 vuotta sitten maalta kaupunkiin, harrastusmahdollisuuksien tarjonta yllätti iloisesti. Salibandy kiinnosti heti, mutta innostus lopahti siihen, että seuralla ei ollutkaan lupauksista huolimatta kokeiltavaksi oikeaa sähköpyörätuolia pelaamiseen.

Niinpä laji unohtui ja tilalle tuli muita harrastuksia kuten ratsastus ja bänditoiminta. Kunnes kävi ilmi, että kaikki muut bändikaverit harrastivat sähköpyörätuolisalibandya Helsinki Outsiders -seurassa, ja että siellä pääsisi kokeilemaan lajia oikealla tuolilla. Samoihin aikoihin Luumi pääsi vapaaehtoistöihin Helsingissä järjestettyihin sähköpyörätuolisalibandyn MM-kisoihin ja rakastui lajiin.

– En ollut kovin hyvä, mutta pidin siitä, että sain osallistua joukkueurheiluun ensimmäistä kertaa elämässäni, Luumi kertoo.

Vuosien varrella taidot kehittyivät ja Luumi päätyi joukkueenjohtajaksi.

– Halusin joukkueenjohtajana varmistaa, että uudet tulijat pääsevät oikeasti kokeilemaan lajia ja voivat luottaa, että seura tukee heitä välineiden kanssa. Tämä toimintaperiaate on kasvattanut seuran kokoa yhdestä joukkueesta kolmeksi. Olen myös tehnyt parhaani, että minua edeltäneen fiksun joukkueenjohtajan ja muiden seuraa perustaneiden ajatukset ja mentaliteetti säilyvät.

Alkuun pääsee helposti

Sähköpyörätuolisalibandy eroaa tuolittomasta salibandystä jonkin verran.

– Sähkärisäbässä ei tarvitse juosta eikä kävellä, Luumi hymyilee.

– Myös maalit ovat matalat, eikä yli 20 senttiä korkeita laukauksia saa laukoa, jotta kaikki olisivat tasavertaisia. Kentällä maalivahdilla ja yhdellä pelaajalla on t-stick eli tuoliin kiinnitetty maila. Idea on, että näiden mailojen yli ei helposti lauota, Luumi selittää.

Outsidersin treenit ovat Myllypuron liikuntamyllyssä Helsingissä keskiviikkoisin ja perjantaisin syykuusta huhtikuun loppuun. Kaksi joukkueista pelaa SM-tasolla ja yksi Finlandia-sarjassa, joka soveltuu kaikille. Akatemia-joukkue on nuorten ja aloittelijoiden oma porukka, jonka nuorimmat pelaajat ovat aloittaneet 6-vuotiaina. Sähköpyörätuolisalibandya voi harrastaa Suomessa myös Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Oulussa.

– Laji sopii vauhtia ja vaaratilanteita rakastaville – oikeastaan kenelle vaan lievästi tai vaikeasti vammaiselle, joka ei arastele sähköpyörätuolin kyytiin hyppäämistä. Sähkärin ajaminen sinänsä vaatii hiukan motoriikkaa, mutta harjoittelemalla siinäkin voi harjaantua, Luumi toteaa.

– Harrastaminen vaatii vain sen, että tulee mukaan harjoituksiin. Tarvittavia välineitä voi alkuun lainata. Myöhemmin sitten pelituolin ja oman mailan hankinnat tulevat eteen.

Yhdessä on hauskempaa harrastaa

Luumin mielestä parasta lajissa on se, että siinä pääsee haastamaan itsensä.

– Koskaan ei voi olla täydellinen. Sähköpyörätuolisalibandy myös kohottaa kuntoa ja parantaa motoriikkaa.

– Syke nousee treeneissä, kun pitää hallita tuolia ja mailaa sekä palloa. Ja mikä tärkeintä, yhdessä harrastaminen on yksinkertaisesti hauskaa.

– Joukkueessa on mukava olla. Huumoria riittää kentällä ja kentän ulkopuolella. Osa pelaajista on nykyään tärkeimpiä ystäviäni, Luumi kertoo.

Haastavimmaksi pelaamisessa Luumi kokee cp-vamman tuoman kömpelyyden.

– Olen edelleen jähmeä ja hidas laukomisessa, mutta vuosien harjoittelun myötä olen pystynyt koko ajan parempaan. Aluksi pallo ei pysynyt lavassa lainkaan, mutta nykyään olen keskiverto. Alkuun pelkkä mailan kädessä pitäminen ja ajaminen eli liikkeiden erittely käsien välillä oli vaikeaa. Treenausta helpottamaan Luumi teki itselleen mailan, johon oli kiinnitetty kyynärsauvan yläosa.

– Siitä oli helpompi pitää kiinni, kun ote oli valmiiksi tuttu. Vuosien myötä olen pystynyt jo tarttumaan tavalliseen mailaan. Välissä sidoin käden mailaan ideaalisiteellä kiinni, ja se auttoi tuossa siirtymävaiheessa.

Luumin sähköpyörätuolin ohjaimen reagointia on jäykistetty, jotta hän pystyy ajamaan tarkemmin vaikka ohjaakin heikommalla kädellään.

– Tähän auttoi se, että otin käyttöön arkisähkärin ja ajan myös sillä huonommalla kädelläni.

Häämatkalla salibandyn perässä

Sähköpyörätuolisalibandy on vienyt Luumia lukuisille kisareissuille ympäri Eurooppaa. Joukkueen kanssa on nähty Hollanti, Italia, Viro, Tanska, Saksa ja Espanja sekä tietenkin tämän vuoden MM-kisojen isäntämaa Sveitsi. Parhaimpien muistojen joukossa kirkkaimpana on säilynyt voitto arvokisoista.

– Ensimmäisiin arvokisoihin eli EM-kisoihin osallistuin vuonna 2010, jolloin Suomi voitti ensimmäisen arvokisamitalin eli pronssia Italiassa. Oli myös mukava olla kisaturistina vuonna 2014, kun sai vain nauttia kisoista katsomossa. Olin silloin äitiyslomalla ja mitäpä muuta kuin matkustimme koko perhe katsomaan MM-kisoja.

Ja vaikka hyviä sijoituksia lähdetäänkin aina tavoittelemaan, matkat ovat antoisia kävi peleissä miten tahansa.

– Mukavinta on päästä päästä pelaamaan tiukkoja otteluita ja tutustumaan muihin samanhenkisiin ihmisiin, jotka rakastavat lajia yhtä paljon. Samalla oppii heidän kulttuuristaan, urheilukulttuuristaan ja elämästään, Luumi kitetyttää.

Jotain Luumin innostuksesta lajiin kertoo myös se, että hän lähti häämatkalleen seurajoukkueen – ja tietenkin miehensä – kanssa Saksan Frankfurtiin vuonna 2009.

– Vain todellinen joukkueenjohtaja vie pelituoleja peräkärryssä ympäri puolta Eurooppaa häämatkallaan. Parhaiden ystäviemme kanssa vietetty turnaus oli ikimuistoinen häämatka. Tosin teimme pari muutakin häämatkaa, kun tuo ei ihan ollut romanttinen retki, Luumi hymyilee.

Teksti: Lissu Kiviniemi
Kuva: Jade Laajajärvi


CP-lehden palautelomake

Artikkeli oli hyödyllinen
Artikkeli oli selkeästi kirjoitettu
Artikkelin aihe oli kiinnostava

Kysy lisää

viestintäpäällikkö

Eeva-Liisa Kiviniemi

0447478612

Lue lisää:

Liikunta kuuluu kaikille!

Paraurheilija ja liikunnanopettaja innostaa kaikkia liikkumaan.

Rohkeasti rattaille

Eetu Fossi on ravimies henkeen ja vereen. Paraponilähdön voitto oli unelmien täyttymys.