Kun kipu koettelee

Voit myös kuunnella jutun tästä.

Kipuun on olemassa monenlaisia omahoitokeinoja hengitysharjoituksista liikuntaan ja lemmikkeihin.

Joka viides aikuinen suomalainen kokee pitkäaikaista kipua, ja joka seitsemännen krooninen kipu on päivittäistä. Krooninen kipu määritellään kivuksi, joka kestää pidempään, kuin mitä kivun aiheuttaneen kudos- tai hermovaurion paraneminen normaalisti vaatisi.

Cp-vammaan saattaa kuulua liittännäisoireena kipua. Aina kroonisen kivun taustalta ei kuitenkaan löydetä syytä tai diagnoosia.

Kivun Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkkeettömät hoitomuodot ovat perustana kivun hoidolle. Lääkkeettömiä hoitomuotoja ovat esimerkiksi fysioterapia ja muut terapian muodot, kipustimulaattori ja TENS-laite.

Lääkkeettömien hoitomuotojen rinnalle voidaan tarvittaessa ottaa mukaan lääkkeellinen hoito. Parhaat hoitokeinot itselle löytyvät keskustelemalla oman lääkärin kanssa avoimesti. Vaikka eri hoitomuodot eivät veisikään kaikkia kipuja pois, ne voivat vähentää kipujen määrää merkittävästi.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten antamien hoitokeinojen lisäksi on olemassa monenlaisia omahoidon keinoja, joita voi käyttää apuna kivun hoidossa. Omahoidon keinojen tavoitteena on hyvä elämä kivusta huolimatta.

Omahoitokeinoja on monia

Valitettavasti ei ole yhtä keinoa, joka toimisi kaikille. Kokeilemalla saa selville, mikä on itselle sopiva omahoidon keino. Eri keinot saattavat toimia erilaisissa kiputilanteissa.

Erilaiset rentoutumis- ja hengitysharjoitukset ovat suosituimpia omahoitokeinoja kipuoireisten keskuudessa. Harjoituksilla on myös ihan tutkittu vaikutus kipujen kokemiseen.

Kun kipu on kova, keho jännittyy helposti, mikä omalta osaltaan voi lisätä kipujen määrää. Keskittymällä omaan hengitykseen keho rentoutuu, ja kipujenkin määrä voi vähentyä. Helppo hengitysharjoitus on vain keskittyä hengittämään mahdollisimman syvään ja rauhallisesti, jolloin voi rentoutua huomaamattaan. Esimerkiksi Suomen Kivun YouTube-kanavalta löytyy monia erilaisia rentoutumisharjoituksia.

Liikettä ja terveellistä ruokaa

”Liike on lääke” kuuluu vanha sanonta. Jotkut pitävät sanontaa myrkkynä, sillä kivut voivat olla niin kovat, että ajatuskin liikunnan harrastamisesta sattuu. Liikunta kuitenkin vapauttaa endorfiineja, jotka toimivat luonnollisena kipulääkkeenä, ja ylläpitää toimintakykyä. Avaintekijä liikkumiseen on se, ettei liiku liikaa, vaan pitää kiinni omista, yksilöllisistä rajoistaan. Omia rajojaan voi joskus koittaa rauhallisesti haastaa, mutta jos kipu kasvaa, on parempi palata takaisin vanhaan.

Liikkumisen suunnitteluun kannattaa ottaa mukaan ammattilainen, kuten fysioterapeutti. Fysioterapiassa voidaan suunnitella itselle sopiva liikuntasuunnitelma omat kivut ja toimintarajoitteet huomioon ottaen.

Terveellinen ruokavalio on yhteydessä suoliston toimintaan, ja suoliston terveydellä taas on merkitystä yleiseen terveydentilaan. Monet kipuoireiset ovat saaneet apua karsimalla ruokavaliostaan esimerkiksi viljan tai sokerin pois. Jos vain jaksaa, terveelliseen ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota. Toisaalta pääasia on, että tulee syötyä edes jotain. Ravitsemusterapeutin kanssa voi miettiä, miten ruokavaliosta voisi tehdä mahdollisimman helposti saavutettavan, mutta silti terveellisen.

Kosketusta ja karvakavereita

Tukea ja apua saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista. Esimerkiksi läheisen kosketuksella saattaa olla kipuja rauhoittava vaikutus. Myös lemmikit tuovat tutkitusti positiivista sisältöä elämään, ja saattavat auttaa kipujen vähentämisessä. Lemmikkejä voidaan kouluttaa avustajiksi kivun kanssa. Esimerkiksi kipukoira voi varoittaa omistajaansa tulevasta kiputilasta, jolloin omistaja voi varautua kipuun omahoidon keinoilla tai ottamalla lääkkeen ennaltaehkäisevästi. Usein kipuoireiset, joilla on lemmikkejä, pitävätkin lemmikkejään yhtenä isoimpana apuna kivuissa.

Oma suhtautuminen kipuihin on myös yksi tärkeä omahoidon keino. Positiivisella suhtautumisella ei välttämättä suoraan vähennetä kipuja, mutta itsemyötätuntoisesti itseensä suhtautumalla saattaa kipujen kanssa eläminen tuntua helpommalta.

Vertaistuki on tärkeää, ja sitä ei voida korvata ammatillisella työllä. Vertaistukiryhmissä voidaan jakaa tietoa, saada tunne siitä, että kuuluu ryhmään, löytää positiivinen merkitys elämään, ja auttaa muita, jotka ovat samankaltaisessa elämäntilanteessa.

Suomen Kipu ry:n verkkosivuilta suomenkipu.fi löydät lisää tietoa kroonisesta kivusta sekä vertaistukiryhmistä. Kipuun liittyviä webinaaritallenteita pääset katsomaan Suomen Kipu ry:n YouTube-kanavalta.

Teksti: Emmi Vainio hankekoordinaattori

---

Suomen Kipu ry CP-liitto ja Suomen Kipu järjestävät Kipu ja cp-vamma -webinaarin 16.5.2023. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tästä.

---

Osallistu lasten ja nuorten kipua kartoittavaan tutkimukseen

Tutkimukset kertovat, että kipu on tavallista ihmisillä, joilla on cp-vamma. Tietoa tarvitaan kuitenkin lisää. Kansainvälinen CPPain-tutkimushanke kutsuukin nyt suomalaiset lapset ja nuoret perheineen vastaamaan kipua kartoittavaan kyselyyn.

Lapset ja nuoret, joilla on cp-vamma, kokevat muita lapsia todennäköisemmin kipua.

Sekä akuutti että pitkäaikainen kipu on yleistä, ja kipu ilmenee eri tavoin.

Kivun taustalla on monia syitä. Kaikille yleisten kipusyiden lisäksi cp-vammaan liittyvän kivun syynä voi olla spastisuus, liikkumattomuus, huono asento tai murtumat. Tietyt hoidot aiheuttavat kipua, ja esimerkiksi leikkauksien jälkeen tai ylikuormituksen yhteydessä voi esiintyä kipua.

Kipua voi olla vaikea arvioida, koska sitä ei voida mitata objektiivisesti esimerkiksi röntgenkuvalla tai verikokeella. Siksi ammattilaisten on usein turvauduttava itseraportointiin, eli lapsen tai nuoren on itse kerrottava kivustaan. Tämä voi olla vaikeaa, etenkin jos lapsella tai nuorella on kommunikaatiovaikeuksia tai jos hänen on vaikea kuvata kipukokemuksiaan.

Usein kivusta kertovien signaalien tulkitseminen jää vanhemman tai muiden lapsen tai nuoren lähellä olevien aikuisten tehtäväksi, eikä signaalien tulkitseminen ole aina helppoa.

Lasten ja nuorten, joilla on cp-vamma, kokeman kivun on osoitettu lisääntyvän ajan myötä. Kipu vaikuttaa sekä päivittäisiin toimintoihin että elämänlaatuun. Tähän mennessä tehdyt tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten kipua usein aliarvioidaan, ja että ammattilaiset ovat epävarmoja siitä, miten vaikeavammaisten lasten kivun voi tunnistaa.

Parempaa hoitoa tutkimuksen avulla

Kipu on siis keskeinen terveysongelma lapsilla ja nuorilla, joilla on cp-vamma. On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon kipua lapset ja nuoret kokevat. Lasten omin sanoin kuvaamista kiputuntemuksista tiedetään vain vähän.

Kattavampia tutkimuksia puuttuu myös esimerkiksi siitä, miten kipu vaikuttaa lapsen tai nuoren tunteisiin, ajatuksiin ja sosiaalisiin tekijöihin, tai miten kipu vaikuttaa muiden perheenjäsenten elämään, kuormittaa vanhempia tai vaikeuttaa lapsen hoitoa.

Kutsummekin kaikki suomalaiset lapset ja nuoret, joilla on cp-vamma, sekä heidän vanhempansa ja sisaruksensa vastaamaan kyselytutkimukseen, joka on osa kansainvälistä CPPain-tutkimusohjelmaa. Vastaamaan pääsee osoitteessa sthf.no/cppain-suomi tai suoraan viereisen sivun mainoksen QR-koodin kautta.

Kyselytutkimus selvittää lasten ja nuorten, joilla on cp-vamma, kiputilannetta eri maissa. Kyselyn perusteella on tarkoitus kehittää kivunhoitoa yhdessä lasten ja nuorten, heidän perheidensä ja heitä hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Vanhemmat sekä lapset ja nuoret, joilla on cp-vamma, vastaavat lasta tai nuorta koskeviin kysymyksiin. Tavoitteemme on, että 8-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset vastaavat kyselyyn itse, jos se on mahdollista.

Kutsumme mukaan myös 12–17-vuotiaat sisarukset. He muodostavat kontrolliryhmän ja vastaavat kysymyksiin omasta näkökulmastaan. Kysymykset koskevat kipua ja niitä elämän osa-alueita, joihin kipu voi vaikuttaa, kuten elämänlaatua, päivittäisiä toimintoja, ja sosiaalista osallistumista. Kannustamme osallistumaan, vaikka lapsella tai nuorella ei juuri tällä hetkellä olisi kipua.

Tavoitteena elämä ilman kipua

CPPain-tutkimusohjelma on laaja kansainvälinen hanke, jota koordinoivat norjalaiset Telemarkin ja Vestfoldin sairaalat. Koko CPPain hankkeen vastuututkija on Randi Dovland Andersen, sairaanhoitaja, tutkija ja kivun asiantuntija Telemarkin sairaalassa. Aloite CPPain-tutkimusohjelmaan tuli Skeinin kunnassa Norjassa sijaitsevasta erityiskoulusta, jossa henkilökunta havaitsi, että erityisesti vaikeammin vammaisilla oppilailla oli vakavia ja hoitamattomia kipuja, jotka vaikuttivat kielteisesti heidän toimintakykyynsä.

CPPain-tutkimusohjelman taustafilosofia on, että lapset tai nuoret itse ja heidän huoltajansa tietävät parhaiten, miten kipu vaikuttaa päivittäiseen elämään. Pitkän tähtäimen tavoite on, että kaikki lapset ja nuoret, joilla on cp-vamma, voisivat nauttia elämästä ilman toimintaa estävää kipua.

Suomen ja Norjan lisäksi tutkimukseen osallistuvat Ruotsi, Irlanti, Kanada ja Yhdysvallat. Suomessa kyselytutkimuksesta vastaa Arcada ammattikorkeakoulu ja HUS uusi lastensairaala. Tutkimus on saanut HUS alueellisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan puoltavan lausunnon.

Vastaajat palkitaan elokuvalipuilla

Kaikki tutkimukseen osallistuvat saavat halutessaan palkkioksi elokuvalipun. Voit kysyä lisää tutkimusohjelman Suomen-vastuuhenkilöltä Ira Jeglinsky-Kankaiselta: ira.jeglinsky-kankainen@arcada.fi tai puhelimitse 040 511 4686.

Teksti: Ira Jeglinsky-Kankainen kuntoutuksen yliopettaja ammattikorkeakoulu Arcada

---

Hipaisu viilsi kuin veitsi

Voit kuunnella jutun tästä.

Kivut ovat olleet osa Elena Terehovan arkea yli 10 vuoden ajan. Vaikka ne eivät ole loppuneet, on Terehova löytänyt apua kipujen lievitykseen.

Vuonna 2008 Elena Terehova sairastui influenssaan, jonka seurauksena hänen fyysinen kuntonsa romahti. Terehovalla on cp-vamma ja sairastumiset olivat aiemminkin vaikuttaneet hänen toimintakykyynsä, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut kuntoutusta tukemassa fyysistä toipumista.

– Sairastuminen vei ensin jaloistani tunnon, sitten kävelykyvyn ja siirryin käyttämään pyörätuolia. Kaksi vuotta tämän jälkeen alkoivat kosketuskivut, jotka kestivät usean vuoden.

Tuona aikana Terehova tunsi kaiken kosketuksen jaloissaan kipuna.

– Pienikin hipaisu iholla tuntui siltä kuin joku olisi viiltänyt veitsellä. Kerran metrossa joku hipaisi jalkaani ja aloin huutaa kivusta, Terehova muistelee.

Kosketuskipujen vuoksi Terehova ei saanut nukuttua, koska patjan ja peiton kosketus tekivät rentoutumisesta mahdotonta. Myös arjen perustoiminnot, kuten peseytyminen ja pukeutuminen, muuttuivat tuskallisiksi.

– En voinut käyttää sukkahousuja tai pitkiä sukkia. Talvella kuljin nilkkasukilla ja ilman kenkiä, koska vaatteiden kosketus iholla oli sietämätöntä.

– Avustajien oli aluksi vaikea ymmärtää, että housujen hitaasti pukeminen tuntui kidutukselta. Pukeminen piti suorittaa mahdollisimman nopeasti, ikään kuin huijaamalla aivoja, jotteivat ne tajuaisi kosketusta.

Kipu voi lamaannuttaa täysin

Kotoa poistuminen ja erityisesti ruuhkaiset paikat alkoivat ahdistaa Terehovaa. Hän ymmärtää, miksi jotkut eristäytyvät kotiinsa kipujen alkaessa, sillä kipu voi olla todella lamaannuttavaa.

– Jossain vaiheessa kipulääkkeet eivät pysyneet sisälläni, vaan oksensin ne ulos. Muistan ajatelleeni matkalla ambulanssissa sairaalaan ymmärtäväni ihmisiä, jotka eivät jaksaa elää kipujen kanssa.

Terehovan mukaan suomalaisessa terveydenhuollossa puuttuu usein käsitys siitä, mistä kipupotilaat puhuvat. Hän painottaa, että kipupotilaan ei pidä tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, jonka terveysasemalta saa.

– On harmi, että Suomessa kipupotilaita hoidetaan kehnosti ja pitää itse taistella, että saa apua. Miten sellaisella ihmisellä, joka kärsii kovista kivuista, on voimia vaatia itselleen hoitoa ja apua?

Terehova pääsi lopulta HUSin Kipuklinikalle hoidettavaksi. Siellä hänelle löytyi lääkeyhdistelmä, joka on pitänyt pahimmat kosketuskivut poissa. Terehova oli Kipuklinikalla hoidettavana reilun vuoden, ja sen jälkeen hän on saanut apua kipuihinsa yksityisen terveydenhuollon puolelta Ortonista.

Avustajakoirasta suurin apu

Kosketuskipujen ollessa pahimmillaan Terehova sai apuvälineeksi ilmapatjan. Patja jätti selän alle ilmaa, jolloin kosketuskivut eivät estäneet rentoutumista ja nukahtamista. Kun patja saapui, Terehova nukkui univelkojaan pois melkein viikon putkeen.

Terehova on myös itse kehitellyt apuvälineitä, jotka ovat auttaneet arjessa kipujen kanssa. Hän on intohimoinen pyöräilijä, mutta kosketuskivun vuoksi pyöräily oli vähällä jäädä. Terehova pääsi takaisin pyörän kyytiin nikkaroimalla lasten uimakellukkeista ilmatyynyt, jotka hän kiinnitti pyöränsä jalkatukiin. Näin jalan alle jäi ilmaa ja kivut pysyivät poissa.

Suurin apu kipujen kanssa elämisessä on ollut oma avustajakoira. Terehovan edellinen avustajakoira Gunnar osallistui kipukurssille, jossa oppi ennakoimaan hajujen perusteella kipujen alkamisen. Kun Gunnar huomasi kipujen olevan voimistumassa, se alkoi tökkiä kuonollaan Terehovaa, jolloin hän osasi mennä lepäämään, eivätkä kivut yltyneet niin pahoiksi.

Ruuhkaisilla paikoilla Gunnar asettui suojelevasti Terehovan jalkojen eteen esimerkiksi metrossa tai invataksissa yrittäen estää kaikki mahdolliset ylimääräiset kipua aiheuttavat kosketukset.

– Koirani on ollut minulle syy nousta aamuisin ylös ja lähteä liikkeelle. Lisäksi avustajakoira on tuonut minulle itsenäisyyttä ja laskenut stressitasojani huomattavasti.

Nyt Gunnar on jäänyt eläkkeelle avustajakoiran töistään ja Terehova on saanut uuden avustajan Yulin, joka on myös myöhemmin suuntaamassa avustajakoirien kipukurssille.

Kävelemistä kivuista huolimatta

Kaksi vuotta sitten Terehova sai mahdollisuuden kokeilla kävelyrobottia. Terehova ei ollut ajatellut enää kävelevänsä, mutta vuoden harjoittelun jälkeen hän otti ensiaskeleensa ilman robottia.

– Tuntui ihmeelliseltä, kun varpaani alkoivat jälleen liikkua. Kaikki liikkeet olivat hukassa, en muistanut miten lattialta noustaan ylös.

Tällä hetkellä Terehova pystyy kävelemään rappusia ja hänellä on korkeanojattava rollaattori, jonka avulla liikkuminen ulkona onnistuu.

Kävelykyky aiheuttaa kovia selkäkipuja.

– On päiviä, jolloin minua kaduttaa kävelemään opettelu, koska se on tuonut mukanaan uusia kipuja. Mutta katumus menee nopeasti ohi, koska kävelykyky antaa niin paljon. Tällä hetkellä aion jatkaa kävelyä, koska sen ansiosta pärjään arjessani itsenäisemmin.

Kivut vaihtelevat päivästä riippuen. Jos Terehova seisoo tai käyttää käsiään liian pitkään, iskee kipu selkään tai olkapäihin.

– Pyöräilen kotona aamuisin endorfiinien takia. Tunnen kivun koko ajan, mutta menen sen läpi. Se vaatii pientä hulluutta ja jääräpäisyyttä.

Teksti ja kuva: Elisa Kaartinen