Silmälasipäinen mies istuu SUP-laudan päällä ja hänellä on mela kädesä. Järvimaisema, sininen taivas ja taustalla valkoisia pilviä.
Kuva: Juha Poukari kävi tutustumassa suppailuun. Lauta tuntui vakaalta ja ohjaaminen oli helppoa.

Laineiden liplatusta, tuulen huminaa ja melan suhahduksia, sitä on suppailu.

SUP (Stand Up Paddling) -melonta on lähtöisin Havaijilta. Suomeen laji tuli 2000-luvulla ja nousi nopeasti suosituksi kesälajiksi. Sup-melonta on melontalaji, jota harrastetaan laudan päällä seisten. Laudalla voi meloa myös istuen tai polvillaan. Laji tarjoaa mahdollisuuden liikkua rennosti luonnosta nauttien, lähiympäristöön tutustuen, aalloilla surffaten, fyysistä kuntoa kehittäen tai aktiivisesti kilpaillen. Suppailla voi merellä, järvellä ja jokimaisemissa.

Sup-lautoja on erilaisia niiden käyttötarkoituksen mukaan. Leveä lauta on aloittelijalle helppo ja tukeva valinta. Kokenut meloja valitsee alleen kapeamman ja virtaviivaisen laudan. Kesällä vaatetus on kevyt, t-paita ja shortsit sopivat hyvin. Viileällä säällä kannattaa varata mukaan myös vaihtovaatteet.

Puhelimen ja arvoesineet voi ottaa mukaan vedenkestävään pussiin, joka kiinnitetään lautaan tai melojaan. Turvallisuuden kannalta tärkeitä varusteita ovat sup-laudan karkuremmi ja melojan pelastusliivit. Suppailun voi aloittaa vuokraamalla. Välineitä vuokraavat tahot antavat ohjeistuksen välineiden käyttöön ja vesillä liikkumiseen.

Sup-laudan päälle mennään kahlaamalla polven syvyiseen veteen tai siirtymällä laudalle matalassa asennossa laiturilta. Rannan lähettyvillä laudan päällä istutaan tai ollaan polvillaan. Vasta kun veden syvyys on riittävä, voi laudan päällä nousta seisomaan. Alussa kannattaa kuitenkin totuttautua lautaan ja hakea tuntumaa istuen. Laudan päällä oleminen kehittää tasapainoa ja melonta keskivartalon lihaksia. Suppailun haastavuuteen ja lajissa vaadittavaan tasapainoon vaikuttaa vahvasti tuuli, aaltojen korkeus ja suunta. Sivu- ja ristiaallokossa laudan ohjaaminen on vaativampaa. Vastatuuleen melominen vaatii enemmän voimia kuin myötätuulessa kelluminen.

Juha Poukari on aktiivinen kalastaja, joten vesi on tuttu elementti. Mietinnän jälkeen hän lähti tutustumaan suppailuun. ”Se oli yllättävän helppoa verrattuna muihin vesillä käytettäviin kulkuvälineisiin, esimerkiksi kajakkiin. Lauta tuntui vakaalta ja sitä oli helppo ohjata. Tosin ohjaaminen olisi voinut olla vaikeampaa kovassa aallokossa”, Poukari toteaa iloisesti yllättyneenä. Poukari nostaa esiin, että vesillä liikkuessa on hyvä arvioida sään ja tuulen muutoksia jatkuvasti. Joskus keli voi muuttua nopeastikin.

Liikuntavammaisella laudan päällä sopivan asennon löytäminen ja ylläpitäminen voi olla aluksi vaikeaa: millaisessa asennossa jaksaa istua tukevasti pitkään, millainen liikkuvuus jaloissa on, ja miten asentoa voi vaihtaa laudan päällä. Poukarin kokemuksen mukaan alussa auttaa, jos on aikaisempaa kokemusta pienessä tilassa, kuten soutuveneessä tai kanootissa, istumisesta. Sopivan asennon ja melontatekniikan löytämisessä auttaa myös oman kehon tuntemus.

Istumista voi helpottaa korokkeen tai tuolin avulla, jolloin istuma-asennon säilyttäminen on kevyempää. Istuimen tulee kuitenkin olla mahdollisimman matala, jotta melojan painopiste säilyy alhaalla ja lauta on tasapainoisempi. Myös kajakkimelontaan käytettävä mela voi helpottaa melomista, kun otetta ei tarvitse vaihtaa melassa. Juha Poukari rohkaisee kokeilemaan lajia, mutta suosittelee ottamaan kaverin mukaan henkiseksi tueksi. Lajia kannattaa kokeilla, kun vesi on lämmintä. ”Ja ensimmäisellä kerralla kannattaa meloa suosiolla istuen”, Poukari lisää.

Teksti ja kuva: Anu Patrikka

Yleistä:

  • Lähtöisin Havajilta noin 40-luvulta
  • Noussut nopeasti suosituksi kesälajiksi
  • Melotaan istuen tai seisten.
  • Lisätietoja: Melonta ja soutuliitto

Plussat:

  • Edullinen, lautoja voi vuorata ympäri Suomea
  • Kehittää tasapainoa ja keskivartalon lihaksia.
  • Rentouttaa ja virkistää mieltä

Miinukset:

  • Edellyttää istuma-/ seisomatasapainoa
  • Uimataito auttaa, jos putoat veteen
  • Sää vaikuttaa paljon lajin vaikeustasoon
Hyvyilevä nainen on uima-altaassa vesijuoksuvyö vyötäröllä.
Kuva: Vesijuoksu sai Annikan hymyilemään leveästi ja pitkään ja hyvä olo säilyi treenin jälkeen.

Vesijuoksu mahdollistaa vedessä liikkumisen myös silloin, kun perinteinen uinti ei onnistu ja muu liikkuminen on raskasta.

Kävimme kokeilemassa Annika Siklin kanssa vesijuoksua Malmin uimahallissa Helsingissä. CP-liiton päivätoiminnassa mukana oleva Annika kertoo, ettei talvisin juuri liiku ulkona, mutta kesäisin kävelee paljon. Nuorempana hän on lasketellut jonkin verran ja vaeltanut vuorilla. Vesijuoksua kokeillessa Annikalla oli hymy herkässä. Hän viihtyy vedessä ja harrastaisi mielellään vesiliikuntaa, mutta uimahallissa liikkumiseen hän tarvitsisi avustajan mukaan ja siksi edellisestä uintikerrasta on aikaa.

Muutoin lajin kokeileminen ja harrastaminen ei vaadi suuria hankintoja. Useimmista uimahalleista saa vesijuoksuvyön lainaan ja monesti vesijuoksuun on varattu altaasta omat radat. Jos vyö ei tunnu mukavalta, sen voi korvat vesijuoksukengillä ja -hanskoilla.

Juoksimme Annikan kanssa altaassa ensin kymmenen minuuttia ja pidimme sen jälkeen pienen tauon, jonka aikana korjasimme kainaloihin nousseen vesijuoksuvyön asentoa. Vyö kannattaakin sitoa riittävän tiukalle ja mahdollisimman alas vyötärölle ennen altaaseen laskeutumista.

Tauon jälkeen juoksimme vielä toiset kymmenen minuuttia. Muistutin välillä käsien käytöstä, mutta muutoin tekniikka näytti oikein hyvältä. Vesijuoksun ohessa juttelimme kanssatreenaajien kanssa ja nautimme liikunnan ilosta. Vesijuoksu on tehokas mutta rauhallinen laji, ja treenin aikana voi hyvin jutella, sillä se ei hengästytä samalla tavalla kuin kuivalla maalla juokseminen.

Vesijuoksun aikana on muistettava pitää asento ryhdikkäänä, sillä juostessa alkaa helposti nojata eteenpäin. Juostessa voi vaihdella askeleen pituutta ja juoksurytmiä. Lajin teho perustuu veden vastukseen, joka saa etenkin suuret lihasryhmät työskentelemään tehokkaasti.

Vesijuoksun ja saunomisen jälkeen Annika kuvaili oloaan ihanan rennoksi. Parasta lajissa oli se, ettei altaassa tarvinnut pelätä kaatumista ja lihakset toimivat vedessä paremmin. Eniten haastetta tuottivat pesutilojen liukkaus ja saunan lauteille nouseminen. Pesutiloissa oli suihkutuoli, mikä helpotti peseytymistä itsenäisesti.

Jälkeenpäin huomasimme, että olimme unohtaneen juomapullon. Vedessä liikkuessa tulee helposti jano, ja juomapullo on hyvä pakata mukaan peseytymisvälineiden ja uima-asun lisäksi.

Teksti ja kuva: Heli Hyyryläinen

Yleistä:

  • Vesijuoksu on helppo ja halpa liikuntamuoto. Sitä voi harrastaa kesällä avovesissä ja talvella uimahallissa.
  • Vesijuoksuvyön saa yleensä lainaan uimahallista. Vyö helpottaa oikean juoksuasennon löytämistä ja ylläpitämistä.
  • Tehokas mutta lempeä laji, jossa vesi toimii vastuksena ja auttaa kannattelemaan kehoa.
  • Lisätietoa: vesiliikunta.com

Plussat:

  • Sopii useimmille uimahallin varustelutason mukaan (lämminvesiallas ja allashissi)
  • Sosiaalinen laji, juoksun aikana voi jutella ystävän tai avustajan kanssa
  • Rentouttaa

Miinukset:

  • Avustaja saattaa olla välttämätön pesutiloissa liikkuessa
  • Altaat voivat olla ruuhkaisia
Kaksi miestä vääntää kättä kuntosalilla pöydän ääressä. Toisella miehellä on oranssi ja toisella sininen paita. Taustalla on muita ihmisiä ja kuntosalilaitteita.
Kuva: Kädenvääntöön hurahtanut cp-vammainen Olli Salpakoski (sinisessä paidassa) on myös osallistunut lajin arvokisoihin.

Kädenvääntö on nimestään huolimatta monipuolinen liikuntamuoto: vääntämiseen käytetään koko vartaloa, ei vain käsivartta. Kädenväännössä käsi liikkuu vain vähän, kun koko muu kroppa on kovassa prässissä. Laji kehittää kehonhallintaa, käsien koordinaatiota ja lisää ylävartalon lihasvoimaa.

Kädenväännöstä tulee nopeasti mieleen hämyinen sali, jossa miehet vääntävät kättä itsekseen jupisten, ääneen kiroillen ja pöydän ääressä tiiviisti istuen. Todellisuus on aivan toinen.

Olli Salpakoski esitteli toukokuussa kädenvääntöä tamperelaisen seuran TKT-Nääsvääntö harjoituksissa. Kirkkaasti valaistussa kuntosalissa oli neljä kädenvääntöön tarkoitettua pöytää, joista yhden ääressä oli mahdollisuus vääntää istuen. Harjoitukset alkoivat tyypilliseen tapaan lämmittelemällä kädet itsenäisesti. Tämän jälkeen lämmittelyä jatkettiin vielä tekemällä kevyitä harjoitusvääntöjä parin kanssa.

Olli tutustui lajin 7-8 vuotta sitten kauppakeskuksessa järjestettyjen kädenväännön SM-kilpailujen yhteydessä. Olli päätyi kokeilemaan lajia paikallisen seuran harjoituksiin. Ensimmäinen kokemus lajin parissa oli mukava. Ensikertalainen otettiin hyvin huomioon ja hyväksyttiin mukaan ryhmään. Ensimmäisellä kerralla tuli paljon tietoa lajin perusteista ja neuvoja oikeasta vääntötekniikasta.

Kädenvääntö on tekninen laji ja tyylejä on monia erilaisia. Lajin nimi antaa helposti virheellisen kuvan, väännön aikana käsi liikkuu vain vähän. Vääntämisessä käytetään apuna koko vartaloa, erityisesti selkä- ja vatsalihaksia.

Seisten väännettäessä tukea haetaan jalkojen asennolla ja kehon painopistettä muuttamalla. Lajissa kehittyminen ja kilpailuissa menestyminen edellyttävät säännöllistä harjoittelua sekä lajissa vaadittavan voiman, nopeuden ja tekniikan kehittämistä. Kädenväännössä sykkeen saa kohoamaan nopeasti ja lihasten voimakas työskentely saa hengästymään.

Laji soveltuu Ollin mukaan myös liikuntavammaisille, jos toisen käden toimintakyky ja kehonhallinta ovat riittävät. Hän itse vääntää vain vasemmalla kädellä ja kokee lievän spastisuuden jopa auttavan ranteen asennon säilyttämisessä vääntämisen aikana.

Lajin kokeilemista ei tarvitse pelätä. Kädenvääntö on turvallista aloittaa ohjatusti seuran harjoituksissa, joissa neuvotaan oikea suoritustekniikka. Suomessa kädenvääntöä tehdään kilpailuissa vain seisten vähäisen harrastajamäärän vuoksi. Olli on tietääkseen ainoa vammainen kilpailuissa käyvä kädenvääntäjä. Ulkomailla liikuntavammaisille on oma sarja, jossa väännetään pyörätuolissa tai tuolissa istuen.

Teksti ja kuva: Anu Patrikka

Yleistä:

  • Lajille ominaista on kamppailulajien luonne: vastustajan lukeminen ja heikkouksien hyödyntäminen omassa suorituksessa on tärkeää.
  • Kilpakädenvääntöä harrastetaan seisten, liikuntarajoitteisten on mahdollista käyttää istumapöytää.
  • Kilpailuissa väännetään oikealla ja vasemmalla kädellä.
  • Suomessa on 17 seuraa ja noin 250 kilpavääntäjää.
  • Lähde ja lisätietoja: Suomen Kädenvääntöliitto ry, skvl.net

Plussat:

  • Oman kehittymisen näkee nopeasti
  • Kehonhallinta ja käsien koordinaatio kehittyvät kokonaisvaltaisesta
  • Säännöllinen harjoittelu kehittää lajikohtaista voimaa, nopeutta ja tekniikkaa

Miinukset:

  • Alussa lihakset kipeytyvät
  • Käden pieniin lihaksiin voi tulla venähdyksiä
  • Sopivan pöydän löytyminen kotiseudulta tai -seurasta voi olla vaikeaa
Nainen tanssii jumppasalissa. Huoneessa hämärä valaistus ja taustalla värikkäitä käsipainoja la juomapulloja.
Kuva: Tanssimalla voi vahvistaa lihaskuntoa ja kestävyyttä sekä kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä.

Lavis on lavatanssien askeliin ja musiikkiin perustuva yksintanssi. Iloinen ja mukaansatempaava musiikki rytmittää liikkeitä ja saa tanssin tuntumaan kevyeltä.

Laviksesta kuultuaan Anu Halonen innostui heti lajikokeilusta. Naisten kuntokeskuksessa järjestettiin sopivasti tutustumispäivä, jossa oli mahdollisuus osallistua ohjatuille tunneille. Anu on harrastanut monipuolisesti liikuntaa. Hän on käynyt muun muassa zumbassa, dancessa, tuolijumpassa, circuitissa ja uimassa. Laviksesta hän innostui juuri zumban pohjalta. Kokeilutunnin jälkeen Anu totesi, että kokemus laviksesta oli hyvin pitkälti sellainen, kuin hän oli odottanut.

Tanssiessa tuli hiki, ja tunnin jälkeen olo oli hyvä. Lavis tarjosi sopivasti haasteita, tunnilla sai tehdä omaan tahtiin, eikä kukaan tullut sanomaan, että olisi tehnyt jotain väärin. Haastavaa lajissa oli askelsarjojen välissä tehtävät pyörähdykset ja ajoittain ryhmissä pysyminen. Joissakin musiikkikappaleissa rytmi oli nopea ja askelsarjat suuntautuvat moneen eri suuntaan. Kuten muissakin lajeissa, tanssijan harjaantuessa ja liikkeiden tullessa tutuiksi, tanssi alkaa tuntua kevyemmältä ja ryhmissä pysyminen helpommalta.

Tanssijumppa on liikuntamuotona monipuolinen. Tanssimalla voi vahvistaa lihaskuntoa ja kestävyyttä sekä kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Tanssin pehmeä liike, mukaansatempaava musiikki ja sosiaaliset kohtaamiset tuottavat myös mielihyvää ja siten vaikuttavat positiivisesti henkiseen hyvinvointiin.

Lavis soveltuu monelle. Tärkeää on osallistua tunnille oikealla asenteella ja avoimin mielin. Itselle on hyvä olla armollinen, kaikki tanssivat tyylillään, eikä jokaisen askeleen tarvitse mennä kuin ohjaajalla. Tunnilla osallistujat keskittyvät omaan tekemiseen eikä kukaan tarkkaile miten muut tekevät. Lavista on mahdollista harrastaa myös tuolilla istuen tai uima-altaassa jumpaten. Anu osallistuisi tunnille mielellään uudelleen ja voisi jopa aloittaa säännöllisen harrastamisen. Hän suosittelee kokeilemaan lajia, mikäli haluat harrastaa liikuntaa hyvällä mielellä, ei hampaat irvessä. ”Lavis tarjosi sopivasti haasteita, tunnilla sai tehdä omaan tahtiin, eikä kukaan tullut sanomaan, että olisi tehnyt jotain väärin”, toteaa Halonen tanssitunnin jälkeen tyytyväisenä.

Teksti Anu Halonen ja Anu Patrikka, Kuva Anu Patrikka

Yleistä:

  • Tunnilla tanssitaan tuttuja tansseja, kuten valssia, humppaa, tangoa ja cha-cha-chata.
  • Periaatteena on, että tanssiaskeleet ovat yksinkertaisia ja uudet harrastajat pääsevät mukaan.
  • Lajia voi kokeilla useiden urheiluseurojen ja kuntosalien ohjatuissa liikuntaryhmissä.
  • Lavatanssijumpan muita muotoja ovat: Allas-Lavis ja Vire-Lavis.
  • Lisätietoja: lavis.fi.

Plussat:

  • Voi harrastaa ryhmässä mutta oman kunnon mukaan.
  • Haastava laji, jossa voi tehdä askelsarjoja omassa tahdissa.
  • Kunto nousee huomaamatta.

Miinukset:

  • Vauhdissa pysyminen on vaikeaa, ei sovellu täydellisyyden tavoittelijoille.
  • Pyörähdyksissä jää helposti jälkeen.
  • Askelsarjojen hahmottaminen vaatii aluksi paljon keskittymistä.

Virkistää mieltä ja lisää peruskuntoa.

Hymyilevä nainen seisoo metsässä kalliolla kulkevalla polulla. Kädessä naisella on sauvakävely-sauvat. Taustalla on muita kävelijöitä.
Kuva: Sari nautti polkukävelystä ja koki ylittäneensä itsensä.

Kävely kuuluu suositumpiin liikuntalajeihin. Sitä harrastaa noin kaksi miljoonaa suomalaista, todetaan Suomen Ladun sivulla. Viime vuosina luontoon meneminen on nostanut suosiotaan, ja sitä myöten on tullut myös nimi polkukävely.

Suomen ladun sivuilla kerrotaan polkukävelystä seuraavaa: ”Erityisesti kesällä kävelijän kannattaa suunnata metsiin ja poluille, joissa jalkojen lihakset saavat lisäharjoitusta. Jos kävellään ainoastaan tasaisilla alustoilla, kuten asfaltilla, toistuvat mahdolliset askelluksen virheet. Jalkaterien epätasapainotilat vaikuttavat koko vartalon tasapainoon ja kivut saattavat säteillä lantioon tai selkään.” Polun profiili mahdollistaa asfalttia pehmeämmän alustan kävellä. Polut antavat sopivasti haastetta ja elämystä peruskävelylenkille. Luonto rauhoittaa mieltä, ja saatat huomata liikkuneesi useamman kilometrin, kuin alun perin suunnittelit.

Olimme CP-liiton järjestämässä luontoviikonlopussa Repoveden kansallispuistossa yhdeksän hengen voimin. Siellä oli mukana myös vantaalainen Sari Ojala, jolle polkukävely oli uutta ja jännittävää. Sari oli huomannut ilmoituksen CP-lehdestä ja päätti lähteä mukaan.

Viikonlopun ohjelmassa oli tarkoitus kävellä poluilla. Polkukävelyä varten mukaan otettiin kävelysauvat, juomista, retkievästä ja tietenkin kamera. Luonnossa liikkuessa voit nähdä monenlaista. Repovedellä polut ovat osittain haastavia, koska maasto on kumpuilevaa. Valitsemamme reitti oli monipuolinen, koska se sisälsi muun muassa kaksi haastavaa nousua, kaatuneiden puiden ylityksiä, tasaista kangasmetsää sekä upeita näköaloja. Alamäet Sari koki haastaviksi mutta rohkeni ottaa apua vastaan. Ryhmän kannustus, pieni käsikynkkä ja kävelysauvat toivat turvallisuuden tunteen, ja hän kokikin ylittäneensä itsensä.

Sari harrastaa arjessa noin kolme kertaa viikossa pyöräilyä ja käy välillä myös vesijumpassa. Kipinä polkukävelyyn syttyi Repovedellä, ja hän haluaakin jatkaa luonnossa kävelyä. Sarin neuvot poluille: ”Pyydä rohkeasti apua mäkiin, elä mene liikaa vammasi taakse, ota mukaan ystävä tai avustaja ja nauti matkanteosta välillä myös pysähtymällä ihastelemaan luonnon kauneutta.”

Teksti: Heli Hyyryläinen, Kuva: Jarno Jokela

Yleistä:

  • Noin kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kävelyä
  • Polku alustana on joustavampi kuin asfaltti
  • Poluille on hyvä laittaa jalkaan hyvät kengät ja hiertämättömät sukat
  • Polkukävely metsässä kehittää tehokkaasti jalkojen lihaksia ja virkistää mieltä
  • Maaston vaihtelevuus lisää harjoituksen tehoa ja auttaa nostamaan sykettä
  • Lisätietoja: www.suomenlatu.fi/ulkoile/lajit/kavely.html

Plussat:

  • Edullinen harrastus
  • Luonnon kauneus, mieli virkistyy ja on raikasta hengittää
  • Maasto joustaa paremmin eikä synny askelvirheitä
  • Liikkeelle lähteminen on helppoa

Miinukset:

  • Epätasainen maasto ja kaatuneet puut tuovat haastetta
  • Sääolosuhteet pitää ottaa huomioon, kuten liukkaat polut sateen jälkeen

Jooga on kehoa ja mieltä huoltava laji. Harjoitukset tehdään oman hengityksen tahtiin omia tuntemuksia kuunnellen.

Tyttö ja poika istuvat sillmät kiinni ja venyttävät käsiä ylöspän. Molemmilla on päällä musta t-paita. Tunnelma on rauhallinen.
Kuva: Joogaaminen oli Helmin mielestä luontevaa ja helppoa. Mukana kokeilutunnilla oli myös pikkuveli Onni (oik.).

CP-liitto järjesti tuolijoogan kokeilutunnin. Ohjattuun tuntiin osallistui ensikertalaisena 13-vuotias Helmi Saxberg, jolle jooga oli uusi ja erilainen laji. Helmi liikkuu monipuolisesti, koulumatkat taittuvat pyörätuolilla kelaten ja uima-altaassa menee usein huomaamatta tunti tai kaksi. Showtanssia hän on harrastanut kahdeksan vuotta. Rohkeana liikkujana ja helposti innostuvana ihmisenä Helmi suostui heti kokeilemaan joogaa.

Jooga on hyvä liikuntamuoto kehonhuoltoon. Hyvinvoinnin lisääminen, mielen rauhoittuminen ja kehon liikkuvuuden ylläpitäminen ovat vahvasti läsnä harjoituksessa. Liikkuvuuden ylläpitäminen on tärkeää etenkin pyörätuolilla liikkuville ja paljon istuville ihmisille, koska lihakset puutuvat, ja jooga vetristää lihaksia erityisen hyvin.

Kokeilutunti aloitettiin hiljentymällä ja kuuntelemalla oman hengityksen rytmiä. Hiljentymisen jälkeen jatkettiin aurinkotervehdyksellä ja kissa-asennoilla. Taustalla soi harmoninen musiikki.

Joogassa liike tehdään oman hengityksen tahdissa ja keho pystyy hyödyntämään venytyksen räätälöidysti hyödykseen, kertoo joogaohjaaja Heidi Viheriälä. ”Liikkeeseen yhdistettynä hengitys on silta mielen ja ruumiin välissä. Hengityksen avulla voi tietoisesti joko lisätä tai vähentää stressiä” hän kuvailee.

Viheriälä on harvoja tuolijoogaan suuntautuneita ohjaajia Suomessa ja tiettävästi myös ainoa, joka on itsekin vammautunut. Hän kouluttautui joogaohjaajaksi saatuaan aivoinfarktin 15 vuotta sitten. Tuolijooga sopii Viheriälän mukaan ihan kaikille, myös vaikeasti vammaisille. ”Vaikka mitään lihasta ei pystysi liikuttamaan, jo pelkkä liikkeen ajatteleminen aktivoi aivoja”, hän kertoo.

Kokeilutunnin jälkeen tunnelma oli seesteinen ja rauhallinen. Tunnin aikana keskityttiin selkärangan liikkuvuuden lisäämiseen, jalkojen lihasten rentouttamiseen ja tilan luomiseen kehossa. Rennoksi olonsa tunsi myös Helmi.

”Tuolijoogaa oli hauska kokeilla, liikkeitä tehdessä ei tullut mietittyä mitään”, hän toteaa. ”Harjoituksen jälkeen oli rentoutunut olo, liikkeet sai tehdä rauhallisesti omaan tahtiin.” Helmin mielestä hengityksen ja liikkeen yhdistäminen oli luontevaa ja helppoa. Jos tulee mahdollisuus, hän voisi kokeilla lajia uudestaan, ja suosittelee myös muita rohkeasti kokeilemaan sitä.

TEKSTI: ANU PATRIKKA, KUVA: SAIJA KIVIMÄKI

Yleistä:

  • Tuolijoogassa tehdään yksinkertaisia joogaliikkeitä istuen.
  • Kaikki liikkeet tehdään omien tuntemusten mukaan soveltaen ja oman kehon viestejä kuunnellen.
  • Ohjattuja joogatunteja järjestävät useat kuntokeskukset, joogasalit, seurat ja kansalaisopistot. Myös kuntien liikuntatoimesta voi kysyä mahdollisista tuolijoogaryhmistä.
  • Lisätietoja: joogaliitto.fi, taiansana.fi

Plussat

  • Rentouttaa mieltä
  • Vahvistaa kehoa
  • Voi soveltaa toimintakyvyn mukaan

Miinukset:

  • Liikkeen ja hengityksen yhdistäminen voi alussa tuntua vaikealta
  • Tuolijoogaohjaajia ja -ryhmiä on vain vähän, sopivan ryhmän löytäminen voi olla vaikeaa
vaaleahiuksinen tyttö istuu pyörätuolissa keilahallssa. Tyttö työntää kädellä keilapallon radalle apukourun avulla.
Kuva: Maisa Vainikka testasi perheensä kanssa keilailua. Keilakourun säätäminen onnistui Maisalta itsenäisesti, isoveli auttoi pallojen nostamisessa kourun päälle.

Keilailu on koko perheen laji

Marraskuussa illat ovat pimeitä, mutta keilahallissa värikkäät pallot ja iloinen puheensorina imaisevat mukaansa. Illan keilakaveriksi olen saanut Maisa Vainikan perheensä kanssa.

Maisa on 10-vuotias reipas koululainen, joka on pari kertaa aikaisemmin päässyt kokeilemaan keilausta. Maisalla on pit­kän koulupäivän jälkeen apuna pyörä­tuoli, koska jalat ovat jo väsyneet koulu­päivästä.

Keilailu sopii hyvin niin satunnaisesti kuin aktiivisestikin harrastavalle. Pallo­pelin idea on selkeä: pelaajan tarkoitus on kaataa keilapallolla kymmenen keilaa. Yhdessä pelissä on kymmenen kierrosta, ja jokaisella pelaajalla on vuorollaan kaksi heittoa. Parasta heittoa kutsutaan kaa­doksi, kun kaikki keilat kaatuvat kerralla. Mitä enemmän saa keiloja kaatumaan, sen paremmat pisteet saa lopputulokseen.

Keilailu soveltuu kaikille, ja sitä on helppo soveltaa vammatasosta riippumatta. Keilarataa varattaessa kannattaa kuiten­kin varmistaa keilahallista esteetön kulku ja keilakourun löytyminen hallilta. Ke­vyimmätkin keilapallot ovat aika painavia, joten keilakourun käyttäminen on yksi mahdollisuus. Keilaradan laidat pystytään myös nostamaan, jolloin pallot eivät mene keilaradan yli. Lasten kanssa keilatessa se on vähintäänkin suositeltavaa. Maisan peli-iloa se ainakin lisäsi, kun joka heitosta sai pisteitä.

Keilaaminen on tekniikkalaji, ja siinä voi edetä harrastajasta kilpakeilaajaksi asti. Laji muuttuu haasteellisemmaksi, jos kei­lailusta tekee tavoitteellista.

Meidän illan kokeilu oli rentoa harras­tamista. Kannustimme toisiamme hyvistä suorituksista ja onnistumisista. Avulias isoveli auttoi Maisaa nostamaan pallot kourun päälle, kunhan Maisa oli ensin itse säätänyt keilakourun oikeaan kohtaan.

Maisan äiti olikin hyvin ilahtunut, kun keilakourun säätäminen ja pallon työntäminen onnistuivat Maisalta itsenäisesti. Maisan heitot sujuivat hyvin ja toivat runsaasti onnistumisen kokemuksia. Perheenjäsenten mukanaolo ja yhteinen aika saman lajin parissa toi kaikille hyvän mielen.

Teksti ja kuva: Heli Valtiala

Yleistä:

  • Pallopeli, jossa keilapallolla yritetään kaataa kaikki kymmenen keilaa.
  • Soveltuu jokaiselle.
  • Kehittää liikkuvuutta, koordinaatiota, tarkkuutta.
  • Keilaamaan pääsee ympäri vuoden.
  • Voi pelata seisten tai istuen.
  • Lajissa voi edetä harrastajasta kilpakeilaajaksi asti.
  • Lisätietoja keilailusta: www.keilailu.fi

Plussat:

  • Keilaaminen sopii kaikille ikään tai fyysiseen kuntoon katsomatta.
  • Ei tarvitsee omia varusteita. Kaikki löytyy keilahallista.
  • Sosiaalinen laji.
  • Helpot säännöt oppia.

Miinukset:

  • Keilahallin puuttuminen paikkakunnalta.
  • Pallot ovat painavia.
  • Ei ole avustajaa.

Istumalentopallossa nopeus on valttia.

kaksi naista istuu liikuntasalin parkettilattialla ja pelaa lentopalloa. Pallo lentää ilmassa naisten välissä.
Kuva: Milla Rantala tutustui istumalentopallon pelaamiseen. Vauhdikas ja tekninen laji oli niin mieluisa,
että Rantala toivoo pääsevänsä pelaamaan sitä kunnolla sopivassa ryhmässä.

Otin 18-vuotiaaseen Milla Rantalaan yhteyttä, koska hän oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi Lajia valitsemassa -palstalle. Rantala oli etsimässä itselleen sosiaalista liikuntalajia kuntosalin rinnalle uinnin jäätyä pois harrastuksista. Lajiksi valikoitui Rantalan toiveesta istumalentopallo, johon pääsimme yhdessä tutustumaan. Rantala oli kokeillut istumalentopalloa kerran aikaisemmin leikkimielisessä turnauksessa, jolloin pelivälineenä oli ollut ilmapallo. Tämä oli jättänyt kiinnostuksen lajia kohtaan.

Helsingin Invalidien Yhdistys ry otti meidät iloisesti vastaan, kun menimme kokeilemaan lajia heidän vuorolleen. Liikuntasaliin päästyämme Rantala pääsi heti hyvään oppiin naisten alkulämmittelyyn. Alkulämmittelyssä oli pieniä ryhmiä, joissa palloteltiin ja haettiin tuntumaa palloon. Muiden naisten pallonkäsittelyssä kokemus näkyi heti, ja pallo liikkui pelaajalta toiselle hyvin vauhdikkaasti. Rantala sai oman parin pian, ja harjoittelimme hihalyöntiä sekä sormilyönnin osalta kosketusta ja sormiasentoa.

Varovaisuus alkoi pienen lämmittelyn jälkeen kaikota, ja pallovarmuus lisääntyi. Ajatus pelaamisesta alkoi kuitenkin sen verran jännittämään, että jäimme seuraamaan vauhdikasta peliä kentän laidalle. Jatkoimme pallonkäsittelytaitojen harjoittelua kentän laidalla ja seurasimme muiden peliä. Huomasimme nopeasti lajin vaativan teknistä osaamista ja pelinlukutaitoa.

Istumalentopallo on luonteeltaan nopeatempoisempi kuin tavallinen lentopallo. Verkko on alempana ja pelikenttä pienempi, mistä johtuen pallo lentää matalammalla. Istumalentopallo on sovellettu muoto tavallisesta lentopallosta, ja se on tarkoitettu erityisesti henkilöille, jotka eivät pysty pelaamaan pystylentopalloa. Esimerkiksi amputaatio tai muu alaraajavamma on hyvin tyypillinen vamma istumalentopalloilijoilla. Liikkuminen tapahtuu käsien avulla, joten kummankin käden toimivuus olisi suotavaa.

Lajikokeilu oli Milla Rantalalle kokemuksena mukava. Peliin osallistuminen jäi väliin, koska huomasimme lajin vaativan hyvää pallonkäsittelyä, johon keskityimmekin koko kokeilutunnin ajan. Pohdimme myös cp-vamman myötä tulevia haasteita vartalon hallinnassa ja tasapainossa. Pelitilanteissa ja palloa heiteltäessä keskikehon hallinta auttaa siirtymissä ja pallon vastaanottamisessa. Rantala haluaisi kokeilla lajia uudestaan ja päästä kunnolla pelaamaan, jos sopiva ryhmä löytyisi. Hän toivookin löytävänsä nuorten ryhmän pääkaupunkiseudulta ja suosittelee ehdottomasti lajia toisille.

Heli Valtiala, teksti ja kuva

Plussat

  • Sosiaalinen palloilulaji.
  • Soveltuu useimmille, koska lajia pelataan istuen.
  • Kehontuntemus lisääntyy, ja keskivartalon hallinta sekä koordinaatiotaito kehittyvät.

Miinukset

  • Vauhdikas laji, vaikea pysyä rytmissä mukana.
  • Hahmotushäiriö voi vaikeuttaa pallon seuraamista.
  • Vaatii hyvän kehonhallinnan.
  • Tekninen laji, jonka opettelu vie aikaa.
  • Vaatii paljon pallonkäsittelytaitoa, toistoja sekä pelinlukutaitoa.

Istumalentopallo lajina

  • Erittäin nopeatempoinen kahden kuusihenkisen joukkueen peli.
  • Istumalentopallon kenttä on normaalia lentopallokenttää pienempi, ja verkko on alempana.
  • Vammattomat ja vammaiset voivat pelata samassa joukkueessa jopa SM-tasolla.
  • Pelaaja ei saa nousta seisomaan tai nostaa vartaloaan. Lisäksi kiellettyä on askelten ottaminen.
  • Pelaajalla pitää olla joku kehonosa kentässä pallokosketuksessa.
  • Käsiproteesin tai tukisidoksen käyttö on sallittua, jos ne eivät ole vaaraksi muille pelaajille. Jalkaproteesin käyttö ei sen sijaan ole sallittua pelatessa.
  • Lisätietoja: istumalentopallo.info
Kalju mies, jolla on silmälasit makaa retkisängyllä laavussa nojaten käteensä. Mies on makuupussissa.
Pasi Hyytiäinen nukkui yön teltassa. Uni maistui hyvin.

Ulkona ilma on raikkaampaa ja uni maistuu paremmalta.

Liesjärven kansallispuiston reunamilla järjestettiin maaliskuussa Luka-hankkeen koordinoima Talvi Tammelassa -luontoviikonloppu, jossa CP-liitto oli toisena järjestönä mukana. Viikonloppuna oli mahdollisuus nukkua teltassa. Kotkalainen Pasi Hyytiäinen innostui nukkumaan kumpanakin yönä puolijoukkueteltassa. Hän oli ilmoittautunut viikonloppuun saadakseen nauttia luonnosta.

Hyytiäinen on hyvin liikunnallinen. Hän käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja pyöräilee paljon arkisin. Myös luonto on hänelle hyvin tärkeä, ja siellä oleminen rauhoittaa ja virkistää mieltä. Hyytiäinen halusikin kokeilla teltassa nukkumista, koska halusi päästä näin lähemmäksi luontoa. Puolijoukkueteltassa nukkuminen oli hänelle ensimmäinen kerta, vaikka laavussa hän on nukkunut kerran aikaisemmin.

Viikonlopun ohjelmasta vastanneet luontoalan yrittäjät hoitivat yöllä kamiinan kipinävuorot, joten osallistujat saivat nauttia hyvistä yöunista. Teltassa jokaiselle retkeläiselle oli varattu retkipatjan lisäksi retkisänky, joka lisäsi nukkumamukavuutta ja helpotti ylös nousemista. Hyvä sänky ja ulkoilman raikkaus takasivat Hyytiäiselle makoisat unet luonnon keskellä. Hyytiäinen suositteleekin teltassa nukkumista muille. Voit aloittaa telttailun järjestetyltä retkeltä, suosittelee Hyytiäinen.

Telttailu soveltuu kaikille, mutta vaatii liikuntarajoitteiselta enemmän etukäteissuunnittelua. Teltan pystyttämiseen tarvitaan todennäköisesti apua. Luonto tulee hyvin lähelle teltassa nukkuessa, koska teltassa ei ole äänieristystä. Telttoja voi myös vuokrata satunnaisia retkiä varten. Apua reitin suunnitteluun ja tietoa luontopaikoista saa luontoon.fi-sivustolta.

Pyörätuolilla liikkuvan kannattaa huomioida teltan oven leveys teltan vuokrausta tai ostamista suunniteltaessa. Apuvälineen säilytystä yön aikana on myös hyvä pohtia: Miten säilyttää se kuivana tai miten ladata sähköpyörätuoli luonnossa. Telttaretkelle tarvitaan teltan lisäksi makuupussi, makuualusta tai retkisänky, sopiva asu nukkumiseen sekä pipo mahdollisia viileitä öitä varten.

Lisävarusteena telttailussa on hyvä olla korvatulpat sekä silmälaput, koska luonnon äänet, reissukaverin kuorsaus sekä valoisuus voivat häiritä unta. Asentotyyny voi helpottaa nukkumista, ja vessatarpeita varten on olemassa matkasorsia niin miehille kuin naisille. Luonnossa toki voi käydä tarpeilla, mutta jos omien jalkojen varassa oleminen ei onnistu, niin matkasorsien käyttö voi hyvinkin olla toimiva ratkaisu.

Telttaillessa kannattaa huomioida jokamiehen oikeudet. Toisten pihoille ei saa majoittua, mutta toisen mailla lyhytaikainen majoittuminen on sallittu.

Teksti Heli Valtiala ja Heidi Huttunen

Plussat

  • Soveltuu kaikille, mutta vaatii ennakko järjestelyitä.
  • Paremmat unet raikkaassa ilmassa.
  • Luonnon hyvinvointivaikutukset.
  • Teltan voi myös vuokrata, ei tarvitse omistaa omaa.

Miinukset

  • Sääolosuhteet.
  • Teltan kasaaminen voi olla haastavaa, jos ei ole apua tarjolla.
  • WC-tarpeet pitää hoitaa yksilöllisellä tavalla, jos wc-mahdollisuutta ei ole telttapaikan lähellä.

Mukaan telttailuun

  • Retkialusta, makuupussi,
  • Teltta, riippukeinu tai muu majoite
  • Vaihtovaatteet, pipo, korvatulpat, silmälaput,
  • Eväät, ensiapuvälineet.

Mitä pitää selvittää ennen reissua:

  • Sääolosuhteet.
  • Suunnittele reitti ja hanki tarvittavat tiedot alueesta, mihin majoitut.
  • Mitä tavaroita tarvitsee ostaa, mitä voin vuokrata?
  • Tarvitsenko luontoon toimintavälineen?
  • Löytyykö wc vai tarvitsenko sorsan?

Lisätietoja

Lumikenkäily sopii kaikille kävelijöille. Lumikenkäilyssä koko keho pääsee töihin. Se vahvistaakin niin käsien kuin jalkojen lihaksia sekä kehon koordinaatiota.

Hyvyilevä mies seisoo lumihangessa metsän keskellä. Miehellä on lämpimät vaatteet, lumikengät ja sauvat. .
Kuva: Teemu Savukoski nautti umpihangessa menosta ja Ounasvaaran maisemista.

Välineeksi tähän lajiin tarvitset lumikengät ja halutessasi hiihtosauvat, joissa on isot sommat. Lumikenkiin suositellaan laitettavaksi tukevampi ulkoilukenkä. Aloittelijalle välineiden vuokraus on helpoin tapa aloittaa tämä harrastus. Lumikenkiä ostaessa kannattaa huomioida niiden koko itsensä kokoon verrattuna. Suuremmat kengät kannattelevat paremmin suurikokoista kulkijaa, kun taas pienemmät kengät kannattelevat pienempää paremmin. Kenkien pohjassa olevat jääpiikit ovat myös hyvin erilaisia, ja kalliimmissa malleissa siteet on helpompi kiinnittää.

Kävimme tutustumassa lajin helppouteen Rovaniemellä viime tammikuun pakkasilla. Vitsit lensivät lumisessa Ounasvaaran maisemassa, kun rovaniemeläinen Teemu Savukoski pääsi sivakoimaan lumikengät jalassa. Hymy oli herkässä ja Savukoski oli hyvin innoissaan, kun pääsi umpimetsään tarpomaan. Savukoskelle puhkesi murrosiässä hydrokefalia silmätulehduksesta (värikalvon tulehdus) ja se hajotti näköhermot, josta seurasi putkinäkö. Savukoski oli yhdeksän kuukautta koomassa, jonka jälkeen hän opetteli kaiken uudestaan loistavan toimintaterapian, fysioterapian ja äidin tukemana.

Savukoski on kokeillut reilu kymmenen vuotta sitten lumikenkäilyä jumpparin kanssa, mutta kokeilu tapahtui tasaisella pihamaalla. Savukoski iloitsikin, kun ei kaatunut kertaakaan umpimetsässä. Kantoja piti kuitenkin katsoa, ettei kompastu niihin. Lajikokeilu oli mukava eikä tasapainon tai näön kanssa ollut ongelmaa. Puut auttoivat hahmottamaan ympäristöä. Kumpareilta alas tullessa sauvat auttoivat hahmotushäiriön ja tasapainon kanssa.

Reittejä valitessa voit mennä tasaisille tampatuille poluille tai valita jyrkempiä mäkiä tai nousuja sisältävän reitin. Ylämäissä tai umpihangessa kävellessä pakara- ja reisilihakset saavat hyvää treeniä sekä myös käsilihakset vahvistuvat sauvoessa. Lumikengillä liikkuessa ei tarvitse olla paksua lumipeitettä. Lumikengät kuitenkin kannattelevat sinua umpihangessakin, joten niillä on kiva poiketa myös tampatuilta poluilta pois. Lumikenkäilessä alamäet tullaan alas hieman istuvassa asennossa piikkien pureutuessa lumeen ja ylämäet mennään suoraan, ei haarakäynnillä.

Savukosken vinkit onnistuneelle lumikenkäreissulle: lämpimät varusteet vain päälle ja kahvia termariin sekä hyvää seuraa mukaan! Ulkoilmassa ja luonnossa Savukoski viihtyi erinomaisesti ja lähtisikin mielellään uudestaan, kun vaan seuraa löytyy. Lumikenkiä on helppo käyttää ja ne kulkevat kätevästi mukana.

Heli Valtiala, teksti ja kuva

Lumikenkäily sopii kaikille kävelijöille

  • Lumikengillä pääsee sinne, minne kävellen tai suksilla ei pääse
  • Vauhdin ja reitin haastavuuden voit valita itsellesi sopivaksi
  • Lisätietoja: www.suomenlatu.fi/ulkoile/lajit/lumikenkaily.html
  • Reittivinkkejä: luontoon.fi/lumikenkäily

Plussat

  • Kehittää tasapainoa ja koordinaatiota.
  • Mieli virkistyy ulkona liikkuessa.
  • Helppo laji kaikenikäisille kävelijöille, jossa jalat ja kädet pääsevät työskentelemään.
  • Reitin vaativuuden voit itse päättää, jokaiselle löytyy haastetta.
  • Aloittaessa voit vuokrata välineet.

Miinukset

  • Talvilaji. Ulkona liikkumisessa muistettava säävaraus.
  •  Edellyttää jalkojen ja mielellään myös käsien toimintakykyä.
  • Jos on hahmotushäiriö, esimerkiksi suoalueet ovat haastavia.