Henkilökohtainen apu on toisen ihmisen antamaa apua, jota tarvitset välttämättä erilaisissa tavanomaisen elämän asioissa. Sitä tulee myöntää laissa säädetyt vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävälle henkilölle. Henkilökohtaista apua voit saada niihin toimiin, jotka tekisit itse, mutta joista et selviydy vamman tai sairauden vuoksi. Se auttaa sinua toimimaan kotona ja kodin ulkopuolella omien valintojesi mukaan. Välttämätön avuntarve ja avun järjestämistapa arvioidaan osana palvelusuunnitelman laatimista.
Voit hakea apua päivittäistoimintoihin, kotielämään, työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan tai pelkästään johonkin näistä osa-alueista. Palvelulla edistetään itsenäisyyttäsi ja yhdenvertaisuuttasi sekä mahdollisuuksiasi osallistua haluamallasi tavalla yhteiskunnassa.
Aikuisen henkilökohtainen apu
Henkilökohtainen apu on subjektiivinen oikeus henkilölle, joka pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuoksi
- tarvitsee toisen henkilön apua välttämättä, toistuvasti tai säännöllisesti päivittäis- tai muissa toiminnoissaan
- kykenee itse määrittelemään avun sisällön ja toteutustavan jollain keinolla, joko tuetusti tai itsenäisesti.
Viimeksi mainittu on ns. voimavararajaus. Henkilökohtaisen avun lähtökohta on, ettei avuntarve perustu täysin toisen ihmisen esittämiin näkemyksiin. Avuntarve ei saa pääasiallisesti aiheutua pelkästään ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Avuntarpeen ei edellytetä olevan kokoaikaista tai erityisen runsasta. Ratkaisevaa on sen välttämättömyys ja jatkuvuus. Henkilökohtaista apua on myönnettävä myös määrällisesti vähäisempään, mutta välttämättömään ja toistuvasti ilmenevään tarpeeseen. Välttämättömyys ei tarkoita pelkkiin perustarpeisiin tarvittavaa avun vähimmäismäärää. Apu on välttämätöntä, jos henkilö tarvitsee sitä välttämättä omassa tilanteessaan ja elämänmuodossaan.
Lapsen ja nuoren henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisessa avussa ei ole ikärajaa. Myös lapsella voi olla oikeus henkilökohtaiseen apuun. Korkein hallinto-oikeus on linjannut, että lapselle voidaan myöntää vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua, jota hän tarvitsee välttämättä suoriutuakseen muihin samanikäisiin lapsiin verrattavalla tavalla tavanomaisen elämän toiminnoista, kun on kyseessä ikään liittyvä tarve itsenäistymiseen.
Toisaalta Korkein hallinto-oikeus on hylännyt lapsen henkilökohtaista apua koskevan hakemuksen, jossa tarkoituksena oli ainoastaan valvoa lapsen harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa ja olla sitä ohjaamassa, koska avustaja ei tällöin auttaisi lasta toteuttamaan omia valintojaan.
Vaikeavammaisilla lapsilla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun silloin, kun sen avulla
- mahdollistetaan toiminta, johon vastaavalla ikätasolla oleva vammaton lapsi osallistuisi yksin
- tuetaan lasta toteuttamaan omia valintojaan
- turvataan lapselle yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin ja muuhun ikätasoiseen toimijuuteen
Henkilökohtaiseen apuun kuuluva voimavararajaus saattaa aiheuttaa joitakin rajoituksia. On arvioitava, pystyykö lapsi itse tekemään päätöksiä omasta toiminnastaan, selviytyykö hän myös muiden, kuin vanhempiensa tai huoltajiensa tuen, avun, valvonnan tai hoivan avulla ja osaako hän ilmaista oman tahtonsa jollain keinolla. Jo pieni lapsi osaa kertoa, mitä hän haluaa esimerkiksi leikkiessään tehdä ja miten häntä pitää siinä auttaa.
Miten henkilökohtaista apua haetaan
Henkilökohtaista apua haetaan oman kotikunnan vammaispalveluista kirjallisesti. Hakemus voi olla vapaamuotoinen tai kunnan valmiille hakemuspohjalle laadittu (sähköinen tai postitettava paperilomake). Liitteeksi tarvitset C- tai B-lääkärinlausunnon, jossa on laaja toimintakyvyn kuvaus. Jos vammaispalvelulla on entuudestaan tietoja toimintakyvystäsi, muista tarkistaa, että niihin sisältyy riittävät tiedot henkilökohtaiseen apuun oikeuttavan vaikeavammaisuuden toteamiseksi.
Mieti etukäteen, missä määrin ja kuinka usein toisen ihmisen antama apu on välttämätöntä esimerkiksi seuraavissa:
- henkilökohtaisissa toiminnoissasi eri ympäristöissä (pukeutuminen, peseytyminen, syöminen, wc-asiointi, liikkuminen)
- asumiseen liittyvistä tehtävistä ja kotitöistä suoriutumisessa
- hahmottamisessa, esimerkiksi itsesi paikantamisessa, kun olet vieraassa ympäristössä
- kirjallista tai verkkoasiointia edellyttävissä asioissa
- puheella kommunikointia edellyttävissä asiointitilanteissa
- jos toiminnallisen tilanteesi vaihtelee uupumuksen (fatiikin), nopean väsymisen tai kipujen vuoksi
- jos olet itsellesi vieraassa ympäristössä tai esteellisessä ympäristössä
- eri vuodenaikoina (valaistus, lumisuus)
- hoitaessasi lapsiasi tai huolehtiessasi vastuullasi olevista ihmisistä tai eläimistä
Hyviä välineitä oman avuntarpeen arviointiin ovat CP-liiton kehittämä KYKYRI-työkalu , kuntoutustavoitteiden ja toimintakyvyn hahmottamiseen tarkoitettu Kuntoapuri-työkalu sekä Aspasäätiön ja yteistyökumppaneiden Avun päiväkirja.
Avun järjestämistapoja ovat työnantajamalli, palveluseteli, ostopalvelu ja kunnan omana toimintana (esimerkiksi kotihoitona) tuotettu apu. Kaikki henkilökohtaisen avun toteuttamistavat ovat käyttäjälleen maksuttomia. Järjestämistavan on tuettava ja edistettävä itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta.
Voit viitata hakemuksesi perusteluissa myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK yleissopimuksen artiklaan 19 (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) ja tarvittaessa artiklaan 7 (vammaiset lapset).
