Omavalmentajana pääsen tukemaan muita työllistymisessä

Teija Karisaari-Kittilä aloitti työuransa hanketöissä järjestöissä ja ensimmäinen vakituinen työpaikkakin oli järjestössä. Viime vuodet hän on auttanut muun muassa vaikeasti työllistyviä TE-toimistossa, vuoden alusta Kempeleen työllisyyspalveluissa.

Missä olet töissä ja mikä on työnkuvasi?

– Työskentelen Kempeleen työllisyyspalveluissa omavalmentajana. Olen ollut TEpalveluissa vuodesta 2021. Tulin työllisyyden kuntakokeiluista syksyllä 2024 työllisyyspalveluihin, jotka siirtyivät vuodenvaihteessa 2024–2025 kunnalle, kun työvoimapalvelut uudistuivat koko maassa.

– Teen TYM-työtä (työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu), joka on työllisyyspalveluiden, sosiaalihuollon ja Kelan yhteinen verkosto. Siinä palvellaan pidempään työttömänä olleita ihmisiä, jotka voivat tarvita tukea työllistymisen lisäksi esimerkiksi elämänhallintaan tai työhön kuntoutumiseen. Asiakkaissa on osatyökykyisiä henkilöitä, joilla on esimerkiksi mielenterveyshaasteita, vammoja tai sairauksia tai sitten he ovat muuten vaikeasti työllistyviä työnhakijoita. Minulla on myös muita asiakkaita, joilla ei ole erityisiä tuen tarpeita.

Palataan ajassa taaksepäin opiskelu- ja työhistoriaasi. Mitä ja missä opiskelit?

– Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2005 kotikaupungissani Kemissä. Hain kahdesti oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta en päässyt. Päädyin hakemaan Tornioon Humanistiseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi, josta valmistuin vuonna 2009. Opiskelin ammatin Kelan kuntoutusrahalla.

– Kun opintojen aikana pohdimme työllisyysmahdollisuuksia, tiesin, että haluan työskennellä kansalaistoiminnan parissa, en nuorisopuolella.

Oletko kokenut ennakkoluuloja alanvalinnan tai työllistymisen suhteen vammasi takia?

– Koulussa en kokenut opinto-ohjauksessa ennakkoluuloja tai sitä, että minua pyrittäisiin ohjaamaan tietylle alalle vammaisuuden takia. Minulla on mmc eli synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen epämuodostuma. Mutta opiskeluaikanani minun piti tehdä Kelalle selvitys siitä, miten ajattelin koulutuksellani työllistyä. Virkailijat eivät siellä uskoneet, että voisin sairauteni kanssa saada alan töitä.

– Työnhaku valmistumiseni jälkeen oli työlästä, koska työnantajilla tuntui olevan ennakkoluuloja vammaisuutta kohtaan. Kukaan ei sanonut siitä suoraan, mutta sivulauseessa se jotenkin kävi ilmi, että he epäilivät työkykyäni. En kuitenkaan olisi hakenut mitään työtä, jos en olisi uskonut olevani kykenevä siihen.

Entä millainen on aiempi työhistoriasi, ja miten pian pääsit työelämään?

– Kun olin valmistunut yhteisöpedagogiksi, olin vuoden vanhempainvapaalla. Sen jälkeen olin vuoden työttömänä työnhakijana. Sitten pääsin hanketyöhön eli olin kahdeksan vuotta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä määräaikaisissa hankkeissa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Pohjois- Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä.

Oletko mukana yhdistystoiminnassa vapaa-ajallasi?

– Kyllä vain, olen Oulun seudun CP-yhdistyksen sihteeri. Sitä ennen olin Meri-Lapin CP-yhdistyksessä. Äitini oli aikanaan perustamassa sitä ja siten sen toiminta tuli tutuksi itsellenikin. Minut valittiin hiljattain jäseneksi myös CP-liiton aikuistoimikuntaan.

Millaiset ovat mielestäsi vaikeasti työllistyvien mahdollisuudet työllistyä tällä hetkellä, esimerkiksi jos on vamma tai pitkäaikaissairaus?

– Koska palkkatuen kriteerejä on kavennettu, kunnat eivät enää työllistä palkkatuella. Järjestöissä tämä mahdollisuus vielä on, mutta todella tarkasti katsotaan sitäkin, ketkä palkkatukioikeuden saavat. Jatkotyöllistymisen mahdollisuudet ovat aika pienet.

– Kelan ammatillisen kuntoutuksen kriteerit ovat tiukentuneet, ja se vie mahdollisuuksia ohjata asiakkaita kuntoutukseen. Kaikki eivät pysty lähtemään esimerkiksi ammatilliseen työkokeiluun tai työvalmennukseen. Sinne päästäkseen pitää olla realistiset valmiudet työllistyä avoimille työmarkkinoille, eikä TYM-asiakkailla niitä kovin usein valitettavasti ole.

Teksti: Kati Savela-Vilmari, Vates-säätiö