Henkilö, jolla on cp-vamma, voi tarvita apuvälineitä päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen, kommunikointiin ja liikkumiseen. Osallistumista arkitoimiin voidaan tukea ja mahdollistaa apuvälineillä. Sopivat apuvälineet mahdollistavat turvallisen osallistumisen päivittäisiin toimiin. Apuvälineiden valikoima on laaja.

Piirretty suihkutuoli, jossa pyörät, selkänoja, haarakiila sekä jalkalaudat.

Peseytymistä ja wc-käyntejä
helpottavat välineet

Suihkutuoli tukee tarvittaessa koko kehoa ja istuma-asentoa. Istuma-asennon kaltevuutta ja istumakorkeutta voi säätää tarpeen mukaan. Tuolin lisävarusteina voi olla päätuki, vartalotukia ja tukivöitä. Pyörällisellä tuolilla on mahdollista liikkua. On myös kelattavia suihkutuoleja. Suihkualustaa käytetään, jos peseytyminen istuen on vaikeaa. Suihkutuolit toimivat usein myös wc-tuoleina. Wc-istuimeen voi kiinnittää erilliset tukikaiteet, jalkatuen ja istuimen pienentimen. Pottatuoleissa on tarvittaessa selkänoja ja korkeussäätö.

Lyijykynä, johon on laitettu paksunnos, leikkuutelinä jossa pidike pitää juustoa paikallaan. Teline on kiinnitetty myös pöytään. Lusikka, jossa leveä käteen tuleva osa.
1. Kynän varteen pujotettava paksunnos voi muun muassa ehkäistä käden väsymistä.
2. Leikkuulaudassa olevat pidikkeet ja piikit korvaavat kädellä kiinnipitämistä. 
2. Lusikkapesän kulmaa säätämällä voidaan helpottaa liikkeen kohdistamista ja ruokailua. Heikkoa käden otetta voidaan tukea käden ympäri tulevalla kiinnityksellä.

Erityisvalmisteiset ruokailu- ja keittiövälineet sekä muut pienapuvälineet

Arkitoimissa voi käden otetta korvaavista tai kompensoivista pienapuvälineistä olla hyötyä. Kiinnipitämistä ruokailuvälineestä tai kynästä voi helpottaa paksumpi, muotoiltu varsi. Muita tällaisia ovat esimerkiksi avaimen apuväline, monitoimileikkuulauta, piikillinen leikkuulauta, tarttumispihdit.

Erityisistuimet

Kaksi erilaista erityisistuinta.

Tukeva istuma-asento on ensiarvoisen tärkeää käsien ja näön sujuvan käytön kannalta. Henkilö, jonka kehon hallinta on heikko, hyötyy istuimesta joka antaa riittävän tuen lantiolle, vartalolle, niskalle ja päälle. Erityisistuimia käytetään, kun oma kehon hallinta ei riitä istuma-asennon ylläpitämiseen. Istuinta voi käyttää esimerkiksi ruokaillessa, päiväkodissa leikkiessä ja koulussa opiskellessa. Tuoleissa on usein korkeuden ja asennon kaltevuuden säätö sekä pyörät. Autoon on saatavissa erityisturvaistuimia.

Ympäristön hallintalaitteet

Itsenäisen suoriutumisen arjessa voi mahdollistaa teknologiaa hyödyntävät sähköiset ympäristöhallintalaitteet, esimerkiksi kaukosäätimellätoimivat valot, keittiön sähköiset laitteet ja sähköovi.

Liikkumista helpottavat apuvälineet

Liikkumisen apuväline valitaan yksilöllisesti huomioiden lapsen ikä, elinympäristö, turvallisuus, osallistumisen mahdollisuus sekä liikkumisen rasittavuus. Kävellen liikkuvalle lapselle voidaan suositella pyörätuolia pidemmille matkoille, jos tämän katsotaan tukevan osallistumista tai säästävän voimia esim. koulutyöhön. Kävely poikkeavalla mallilla saattaa rasittaa niveliä vuosien mittaan. Tällöin on hyvä miettiä, mikä apuväline säästäisi niveliä ja näin myös estäisi kipua lapsen kasvaessa.

Taulukko: Päivittäisiä toimia helpottavan apuvälineen valinta lapsen iän ja vamman vaikeusasteen mukaan. GMFCS-luokittelun tasolla 1 henkilö pystyy kävelemään rajoituksetta, eikä tarvetta apuvälineisiin ole, puutteita vaativimmissa karkeamotorisissa taidoissa. Lapsi saattaa hyötyä suihkutuolista tai suihkualustasta. Oranssi nuoli, joka osoittaa tekstiin peseytymisen apuvälineet kuten suihkualusta tai suikutuoli. Nuoli alkaa ikävuosista 0-2.

Tasolla 2. lapsi pystyy kävelemään ilman apuvälineitä, mutta kävelyssä on puutteita ulkona ja julkisilla paikoilla. Osa lapsista hyötyy ohjaavista pohjallisista tai ortooseista. Hän saattaa hyötyä peseytymisen apuvälineiden lisäksi myös erityisistuimesta n. 6-vuotiaaksi, kunnes hän oppii istumaan itsenäisesti. Sininen nuoli, joka osoittaa tähän tekstiin. Oranssi nuoli ja sininen nuoli, joka osoittaa tekstiin erityisistuin. Nämä nuolet alkavat ikävuosista 0-2.

Tasolla 3. lapsi kävelee apuvälineiden avulla; puutteita kävelyssä ulkona ja julkisilla paikoilla, ulkona pidemmillä matkoilla pyörätuoli. Lapsi saattaa hyötyä erityisistuimesta ja peseytymisen apuvälineistä. Oranssi ja sininen nuoli, jotka alkavat ikävuosista 0-2.

Tasolla 4. Itsenäinen liikkuminen on rajoittunutta; lapsia kuljetetaan tai he käyttävät sähköpyörätuolia ulkona ja julkisilla paikoilla aiemmin mainittujen apuvälineiden lisäksi lapset saattavat hyötyä erikoispatjasta ja säädettävästä sängystä. Oranssi, sininen, vihreä ja punainen nuoli, vihreä nuoli osoittaa sanaan erikoispatja. Vihreä ja punainen nuoli alkavat ikävuosien 2-4 kohdalta. Oranssi ja sininen nuoli alkavta ikävuosien 0-2 kohdalta.

Tasolla 5 liikkuminen on selvästi rajoittunut sähköistenkin apuvälineiden avulla ja lapsi saattaa hyötyä kaikista aiemmin mainituista apuvälineistä. Oranssi ja sininen nuoli alkavat ikävuosista 0-2 ja vihreä ja punainen ikävuosista 2-4.
Taulukko: Liikkumisen apuvälineen valinta lapsen iän ja vaman vaikeusasteen mukaan. Alaotsikko: Apuvälineiden ja ortoosien hankintaan vaikuttaa kuitenkin aina myös yksilöllinen tavoite eli se, miten apuväline vaikuttaa lapsen/nuoren toimintakykyyn. 
GMFCS taso 1. Kävelyrajoituksetta, puutteita vaativammissa karkeamotorisissa taidoissa. Ei tarvetta apuvälineisiin. oranssit nuolet osoittavat tekstiin: erilaiset venyttävät ja asentoa tukevat yöortoosit, liikkumista helpottavat ja ohjaavat pohjalliset. seisomateline, jos seisominen ja kävely ei onnistu tai on epäsymmetristä. Oranssinuoli alkaa ikävuosien 0-2 kohdalta. GMFCS taso 2: Kävely ilman apuvälineitä, puutteita kävellessä ulkona ja julkisilla paikoilla. Osa lapsista hyötyy ohjaavista pohjallisista tai ortooseista. Oranssi ja sininen nuoli, jotka alkavat ikävuosien 0-2 kohdalta. Sininen nuoli osoittaa tekstiin: päivisin liikkumista helpottavat tuet, kuten nilkkakorkuiset dafot tai sääriortoosit. GMFCS taso 3: Kävely apuvälineiden avulla, puutteita ulkona ja julkisilla paikoilla kävelyssä. Ulkona pidemmillä matkoilla pyörätuoli. Oranssi, sininen ja vihreä nuoli. Oranssi ja sininen nuoli alkavat ikävuosista 0-2 ja vihreä ikävuodesta 2. Vihreä nuoli osoittaa tekstiin Kävelyn apuvälineet, kuten kävelytelineet ja/tai kävelykepit. Pyörätuolit, apuvälinepyörät. GMFCS taso 4: Itsenäinen liikkuminen rajoittunutta, lapsia kuljetetaan tai he käyttävät sähköpyörätuolia ulkona ja julkisilla paikoilla liikkuessaan. Oranssi (alkaa ikävuosien 0-2 kohdalta), sininen (alkaa ikävuoden 2 kohdalta), vihreä (alkaa ikävuoden 3 kohdalta) ja punainen nuoli (alkaa ikävuoden 6 kohdalta). Punainen nuoli osoittaa tekstiin: sähkökäyttöiset pyörätuolit ja/tai mopot. FMFCS taso 5: Itsenäinen liikkuminen on selvästi rajoittunut sähköisten apuvälineidenkin avulla. Oranssi (alkaa ikävuosien 0-2 kohdalta) ja vihreä nuoli (alkaa ikävuoden 2 kohdalta).

Kävelytelineet ja kävelykepit

Dallari eli kävelytuki. jossa on neljä pyörää alla, istumalauta. takakaari ja käsille tuet.
Dallari.

Lapselle valitaan kävelyn apuväline sen mukaan, kuinka paljon lapsi tarvitsee tuentaa ja minkä mallinen kävelyteline ohjaa lapsen asentoa parhaiten.

Jos lapsi tarvitsee vain vähän tukea pystyäkseen itsenäiseen kävelyyn, hänelle hankitaan kävelyn apuvälineeksi yksi- tai monipistekepit. Monipistekepit antavat enemmän tukea, koska ne seisovat itse pystyssä ja niihin voi nojata enemmän painostaan.

Kävelyteline voi olla niin kutsuttu edessä työnnettävä eli rollaattori tai takakaarellinen, eteen aukeava, eli dallari (GMFCS III-IV). Dallariin on saatavilla tarvittaessa erilaisia lisätukia, kuten penkki, lantiotuki tai turvallisuutta lisääviä osia, kuten haaravyö ja kaatumaesteet. 

Jos lapsi tarvitsee enemmän tukea pystyasennossa olemiseen ja pystyasennossa etenemiseen (GMFCS IV), voidaan hänelle valita vielä enemmän tukea antava teline.

manuaalinen pyörätuoli.
Itse kelattava pyörätuoli.

Pyörätuolit

Pyörätuoleja on monenlaisia. Osa pyörätuoleista on suunniteltu itse kelattaviksi. Osa tuoleista on kuljetustuoleja lapsille, jotka eivät itse pystyn kelaamaan, vaan heitä työnnetään pyörätuolissa.  Näihin kuljetustuoleihin on saatavissa monenlaisia lisävarusteita (päätuki, vartalotukia ja vöitä) ja mm. istuimen ja selkänojan kallistusmahdollisuus. 

Sähköpyörätuolit

Jos lapsen vamma estää lapsen itsenäisen kelaamiseen, lapsen on mahdollista saada sähköpyörätuoli. Tämä edellyttää riittävää näkökykyä ja hahmottamisen taitoja. Sähköpyörätuoleja on erilaisia ja valintaan vaikuttaa lapsen ikä, taidot ja elinympäristö. On myös sähköpyörätuoli, jonka avulla voi nousta seisoma-asentoon esim. hakiessa kaapista ruokaa tai muuta tarvittavaa.

Erityisvalmisteiset pyörät

Pyöräily on erinomainen liikkumistapa ulkona ja sen lisäksi se kohottaa kuntoa, vähentää alaraajojen spastisuutta ja vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Pyörän valintaan vaikuttaa lapsen ikä, näkökyky ja hahmottamisen taidot sekä elinympäristö. Jos lapsi ei pysty tai jaksa polkea tavallisella polkupyörällä, voidaan lapselle hankkia niin kutsuttu apuvälinepyörä, jonka polkeminen ja ohjaaminen on tavallista pyörää kevyempää, ja joihin saa kiinnitettyä tarvittaessa erilaisia vartalo- ja poljintukia.

Mopot

Kouluiällä lapselle voidaan hankkia mopo ulkona liikkumisen ja osallistumisen apuvälineeksi, jotta lapsen/nuoren on mahdollista liikkua ikätovereidensa kanssa. Mopon valintaan vaikuttaa nuoren ikä, näkökyky ja hahmottamisen taidot sekä elinympäristö.

Erityisrattaat

Jos lapsi tarvitsee tavanomaista enemmän tukea istumiseen, hänelle voidaan hankkia niin kutsutut apuvälinerattaat, joissa lapsen asentoa on mahdollista tukea yksilöllisesti tavallisia rattaita huomattavasti enemmän.

Seisomatelineessa, jossa on pöytätaso, seisova lapsi.

Seisomatelineet

Seisomateline toimii alaraajojen asentohoidon välineenä. Hyvällä, säännöllisellä asentohoidolla vahvistetaan luustoa, estetään nivelten liikerajoituksia ja virheasentojen syntymistä. Nämä ovat edellytyksiä liikkumiselle apuvälineellä tai ilman.

Harrastevälineet

Lapsen ei ole mahdollista saada sairaalasta harrastevälineitä lääkinnällisenä kuntoutuksena, esim. koripallopyörätuoli, vammaisurheiluvälineet kuten laskettelukelkat, maastossa liikkumisvälineet jne. Perheet voivat tutustua, saada ohjausta ja vuokrata välineitä Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tai Suomen Paralympiakomitean soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta eli SOLIA-toiminnan kautta. Kunnan sosiaalipalvelun kautta on mahdollista saada avustusta harrastevälineiden hankintaan. Lisätietoa voi saada sosiaalityöntekijältä tai fysioterapeutilta lisää.

Apuvälineitä myönnetään kansallisten apuvälineiden luovutusperiaatteiden perusteella. Lisäksi aina on mahdollisuus yksilölliseen tarveharkintaan.

Kommunikoinnin apuvälineet

Osa lapsista, joilla on cp-vamma, voivat tarvita puheen ja kommunikoinnin tueksi kommunikoinnin apuvälineitä. Näitä apuvälineitä ja keinoja kutsutaan puhetta tukeviksi ja korvaaviksi menetelmiksi tai AAC-keinoiksi (Augmentative and Alternative Communication).

AAC-keinoja ovat esimerkiksi tukiviittomat, erilaiset puhelaitteet, yksittäiset kuvat, kuvataulut, kuvalliset kommunikointikansiot, tabletilla tai tietokoneella toimivat kommunikointiohjelmat.

Laitteiden ja kuvien käyttö aloitetaan usein pikkuhiljaa yhdellä tai kahdella kuvalla tai esimerkiksi yhden viestin puhelaitteella.

Lapsilla, joilla on cp-vamma, kehon ja käsien käytön haasteet sekä esimerkiksi näönkäytön pulmat voivat vaikuttaa AAC-keinon valintaan. Usein lasten kanssa kokeillaan useita eri keinoja ja harjoitellaan näiden käyttöä, jotta yksilölliset ja hyvin toimivat kommunikoinnin apuvälineet löydetään. Ratkaisu voi löytyä esimerkiksi katseohjauslaitteesta, tabletista tai kuulonvaraisesti askellettavasta kommunikointikansiosta.

Jos käsien käytössä on suuria haasteita, lapsi voi käyttää esimerkiksi päällä painettavalla hiirellä tai katseohjauksella toimivaa tietokonepohjaista kommunikaation apuvälinettä. Vaikka lapsella olisi käytössään tietokonepohjainen kommunikaation apuväline, lapsi tarvitsee tämän lisäksi myös perinteisempiä menetelmiä kuten kuvia, jotta kommunikointi onnistuu myös silloin, kun laitteet eivät toimi.

Lapsen lähiympäristön on tärkeä käyttää lapsen käytössä olevia apuvälineitä lapsen kanssa päivittäin ja antaa näin mallia niiden käytöstä. Mikäli lapsi ei saa mallia ja toistoa menetelmän käytöstä, hän ei useinkaan kiinnostu sen käytöstä ja keino jää käyttämättä.

Myös lapsen vanhemmat ja lähi-ihmiset esimerkiksi päiväkodissa tarvitsevat hyvin paljon harjoitusta, jotta erilaisten keinojen käyttö alkaa sujua. Harjoittelu tekee mestarin ja oppiessaan eri keinojen käyttöä lapsi saa mahdollisuuden ilmaista pyyntöjä, kertoa itsestään ja kysyä sekä kommentoida, vaikka ei pystyisi ääneen puhumaan.

Puheterapeutit ja AAC-ohjaajat ohjaavat erilaisten keinojen käyttöä kotiin sekä lapsen päiväkotiin tai kouluun. Lapsen tarvetta kommunikaation apuvälineisiin pohditaan yhdessä perheen ja lastenneurologisen työryhmän puheterapeutin kanssa sekä tarvittaessa tehdään lähete apuvälinekeskukseen.

Lisätietoja puhetta tukevista ja korvaavista kommunikointikeinoista löytyy muun muassa Papunet-sivustolta.


Wivi Forsten
fysioterapeutti, HUS

Sari Korhonen
toimintaterapeutti, HUS

Laura Mustonen
puheterapeutti, HUS

Helena Mäenpää
lastenneurologi, HUS

Annika Rastio
puheterapeutti, FM, HUS

Artikkeli on julkaistu 8.3.2021.