Aloita tästä: Tutustu palveluihin

Sivu on päivitetty 28.5.2026

Uusi vammaispalvelulaki – mitä, kenelle ja millä edellytyksillä?

Uusi vammaispalvelulaki (14.4.2023/675) astui pitkän ja usealle eri hallituskaudelle sijoittuneen valmisteluvaiheen jälkeen voimaan 1.1.2025.

Aiempi vammaispalvelulaki (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987) on kumottu.

Erityishuoltolaista (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977) ovat 1.1.2026 alkaen voimassa ainoastaan säädökset, jotka koskevat sen soveltamisalaa, uuden vammaispalvelulain mukaisen vaativan moniammatillisen tuen järjestämistä, henkilön määräämistä vaativan moniammatillisen tuen yksikköön tahdostaan riippumatta, itsenäisen suoriutumisen ja itsemääräämisoikeuden tukemista sekä rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Aiemman vammaispalvelulain ja erityishuoltolain perusteella tehdyt päätökset pysyvät voimassa päätöksiin merkityn voimassaoloajan, kuntouttavaa päivähoitoa lukuun ottamatta kuitenkin enintään kolme vuotta uuden lain voimaantulosta eli vuoteen 2027.

Uuden vammaispalvelulain mukaiset palvelut on tarkoitettu kaikille vammaisille diagnoosista ja vamman laadusta riippumatta. Lain tarkoituksena on, että palvelut toteuttavat yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista sekä tukevat itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista.

Uutta lakia kuitenkin täydennettiin jo vuoden 2026 alussa uudella, soveltamisalaa koskevalla säädöksellä.

Siinä todetaan, että vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain (1301/2014), terveydenhuoltolain (1326/2010), 
ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), varhaiskasvatuslain (540/2018),  perusopetuslain (628/1998) tai muun lain perusteella.

Vammaispalvelulain mukaisia palveluja myönnetään vain, jos ensisijaisessa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä.

Kuka kuuluu vammaispalvelulain piiriin?

Vammaispalvelulailla on kolme päätarkoitusta:

1. toteuttaa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa
2. tukea itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista
3. turvata yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut

Vammaispalvelulain tarkoittama vammainen henkilö on ihminen, joka tarvitsee pitkäaikaisen vamman tai sairauden vuoksi välttämättä apua tai tukea tavallisessa elämässä. Palvelujen saaminen ei perustu diagnoosiin. Ratkaisevaa ei ole diagnoosi cp-vammasta, mmc:sta tai hydrokefaliasta, vaan se, miten ne vaikuttavat arkeen ja osallistumiseen yhteiskunnassa.

Toimintarajoite tarkoittaa, että ihminen ei pysty tekemään jotain asioita ilman apua. Laissa puhutaan pitkäaikaisesta, vähintään vuoden kestävästä toimintarajoitteesta ja kuvataan erilaisia toimintakyvyn rajoittumisen muotoja.

Fyysinen toimintarajoite liittyy liikkumiseen, kehon käyttöön, voimaan, tasapainoon tai kestävyyteen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei pysty kävelemään pitkiä matkoja kivun, toiminnan kuormittavuuden tai jalkojen liikerajoitteiden
• Henkilö ei pysty käsittelemään esineitä käsien toimintarajoitteiden vuoksi

Psyykkinen toimintarajoite liittyy mielen sairauteen tai häiriöön ja sen vaikutuksiin arjessa. Kyse voi olla myös henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta, joka vähentää psyykkisiä voimavaroja pitkäaikaisesti.

Esimerkkejä:

• Vakava ahdistuneisuushäiriö estää poistumasta yksin kodista.
• Vaikea masennus estää huolehtimasta ruokailusta, hygieniasta tai kodista.

Kognitiivinen toimintarajoite tarkoittaa ajatteluun, oppimiseen, muistamiseen, hahmottamiseen ja tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja.

Esimerkkejä:

• Uusia asioita on vaikea oppia
• Sovitut asiat unohtuvat nopeasti
• Monimutkaisten tilanteiden ymmärtäminen on vaikeaa

Sosiaalinen toimintarajoite liittyy vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja yhteiskunnassa toimimiseen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei ymmärrä sosiaalisia sääntöjä tai toisten ihmisten viestejä.
• Henkilö ei uskalla asioida viranomaisissa ilman tukea.
• Henkilö ei kykene käyttämään julkisia palveluja yksin sosiaalisten vaikeuksien vuoksi.
• Henkilö joutuu toistuvasti vaarallisiin tilanteisiin, koska ei tunnista muiden ihmisten tarkoitusperiä.

Aisteihin liittyvä toimintarajoite liittyvät näköön, kuuloon tai muihin aisteihin, voi ilmentyä myös aistiyliherkkyytenä.

Esimerkkejä:

• Aivoperäinen näkövamma (CVI)
• Kuulovamma
• Ääni-, tunto- tai valoherkkyys.

Käytännössä toimintarajoitteet menevät usein päällekkäin, eli henkilöllä voi olla useisiin – jopa kaikkiin – edellä oleviin ryhmiin kuuluvia toimintarajoitteita.

Vammaispalvelulain näkökulmasta ratkaisevaa on, aiheuttaako toimintarajoite pitkäaikaisen ja välttämättömän avun tai tuen tarpeen tavanomaisessa elämässä. Siten kaksi henkilöä, joilla on sama diagnoosi, voivat saada erilaisia palveluja, jos heidän toimintakykynsä ja tuen tarpeensa ovat erilaiset.

Tavanomaiseen elämään kuuluvia toimintoja ovat itsestä, perheestä ja kodista huolehtiminen, liikkuminen, opiskelu ja työ, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa sekä sosiaalinen elämä ja vapaa-ajan tai loman vietto. Myös omaa elämää koskeva päätöksenteko sekä yhdenvertainen osallisuus yhteiskuntaan kuuluvat olennaisena osana tavanomaiseen elämään.

Vammaispalvelujen tarve ja ensisijaisten palvelujen sopivuus ja riittävyys arvioidaan, mikäli seuraavat kriteerit täyttyvät:

1. Henkilöllä on pitkäaikainen toimintarajoite, jonka vuoksi hän tarvitsee välttämättä apua joissain toiminnoissaan tavanomaisessa elämässä
2. Vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää hänen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa
3. Toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus) tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta

Viittaus yhteiskunnassa esiintyviin esteisiin tuo vammaispalvelut lähelle YK:n vammaisyleissopimuksessa määriteltyä vammaisuuden sosiaalista mallia. Vamman tai sairauden aiheuttamaa avun ja tuen tarvetta tulee arvioida suhteessa toimintaympäristöön ja yksilölliseen elämäntilanteeseen. Yhteiskunnassa esiintyvät esteet voivat olla fyysisiä tai saavutettavuuteen taikka asenteisiin liittyviä esteitä.

Elämänvaihetta koskevan säädöksen osalta lainsäätäjä on todennut, että missään elämänvaiheessa olevaa henkilöä ehdottomasti lain soveltamisalan ulkopuolelle. Myös palveluiden jatkuvuus otetaan huomioon silloin, kun vammainen henkilö on käyttänyt vammaispalveluita aiemmissa elämänvaiheissa.

Sen sijaan säädöksen tarkoituksena on auttaa erottamaan eri elämänvaiheisiin liittyvä tavanomainen tarve sellaisesta vamman aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvasta tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain perusteella järjestettävillä palveluilla.

---

Toimintarajoitteet ja avuntarve cp-vammassa, mmc:ssa ja hydrokefaliassa

Cp-vammaan, mmc:een, hydrokefaliaan (hc) ja normaalipaineiseen hydrokefaliaan (nph) liittyy motoristen vaikeuksien ohella hahmottamisen ja tarkkaavuuden pulmia, toiminnanohjauksen ja oppimisen haasteita sekä kuormittumisherkkyyttä ja tiedon hitaampaa prosessointia.

Pohjoismaisen seurantatiedon mukaan aikuisilla esiintyy cp-vamman yhteydessä seuraavia toimintarajoitteita (osuus seurantaohjelmaan kuuluvista aikuisista %):

• krooninen kipu 70–90 %
• neurologinen uupumus 40–60 %
• epilepsia 30–50 %
• neuropsykiatriset oireet (autismi ja/tai adhd) 45 %
• masennus 40 % ja/tai ahdistus 30 %
• kognition vaikeudet (hahmotushäiriö, toiminnanohjauksen ongelmat, tiedon prosessoinnin vaikeudet) 30–40 %
• PLV-taustaisen cp-vamman aiheuttama älyllinen kehitysvammaisuus 30–40 %
• kielelliset vaikeudet 20–40%
• motoriset vaikeudet puheen tuottamisessa 25 %
• näkökyvyn ja hahmottamisen vaikeudet (noin 70 % lapsista, aikuisten tilanteesta ei ole tarkempaa tietoa)

Vastaavasti aikuisilla, joilla on mmc, on todettu vaikeuksia seuraavilla osa-alueilla:

• muisti
• ajantaju ja ajan kulun arviointi
• suunnittelukyky
• kyky olla tarkkaavainen ja ylläpitää keskittymistä
• suuntautumiskyky
• visuaalinen havaitseminen (näköhavaintojen tulkinta)
• toiminnanohjaus (aloittaminen ja asioiden loppuun saattaminen)

Liikkumisen ja motoriikan haasteet

Kaikissa kolmessa vammaryhmässä voi esiintyä oireita, jotka vaikuttavat itsenäiseen liikkumiseen ja päivittäisistä toimista suoriutumiseen:

• heikentynyt lihasvoima
• spastisuus
• tasapainon, koordinaation ja kehonhallinnan vaikeudet
• rakon ja suolen hallinnan vaikeudet
• tarve liikkumisen kuormitusta tai kipua helpottaviin apuvälineisiin (pyörätuolit, ortoosit, tukisidokset)

Tarve psykososiaaliseen tukeen ja osallisuuden vahvistamiseen

Vammoihin liittyvät toimintarajoitteet voivat vaikuttaa sosiaaliseen elämään, osallisuuteen ja minäkuvaan monin tavoin. Saavutetun kävelykyvyn heikkeneminen, kipu tai mahdollinen fysiologinen ylikuormitustila vaativat voimavaroja ja sopeutumista.

Myös kognition vaikeudet vaikuttavat ihmisen itsetuntoon ja osallisuuteen, jos hän kokee olevansa tyhmä tai laiska. Ne eivät yksiselitteisesti korreloi motorisen toimintakyvyn vaikeuksien kanssa, vaikka ovatkin todennäköisempiä motorisesti vaikeasti vammaisilla.

Aikuisuudessa kielellisiin valmiuksiin, keskittymiseen, toiminnanohjaukseen, työmuistiin sekä visuaaliseen ja avaruudelliseen hahmottamiseen liittyvät taidot ovat keskeisiä. Kognitiivisten toimintojen kuormittavuus nousee monilla uudella tavalla esiin työelämässä, mutta myös muissa aikuisen elämän organisointiin liittyvissä vaateissa. Jopa tarjolla olevan palvelujärjestelmän asiakkuus edellyttää kognitiivista kyvykkyyttä.

Kognitiivisesta kuormituksesta seuraava uupumus voi oireilla monin eri tavoin: aloitekyvyttömyytenä, ärtyneisyytenä, itkuisuutena, ajattelun hitautena, aistiyliherkkyytenä, muistiongelmina tai kipuina. Arjesta, työstä tai opiskelusta ei jaksa suoriutua, tunnesäätely vaikeutuu ja sosiaalinen vuorovaikutus sävyttyy negatiiviseksi.

---

CP-vammaan, mmc:een ja hydrokefaliaan liittyvä kuntoutustarve

Kuntoutus rakentaa lapsen toimintakykyä

Kun lapsella on kehittyvien aivojen vaurioitumisesta tai keskushermoston rakenteellisesta poikkeamasta aiheutunut vamma, kuntoutus on usein tiivistä ja moniammatillista. Tarkoituksena on saada kehittyvä hermosto toimimaan mahdollisimman hyvin.

Terveydenhoidosta ja kuntoutuksesta huolehtii yleensä lastenneurologian erikoisala. Lisäksi kuntoutuminen tapahtuu lapsen arjen toiminnoissa kotona, päiväkodissa ja koulussa. Siellä leikeissä, rutiineissa ja luonnollisissa ympäristöissä liikeradat, lihakset ja hermoverkot todellisuudessa kehittyvät.

Perheen ja vanhempien näkökulmasta tämä voi olla työntäyteistä ja kuormittavaa aikaa. Jossain vaiheessa lapsen erityisyys herättää myös hänessä itsessään monenlaisia tunteita. Prosessi on kuitenkin lapselle tärkeä osa omaksi itseksi kasvamista. Hänelle parasta tukea ovat arjen mielekkyys ja vanhemman oma hyvinvointi.

Lapsuusiän jälkeen toimintakykykuntoutus keskittyy saavutetun toimintakyvyn tukemiseen, kuten liikerajoitteiden, spastisuuden ja kipujen torjumiseen. Vastuu kuntoutuksen suunnittelusta siirtyy hyvinvointialueen käytännöistä riippuen perusterveydenhuollolle nuoren ollessa 16–20-vuotias. Vaikeimmin vammaiset henkilöt pysyvät Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaina myös aikuisiässä.   

Aikuisen kuntoutus ylläpitää saavutettua toimintakykyä

Cp-vamma ja mmc eivät sinänsä ole eteneviä vammoja, mutta molemmissa oirekuva saattaa eri syistä vaikeutua aikuisiässä. Molempiin oireyhtymiin voi sisältyä hydrokefalia, joka saattaa johtua myös monesta muusta tekijästä ja alkaa missä iässä tahansa, jopa ennen syntymää tai vasta aikuisiällä.

Aikuisiällä neurologisiin liikuntavammoihin liittyvää kuntoutusta voidaan tarvita myös ympäristötekijöiden, elämäntilanteen aiheuttaman kuormituksen tai iän myötä ilmenevien liitännäisoireiden vuoksi.

Aikuisten kuntoutus järjestyy useimmiten avoterapiana perusterveydenhuollon kautta. Tätä lääkinnällistä kuntoutusta voidaan tarvittaessa täydentää esimerkiksi Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena kustantamilla kuntoutuskursseilla, sopeutumisvalmennuksella, moniammatillisella yksilökuntoutuksella tai neuropsykologisella kuntoutuksella.

Jos vamma aiheuttaa huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoissa, fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja moniammatillisia kuntoutusjaksoja voidaan järjestää Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tällöin odotetaan, että kuntoutuksella voidaan tosiasiallisesti lisätä suoriutumista ja osallistumista eli kuntoutus on vaikuttavaa.

Vaikuttavuutta on osattava ennakoida jo kuntoutussuunnitelmassa. Kuntoutukselle kannattaa asettaa selkeät ja konkreettiset tavoitteet, joiden toteutuminen on mahdollista havaita. Tällainen tavoite voi olla esimerkiksi itsenäinen siirtyminen pyörätuoliin tai puheen ja kommunikaation selkeyttäminen.

---

Sosiaaliohjaus ja -neuvonta

Näillä sivuilla kerromme kohderyhmällemme keskeisistä palveluista ja niiden hakemisesta. Tuet ja palvelut on suunniteltu varmistamaan vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta vammattomien henkilöiden kanssa.

Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen määritellään useissa eri laeissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut. Keskeisin niistä on YK-vammaissopimus. Omat oikeudet kannattaa tuntea. Niitä voi ja pitää käyttää perusteluina palveluja haettaessa.

Palvelujärjestelmä saattaa ainakin aluksi tuntua vaikeasti ymmärrettävältä. Palvelujen myöntämisestä ja järjestämisestä vastaavat pääasiassa hyvinvointialueet ja Kela. Käytännöt voivat vaihdella, jolloin vertaisten vinkit ja kokemukset ovat usein arvokkaita.

Päivitämme sosiaaliturvaa käsitteleviä verkkosivujamme vuoden 2026 aikana. Tässä vaiheessa löydät kattavan listan erilaisista tukitoimista ja palveluista esimerkiksi

• Järjestöjen sosiaaliturvaoppaasta
• Kelan etuusohjeista
• THL:n Vammaispalvelujen ohjeet -sivustolta 
• Uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa ja siirtymäsäännöksiä koskevasta ohjeesta (STM 25.3.2025)

Lue lisää perus- ja ihmisoikeuksista:

YK yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

---