Ikääntymisen myötä toimintakyky vääjäämättä heikkenee, erityisesti kun cp-vamma tuo keholle lisähaasteita. Onneksi itse voi tehdä paljon oman hyvinvoinnin eteen.
Ikääntymismuutokset koskettavat ihan jokaista, mutta cp-vammaisilla henkilöillä ne alkavat aikaisemmin ja vaikuttavat usein toimintakykyyn enemmän kuin muilla.
Cp-vamman aiheuttanut aivovaurio itsessään ei ole etenevä tai paraneva, mutta sen aiheuttama oirekuva muuntuu jatkuvasti. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan lisäongelmia, joiden kehittymiselle cp-vamma on riskitekijä.
Osa ongelmista aiheutuu elinikäisistä epänormaaleista tai ylimääräisistä liikkeistä, muuttuneista asennoista, liikkumattomuudesta, jatkuvasta lääkityksestä ja huonosta ravitsemuksesta.
Yleiset ikääntymismuutokset, sairaudet, epäterveelliset elämäntavat, liikkumattomuus ja esteellinen ympäristö vaikuttavat myös osaltaan.
Usein ikääntyminen aiheuttaa muutoksia tuki- ja liikuntaelimistössä. Selkärangan, rintarangan ja lannerangan nikamiin voi tulla siirtymiä ja rappeumaa.
Lihasmassa, lihaskestävyys sekä lihasjoustavuus muuttuvat. Spastisuus ja nivelongelmat tai -jäykkyydet voivat lisääntyä. Jopa 80 prosentilla aikuisista on jokin jäykistymä, joista polven jäykistymä on yleisin.
Ikääntyessä myös virtsarakon toimintahäiriöt yleistyvät.
Kipua ja uupumusta
Yksi yleisimmistä toimintakykyä rajoittavista tekijöistä on kipu. Jopa puolet cp-vammaisista aikuisista kokee kipua kahdessa–kolmessa eri kehon osassa. Kipu aiheuttaa uupumusta, ahdistusta ja tyytymättömyyttä elämään. Kipu voi rajoittaa tekemistä, liikkumista ja menoja, mikä taas heikentää toimintakykyä entisestään.
Kipua esiintyy yleisimmin nivelissä ja rangassa: hartioissa, lonkissa, polvissa, nilkoissa, selässä, lannerangassa ja kaularangassa.
Kipu liittyy muun muassa jäykistymiin, spastisuuteen, ortopedisiin epämuodostumiin, niveltulehduksiin ja nivelrikkoon tai yhden tai useamman nivelen ylirasitustiloihin.
Noin kolmasosa cp-vammaisista aikuisista kokee uupumusta. Moni kokee myös fatiikkia. Uupumusta aiheuttavat kipu, toimintakyvyn rajoittuminen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät erilaiset rajoitukset ja tyytymättömyys elämään.
Uupumusta aiheuttaa myös niin sanottu kompensaatioväsymys. Se tarkoittaa sitä, että puuttuvaa lihasvoimaa ja koordinaatiota joutuu korvaamaan muilla kropan osilla.
Pitkäaikainen tyytymättömyys elämään sekä toimintakyvyn heikkeneminen lisää riskiä uupua myös henkisesti.
Haasteita siis riittää, mutta onneksi on myös ratkaisuja. Vertaisten kanssa on hyvä jakaa arjen isot ja pienet vinkit, tarjoutua tueksi ja toisaalta puhua omista iloista ja suruista. Riittävien palveluiden, tukitoimien ja kuntoutusksen saaminen vaatii usein sinnikkyyttä. Se kannattaa.
Ja mikä tärkeintä, ole itsellesi armollinen. Tee asioita, joista nautit. Kohtele kehoasi hyvin. Lepää. Liiku.
Elintavat kuntoon!
Harjoittele tapoja hallita stressiä. Pidä huolta mielen hyvinvoinnista esimerkiksi harrastamalla itsellesi mieluisia asioita. Huolehdi sosiaalisista suhteistasi. Oleskele luonnossa. Liiku mahdollisimman paljon ja syö terveellisesti. Käytä kohtuudella alkoholia. Älä tupakoi.
Nuku riittävästi!
Riittää lepo ja palautuminen on kaiken perusta. Väsyneenä ei jaksa eikä huvita tehdä mitään, keho ja mieli eivät toimi. Uni palauttaa rasituksesta ja huolehtii aivojen energiatasapainosta. Kuuntele kehoasi ja nuku tarvittaessa päiväunet. Uni vaikuttaa myös oppimiskykyyn sekä lihasväsymyksen säätelyyn. Liikunta lisää unen kestoa ja kohentaa sen laatua. Liikunta nopeuttaa nukahtamista ja pidentää syvän univaiheen kestoa.
Oikeat apuvälineet oikeaan aikaan!
Tutustu erilaisiin liikkumisen apuvälineisiin jo hyvissä ajoin. Kun saat oikeat apuvälineet oikeaan aikaan, voit elää omannäköistäsi elämää, vaikka toimintakykyysi tulisikin muutoksia. Uskalla hakea riittävästi henkilökohtaista apua, mikäli arjen askareet kuormittavat liikaa.
Syö hyvin!
Käytä kasviöljyjä, syö pähkinöitä, täysjyväviljaa ja rasvaisia hedelmiä kuten avokadoja. Syö paljon ja monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä.
Mikä fatiikki?
Fatiikilla tarkoitetaan fyysistä ja/tai psyykkistä väsymystä ja energian puutetta. Se ei ole tavallista väsymystä, vaan tuntuu äärimmäiseltä väsymykseltä, jota ei voi helposti levätä tai nukkua pois. Fatiikki voi olla seurausta fyysisestä tai psyykkisestä aktiivisuudesta. Heidi Huttunen ja Lissu Kiviniemi, tekstiFreepik, kuvat
Liiku riittävästi ja puuhastele paljon
Liikunta auttaa kipuun, kasvattaa lihaksia, lujittaa luustoa sekä parantaa ruokahalua, unen laatua ja mielialaa. Liikunta hidastaa kromosomeissamme sijaitsevien telomeerien lyhentymistä, jonka uskotaan olevan yhteydessä vanhenemiseen. Liikunta on siis varsinainen ihmelääke.
Ja mikä parasta, liikunnan ei tarvitse olla pelkkää hikistä riuhdontaa ja raskasta rehkimistä. Kaikki liike on hyväksi: kotityöt, kalastus, pieni puuhastelu. Jo muutama minuuttikin lasketaan.
Kevyen liikuskelun lisäksi nykyiset UKK-instituutin laatimat soveltavat liikuntasuositukset painottavat palauttavan unen merkitystä sekä muistuttavat tauottamaan paikallaan oloa aina, kun on mahdollista.
– Vetreytetään lihaksia ja niveliä ja herätellään verenkiertoa. Se voi myös auttaa kipuun, vinkkaa fysioterapeutti Lauri Pentinmäki.
On myös muistettava yksilölliset erot.
– Liikunnan ei tarvitse välttämättä olla todella raskasta, että se väsyttäisi. Jo puhuminen tai keskittyminen esimerkiksi tarkkuuslajeja, kuten bocciaa harrastaessa, voi väsyttää, Pentinmäki huomauttaa.
– Tarkoitus ei ole vetää itseään puuhastelulla piippuun.
Voimaa ja kuntoa
Soveltavat liikuntasuositukset kehottavat harjoittamaan lihaskuntoa ja liikehallintaa kaksi kertaa viikossa. Pentinmäki suosittelee keskittymään suuriin lihasryhmiin lihaskuntoa treenatessa.
– Kun treenaa rintalihaksia, isoja selkälihaksia, pakaroita, etu- ja takareisiä sekä keskivartaloa saadaan kaiken perusta liikkeelle ja kuntoon. Elimistö käyttää enemmän energiaa kun harjoitetaan isoja lihasryhmiä. Myös luusto hyötyy voimatreenistä. Muista harjoittaa lisäksi tasapainoa!
Rasittavaa liikkumista pitäisi mahtua viikkoon tunnin ja 15 minuuttia. Rasittavan liikunnan voi korvata reippaalla liikkumisella, jota tulisi harrastaa 2 tuntia 30 minuuttia viikossa.
– Riippuu yksilöstä ja hänen toimintakyvystään, mikä kellekin on reipasta tai rasittavaa. Esimerkiksi kelaus vaativassa maastossa, uinti, retkeily, melonta tai NuStep-crosstrainerilla harjoittelu voivat olla hyviä liikuntamuotoja. Vaihtoehtoja löytyy paljon. Suosittelen pohtimaan itselle sopivia lajeja oman fysioterapeutin kanssa, Pentinmäki vinkkaa.
Joskus kipu haittaa liikkumista.
– Yleensä heikko lihas väsyy, kiristyy ja kipeytyy nopeammin. Kun lihasta vahvistetaan, se oppii sietämään rasitusta ja kipeytyy vähemmän tulevaisuudessa.
Myös fysioterapeutilta tai osteopaatilta kannattaa pyytää apua kipuihin. Manuaalinen terapia kuten hieronta usein auttaa kipuihin ja mahdollistaa liikkumisen ja omannäköisen elämän.
