Antti Teittinen, 59, valittiin CP-liiton hallituksen puheenjohtajaksi lokakuun liittokokouksessa Turussa. Yllätysehdokas sai äänestäjien vankan tuen taakseen. Teittinen on CP-liiton historian ensimmäinen puheenjohtaja, jolla on itsellä cp-vamma. Vihdoin, totesi moni.
On aika tutustua vammaistutkimuksen kentällä ansioituneeseen, Kelan tutkimuspäällikkönä toimivaan Antti Teittiseen paremmin. Millainen mies toimintaamme tulee jatkossa luotsaamaan?
– Rauhallinen, erittäin rauhallinen. Minua ei saa hermostumaan kovin helposti, Teittinen kuvailee itseään.
– Vaimoni Virpi sanoo, että olen aina vastavirtaan. Mielestäni se oli hienosti sanottu, hän jatkaa.
Teittinen syntyi vuonna 1963 Lapinlahdella, 60 kilometriä Kuopiosta pohjoiseen. Teittinen syntyi valekuolleena, eli istukka oli irronnut synnytyksessä liian aikaisin ja vauvaa piti elvyttää. Vaikea synnytys johti siihen, että myöhemmin Teittinen sai cp-vammadiagnoosin.
Lapsuuttaan hän kuvaa ihan tavalliseksi, oikein mukavaksi – onnelliseksi.
– Meillä oli pieni perhe, jonka ainut lapsi olin. Isä oli veturinkuljettaja ja äiti kätilö, ja meillä oli kotiapulainen, joka hoiti minua. Asuimme kerrostalossa, jossa oli paljon muitakin lapsia. Siinä me lapset leikittiin, ei se sen ihmeellisempää ollut.
1960–70-luvun suosikkileikkeihin kuuluivat muun muassa kymmenen tikkua laudalla ja lelujen, kuten muovieläinten ja -sotilaiden järjestely leikkiä varten.
– Ja sitten kun niitä oli järjestelty aikansa, niillä ei enää jaksettukaan leikkiä, Teittinen hymyilee.
Teittinen aloitti koulun 7-vuotiaana Kuopion erityiskoulussa, mistä hän siirtyi kolmannelle luokalle Lapinlahdelle tavalliseen kouluun.
– Olen ilmeisesti ollut aina kohtuullisen hyvä oppilas, eikä koulunkäynti ollut minulle koskaan vaikeaa. En ollut pinko tai ajatellut, että minun pitäisi saada tietty arvosana, enkä ottanut koulunkäynnistä sen kummemmin stressiä. Olisin ehkä ollut parempi, jos olisin viitsinyt tehdä enemmän töitä, mutta kun muut asiat kiinnostivat enemmän, Teittinen jatkaa pilke silmäkulmassaan.
Muilla asioilla Teittinen tarkoittaa kavereiden kanssa hengailua tekemättä mitään sen kummempaa. Hyvä lukupää ja kotoa tulleet kriittisen ajattelun ja väittelytaidon opit johdattivat lukion jälkeen yliopisto-opintoihin. Vanhemmat antoivat Teittiselle tukensa ja kannustivat tekemään sitä, mikä häntä kiinnosti.
– Puhuimme isäni kanssa kotona paljon politiikan eri näkökulmista, ja kirjoittelin jo lukiossa politiikkaan liittyviä ainekirjoituksia esimerkiksi risteilyohjuksiin ja aseriisuntakysymyksiin liittyen. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta, vaikka en olekaan poliittisesti sitoutunut.
Pääaineeksi valikoitui sosiologia. Siinä viehätti erityisesti se, että koska sosiologiaa ei opetettu peruskoulussa tai lukiossa, kaikki yliopisto-opiskelijat olivat sen suhteen samalla viivalla.
Opiskelijan elämä oli juuri sitä mitä Teittinen oli odottanut. Itsenäistyminen ja omaan, 13 neliön yksiöön ylioppilaskylään muuttaminen tuntuivat hyvältä. Opiskelijan olohuoneena oli ravintola Rentukka, ja kirjasto toimi toisena kotina, missä oli hyvä lukea tentteihin.
– Opiskelijaelämästä jäi hirveän mukavia muistoja. Tykkäsin sen kaikista aspekteista.
Opintojen lomassa Teittinen tapasi myös vaimonsa Virpi Vatasen. Lapsia pariskunnalla on kaksi: Aalto-yliopistossa kuvataidekasvattajaksi opiskeleva Kaski-tytär ja Riveria-ammattiopistossa ammattitanssijaksi opiskeleva Eero-poika.
Viitasaarelta väitöskirjan tekoon
Opintojen jälkeen Teittinen työskenteli alkuun Viitasaaren sosiaalitoimistossa, jonka jälkeen hän jatkoi tieteellistä uraansa tekemällä lisensiaatintyönsä 1990-luvun alussa.
Väitöskirjan vuoro tuli pian perään, kun Virpi-vaimo sai perhestipendin Tanskaan oman lisensiaatintyönsä tekoon. Suomeen palaamisen jälkeen akateeminen työ jatkui, ja molemmat väittelivät vuonna 2000 aiheista Miten pohtia vammaisuutta yhteiskunnallisena kysymyksenä sekä Experimental studies by EPR and theoretical studies by DFT calculations of [alfa]-amino-9,10-anthraquinone radical anions and cations in solution. Arvaatte varmasti, kumpi väitteli kummasta.
Post doc -rahoituksen päätyttyä 2002 Teittinen jatkoi projektitutkijaksi Kehitysvammaliiton tutkimushankkeeseen ja lopulta tutkimusyksikön johtajaksi. Syyskuussa 2021 hän siirtyi Kelan tutkimuspäälliköksi. Sen lisäksi Teittinen on Vammaisten ihmisoikeuskomitean eli VIOK:n puheenjohtaja ja tämän vuoden alusta CP-liiton hallituksen puheenjohtaja.
Yleisön pyynnöstä ehdolle
Cp-yhdistysten toiminta on Teittiselle tuttua. Hänen vanhempansa olivat aikoinaan Pohjois-Savon CP-yhdistyksen jäseniä, ja Teittinenkin osallistui yhdistyksen järjestämille kesäleireille. Jyväskylässä opiskellessaan hän kuului Keski-Suomen CP-yhdistykseen, jonka varapuheenjohtajanakin toimi. Pääkaupunkiseudulle muutettuaan hän sijaisti Uudenmaan CP-yhdistyksen puheenjohtajana silloin toiminutta Marju Silanderia.
Yhdistystoimintaan liittyvät muistot ovat Teittisen sanoin vaihtelevia.
– Jotkut yhdistykset toimivat hyvin, jotkut eivät niin hyvin. Tunnen myös kentän haasteet.
CP-liiton hallituksen puheenjohtajaksi Teittinen päätyi niin sanotusti yleisön pyynnöstä.
– Tuli parikin pyyntöä, harkitsin, ja mietin, että miksi ei. En ollut itse sitä pohtinut aikaisemmin enkä ajatellut, että lähtisin ikään kuin haastamaan ketään. Toisaalta olin imarreltu, että jotkut halusivat, että minusta tulisi puheenjohtaja. Ei siinä sen kummempia motiiveja ollut, Teittinen toteaa.
Suuri kannatus ja valinnasta kertoneen Facebook-julkaisun tykkäykset ja lukuisat onnittelukommentit tulivat jossain määrin yllätyksenä, erityisesti koska Teittinen ei ole ollut CP-liiton toiminnassa aktiivisesti mukana eikä edes ole tällä hetkellä cp-yhdistyksen jäsen. Pelkkä omakohtainen kokemus vammaisuudesta ei hänen mukaansa selitä suosiota.
– Olennaista on olla muullakin tavalla aktiivinen, että oma toimijuus näyttäytyy muissakin kuin cp-ympyröissä. Olen aina ajatellut, että oli kyseessä mikä tahansa erityisryhmä tai minkä tahansa yhdistyksen toiminta, ei pitäisi juuttua siihen kuplaan.
Yhteistyötä ja suunnan kirkastamista
Mihin suuntaan Teittinen haluaa CP-liittoa puheenjohtajana viedä?
– Toiminnan kehittäminen lähtee tietenkin liiton strategiasta. Olennainen kysymys on se, pitäisikö CP-liitossa kirkastaa onko se kansalaisjärjestö vai potilasjärjestö. Kun tämä asia selviää, voidaan lähteä kehittämään toimintaa.
Kohderyhmän haasteet ja puutteet palveluissa ovat Teittiselle hyvin tuttuja.
– CP-liiton vaikuttamistyön keskeisiä teemoja ovat varmasti toiminta- ja työkyky sekä toimeentulokysymykset. Asuminen on iso ja kiinnostava teema myös siksi, että CP-liitto tuottaa palveluasumista. Sen tulevaisuus työvoimapulan, kiinteistöjen ylläpidon kustannusten ja muiden haasteiden keskellä mietityttää.
Teittistä pohdituttaa myös, miten kohderyhmän kokemiin haasteisiin voitaisiin käydä käsiksi.
– Cp-vammaisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa voisi selvittää jäsenkyselyllä.
Vaikuttamistoiminnassa Teittinen korostaa yhteistyön merkitystä.
– CP-liittohan ei ole kovin iso liitto vammaisjärjestökentällä. Näkisin, että vaikuttamista kannattaa tehdä yhdessä muiden vammaisjärjestöjen kanssa. Kohderyhmien kohtaamien haasteiden lisäksi muutokset järjestöjen rahoituksessa aiheuttavat huolta.
– Mitä tapahtuu, kun STEA nykyisessä muodossaan lakkautetaan ja rahoitus muuttuu budjettipohjaiseksi? Joudutaanko toimintoja muuttamaan tai lakkauttamaan?
CP-liitolla on kuitenkin tärkeä tehtävä, jonka vuoksi se on olemassa.
– Liiton tulee pitää kohderyhmänsä asioita esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Teittinen kiteyttää.
Antti Teittinen
- Asuu Vantaalla puolisonsa Virpi Vatasen kanssa, kotoisin Lapinlahdelta.
- Työskentelee Kelan tutkimuspäällikkönä.
- Harrastaa vapaa-ajallaan löhöämistä. Omien vanhempien edunvalvojana toimiminen on pitänyt huolta siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut.
- Lukee mieluiten dekkareita, kuten Henning Mankellin tai Anna Holtin kirjoja.
- Omistaa ison klassisen rockin äänilevykokoelman. Suosikkibändejä ovat The Beatles ja The Allman Brothers Band.
Teksti ja kuvat: Lissu Kiviniemi
