Kun lapsi pelkää toimenpiteitä

Monet terveydenhuollon tutkimukset ja toimenpiteet pelottavat lapsia. Ei ihme – pelottavathan ne aikuisiakin. Miten voisi välttää oman pelon tartuttamisen lapseen ilman, että päätyy vähättelemään lapsen pelkoa?

Aikuisen kannattaa ensin käsitellä oma pelkonsa, sitten käsitellä lapsen pelkoa ja suunnitella selviytymiskeinoja yhdessä lapsen kanssa. Lisäksi aikuisten pitäisi huolehtia mahdollisimman hyvin siitä, että pelkojen aiheet eivät toteudu, vaan kaikki ne vältetään, jotka on asioita järjestelemällä mahdollista välttää. Terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla on auttaa vanhempia auttamaan lasta selviytymään pelkonsa kanssa, ja vanhempien vastuulla on olla lapsen puolella ja kertoa hänen yksilöllisistä tarpeistaan ja vahvuuksistaan ammattilaisille.

Keskeisin ero toimenpidettä pelkäävän lapsen ja toimenpidettä pelkäävän aikuisen välillä on varmaankin se, että aikuisella on kokemuksia siitä, että pelottavistakin toimenpiteistä selviää ja pelon kanssa selviää. Lisäksi aikuinen tietää, etteivät toimenpiteet yleensä ole vaarallisia, vaikka ne siltä tuntuvatkin. Tietohan ei välttämättä helpota pelon tunnetta, mutta sekä tiedon että kokemuksen ansiosta aikuinen usein pystyy menemään toimenpiteeseen siitä huolimatta, että pelottaa.

Anna tunteen tulla – ja mennä

Pelko on tarpeellinen tunne – ilman sitä emme osaisi suojautua. Ongelmaksi pelko muuttuu, jos se yritetään kieltää. Mitä pidempään tunnetta yrittää torjua ja vaimentaa, sitä voimakkaammin se ohjaa käyttäytymistä. Tunteen kanssa pärjää parhaiten hyväksymällä sen. Hyväksyminen ei tarkoita hyvänä pitämistä, vaan pikemminkin tämän hetken todellisuuden myöntämistä: nyt on näin. Se on suostumista siihen, miten asiat ovat, mutta ei passiivista alistumista, vaan aktiivista suuntautumista: Hyväksyn, että nyt tuntuu tältä. Mutta hyväksyn myös, että tunne voi muuttua. Ja tunteethan muuttuvat aina!  Jos niitä vastaan taistelee, ne vahvistuvat, mutta jos niiden antaa tulla ja mennä, ne tulevat ja menevät.

Toimenpiteet ja tutkimukset ovat asioita, joissa aikuinen on usein pulassa lapsen kanssa. Ihan ensimmäiseksi aikuisen olisikin rauhoitettava itsensä, koska tunteet tarttuvat – myös silloin, kun niitä yrittää peittää. Parempi olisikin siis ensiksi hyväksyä omat tunteensa ja käyttää esimerkiksi hengitysharjoituksia itsensä rauhoittamiseen (esimerkiksi täältä) . Sen jälkeen voi auttaa lasta hyväksymään oman tunteensa.

Aikuisen tärkeä tehtävä on ottaa lapsen tunne todesta, sanoittaa se ja antaa lapselle kokemus, ettei hän ole yksin tunteensa kanssa. Lapsi voi kokea hyvää tarkoittavan ”ei ole mitään hätää” -rauhoittelun oman tunteensa ohittamisena, jolloin tunne saattaa voimistua tullakseen nähdyksi. Jos lapsi osaa puhua, häneltä voi kysyä, missä kohtaa kehoa tunne tuntuu ja auttaa kuvailemaan sitä sanallisesti. Kun tunne on tullut kuulluksi, aikuisen kannattaa kertoa, ettei tunne itsessään ole vaarallinen, vaikka se siltä tuntuukin.

Aikuinen voi kertoa lapselle, että häntäkin toimenpiteet saattavat pelottaa, mutta hänellä on keinot selvitä tilanteista – ja niin on myös lapsella, ja ne voidaan yhdessä löytää.  Tähän on vinkkejä artikkelin lopussa. Tärkeää on kuunnella lasta, koska hänellä voi olla aivan erilaiset keinot selvitä pelkonsa kanssa kuin sinulla, ja eri keinot myös toimivat eri lasten kanssa. Joten siksi kannattaa kysyä lapselta itseltään, tavalla tai toisella! Vaikka lapsi ei kommunikoisi puheella, hänen näkökulmaansa voi selvittää havainnoimalla lapsen keinoja rauhoittua muissa tilanteissa ja huomaamalla häntä motivoivia asioita.

Voisiko pelon aiheita estää?

Pelkkä tunteen käsittely ja selviytymiskeinojen suunnittelu ei kuitenkaan riitä. Jos aikuiset eivät huolehdi asioista, lasten monet pelot saattavat valitettavasti osoittautua aiheellisiksi. Aikuisten pitäisi siis selvittää etukäteen ensinnäkin se, mitä kyseinen lapsi pelkää ja toiseksi se, mitä toimenpiteessä tapahtuu ja miten pelon aiheita voidaan estää.

Jos lasta pelottaa kipu, selvitä miten kipua voidaan estää tai lievittää (esimerkiksi puudutevoiteella, tärinäsimulaatiolaitteella tai jollain muulla).

Lapsi voi pelätä myös muita epämiellyttäviä aistikokemuksia kuten ääniä, hajuja, kylmyyttä tai kirkkaita valoja. Voisiko niitä estää tai niiden vastapainoksi tarjota miellyttäviä tuntemuksia, kuten esimerkiksi musiikkia, hypistelylelun tai kivaa katsottavaa kattoon hammaslääkärin tuolissa?

Lapsi saattaa pelätä myös hallinnan menettämistä tai pakotetuksi tulemista; mitä näille voisi tehdä etukäteen? Yhtä lasta lujasti kiinni pitäminen saattaa rauhoittaa, mutta toiselle lapselle (tai samalle lapselle toisessa tilanteessa) kiinni pitäminen saattaa olla traumaattinen kokemus.

Onko toimenpide pakko tehdä lapsen terveydentilan takia juuri nyt, vai voiko sitä siirtää, kunnes lapsi on saanut valmistautua siihen tarpeeksi?

Aikuisten etu ja terveydenhuoltojärjestelmän etu ei saa ohittaa lapsen etua. Aikuisella on aina velvollisuus selvittää lapsen näkemykset ja ottaa ne huomioon päätöksiä tehdessään. Ja jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. 

Konkreettisia keinoja toimenpiteeseen valmistautumiseen

• Kerro lapselle toimenpiteestä lapsille suunnattujen materiaalien kautta: kuvat, esineet, esitteet, kirjat, videot, mobiilisovellukset (mm. Päiki Pörriäinen). Jos näistä ei anneta tietoa terveydenhuollon yksiköstä, johon olette menossa, pyydä sitä erikseen. Katso myös alla oleva Luettavaa-lista.

• Kerro asioista mahdollisimman konkreettisesti. Esimerkiksi ”rokotus ei kestä kauan” ei kerro lapselle mitään; niinhän aikuiset aina sanovat silloinkin, kun lapsi joutuu heitä odottamaan omasta mielestään vaikka kuinka kauan. Kerro esimerkiksi, että rokotus kestää niin lyhyen ajan, että ehdit laulaa Hämä-hämä-häkki-laulua niin kauan, että sade vie hämähäkin.

• Kerro, miksi toimenpide tehdään ja kerro, että se saattaa tuntua vähän ikävältä, mutta sen tekeminen on lapselle hyväksi.

• Käsitelkää pelon tunne (ohjeet ylempänä).

• Kysy, miten lapsi on ymmärtänyt toimenpiteestä kerrotut asiat ja korjaa mahdolliset väärinymmärrykset.

• Kysy, mikä lasta pelottaa ja kerro, mitä aikuiset voivat tehdä pelon aiheiden (esim. kivun) estämiseksi.

• Mieti lapsen kanssa, mikä häntä helpottaisi toimenpiteen aikana:

  • Mikä auttaa juuri häntä rauhoittumaan? Hengitys, kosketus, musiikki, rentoutusharjoitukset (”jos käsi olisi yhtä löysä kuin keitetty spagetti”), mielikuvaharjoitukset (esimerkiksi turvallisen paikan mielikuvaharjoitus)
  • Mikä auttaa kiinnittämään huomion muualle? Lelu, video, aikuisen hassuttelu, hypistelylelu, kuplamuovi, kivat kuvat, kirja, äänilelu, kännykkä, joku muu?
  • Mikä motivoi? Suunnitelkaa yhdessä kiva palkinto.
  • Miten aikuinen ja lapsi muistavat aiemmin mietityt asiat? Kannustuslauseet ja suunnitelma muistilapuille tai kännykkään.

• Sovi lapsen kanssa, saatko kertoa hänen pelostaan toimenpiteeseen mennessänne. Sopikaa joka tapauksessa, että kerrot selviytymissuunnitelmastanne ja lapsen toiveista esimerkiksi etenemistahdin suhteen (jollekin lapselle helpointa on mahdollisimman nopea toiminta, toinen tarvitsee aikaa).

• Leiki lapsen kanssa toimenpidettä etukäteen ja ota edellä mainitut asiat mukaan leikkiin. Tätä kautta saat myös tietoa, miten lapsi on ymmärtänyt käsittelemämme asiat.

• Käy tilanne lapsen kanssa läpi toimenpiteen jälkeen kuvia katsellen, keskustellen, leikkien tai saduttaen.

• Muista toteuttaa suunniteltu palkinto!

Usko siihen, että lapsella on voimavarat selviytyä pelkonsa kanssa – ja vaikket ihan uskoisikaan, toimi ja puhu niin kuin uskoisit; joskus sekin riittää! Ja jos joskus ei riitä, voi ajatella vaikka näin: tällä kertaa ammattilainen ei osannut tukea vanhempaa auttamaan lasta riittävällä tavalla, mutta lapsi osasi hienosti puolustaa itseään vaaralliseksi kokemassaan tilanteessa. Ensi kertaa varten täytyy laatia lapsen näkökulmasta mielekkäämpi strategia, joka perustuu lapsen ja aikuisten yhteistyöhön, ja jossa ammattilainen on mukana tukemassa vanhempaa juuri tälle lapselle sopivalla tavalla.

Johanna Olli
lastensairaanhoitaja, TtM, väitöskirjatutkija


Luettavaa aikuisille

Hakalehto Suvianna. 2018. Johdatus lapsen oikeuksiin terveydenhuollossa. Teoksessa S. Hakalehto & I. Pahlman (toim.) Lapsen oikeudet terveydenhuollossa. Kauppakamari, 20–38.

Leikki-ikäisen lapsen emotionaalinen tuki päiväkirurgisessa hoitotyössä. 2016. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön Tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön Tutkimussäätiö (viitattu 13.01.2016). http://www.hotus.fi/leikki-ikaisen-emotionaalinen-tuki-paivakirurgisessa-hoitotyossa-hoitosuositus 

Lindberg Susan 2005. Den perioperativa dialogen ur barn med särskilda behovs perspektiv. Vård i Norden 76(25), 48–52.

Lindberg Susan & von Post Irene. 2006. From fear to confidence: children with a fear of general anaesthesia and the perioperative dialogue for dental treatment. Journal of Advanced Perioperative Care 2(4), 143–151.

Myllyviita Katja. 2017. Tunne tunteesi. Duodecim. Helsinki.

Rantala Arja. 2021. Pelillinen mobiilisovellusinterventio kouluikäisten lasten päiväkirurgisella hoitopolulla. Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3093-1

Riihonen Riikka. 2021. Kun et tiedä mitä tehdä, istu tunteesi kanssa. https://riikkariihonen.com/2021/04/09/kun-et-tieda-mita-tehda-istu-tunteesi-kanssa/

Salmela Marja. 2010. Hospital-related fears and coping strategies in 4-6-year-old children. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22646

Katso myös:

Mielenterveystalo. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tyokaluja_itsehoito/Pages/Harjoitusnro9Rentousosanaelamantapaa.aspx 

Yhdessä selviydytään. Turun yliopiston sivusto lasten ahdistuksenhallintakeinoista. https://yhdessaselviydytaan.fi/fi/  (hengittäminen: https://yhdessaselviydytaan.fi/fi/kriisi/osio-4/teoria/sivu-1/ )

Luettavaa lapsille

Kiiveri Stiina. 2016. Pienen kulkijan sairauskirja. Kustannus Oy Pieni Karhu.

McDonald, Avril & Minina, Tatiana. 2018. Jukka Hukka ja varjohirviö.

Kirahvi Mainion tarinat. Melkoinen myräkkä. Pesäpuu ry. 2019.

Pöyhönen Julia & Livingston Heidi. Fanni-kirjat. Kumma-kustannus.

Salo Jenna & Saloranta Larissa. 2021. Yllättävät yöjuhlat. Kumma-kustannus.

Katso myös:

Lane ry:n tietopankki, Kuntoutus ja hoito, Lapsen valmistelu sairaalaan, tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin https://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/tietopankki/kuntoutus-ja-hoito/