Neurologinen vamma ja palvelutarve

Sivu on päivitetty 8.10.2026

Näillä sivuilla kerromme keskeisistä palveluista ja niiden hakemisesta cp-vamman, mmc:n ja hydrokefalian aiheuttamien toimintarajoitteiden näkökulmasta.

Vaikka palvelujärjestelmä saattaa ainakin aluksi tuntua vaikeasti ymmärrettävältä, omat oikeudet kannattaa tuntea. Siinä me ja muut potilas- ja vammaisjärjestöt olemme tukenasi.

Päivitämme ja täsmennämme sosiaaliturvaa käsitteleviä verkkosivujamme vuoden 2026 aikana. Tässä vaiheessa löydät kattavan listan erilaisista tukitoimista ja palveluista esimerkiksi

• Järjestöjen sosiaaliturvaoppaasta
• Kelan etuusohjeista
• THL:n Vammaispalvelujen ohjeet -sivustolta 
• Uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa ja siirtymäsäännöksiä koskevasta ohjeesta (STM 25.3.2025)

Toimintamahdollisuudet ovat ihmisen perusoikeus

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan ihmisellä on oikeus enemmän kuin pelkkään selviytymiseen. Jokaisella on oikeus saada mahdollisuus elää omien tavoitteidensa mukaista elämää, kehittää itseään, osallistua yhteiskuntaan ja toteuttaa itseään yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Jos vamma tai muu este rajoittaa näitä mahdollisuuksia, yhteiskunnan on tarvittaessa järjestettävä tukea, jotta oikeudet toteutuvat myös käytännössä.

Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Vammaisten henkilöiden kannalta erityisen tärkeä on YK yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista eli vammaisyleissopimus. Suomi ratifioi sen 11. toukokuuta 2016 ja sopimus tuli voimaan 10. kesäkuuta 2016. Kyse ei ole vain poliittisesta lupauksesta tai suosituksesta, vaan vammaisyleissopimus on myös saatettu Suomessa voimaan osaksi kansallista oikeutta. Siksi sen määräykset on otettava huomioon niin lainsäädännössä, viranomaisten toiminnassa kuin tuomioistuinten ratkaisuissakin.

Miten ihmisoikeussopimukset vaikuttavat lainsäädäntöön?

Kun Suomessa säädetään uusia lakeja tai muutetaan voimassa olevia lakeja, on huolehdittava siitä, että lainsäädäntö täyttää Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet.

Vammaisyleissopimus edellyttää, että vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus käyttää oikeuksiaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tämä koskee esimerkiksi itsemääräämisoikeutta, esteettömyyttä ja saavutettavuutta, itsenäistä elämää, koulutusta, työtä, terveydenhuoltoa ja yhteiskunnallista osallistumista.

Sopimus velvoittaa valtiota myös ryhtymään toimiin vammaisten henkilöiden syrjinnän poistamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Osa velvoitteista edellyttää välittömiä toimia, kun taas joidenkin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täysimääräinen toteuttaminen voi edellyttää asteittaista etenemistä käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.

Miten sopimukset vaikuttavat viranomaisten päätöksiin?

Viranomaisten on noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä ja otettava huomioon Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet. Jos lakia voidaan perustellusti tulkita useammalla tavalla, on pyrittävä valitsemaan tulkinta, joka parhaiten turvaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tätä kutsutaan perus- ja ihmisoikeusmyönteiseksi laintulkinnaksi.

Vammaiselle henkilölle tämä voi olla tärkeää esimerkiksi silloin, kun hyvinvointialue arvioi hänen palvelutarvettaan tai tekee päätöstä vammaispalveluista.

Vammaisyleissopimus korostaa henkilön itsemääräämisoikeutta, yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan. Siksi palvelutarpeen arvioinnissa on tärkeää selvittää, millaista apua ja tukea henkilö tarvitsee omassa elämäntilanteessaan. Pelkkä diagnoosi tai yleinen oletus tietyn vamman vaikutuksista ei riitä kuvaamaan yksilöllistä palvelutarvetta.

Antaako vammaisyleissopimus suoraan oikeuden tiettyyn palveluun?

Vammaisyleissopimus ei yleensä yksin ratkaise, onko henkilöllä oikeus johonkin tiettyyn palveluun tai kuinka paljon palvelua hänelle on järjestettävä. Nämä kysymykset ratkaistaan ensisijaisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella.

Sopimuksella on kuitenkin oikeudellista merkitystä kansallisten säännösten tulkinnassa. Lisäksi jotkin sopimusmääräykset voivat soveltua suoraan yksittäisen asian arviointiin. Merkitys riippuu kyseisen määräyksen sisällöstä ja käsiteltävästä asiasta.

Voiko vammainen henkilö vedota ihmisoikeussopimukseen?

Kyllä. Henkilö voi vedota vammaisyleissopimukseen esimerkiksi hakiessaan palvelua, tehdessään oikaisuvaatimuksen tai valittaessaan viranomaisen päätöksestä. Sopimukseen voidaan vedota myös tuomioistuimessa.

Viranomaisen tai tuomioistuimen on arvioitava asia sovellettavan lainsäädännön perusteella ja otettava huomioon asian kannalta merkitykselliset ihmisoikeusvelvoitteet. Sopimukseen vetoaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että henkilön vaatimus hyväksytään.

Suomi on hyväksynyt myös vammaisyleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan. Sen perusteella yksityishenkilö voi tietyin edellytyksin tehdä valituksen YK vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle. Yleensä tämä edellyttää, että käytettävissä olevat kansalliset oikeussuojakeinot on ensin käytetty.

Komitean kannanotot ovat merkittäviä sopimuksen tulkinnan ja sen noudattamisen arvioinnissa, mutta ne eivät ole samalla tavalla Suomessa täytäntöönpantavia kuin kansallisten tuomioistuinten lainvoimaiset ratkaisut.

Miksi ihmisoikeussopimukset ovat tärkeitä?

Ihmisoikeussopimukset vahvistavat vammaisten henkilöiden asemaa oikeuksien haltijoina. Ne eivät ole pelkkiä tavoitteita, vaan osa oikeudellista perustaa, jonka pohjalta Suomen lainsäädäntöä, viranomaistoimintaa ja oikeuskäytäntöä arvioidaan.

Suomen perustuslain 22 § mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä velvollisuus koskee myös vammaisten henkilöiden oikeuksia.

Lue lisää:

Suomen perustuslaki, erityisesti 22 § (Finlex)

Yhdenvertaisuuslaki, erityisesti 15 § Kohtuulliset mukautukset vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi (Finlex)

YK:n vammaisyleissopimus, SopS 27/2016 (Finlex)

---

Uusi vammaispalvelulaki – mitä, kenelle ja millä edellytyksillä?

Taustaa

Uusi vammaispalvelulaki (14.4.2023/675) tuli voimaan 1.1.2025 pitkän ja usealle eri hallituskaudelle sijoittuneen valmisteluvaiheen jälkeen.

Aiempi vammaispalvelulaki (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987) on kumottu.

Erityishuoltolaista (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977) ovat 1.1.2026 alkaen voimassa ainoastaan säädökset, jotka koskevat sen soveltamisalaa, uuden vammaispalvelulain mukaisen vaativan moniammatillisen tuen järjestämistä, henkilön määräämistä vaativan moniammatillisen tuen yksikköön tahdostaan riippumatta, itsenäisen suoriutumisen ja itsemääräämisoikeuden tukemista sekä rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Aiemman vammaispalvelulain ja erityishuoltolain perusteella tehdyt päätökset pysyvät voimassa päätöksiin merkityn voimassaoloajan, kuntouttavaa päivähoitoa lukuun ottamatta kuitenkin enintään kolme vuotta uuden lain voimaantulosta eli vuoteen 2027.

Uutta lakia kuitenkin täydennettiin jo vuoden 2026 alussa soveltamisalaa koskevalla säädöksellä.

Siinä todetaan, että vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain (1301/2014), terveydenhuoltolain (1326/2010), ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), varhaiskasvatuslain (540/2018),  perusopetuslain (628/1998) tai muun lain perusteella. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja myönnetään vain, jos ensisijaisessa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä.

Lain tarkoitus

Vammaispalvelulailla on kolme päätarkoitusta:

1. Toteuttaa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa
2. Tukea itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista
3. Turvata yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut

Kuka kuuluu vammaispalvelulain piiriin?

Vammaispalvelujen tarve ja ensisijaisten palvelujen sopivuus ja riittävyys arvioidaan, mikäli seuraavat kriteerit täyttyvät:

1. Henkilöllä on pitkäaikainen toimintarajoite, jonka vuoksi hän tarvitsee välttämättä apua joissain toiminnoissaan tavanomaisessa elämässä
2. Vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää hänen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa
3. Toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus) tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta

Uuden vammaispalvelulain mukaiset palvelut on tarkoitettu kaikille vammaisille henkilöille diagnoosista ja vamman laadusta riippumatta. Diagnoosin sijaan arvioidaan toimintarajoitteesta aiheutuvaa pitkäaikaisen ja välttämättömän avun tai tuen tarvetta tavanomaisessa elämässä.

Tavanomaista elämää ovat esimerkiksi itsestä, perheestä ja kodista huolehtiminen. Sitä ovat opiskelu ja työ, sosiaalinen elämä ja vapaa-ajan tai loman vietto. Myös omaa elämää koskeva päätöksenteko ja osallisuus yhteiskuntaan kuuluvat tavanomaiseen elämään.

Toimintarajoite vaikuttaa siihen, miten itsenäisesti, turvallisesti ja sujuvasti henkilö pystyy toimimaan ja kuinka paljon aikaa, voimavaroja, apua, ohjausta, valvontaa tai apuvälineitä hän toiminnassa tarvitsee. Lain tarkoittama toimintarajoite on pitkäaikainen, vähintään vuoden kestävä. Se voi olla fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä.

Fyysinen toimintarajoite liittyy liikkumiseen, kehon käyttöön, voimaan, tasapainoon tai kestävyyteen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei pysty kävelemään pitkiä matkoja kivun, toiminnan kuormittavuuden tai jalkojen liikerajoitteiden
• Henkilö ei pysty käsittelemään esineitä käsien toimintarajoitteiden vuoksi

Psyykkinen toimintarajoite liittyy mielen sairauteen tai häiriöön ja sen vaikutuksiin arjessa. Kyse voi olla myös henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta, joka vähentää psyykkisiä voimavaroja pitkäaikaisesti.

Esimerkkejä:

• Vakava ahdistuneisuushäiriö estää poistumasta yksin kodista
• Vaikea masennus estää huolehtimasta ruokailusta, hygieniasta tai kodista

Kognitiivinen toimintarajoite tarkoittaa ajatteluun, oppimiseen, muistamiseen, hahmottamiseen ja tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja.

Esimerkkejä:

• Uusia asioita on vaikea oppia
• Sovitut asiat unohtuvat nopeasti
• Monimutkaisten tilanteiden ymmärtäminen on vaikeaa

Sosiaalinen toimintarajoite liittyy vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja yhteiskunnassa toimimiseen.

Esimerkkejä:

• Henkilö ei ymmärrä sosiaalisia sääntöjä tai toisten ihmisten viestejä
• Henkilö ei uskalla asioida viranomaisissa ilman tukea
• Henkilö ei kykene käyttämään julkisia palveluja yksin sosiaalisten vaikeuksien vuoksi
• Henkilö joutuu toistuvasti vaarallisiin tilanteisiin, koska ei tunnista muiden ihmisten tarkoitusperiä

Aisteihin liittyvä toimintarajoite voi liittyä näköön, kuuloon tai muihin aisteihin ja se voi ilmentyä myös aistiyliherkkyytenä.

Esimerkkejä:

• Näkövamma, myös aivoperäinen näkövamma (CVI)
• Kuulovamma
• Ääni-, tunto- tai valoherkkyys

Käytännössä toimintarajoitteet menevät usein päällekkäin, eli henkilöllä voi olla useisiin – jopa kaikkiin – edellä oleviin ryhmiin kuuluvia toimintarajoitteita.

Uudessa vammaispalvelulaissa todetaan, että toimintarajoitteet yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estävät yhdenvertaisen osallistumisen. Vamman tai sairauden aiheuttamaa avun ja tuen tarvetta tulee siksi arvioida suhteessa toimintaympäristöön ja yksilölliseen elämäntilanteeseen.

Elämänvaihetta koskevan säädöksen osalta lainsäätäjä on todennut, että missään elämänvaiheessa olevaa henkilöä ei ehdottomasti suljeta lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sijaan säädöksen tarkoituksena on auttaa erottamaan eri elämänvaiheisiin liittyvä tavanomainen tarve sellaisesta vamman aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvasta tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain perusteella järjestettävillä palveluilla. Myös palveluiden jatkuvuus otetaan huomioon silloin, kun vammainen henkilö on käyttänyt vammaispalveluita aiemmissa elämänvaiheissa.

---

Toimintarajoitteet ja avuntarve neurologisissa vammoissa

Neurologiseen vammaan tai sairauteen voi liittyä diagnoosista ja yksilöllisestä tilanteesta riippuen liikkumisen, tasapainon, motorisen toimintakyvyn, rakon ja suolen toiminnan, kognition, kommunikaation tai päivittäisten toimintojen vaikeuksia. Oirekuva vaihtelee sekä diagnoosiryhmien välillä että yksilöllisesti.

Cp-vammaan, mmc:een ja lapsuudessa alkaneeseen hydrokefaliaan voi liittyä kehityksellisiä kognitiivisen toimintakyvyn erityispiirteitä. Myöhemmällä iällä alkava idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH) on erillinen sairaus, jossa keskeistä on aiempaan toimintakykyyn nähden tapahtuva muutos.

Aikuisilla, joilla on cp-vamma, voi motoristen toimintarajoitteiden lisäksi esiintyä esimerkiksi seuraavia toimintakykyyn vaikuttavia vaikeuksia tai samanaikaisia häiriöitä:

• kielelliset vaikeudet
• näön ja näönvaraisen hahmottamisen vaikeudet
• toiminnanohjauksen vaikeudet
• tiedonkäsittelyn vaikeudet
• neurokehitykselliset häiriöt, kuten autismikirjon häiriö ja ADHD
• masennus ja ahdistuneisuushäiriöt.

Aikuisilla, joilla on mmc, voi esiintyä vaikeuksia erityisesti työmuistissa ja prospektiivisessa muistissa sekä tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa. Mmc liittyy usein myös hydrokefalia, ja kognitiiviseen toimintakykyyn voivat vaikuttaa useat samanaikaiset keskushermoston kehitykselliset muutokset.

Aikuisilla, joilla on lapsuudessa alkanut hydrokefalia, voi esiintyä vaikeuksia erityisesti tarkkaavuudessa, työmuistissa, tiedonkäsittelyn nopeudessa, toiminnanohjauksessa ja visuospatiaalisessa hahmottamisessa.

Aikuisilla, joilla on idiopaattinen normaalipaineinen hydrokefalia (iNPH), voi esiintyä aiempaan toimintakykyyn nähden heikkenemistä erityisesti tiedonkäsittelyn ja psykomotorisen toiminnan nopeudessa, tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa.

Neurologiseen vammaan tai sairauteen voi siis liittyä fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia, sosiaalisia ja aisteihin liittyviä toimintarajoitteita. Osa vaikeuksista voi jäädä helposti tunnistamatta tai niitä voidaan pitää virheellisesti tavallisina arkeen kuuluvina asioina.

Siksi sinun on palveluja hakiessasi tärkeää kuvata kaikki ne toimintarajoitteet, jotka vaikeuttavat arkeasi. Kerro myös, jos jokin toiminto onnistuu, mutta vaatii paljon aikaa tai voimavaroja tai edellyttää apua, ohjausta tai muistuttamista. Mitä paremmin hyvinvointialue ymmärtää tilanteesi kokonaisuutena, sitä paremmin se pystyy arvioimaan yksilöllisen avun ja tuen tarpeesi.

Lue lisää toimintakyvystä ja toimintarajoitteista osiosta Kuntoutustarpeeseen vaikuttavia tekijöitä aikuisilla.