Kuntoutus rakentaa lapsen toimintakykyä
Lapsen kuntoutus on usein tiivistä ja moniammatillista. Tarkoituksena on saada kehittyvä hermosto toimimaan mahdollisimman hyvin.
Kun lapsella on kehittyvien aivojen vaurioitumisesta tai keskushermoston rakenteellisesta poikkeamasta aiheutunut vamma, terveydenhoidosta ja kuntoutuksesta huolehtii lastenneurologian erikoisala. Lisäksi kuntoutuminen tapahtuu lapsen arjen toiminnoissa kotona, päiväkodissa ja koulussa. Siellä leikeissä, rutiineissa ja luonnollisissa ympäristöissä liikeradat, lihakset ja hermoverkot todellisuudessa kehittyvät.
Perheen ja vanhempien näkökulmasta tämä voi olla työntäyteistä ja kuormittavaa aikaa. Jossain vaiheessa lapsen erityisyys herättää myös hänessä itsessään monenlaisia tunteita. Prosessi on kuitenkin lapselle tärkeä osa omaksi itseksi kasvamista. Hänelle parasta tukea ovat arjen mielekkyys ja vanhemman oma hyvinvointi.
Vastuu kuntoutuksen suunnittelusta siirtyy sairaanhoitopiirin käytännöistä riippuen perusterveydenhuollolle nuoren ollessa 16–20-vuotias. Vaikeimmin vammaiset henkilöt pysyvät Kelan vaativan kuntoutuksen asiakkaina myös aikuisiässä.
Aikuisen kuntoutus ylläpitää saavutettua toimintakykyä
Lapsuusiän jälkeen toimintakykykuntoutus keskittyy esimerkiksi liikerajoitteiden, spastisuuden ja kipujen torjumiseen ja saavutetun toimintakyvyn tukemiseen.
Cp-vamma ei sinänsä ole etenevä vamma, mutta sen oirekuva saattaa eri syistä vaikeutua aikuisiässä. Kuntoutusta voidaan tarvita myös ympäristötekijöiden, elämäntilanteen aiheuttaman kuormituksen tai iän myötä ilmenevien liitännäisoireiden vuoksi.
Kuntoutus järjestyy usein avoterapiana perusterveydenhuollon kautta. Tätä lääkinnällistä kuntoutusta voidaan tarvittaessa täydentää esimerkiksi Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena kustantamilla kuntoutuskursseilla, sopeutumisvalmennuksella, moniammatillisella yksilökuntoutuksella tai neuropsykologisella kuntoutuksella.
Jos vamma aiheuttaa huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoissa, fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja moniammatillisia kuntoutusjaksoja voidaan hakea Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tällöin odotetaan, että kuntoutuksella voidaan tosiasiallisesti lisätä suoriutumista ja osallistumista eli kuntoutus on vaikuttavaa.
Vaikuttavuutta on osattava ennakoida jo kuntoutussuunnitelmassa. Kuntoutukselle kannattaa asettaa selkeät ja konkreettiset tavoitteet, joiden toteutuminen on mahdollista havaita. Tällainen tavoite voi olla esimerkiksi itsenäinen siirtyminen pyörätuoliin tai puheen ja kommunikaation selkeyttäminen.
Kuntoutus voi olla terapiaa, tutkinnon opiskelua tai osallisuuden tukea
Tällä hetkellä kuntoutus ryhmitellään aihealueittain neljään eri kokonaisuuteen:
- lääkinnällinen kuntoutus
- kasvatuksellinen kuntoutus
- ammatillinen kuntoutus
- sosiaalinen kuntoutus.
Tämä luokitus ei ole ehdoton. Eri kuntoutuslajit voivat sisältää elementtejä toisistaan. Toisaalta sama kuntoutustoimenpide, esimerkiksi sopeutumisvalmennus, voidaan kustantaa joko ammatillisena, sosiaalisena tai lääkinnällisenä kuntoutuksena.
Lääkinnällistä kuntoutusta ovat perusterveydenhuollon järjestämä lääkinnällinen kuntoutus ja Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus .
Lääkinnällisen kuntoutuksen toimintamuotoja ovat erilaiset avokuntoutuksena järjestettävät terapiat, yksilölliset tai ryhmämuotoiset moniammatilliset kuntoutusjaksot ja kuntoutuskurssit, kommunikaatio-opetus ja ohjaus lapselle ja perheelle, puheterapia , psykoterapia ja kuntoutuspsykoterapia , neuropsykiatrinen kuntoutus, näönkuntoutus ja hahmottamiseen liittyvä kuntoutus.
Kasvatuksellisella kuntoutuksella tarkoitetaan toimintaa, joka tukee yksilöllisyyden ja elämänhallinnan kehittymistä. Siihen voidaan sisällyttää lähes kaikki yksilöllistä muutosta ja valtaistumista edistävät toimintamallit eri ikävaiheissa.
Kasvatuksellista kuntoutusta ovat muun muassa kuntouttava päivähoito, erityisopetus, oppilashuolto, sopeutumisvalmennus ja muut uudelleen orientoitumista ja uusien asioiden oppimista tukevat toiminnot.
Ammatillinen kuntoutus tarkoittaa laajasti tulkittuna tukitoimia työelämään pääsemiseksi ja tukitoimia työkyvyn turvaamiseksi. Ammatillisen kuntoutuksen piirissä ovat työikäiset henkilöt eli 16—67 -vuotiaat. Ammatillista kuntoutusta on tarjolla eri järjestelmien kautta ja sen myöntäminen edellyttää kuntoutussuunnitelmaa.
Sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa työmuotoja ja palveluja, joilla vahvistetaan sosiaalista toimintakykyä, torjutaan syrjäytymistä ja edistetään osallisuutta. Sosiaalista kuntoutusta järjestävät ensisijaisesti kunnat, mutta myös kolmannen sektorin toimijat ja erilaiset hankkeet.
Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea. Sitä ovat esimerkiksi:
- yksilöllinen psykososiaalinen tuki ja lähityö (esimerkiksi kotikäynnit, tuki omien asioiden hoitamisessa, palveluohjaus)
- erilaiset toiminnalliset ryhmät (esimerkiksi arjen taidot, vuorovaikutustaidot, elämänpiirin avartaminen, taidelähtöiset menetelmät, arkiliikunta), vertaistuki
- osallistuminen vapaaehtoistoimintaan
- työtoiminta
Kuntoutukselle pitää tehdä suunnitelma
Kaikkia kuntoutustoimia varten tarvitaan terveydenhuollon apua. Esimerkiksi terapiat perustuvat aina julkisessa terveydenhuollossa laadittuun kuntoutussuunnitelmaan.
Omaa kuntoutussuunnitelmaa varten kannattaa paneutua Kela-kuntoutuksen kriteereihin ja kuntoutussuunnitelman laatimista koskeviin ohjeisiin. Oman kuntoutussuunnitelman sisältöä voi miettiä myös tutustumalla Kelan järjestämiin kuntoutuspalveluihin ja tarkistamalla Kelan verkkosivuilta löytyvät etuuksittain kirjatut soveltamisohjeet. Niissä kerrotaan yksityiskohtaisesti kuntoutuspalvelujen ja etuuksien myöntämiskriteereistä.
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen etuusohjeessa kerrotaan sivuilla 10 – 12 tätä varten tarvittavan kuntoutussuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta.
