Kategoria: Uncategorized

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (PS) toivoo, että valtion taloudellinen tilanne sallisi myös uudistukset ja palveluiden parantamisen.

Voit myös kuunnella jutun luettuna tästä.

Mitä haluatte saavuttaa ministerikaudellanne, mistä toivotte, että teidät muistetaan? Millaiset aiheet ovat lähellä sydäntänne omalla toimintakentällänne?

– Tämä hallituskausi on erityisen vaikea sosiaali- ja terveysministerille johtuen valtion huonosta taloudellisesta tilanteesta jonka vuoksi joudumme säästämään myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Toivon, että valtion taloudellinen tilanne korjautuisi niin, että loppukaudella olisi mahdollisuus myös uudistuksiin, joilla palveluita voidaan parantaa. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti vanhuspalvelut ja lasten- ja nuorten palvelut.

Ovatko vammaisten henkilöiden asiat Teille entuudestaan tuttuja työn tai vapaa-ajan puolesta?

– En voi väittää, että minulla olisi erityistä asiantuntemusta jostain tietystä vammaisuuden muodosta. Toki sairaanhoitajana tietoa on jonkin verran.

Ovatko cp-vamma, mmc, hydrokefalia tai normaalipaineinen hydrokefalia Teille tuttuja diagnooseja?

– Käsitteet ovat tuttuja mutta sen tarkemmin en itse tunne mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Ministeriössä töitä tehdään hyvin pitkälti tutkimustiedon sekä asiantuntijoiden suositusten ja arvioiden perusteella.

Cp-vamma on yleisin lapsuudessa diagnosoitu elämänmittaista ja säännöllistä kuntoutusta edellyttävä oireyhtymä, joka johtuu aivovauriosta raskauden aikana, synnytyksessä tai varhaislapsuudessa. Cp-vamma aiheuttaa lihasten jäykistymistä ja siihen liittyy usein monia erilaisia komorbiditeetteja kuten kipua (jopa 90 %), fatiikkia (60 %), kognition vaikeuksia (40 %) ja kommunikaation vaikeuksia (50 %).

Ihmiset, joilla on cp-vamma, tarvitsevat moniammatillista kuntoutusta läpi elämän. Lapsuusiän jälkeen henkilöiden, joilla on cp-vamma, terveydenhoito ja muun muassa kuntoutussuunnitelmien laatimisvastuu siirtyy neurologian poliklinikoilta perusterveydenhuoltoon.

Terveysasemien henkilökunnan osaaminen cp-oireyhtymään liittyen on usein olematonta. Tämä aiheuttaa huonoja kuntoutussuunnitelmia, jonka seurauksena Kelan kuntoutuksen myöntäminen vaikeutuu. Miten voitaisiin varmistaa, että henkilöt, joilla on cp-vamma, saisivat aikuisiälläkin asiantuntevaa hoitoa ja laadukkaat, heidän yksilölliset tarpeensa huomioivat kuntoutussuunnitelmat?

– Nykyinen hyvinvointialuemalli mahdollistaa aikaisempaa paremman yhteistyön erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja muiden toimijoiden välillä sekä mahdollistaa erikoissairaanhoidon tuen perusterveydenhuoltoon niin yksittäisen potilaan kuin henkilökunnan osaamisen kehittämisen osalta. Toimintamallit eivät vielä ole kaikilla hyvinvointialueilla vakiintuneet, mutta työ hyvinvointialuilla etenee.

Olisiko Suomeen mahdollista saada muiden Pohjoismaiden tapaan oma cp-seurantaohjelma, joka takaisi valtakunnallisesti yhdenvertaisen ja asianmukaisen hoidon ja seurannan henkilöille, joilla on cp-vamma?

– Seurantaohjelma vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastaa terveydenhuollon tietopohjan kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Tällä hallituskaudella työ keskittyy mittavan palvelureformikokonaisuuden toteuttamiseen eikä uusia hankkeita ole valitettavasti mahdollista aloittaa. On kuitenkin tärkeää, että tulevaisuudessa pystymme kehittämään hoidon vaikuttavuuden seurantaa yhä tarkemmin eri potilasryhmissä.

Suomen CP-liitto ry on hyvin huolissaan edustamiensa ihmisten mahdollisuudesta saada heille välttämätön tuki ja palvelut itsenäisen elämän ja osallisuuden turvaamiseksi vammaispalvelulain uudistuksen myötä. Miten kommentoitte sitä, että yhdeksi lain tavoitteeksi on nostettu se, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus rahoittaa uudistus? Onko vammaispalvelulain uudistuksen tarkoituksena hyvinvointialueiden talouden turvaaminen ja säästöt vammaisten henkilöiden osallisuuden ja arvokkaan elämän kustannuksella?

– Uuden vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamisen tavoitteena on turvata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja palveluiden saatavuus sekä hyvinvointialueiden mahdollisuus rahoittaa uudistus. Tavoitteena on säilyttää vammaispalvelulaki vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina. Muutoksilla turvattaisiin näin ollen palvelujärjestelmän kestävyyttä. Soveltamisalan tarkentamisella pyritään varmistamaan lain yhtenäinen soveltaminen ja yhdenvertainen palvelujen saanti eri alueilla.

– Hallitusohjelman mukaan uuden vammaispalvelulain kustannusvaikutus voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna saisi olla 100 miljoonaa euroa vuosittaisia menoja kasvattava. Esityksen rahoitukseen ei kuitenkaan arvioida tarvittavan koko sille varattua lisämäärärahaa, sillä ehdotettavien soveltamisalan tarkennusten myötä vammaispalvelulain mukaisten palveluiden piiriin ohjautuvien asiakkaiden määrä ei eroaisi merkittävästi siitä, mitä alkuperäisessä hallituksen esityksessä (191/2022) arvioitiin. Soveltamisalaltaan tarkennetun vammaispalvelulain voimaantulo lisäisi hyvinvointialueiden kustannuksia noin 24,8–37,3 milj. euroa vuosina 2025–2028.

– Vammaispalveluihin ollaan siis säästämisen sijaan ohjaamassa lisärahoitusta noin 24,8–37,3 milj. euroa uuden vammaispalvelulain toimeenpanemiseksi.

Vain noin 20 prosenttia aikuisista, jolla on cp-vamma, kykenevät osallistumaan työelämään. Loput elävät koko elämänsä erilaisten tukimuotojen varassa – moni heistä köyhyysrajan alapuolella. Cp-oireyhtymään liittyy myös toimintakyvyn merkittävä lasku noin 35-vuotiaana, jolloin liitännäisoireiden vaikeutuminen ja lisääntyvän spastisuuden aiheuttamat haasteet alkavat vaikeuttaa myös työelämässä olevien jaksamista huomattavasti.

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen keväällä 2018 toteuttaman kyselyn mukaan vastanneista vammaisista köyhyyttä oli kokenut noin 54 prosenttia, kun Suomen köyhyysraportin mukaan köyhyydessä eläviä suomalaisia oli väestöstä 11,5 prosenttia. Vammaisten köyhyys koskee toki myös työssäkäyviä vammaisia, joista jopa 41 prosenttia kertoi kokeneensa köyhyyttä.

Sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset, kuten terveydenhuollon asiakasmaksujen nostamiset, ajavat toimintapiiriimme kuuluvia henkilöit entistä ahtaammalle. Monella ei ole omaisia tai osaavia ammattilaisia lähellään, jotka osaisivat anoa toimeentulotukea tai maksujen alennuksia. Vammaispalvelujen ammattilaiset ovat hekin ylityöllistyneitä ja uupuneita – apua on vaikea saada, erityisesti jos oireyhtymään liittyy kehitysvammaa, kognition vaikeuksia tai puhevamma.

Mitä pitäisi tehdä toisin, että niin suuri prosenttiosuus vammaisista henkilöistä ei joudu elämään köyhyydessä?

– Kyseessä on ongelma, johon kietoutuu monia ilmiöitä yhteiskunnan eri sektoreilta, ei vain sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käydä töissä tulisi parantaa, ja tätä turvaavat omalta osaltaan muun muassa sosiaalihuollon erityispalveluina järjestettävät vammaispalvelut (mm. henkilökohtainen apu ja liikkumisen tuki).

– Positiivista vammaiskentällä on uuden vammaispalvelulain voimaantulo ensi vuonna pitkän odotuksen jälkeen. Uuden lain lähtökohta on vammaisten henkilöiden osallisuus ja yhdenvertaisuus sekä vammaisen henkilön tarpeiden mukaiset, yksilölliset ja itsenäistä elämää tukevat palvelut. Laki sisältää laajan palveluvalikoiman, jonka tarkoituksena on mahdollistaa kunkin henkilön yksilöllisiin tarpeisiin vastaavan palvelukokonaisuuden rakentaminen. Vammaispalvelut ovat lähtökohtaisesti maksuttomia.

– Asiakasmaksulain mukaan hyvinvointialueen on alennettava tai jätettävä perimättä sosiaalihuollon maksu ja tulosidonnainen terveydenhuollon maksu, jos periminen vaarantaa asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulon tai lakisääteisestä elatusvelvollisuudesta huolehtimisen. Hyvinvointialue arvioi yleensä asiakkaan hakemuksen perusteella, täyttyvätkö maksun alentamisen edellytykset. Jos edellytykset täyttyvät, maksua täytyy alentaa. Hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä.

– Hyvinvointialueen on tiedotettava mahdollisuudesta alentaa asiakasmaksua sekä ohjata asiakasta maksun alentamisen hakemisessa.

– Asiakas voi saada sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin myös toimeentulotukea. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat kuitenkin ensisijaisia toimeentulotuen myöntämiseen nähden.

Perheet, joissa lapsella tai nuorella on vamma, ovat entistä uupuneempia ja moninkertaisessa syrjäytymisriskissä. Lapsen ja nuoren hyvinvointi on suorassa yhteydessä vanhempien hyvinvointiin. Tästä olemme äärimmäisen huolissamme: kyselymme mukaan viime kesän CP-liiton kursseilla olleista vanhemmista yli puolet oli niin äärimmäisen uupuneita, että he olisivat tarvinneet pikaisen intervention.

Vammainen lapsi ei ole kuitenkaan se, joka vanhempia uuvuttaa vaan palvelujärjestelmän puutteet. Vanhemmat kokevat, että he joutuvat taistelemaan palveluista. He kokevat, että palveluista ei tiedoteta, tai että he joutuvat todistelemaan lapsensa vammaa tai anomaan samaa palvelua uudelleen vuodesta toiseen, vaikka on selkeästi havaittavissa, että lapsen tilanne ei tule lähivuosina helpottamaan – lähes aina päinvastoin. Usein vanhemmat saavat kielteisiä päätöksiä ja joutuvat lähtemään valitusprosesseihin. Tähän monella ei ole jaksamista tai välttämättä edes osaamista. Valitusprosessi Valviran kautta on kohtuuttoman pitkä, jonka aikana tilanne ehtii eskaloitumaan niin, että esimerkiksi kuntoutuksen katkoksesta aiheutunut spastisuuden lisääntymistä tai nuoren henkilökohtaisen avustajan puutteesta aiheutunutta yksinäisyyttä ja masentumista joudutaan korjaamaan myöhemmin kalliilla hinnalla.

Mitä voitaisiin tehdä toisin, jotta perheet – erityisesti omaishoitajan rooliin päätyvät, usein työssäkäyvät äidit, voisivat paremmin?

– Asiakas- ja potilaslakien mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.

– Uuden, ensi vuonna voimaan tulevan vammaispalvelulain mukaan vammaispalveluja koskevat päätökset on tehtävä siten, että ne ovat voimassa toistaiseksi, ellei henkilön oma etu, yksilöllinen tilanne tai palvelun luonne edellytä määräaikaista päätöstä. Sosiaalihuoltolain mukaan henkilöille, joiden tuen tarve on pysyvä tai pitkäaikainen, sosiaalihuollon tuki on pyrittävä järjestämään siten, että turvataan palvelujen jatkuvuus, ellei palvelujen muuttaminen ole asiakkaan edun mukaista.

– Hyvinvointialueiden toiminta on vielä alkuvaiheessa, ja alueilla on yhä käynnissä käytäntöjen sisäinen yhtenäistäminen ja muu työ palvelujen sujuvaksi toteuttamiseksi. Hyvinvointialueiden tulee hoitaa lakisääteiset velvollisuutensa sekä neuvoa asiakkaita palvelujen hakemisessa. Hyvinvointialueiden tulee myös toteuttaa omavalvontaa. Viime kädessä valvontaviranomainen ohjaa ja valvoo palvelujen asianmukaisuutta.

– Hyvinvointialueilla tulee olla sosiaaliasiavastaava ja potilasasiavastaava, joka neuvoo tilanteissa, joissa asiakas tai potilas on tyytymätön saamaansa palveluun, hoitoon tai kohteluun, ja antaa tietoa asiakkaan ja potilaan oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hänen puoleensa voi kääntyä ongelmatilanteissa.

– Hallitusohjelmassa on useita kirjauksia omaishoidon kehittämiseksi.  Omaishoidon kehittäminen on käynnistynyt hyvinvointialueiden ohjauksella. Tärkeänä tavoitteena on muun muassa lisätä omaishoitajien jaksamisen tukemista eri keinojen avulla, kuten esimerkiksi lisäämällä eri vaihtoehtoja vapaiden pitämiseksi.

– Omaishoitoa kehitetään myös hanketyöllä. Terveyden edistämisen määrärahaa kohdennetaan omaishoitajien hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja terveyden tukemiseen. Hankehaku on auennut 13.5. Tavoitteena on ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ja käytänteitä sekä levittää toimivia käytänteitä omaishoidon kehittämiseksi ja omaishoitajien tukemiseksi.

Miten näette sosiaali- ja terveysalan järjestöjen roolin yhteiskunnassamme? Miten järjestöjen osaaminen ja tarpeellisuus tunnistetaan päätöksenteossa? Miten järjestöjen olemassaolo turvataan – vai onko sitä näkemyksenne mukaan edes tarpeellista turvata? Millä perusteilla leikkauksia aiotaan tehdä, mitä leikataan ja keneltä?

– Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa on merkittävä. On tärkeää jatkaa vuoropuhelua järjestöjen kanssa ja hyödyntää järjestöiltä nousevaa tietoa päätöksenteossa.

– Nykyisessä taloustilanteessa joudutaan tekemään leikkauksia myös järjestöavustuksiin, tämä ei kuitenkaan tarkoita järjestötoiminnan lopettamista, vaan avustusmäärärahat kohdistetaan entistä tarkemmin ja ennakoitavammin tulokselliseen kansalaisjärjestötoimintaan.

– Parhaillaan käydään vuoropuhelua järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa siitä, miten leikkaukset tulisi kohdentaa. Avustuksia kohdistetaan myös jatkossa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen.

Järjestöt paikkaavat monin tavoin palvelujärjestelmämme puutteita ja pitävät huolta siitä, että heidän edustamansa ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Vapaaehtoiset kokevat saavansa yhdistystoiminnasta merkityksellisyyden kokemuksia. Tämä on erityisen tärkeää työelämän ulkopuolelle jääneille ihmisille yhteiskunnassa, joka arvottaa ihmisiä heidän tuottavuutensa kannalta. Miten varmistetaan, että järjestöjen edustamat, haavoittuvaisessa asemassa olevat henkilöt saavat jatkossakin äänensä kuuluviin ja tarvitsemansa tuen nyt, kun järjestöjen rahoitusta leikataan?

– Vammaispalvelujen järjestäminen pohjautuu Suomessa ensinnäkin perustuslakiin (731/1999). Vammaispalvelujen näkökulmasta keskeisiä perustuslain säännöksiä ovat muun muassa 6 § eli yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjinnän kielto sekä 19 § eli oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

– Vammaispalveluiden tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. Perustuslain lisäksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016), asettavat vaatimuksia vammaisten henkilöiden oikeuksia ja palveluita koskevalle lainsäädännölle.

– Kuten edellä on todettu, on tärkeää käydä vuoropuhelua järjestöjen kanssa tilanteessa, jossa kehysriihessä päätettyjä leikkauksia joudutaan tekemään. Avustusmäärärahat kohdistetaan entistä tarkemmin ja ennakoitavammin tulokselliseen kansalaisjärjestötoimintaan. Järjestöt ovat jatkossakin tärkeä kanava sille, että haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt saavat äänensä kuuluviin.

Kuva: Lauri Heikkinen, Valtioneuvoston kanslia

Esikoistietokirjailija Riikka Leinonen kutsuu kaikkia höllentämään hieman. Hän puhuu ableismista ja peräänkuuluttaa muutosta, joka vaatii erityisesti vammattomilta tarkkanäköisyyttä. 

Voit kuunnella jutun myös luettuna tästä.

Mitä, jos todellisuutemme rakentuisi läsnäololle ja kiireettömyydelle, eikä jatkuvalle touhottamiselle, puskemiselle ja hampaiden kiristämiselle?

Tätä 34-vuotias Riikka Leinonen on miettinyt viime vuosina.

– En ole ihminen, jolla olisi selkeitä päämääriä. Innostun asioista. Jos eteen tulee tilaisuus, tartun siihen.

– Ajattelen ja tarkkailen paljon. Olen viettänyt paljon aikaa itsekseni ja pohtinut yhteiskuntamme rakenteita ja sitä, miten ne näkyvät omassa elämässä.

Leinonen kertoo olevansa sivustaseuraaja, joka on päätynyt vähän sattumaltakin erilaisten työtehtävien äärelle. Hän lähti suoraan lukiosta maisema-arkkitehtiopiskelijaksi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto-yliopisto) ja työskenteli useamman vuoden maisema-arkkitehtitoimistossa Helsingissä, kunnes aloitti yhteiskuntatieteiden opinnot Jyväskylän yliopistossa. Tie vei politiikan pariin, ja edellisellä hallituskaudella hän työskenteli eduskunnassa kansanedustajan avustajana. Ja nyt Leinonen on tuore tietokirjailija.

Elokuussa 2024 kirjakauppojen hyllyiltä voi ostaa Leinosen ja toimittaja Sofia Tawastin tietokirjan Suuri valhe vammaisuudesta (Tammi). Kirja kyseenalaistaa yhteiskunnan käsityksiä vammaisuudesta ja ajatusta siitä, että vammattomuus olisi normaalia.

– Ilman Sofiaa en olisi lähtenyt yrittämään näin isoa projektia. Kirjoittaminen vaati päättäväisyyttä ja toiminnanohjausta, sitä että jaksoi istua ja kirjoittaa. Kokemus oli hyvin kehollinen: kirjoitin vammaisuudesta ja samalla kehoni spastisuus kirjoittaessa kasvoi.

Hoiva vaatii läsnäoloa

Leinosella on itsellään cp-vamma, mutta pohdinnat vammaisuudesta ja syrjinnästä  tulivat eri tavalla näkyviksi neljä vuotta sitten. Leinosen isä sairastui harvinaiseen neurologiseen sairauteen, ja sairauden edetessä liikuntakyky heikkeni. Oli raskasta huomata, miten isä ei saanut tarvitsemiaan palveluita tai apuvälineitä. 

– Pyörätuolin myöntämiseen meni kohtuuttomasti aikaa.

Läheisen sairastumisen myötä Leinonen alkoi miettiä enemmän hoivaa ja sen merkityksiä: mitä hoiva tarkoittaa, mitä se vaatii.

– Isän sairauden aikana huomasin, että hoiva vaatii hirmuisesti lähellä olemista. Hoiva on kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta, jossa parantava vaikutus tulee kosketuksesta ja läsnäolosta, Leinonen miettii.

Sitten alkoi korona. Maailma pysähtyi tai ainakin sen tahti hidastui. Leinonen sai aikaa järjestellä ajatuksiaan. Hän alkoi jakaa pohdintojaan Instagram-tilillään muillekin ja huomasi, että hänen ajatuksensa yhteiskunnasta ja vammaisuudesta kiinnostivat ihmisiä. Ehkä erityisesti siksi, että hän toi esiin omakohtaisia kokemuksiaan.

Kokijana maailmassa

Lapsena Leinosen piti tulla ulos vammakaapista eli kertoa vammastaan aina osallistuessaan liikunta- tai ratsastustunneille.

– Olin opetellut hissipuheen näitä tilanteita varten, jossa kerroin mitä osaan ja en osaa, mihin lievä cp-vamma vaikuttaa.

Aikuisena vammakaapista tarvitsee tulla ulos harvemmin, mutta sen vaikutukset ovat erilaisia ja puheen sisältö on muuttunut.

– Nykyään siihen liittyy enemmän arvoja ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Puhuminen sisältää riskin vähemmistöstressistä. Kyse ei ole vain siitä, että vasen käteni ei toimi, vaan kyse on vamman tuomista neurologisista puolista. Koen kuuluvani neurokirjolle ja uupuvani erityisesti aistiärsykkeistä.

Leinonen tietää, että monissa tilanteissa hänet nähdään vammattomana. Silti vamma on muokannut hänen tapaansa katsoa maailmaa, niitä kulmia, joista sitä lähestyy.

– Olen miettinyt paljon esimerkiksi käsittää-sanan etymologiaa. Ihminen on kädellinen olento, joka käsittää maailmaa käsiensä kautta, koskettelemalla. Mutta entä jos toinen käsi ei toimi, niin kuin minulla? Totta kai se vaikuttaa kokemukseen maailmasta.

Tietoisuus fatiikista ja neurokirjon piirteistä on auttanut selittämään miksi välillä väsyttää ja mikä tässä yhteiskunnassa uuvuttaa.

– Uskon ihan kaikkien voivan samaistua siihen, että meitä ympäröi jatkuva asioiden tulva. Yhteiskunnan lähtökohtainen ajatus on se, että kaiken pitää olla tehokasta ja nopeaa, mutta tämä on mahdoton yhtälö.

Ja tätä vastaan Leinonen haluaa asettua.

Ableismi on arvottamista

Suuri valhe vammaisuudesta -kirjan ytimessä on ableismin käsite. Sillä tarkoitetaan ihmisen arvottamista kykyjen ja kyvykkyyksien mukaan: yhteiskunnassa arvostetaan tiettyjä kykyjä, joiden perusteella ihmisten välille syntyy hierarkioita.

– Hierarkian huipulla on se valkoinen heteromies, joka on atleettinen ja kyvykäs, voimakas. Ultimaattinen ihmisyyden perikuva.

Joissain käännöksissä ableismilla tarkoitetaan vammaisvihaa eli jotain, mikä näkyy selvästi ja mikä on laissa kiellettyä syrjintää. Leinonen kuitenkin painottaa ableistista ajattelua ja miten se vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin ja luo normeja: mitä pidetään normaalina ja mitä epänormaalina.

– Ableismi on kietoutunut ajatuksiimme ja toimintamalleihimme lapsuudesta saakka. Se voi olla kiemurtelevaa ja hähmäistä.

Ableismi voi näyttäytyä esimerkiksi siinä, miten erilaisia kehoja mitataan ja mikä nähdään normaalina ja hyväksyttävänä. Tai siinä, millaisia tiloja ja rakennuksia yhteiskunnassa tuotetaan eli ovatko ne esteettömiä vai esteellisiä – kenelle osallistuminen mahdollistetaan.

Ableismiin ei pidä tyytyä, vaan sitä voi purkaa antiableismin keinoin.

– Amu Urhonen on kysynyt mikseivät ihmiset, joilla on vamma, voisi liikkua sillä tavalla mikä on heille luontevinta, esimerkiksi konttaamalla. Tästä on kyse antiableistisessa ajattelussa eli lähdetään kyseenalaistamaan, miksi jotain asiaa pidetään normina.

Suuri valhe vammaisuudessa -kirjassa murretaan ajatusta siitä, että vammaisuus olisi jotenkin traagista.

Irti tehokkuudesta

Ableismi näkyy Leinosen mukaan myös vahvasti työelämässä: ihmisiä, joilla on vamma, halutaan näennäisesti töihin, mutta todellisuudessa työelämä ei jousta, ja siellä pysyminen voi olla jatkuvaa taistelua.

– Kuulutko työelämään, jos et jaksa tehdä täysmittaista kahdeksan tunnin työpäivää? Kaikilta vaaditaan sata prosenttia, mielellään enemmänkin.

Työntekoa voidaan tukea mukautuksilla ja esteettömyydellä, mutta nämä vaativat tahmeaa byrokratiaa ja valvomista.

– Ja kun lopulta mukautuksia saa, joku työpaikalla ajattelee, että pääset helpommalla. Tällaisessa tilanteessa on kyse ableismiin kuuluvasta normittamisesta eli siitä, että kaikkien pitäisi pystyä samaan. 

Yhteiskunnassa tehokkuutta mitataan yhä enenevissä määrin: ihmisiä arvotetaan tuotteliaisuuden perusteella. Sen vastapainoksi tarvitaan inhimillisyyttä. Leinosen mukaan tarvetta muutokselle on erityisesti vuorovaikutustilanteissa.

– Se olisi jo paljon, jos kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa jokainen vähän höllentäisi. Jokainen voisi avoimesti kertoa mihin pystyy ja mihin ei, eikä näitä kykyjä arvotettaisi, vaan ne nähtäisiin neutraaleina.

Tällainen muutos vaatii jokaiselta tarkkanäköisyyttä ja kykyä itsereflektioon, eikä se ole helppoa. Leinonen ajattelee, että kutsu antiableistiseen työhön koskee erityisesti vammattomia ihmisiä.

– Pointti ei ole se, että kerryttää asiantuntijuutta vammaisuudesta ja ableismista, vaan opettelee vammattomana hahmottamaan erilaisia syy-seuraussuhteita ja pohtimaan miten oma käytös vaikuttaa muihin ihmisiin.

Moniäänisyys voimavaraksi

Tietokirjan kirjoittaminen aiheesta, joka koskettaa itseä ja tulee iholle, ei ollut helppoa. Urakan jälkeen Leinonen ymmärtää, miksei vastaavia teoksia juuri ole vammaiskentällä.

– Kirjoittaessa tuli tilanteita, joiden huomasin koskettavan minun elämääni, mutta samalla tiesin, että kaikki eivät koe näin.

Leinonen tunnistaa, että vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä on kovin paljon, ja keinot tarttua niihin niin moninaiset, että keskusteluissa on vaikea löytää yhteistä ääntä.

– En koe moniäänisyyttä ongelmana, vaan tarvitsemme erilaisia kokemuksia sekä tutkittua tietoa. Ja niitä, joilla on kokemusta lainsäädännöstä ja vaikuttamisesta.

Vaikuttavaa keskustelua, yhteisöllisyyttä ja vertaistukea on löytynyt Instagramista.

– Instagramista voi löytää käsitteitä asioille, joita moni kelailee omassa päässään. Siellä käydään aidosti merkittävää yhteiskunnallista keskustelua.

Vaikuttamisen keinot ovat muuttuneet, vaikka Leinosen mukana vammaisliikkeen viesti ”Ei mitään meistä ilman meitä” on pysynyt samana.

– Kalle Könkkölän aikaisilla vaikuttajilla oli käytössään erilaiset työkalut ja toimintakenttä. Ehkä nyt on meneillään murrosvaihe.

Millaisen murroksen kynnyksellä olemme?

– Suuri valhe vammaisuudesta -teokselle oli helppo löytää kustantaja. Kustantamot ehkä tunnistivat, että seuraavaksi keskusteluun on nousemassa vammaisuus- ja esteettömyysasiat, Leinonen miettii.

Niin, onko nyt vammaisten vuoro vähemmistönä nousta esiin?

– Ehkä olemme kynnyksellä. Jää nähtäväksi.

Kohti mukavuusaluetta

Leinonen kokee, että hänellä on ollut resursseja ja mahdollisuuksia tarttua asioihin, olla osa muutosta. Elämässään hän on usein mennyt kohti asioita, jotka ovat vähän ärsyttäneet: politiikkaan Leinonen lähti mukaan, kun Juha Sipilän hallituskaudella tuntui, että jotain oli tehtävä. Hän liittyi Vihreiden jäseneksi, ja eteni viestintätehtävistä Bella Forsgrénin kampanjapäälliköksi vuonna 2019. Kun Forsgrén valittiin kansanedustajaksi, Leinonen lähti Forsbergin eduskunta-avustajaksi.

– Se oli kyllä erikoinen eduskuntakausi. Oli korona ja Ukrainan sota. Meiltä vaadittiin kriisinkestävyyttä koko ajan.

Leinonen on nyt 34-vuotias. Hän pohtii, että välillä voisi pysyä omalla mukavuusalueella.

– En enää jaksaisi touhottaa koko ajan. Haluaisin oman työhuoneen, paikan missä voin taiteilla.

Leinonen on kumppaninsa kanssa palannut juurilleen lapsuuden kotikylän Kinkomaan viereiseen Säynätsalon saareen Päijänteellä. Toivottavasti uusi koti on paikka, jossa on tilaa kiireettömyydelle ja läsnäololle.

Riikka Leinonen

Harrastan: Esiinnyn runoduossa ja haluaisin taas jatkaa maalaamista akvarelleilla tavoitteellisemmin. Mutta eniten aikaa menee varmaan yhteiskunnallisten asioiden pohtimiseen ja niistä keskustelemiseen.

Elämässä minua kannattelee: Tykkään näyttävistä vaatteista, haluan laittaa hienoja asioita päälle, koreilla. Elämästä ja asioista saa nauttia.

Minkä taidon haluaisit osata: Haluaisin uudessa kämpässä oppia tekemään pintaremppaa, lähinnä maalata seiniä ja kattoja!

Mitä sanaa tai sanontaa käytät liikaa: Jösses!

Tätä ilman päivä ei lähde käyntiin: Presso-pannukahvi kauramaidolla.

Tilit, joita suosittelen seuraamaan sosiaalisessa mediassa: Instassa @samisykko tuo aina iloa päivään. @selinanera on nouseva nuori vammainen poliitikko. Lisäksi kiinnostaa poliisihevonen @stadihannes ja sen kohtaamiset muun muassa ruuankuljetusrobottien kanssa.

Teksti ja kuvat: Elisa Kaartinen

Vuoden 2023 eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntaina 2.4.2023. Ennakkoäänestys on kotimaassa 22.–28.3.2023.

Voit äänestää eduskuntavaaleissa, jos olet yli 18-vuotias tai täytät 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä.

Jos sinulla on äänioikeus eduskuntavaaleissa, saat ilmoituskortin postissa kotiisi maaliskuussa. Ilmoituskortissa on sinun nimesi, vaalipäivä ja ennakkoäänestysaika. Ilmoituskortissa lukee myös vaalipäivän äänestyspaikkasi ja luettelo ennakkoäänestyspaikoista.

Miksi kannattaa äänestää?

Suomessa valitaan joka neljäs vuosi 200 kansanedustajaa eduskuntavaaleilla. Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustavat kansanedustajat. Sinulla on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa moniin tärkeisiin asioihin äänestämällä.

Eduskunta säätää lait, päättää valtion talousarviosta, valitsee pääministerin, valvoo hallituksen toimintaa ja käsittelee Suomea sitovat tärkeimmät sopimukset. Äänestämällä annat tukesi ehdokkaasi puolueen arvoille ja tavoitteille.

Ketä voi äänestää?

Suomi jakaantuu 13 vaalipiiriin. Eduskuntavaaleissa voit äänestää oman vaalipiirisi ehdokasta. Puolueet ja valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita. Jokaisella ehdokkaalla on oma ehdokasnumeronsa.

Tietoa vaalipiirisi ehdokkaista saat esimerkiksi lehdistä, televisiosta tai internetistä.

Äänestäminen kotona

Voit äänestää ennakkoon kotona, mikäli kykysi toimia ja liikkua on siinä määrin rajoittunut, ettet pääse ennakkoäänestyspaikkaan tai vaalipäivänä äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Jos haluat äänestää kotona, sinun on ilmoitettava siitä kuntasi keskusvaalilautakunnalle kirjallisesti tai puhelimitse viimeistään 21.3.2023 kello 16 mennessä. Keskusvaalilautakunnan puhelinnumero ja osoite löytyvät kotiisi postitse saapuneesta ilmoituskortista.

Äänestäjän lisäksi kotiäänestyksessä täytyy olla läsnä äänestäjän valitsema tai hyväksymä 18 vuotta täyttänyt henkilö. Tämä henkilö ei voi olla ehdokkaana vaaleissa.

Lue lisää: vaalit.fi/aanestaminen-kotona

CP-liitto kysyi, näin puolueet vastasivat

Kysyimme eduskuntavaaleissa mukana olevilta isoimmilta puolueilta, mitä mieltä he ovat CP-liiton kohderyhmään kuuluvia ihmisiä koskettavista ajankohtaisista asioista.

1. Miten puolueenne turvaa kohderyhmämme ihmisten, joilla on vamma, ja heitä hoitavien läheisten toimeentulon? Kannatatteko vammaisten henkilöiden tukien heikentämistä tai asiakasmaksujen lisäämistä tai korottamista?

2. Miten puolueenne varmistaisi, että hyvinvointialueilla on riittävät resurssit ja osaaminen vammaisten henkilöiden yksilöllisten palveluiden järjestämiseen YK:n vammaissopimuksen mukaisesti?

3. Miten olemassa olevien lakien ja ihmisoikeussopimusten noudattamatta jättämiseen tulisi puolueenne mielestä puuttua?

Kokoomus

1. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille tulee parantaa. Esimerkiksi anonyymin rekrytoinnin käyttöä tulisi laajentaa ja lisätä työnantajien kannustimia tarjota työtä vammaisille henkilöille. Sosiaaliturvajärjestelmää on uudistettava siten, että osa-aikatyön tekeminen on mahdollista ilman pelkoa siitä, että menettää tuen kokonaan.

Kokoomus on myös esittänyt vaihtoehtobudjetissa lisärahoitusta, jotta voidaan varmistaa arvokasta työtä tekeville omaishoitajille aitoja mahdollisuuksia pitää vapaapäiviä palvelusetelin, kotiavustajapalvelun ja kiertävän perhehoitajan avulla.

2. ja 3. Kokoomus haluaa turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta on parannettava sekä huolehdittava nopeasta hoitoon ja palveluihin pääsystä. Hyvinvointialueita on kannustettava siihen, että parhaat käytännöt tulevat käyttöön kaikkialla Suomessa. Palveluiden laadun ja vaikuttavuuden kehittämisellä saadaan hyötyä erityisesti monisairaiden sekä paljon sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden osalta.

Kokoomuksen mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa on parannettava ihmisten omaa aktiivista roolia sekä valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Riittävien palveluiden turvaamiseksi tarvitaan niin julkisen ja yksityisen sektorin kuin järjestöjen osaamista. Elämän mittaisia palveluita tarvitseville ihmisille on luotava yhdessä ammattihenkilön kanssa henkilökohtainen budjetti sekä hoitopolku, jossa huomioidaan palveluita tarvitsevan ihmisen henkilökohtaiset tarpeet.

Ilman osaavaa ja riittävää henkilöstöä ei ole palveluita. Kokoomus on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan, että aloituspaikkoja on lisättävä sote-ammattilaisten koulutusmäärän kasvattamiseksi ja kannattanut kehitysvamma-alan järjestöjen ehdottamaa yksivuotisen yhteisöavustajan tutkinnon perustamista helpottamaan kehitysvamma-alan henkilöstöpulaa.

SDP

1. Ensi vaalikaudella viedään eteenpäin sosiaaliturvauudistusta. SDP haluaa kehittää perusturvaa niin, että jokaisella on säällinen toimeentulo. Jokaisella on myös oltava oikeus tehdä töitä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tässä auttaa tällä kaudella perustettu Työkanava Oy, jonka toimintaa haluamme laajentaa niin, että mahdollisimman moni työelämään halukas saa tarvittavaa tukea.

Sote-palvelujen asiakasmaksut eivät saa koskaan olla tarvittavan hoidon, hoivan ja tuen esteenä. Lähtökohtana on, että asiakasmaksuja tulee laskea, ei nostaa. Vammaislainsäädännön uudistamisessa SDP:lle tärkeää on ollut palveluiden pysyvyys, jatkuvuus ja vammaisen henkilön oman äänen kuuluminen omista asioista päätettäessä. Tavoitteenamme on, että eri palvelut yhtenäistyvät vammaispalvelulain alle ja siten myös asiakaspalvelut yhtenäistyvät.

2. SDP on tavoitellut lisärahoitusta hyvinvointialueille rahoitusvajeen kattamiseksi. Olemme myös halunneet lisätä hyvinvointialueiden autonomiaa oman taloutensa hoidossa ja määrittelyssä, jotta palveluiden saatavuus ja resurssit olisivat riittävät kaikkialla Suomessa.

3. Ihmisoikeussitoumusten noudattamatta jättämistä ei voi hyväksyä, vaan jokaisella hyvinvointialueella on löydettävä tavat kunnioittaa näitä lain mukaisesti.

Perussuomalaiset

1. Vähäosaisten toimeentulon turvaaminen heikkenevän talouden kierteessä vaatii asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Maksujen korottaminen ei ole ensisijainen keino.

2. Rahat eivät riitä kaikkeen, on pakko priorisoida.

3. Kyse on arvovalinnoista, joissa suomalainen ja suomalaisten hyvinvointi on etusijalla. Suomessa on mahdollisuus ja varaa kattavaan hyvinvointiyhteiskuntaan, kunhan se pidetään rajattuna eikä avoimena koko maailmalle. Resurssimme pitää kohdentaa entistä tarkemmin oleellisiin kohteisiin. Näitä ovat suomalaiset vähäosaiset, vanhukset, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset.

Vihreät

1. Vihreät ovat ajaneet vammaispalvelulain uudistamista niin, että sen toimeenpanoon varattaisiin myös uusia resursseja. On valitettavaa, että hallitus on päätynyt uudistamaan lakia kustannusneutraalisti, jolloin on päädytty mm. luomaan uusia asiakasmaksuja. Aiheeseen on ottanut kantaa mm. kansanedustajamme Noora Koponen. Omaisten ja läheisten toimeentulo on meille suuri huolenaihe ja kannatamme mm. omaishoidontuen korottamista.

2. Uuden vammaispalvelulain säätäminen ja hyvinvointialueiden perustaminen ovat keskeiset toimet, joilla YK:n vammaissopimusta toimeenpannaan. Olemme ajaneet niin uuden vammaispalvelulain kuin hyvinvointialueidenkin rahoituspohjan parantamista. Hyvinvointialueilla syntyy mahdollisuus laadukkaampien palveluiden tuottamiseen ja yksilöllisten palveluiden järjestämiseen sekä vammaisiin liittyvän osaamisen kasvattamiseen, kun hallinnollinen taho on suurempi. Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen vaatii tarkkaa seurantaa alueilla ja sosiaali- ja terveysministeriössä.

3. Laajojen laaturekisterien puuttuminen on keskeinen ongelma koko sote-sektorillamme. On selvää, että meidän täytyy tehdä johdonmukaisesti työtä ja osoittaa resurssit rekistereiden luomiselle, jotta hoito ja palvelut voisivat olla laadukkaita ja yhdenvertaisia koko maassa. Toinen merkittävä ongelma on osaamisessa. Hyvinvointialueiden vammaisten henkilöiden oikeuksiin liittyvää osaamista tulee vahvistaa pitkäjänteisesti.

Keskusta

1., 2. ja 3. Vammaislain uudistustyön tavoitteena on ollut vammaisten ihmisten palveluiden laatu ja jatkuvuus. Lopputuloksena hallitus on päätynyt panostamaan laajaan palveluvalikoimaan ja subjektiivisten oikeuksien vahvistamiseen. Nämä painotukset ovat tärkeitä myös YK:n vammaissopimuksen hengen toteutumiseksi. Keskusta pitää tärkeänä, että ehdotettu lakimuutos tuo eri tavalla vammaiset henkilöt yhdenvertaiseen asemaan, kun oikeus palveluihin määräytyy jatkossa pääasiallisesti yhden lain perusteella. Yhdenmukaistaminen tuo mukanaan myös asiakasmaksujen yhtenäistämisen eri tavoin vammaisille henkilöille.

Tällä hallituskaudella uudistettu asiakasmaksulaki on parannus pienituloisille, paljon palveluita käyttäville suomalaisille. Laki velvoittaa hyvinvointialueita alentamaan tai jättämään maksun kokonaan perimättä tilanteessa, jossa se vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Laki suojaa paljon palveluita tarvitsevia ihmisiä ja heidän läheisiään kohtuuttomilta tilanteilta.

Asiakasmaksulain muutoksen myötä maksuttomat palvelut laajenivat ja palveluiden maksukattoa kerryttäviin maksuihin lasketaan mukaan mm. suun terveydenhuollon maksut ja terapiasta, tilapäisestä kotisairaanhoidosta ja tilapäisestä kotisairaalahoidosta perittävät maksut. Alaikäisten erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynneistä tuli maksuttomia.

Hallitus teki myös esityksen säilyttää lääkkeiden vuosiomavastuu ensi vuonna tämän vuoden tasolla, jotta paljon lääkkeitä käyttävien lääkekustannukset eivät nouse kohtuuttomasti.

Keskusta kannattaa selvityksen tekemistä sosiaali- ja terveydenhuollon eri maksukattojen yhdistämisestä.

Vasemmistoliitto

1. Vasemmistoliitto haluaa alentaa asiakasmaksuja ja luopua terveyskeskus- ja päivystysmaksuista.

Omaishoidon tukea on nostettava, omaishoitoa tukevien palveluiden riittävät resurssit on varmistettava ja työelämän joustoja ja etuuksia on kehitettävä läheisen hoitamisen mahdollistamiseksi.

Sosiaaliturvaa on uudistettava kokonaisvaltaisesti. Osatyökykyisten ja vammaisten köyhyyttä on vähennettävä etuuksien korotuksilla ja palkkatulojen ja etuuksien joustavalla yhteensovittamisella.

Vammaisten oikeutta työhön on edistettävä aktiivisella ja tukevalla työllisyyspolitiikalla, syrjinnän kitkemisellä, työympäristöjen esteettömyydellä ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisellä.

2. Hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus, jota täydennetään alueellisia eroja tasaavalla valtionosuudella.

Vammaisten palvelujen nostaminen pohjoismaiselle tasolle edellyttää myös lisärahoitusta.

Vammaisten itsemääräämisoikeus, osallisuus, yhdenvertaisuus, esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa.

Vammaisneuvostojen vaikutusmahdollisuuksia on parannettava ja hyvinvointialueiden tulee palkata esteettömyys- ja vammaiskoordinaattoreita. Vasemmistoliitto on myös esittänyt hyvinvointialueille riippumattomia asiamiehiä tukemaan asiakkaita sekä ehdottanut etsivää vammaistyötä.

3. Vammaispalvelujen valvontaa ja sen laatua on lisättävä merkittävästi. Voitontavoittelua vammaispalveluissa on rajoitettava.

Vasemmistoliitto on kannattanut vammaisasiavaltuutetun viran perustamista.

RKP

1. RKP haluaa turvata vammaisille ja erityistarpeita omaaville henkilöille hoidon, huolenpidon ja tuen niin, että he voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan tasaveroisesti. Jokaisella on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon. Tarvitsemme eri tapoja työllistää ihmisiä tukemalla aloitteita, joiden avulla voimme lisätä vammaisten henkilöiden työllisyyttä. Työkeskusten toimintaedellytykset on turvattava.

Potilasmaksut tulee pitää kohtuullisella tasolla. Turhasta byrokratiasta tulee luopua. Jatkuvaa tukea tulisi voida saada ilman, että uusi hakemus täytyy jättää joka vuosi. RKP haluaa yhteisen maksukaton lääke-, terveydenhuolto- ja matkakuluille. Selvitämme mahdollisuutta maksukaton jaksottamiseen.

Kaikilla omaishoitajilla tulee olla yhtäläinen oikeus korvaukseen ja lepoon ja korvaukset tulisi siirtää Kelalle. Peräänkuulutamme toimintaohjelmaa omaishoitajien tilanteen parantamiseksi.

2. RKP haluaa turvata hyvinvointialueiden toimintaedellytykset ja niiden riittävän rahoituksen. Suomen- ja ruotsinkieliset vammaispalvelut on rakennettava yhdenvertaisesti. Vammaisten henkilöiden on saatava terapiaa ja kuntoutusta, joka perustuu yksilön omiin edellytyksiin ja tarpeisiin. On tärkeää, että perheet, joilla on vammainen lapsi, saavat vapaa-aikaa ja riittäviä tukipalveluja varhaisessa vaiheessa. Tavoitteenamme on luoda järjestelmä, jossa jatkuvan hoidon tarpeessa olevilla on käytössään omalääkäri ja -sairaanhoitaja. Perusterveydenhuollon seitsemän päivän hoitotakuu ja erikoissairaanhoidon kuuden kuukauden hoitotakuu on toimittava käytännössä. Kela-taksin on toimittava.

3. Kaikkiin esiin tuleviin puutteisiin ja laiminlyönteihin on suhtauduttava vakavasti ja pyrittävä korjaamaan ne välittömästi. Kaikilla on oltava mahdollisuus toteuttaa itseään ja kaikkien itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa.

Kristillisdemokraatit

1. Kristillisdemokraatit eivät kannata vammaisten henkilöiden tukien heikentämistä tai asiakasmaksujen lisäämistä tai korottamista. Uuden vammaispalvelulain myötä on tärkeää varmistaa toimeentulon turvaaminen. Pidämme tärkeänä, että läheisten toimeentulo turvataan. Omaishoitajalle maksettava vähimmäispalkkio on tällä hetkellä alhainen eikä vastaa työn vaativuutta. Palkkion alhaisuus on joissakin tilanteissa este omaishoidon toteuttamiselle, sillä palkkio ei riitä perustoimeentuloon. Eduskuntaryhmämme esittikin vaihtoehtobudjetissamme omaishoidon tuen verovapautta.

2. Hyvinvointialueiden rahoituksessa on vielä paljon korjattavaa ja siksi olemme julkaisseet Kristillisdemokraattien korjaussarjan sote-uudistukseen, jossa esitämme korjausehdotuksia alueiden rahoitukseen. Korjaukset ovat tärkeitä myös turvatakseen riittävän rahoituksen vammaispalveluiden toteuttamiseen.

3. Palveluiden toteuttamisessa tulee kuulla asiakkaan ja hänen läheisten näkemykset. YK:n vammaissopimuksen ja lakien toteutumista tulee valvoa tehokkaasti ja epäkohdat korjata.

Jaakko Paatero on toiminut yli puolet elämästään CP-liiton luottamustehtävissä. 80-vuotta tammikuussa täyttänyt turkulainen pitää tärkeänä, että liitto jatkaa työtään vammaisten henkilöiden oikeuksien valvojana.

Olet toiminut CP-liiton hallituksen puheenjohtajana viimeiset 15 vuotta ja sitä ennen ensimmäisenä varapuheenjohtajana 25 vuotta. Lokakuun syysliittokokouksessa 2022 et ollut enää ehdolla. Miltä tuntuu luovuttaa tehtävä eteenpäin?

– Oli jo aika luopua. Hallitukseen pitää saada nuorennusta, minähän täytin 80 vuotta tammikuun 11. päivä. Luopuminen oli ollut mielessä jo aikaisemmin, mutta kun liittokokous sattui Turkuun, ajattelin, että se on sopiva paikka siihen, että en enää asetu ehdolle.

Mikä on motivoinut sinua tekemään näin pitkän uran CP-liitossa?

– Meille syntyi Piia-tyttö vuonna 1972, ja hänellä oli vaikea cp-vamma. Mietin, mitä voisin tehdä auttaakseni, ja kun Turun CP-yhdistys pyysi minua vuonna 1977 puheenjohtajaksi, suostuin. Olin varmaankin 21 vuotta Turun CP-yhdistyksen puheenjohtajana. Myöhemmin tuli liiton tehtäviä, alkuun olin nelisen vuotta tilintarkastajana, jonka jälkeen olin 25 vuotta varapuheenjohtajana ja 15 vuotta puheenjohtajana.

Mitä hyvää CP-liiton luottamustoimissa toimiminen on tuonut elämääsi?

– Tämä on ollut minun tapani auttaa Piian asioita. Piiahan menehtyi vuonna 2021. Minulla oli mahdollisuus seurata vammaisen ihmisen elämää kehdosta hautaan.

Millaisia neuvoja annat CP-liiton hallituksen uudelle puheenjohtajalle Antti Teittiselle?

 – En halua neuvoa muita. Tämä on normaalia yhdistyksen toimintaa. Pitää katsoa, että vammaisten ihmisten oikeuksia kunnioitetaan ja lisätä heidän oikeuksiaan. Tällä hetkellä asiat ovat paperilla varsin hyvällä mallilla, mutta valitettavasti käytännössä oikeudet eivät aina vain toteudu. Vedotaan, että ei ole rahaa, mutta eihän se voi olla syynä. Rahaa on olemassa ja valtiolla on verotusoikeus, jolla rahaa voidaan kerätä. Se, mihin rahaa käytetään, on poliittinen kohdentamiskysymys.

– Toinen tärkeä asia on tiedon levittäminen. Ihmisillä pitää olla asiallista tietoa. Ei vain vaadita etuoikeuksia vaan sitä, että laissa säädettyjä oikeuksia myöskin toteutetaan. Muutamia vuosia sitten liitossakin edunvalvonta-termi muutettiin oikeuksienvalvonnaksi. Näyttää pieneltä asialta, mutta se on periaatteellinen kysymys. Emme me etuja halua, mutta haluamme, että oikeuksia kunnioitetaan.

Millaisia muistoja sinulla on yhdistystoimintaan liittyen?

– Monenlaisia muistoja on kertynyt erilaisista tapahtumista sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Olen tavannut paljon julkisia henkilöitä. CP-liitollahan on ollut tapana kutsua kansanedustajia eri puolueista liittokokouksiin. Se on hyvä tapa pitää liiton asioita esillä, ja se mahdollistaa keskustelun Arkadianmäen ajankohtaisista asioista ja voi avittaa asioita eteenpäin. Eduskunnassa on varmasti parikymmentä sellaista kansanedustajaa, jotka ovat olleet CP-liiton kanssa tekemisissä. Henkilökohtainen yhteys eri puolueiden edustajiin on melkein paras tapa vaikuttaa.

Miten asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa?

– En tiedä ovatko ne loppujen lopuksi muuttuneet. Kun tulin, ajattelin, että CP-liitto täytyy tehdä tarpeettomaksi. Mutta mitä kauemmin meni, huomasin, etteivät asiat sujuneet siihen tahtiin mitä olisi voinut kuvitella.

Mitkä asiat ovat menneet parempaan, missä on yhä haasteita?

– Vaikuttamistyö on lähtenyt kouluasioista liikkeelle ja ne alkavat varmaankin olla kunnossa, vaikka vieläkin puhutaan integroinnista ja erityiskouluista. Se keskustelu varmasti säilyy ja molempia tarvitaan. Kuljetuspalveluista on puhuttu niin kauan kuin muistan, eivätkä ne ole kunnossa vieläkään. Asuminen on myös asia, jossa on vielä todella paljon parannettavaa. Vanhemmat eivät uskalla luopua vammaisista lapsistaan ymmärrettävistä syistä kovin herkästi, kun he ajattelevat, että kukaan muu ei pysty avustamaan tai hoitamaan heidän lastaan. On yhä paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden kotona asuu vammainen omainen, eikä se ole tarkoituksenmukaista.

– CP-liiton Halisten palveluasunnot syntyi vastaamaan asumisen ongelmiin. Tarvitsimme Piialle asunnon, ryhdyimme puuhastelemaan ja saimme Maija Perhon kanssa tämän kuvion syntymään yllättävän helposti vuonna 1990. Noin kymmenen vuoden kuluttua siitä tuli vielä CP-liiton Laajasalon palveluasunnot.

– Toinen haaste on rakentamiseen ja kiinteistöjen hankintaan osoitetut avustukset. Ne ovat jääneet siinä mielessä kesken, että kiinteistöjen kunnossapitoon ei myönnetä enää rahaa. Ei ole järkeä, että on annettu rahaa seiniin, joita ei voida enää pitää kunnossa. Tätä olen kaikille kansanedustajille yrittänyt selittää.

– Kolmas asia mikä roikkuu, on verotus. Yleishyödyllisten järjestöjen verotuskuvio ei ole mielestäni kunnossa, ja siihenkin olen yrittänyt puuttua kaikissa liittokokouksissa missä on ollut mahdollisuus käyttää puheenvuoroa ja kansanedustaja on ollut paikalla. On hyvä, että yhdistykset pyrkivät esimerkiksi palvelujen tuottamisen kautta tekemään omaa varainhankintaa. Kun siitä otetaan verot pois, jäljelle jää vähemmän rahaa. Ja sitten joudumme pyytämään yhteiskunnalta taas avustuksia jossain muodossa. Kansanedustajat kyllä nyökkäävät oikeassa kohdassa, mutta mitään ei tapahdu. Vedotaan kilpailulainsäädäntöön, jonka mukaan kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Mutta on outoa, että liitto, joka ei pyri tuottamaan voittoa vaan peittämään aiheutuneet kulut, kilpailee halvemmalla tarjoavien yritysten kanssa, kun kaikki tietävät, että hommat eivät voi hoitua niillä resursseilla joita halvemmalla hinnalla voidaan tarjota.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi järjestötoiminnassa?

– Yhden henkilön saavutuksia ei ole olemassakaan, ne ovat yhteisiä saavutuksia. Kouluasioiden saamista kutakuinkin kuntoon voi tietysti pitää saavutuksena, ja kuljetuksetkin pelaavat jollakin tavalla, vaikka niitä pitää korjata edelleen. Asumisasioissa on yhä tekemistä, vaikka niissäkin on edistytty. Halinen oli esimerkkitapaus, jonka toteutimme, koska halusimme näyttää, että vaikeavammaisillekin voidaan järjestää asumispaikkoja.

Mitkä ovat CP-liiton vahvuudet?

– Henkilöt vaihtuvat. Joskus vahvuuksia lähtee ulos, joskus tulee sisälle. Toimintarunkohan on säilynyt samantyyppisenä jo pitkään. Olemme yrittäneet hoitaa raportoinnin yhteiskunnalle hyvin, ja saaneet siitä joskus kiitostakin. Hyvä raportointi takaa tulevan rahoituksen.

Mitä CP-liiton pitäisi tehdä toisin?

– CP-liiton tulee valvoa niitä oikeuksia mitä on saatu. Jos tuntuu, että joku oikeus on jäänyt saamatta, sitä täytyy lähteä ajamaan. Ei myöskään yksin riitä, että rahaa on enemmän, vaan se pitää käyttää oikein ja kohdistaa oikealla tavalla. Liitossa on ollut sloganina ”vammainen edellä”. Meillähän hallintoon ei mene paljon rahaa. Vapaaehtoiset antavat arvokkaan työpanoksen. On huolehdittava, että jos ihmiset laittavat oman työpanoksensa pöydälle, siitä ei saa aiheutua hänelle kuluja.

– Vaikka Suomi on yhdistysten luvattu maa, kaikki eivät niihin halua kuulua. Ihmisiä liittyy mukaan ainoastaan, jos yhdistyksillä on tarjota sellaista ohjelmaa ja palvelua, jota ihmiset haluavat. Meidän pitäisi ottaa ihmiset sairaaloiden kautta kiinni. Viestintää pitää yrittää tehostaa ja muistaa, että viestintä on kaksipuolista. Myös kentältä pitää olla yhteydessä liittoon, jotta kaikki tieto on liiton käytössä ja asioihin voidaan puuttua ja pyrkiä parantamaan niitä. Olen aina sanonut, että ottakaa liittoon yhteys, siellä on parhaat henkilöt, jotka voivat viedä asioita eteenpäin. Liiton toimistolle pitää keskittää ydinosaamista, jotta kommunikaatio siellä pelaa ja saadaan asioita eteenpäin.

Mihin CP-liiton pitäisi mielestäsi vaikuttaa tulevaisuudessa?

– Pitää panostaa siihen, että ne oikeudet joita on saatu, pysyvät ja niitä kunnioitetaan. Ja siinä on tekemistä.

Teksti ja kuva: Lissu Kiviniemi

Kaupunginvaltuutettu Hilkka Ahde taisteli Helsingin omaishoitajille maksuttoman pääsyn kaupungin uimahalleihin ja kuntosaleille.

Vuoden 2023 alusta helsinkiläiset omaishoitajat pääsevät käyttämään maksutta Helsingin kaupungin liikuntapalveluita. Helsingin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta katsoi apulaispormestari Paavo Arhinmäen (vas.) mukaan, että ilmainen mahdollisuus käydä uimassa ja kuntosalilla on kohtuullinen kädenojennus todella arvokasta työtä tekeville omaishoitajille.

Päätöksestä saa kiittää kaupunginvaltuutettu Hilkka Ahdetta (sd.).

– Tämä antaa signaalin, että kaupunki arvostaa omaishoitajien työtä. Päätös on kädenojennus omaishoitajille, vaikka tiedän, että omaishoitajien on hyvin vaikeaa järjestää omaa aikaa, Ahde sanoo.

Ahde on ollut pitkään äitinsä omaishoitaja ja toimi aiemmin myös syöpään menehtyneen miehensä Matti Ahteen omaishoitajana. Raskasta, mutta palkitsevaa työtä ei jaksaisi ilman hengähdyshetkiä ja omasta kunnosta huolehtimista. Ahde ajatteleekin, että jos edes yksi omaishoitaja saisi päätöksestä kipinän lähteä liikkeelle ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja rentoutumisestaan, se olisi jo puoli voittoa.

– Esimerkiksi säännöllinen uimassa käyminen auttaa jaksamaan sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Taistelun kautta voittoon

Monet Helsingin naapurikunnat tarjoavat maksuttomia liikuntapalveluja omaishoitajille tai ikääntyneille ihmisille. Helsingin päätös ei kuitenkaan syntynyt ilman taistelua.

Ahteen 2.3.2022 tekemä aloite ohjattiin ensin sen viranomaisen käsiteltäväksi, jonka toimialueeseen se kunnassa kuuluu.

– Aluksi liikuntatoimen esittelijä teki kielteisen päätösehdotuksen. Tätä perusteltiin sillä, että jos yksi ryhmä saa maksuttomia palveluja, perässä tulisi taas seuraava ja seuraava ryhmä, joka vaatisi maksuttomuutta.

Ahde ei luovuttanut, ja sai muutosvasta[1]ehdotuksen läpi kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnassa äänestystuloksella 12–1. Aikaisemmin myös sote-lautakunta oli päätynyt myönteiseen lausuntoon.

– Muistutin, että omaishoitajat ovat ainoa ryhmä, joka säästää kaupungille 200–300 miljoonaa euroa vuosittain. Omaishoitajat eivät ole riesa, joka vie rahaa, vaan toisinpäin. Äärimmäisen tärkeää ja raskasta työtä tulisi arvostaa, Ahde toteaa.

Lopulta kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta lisäsi kokouksessaan 13.9.2022 omaishoitajat uudeksi maksuttomuuteen oikeutetuksi ryhmäksi Helsingin kaupungin liikuntapalveluissa. Palveluita pääsee käyttämään maksutta vuoden 2023 alusta.

Työ jatkuu edelleen

Ahde kertoo joutuneensa vääntämään valtuustossa asioita rautalangasta.

– Olen puhunut omaishoitajien tilanteesta useamman kerran. Olen muistuttanut, että vaikka valtuuston jäsenet ovat itse hyvinvoivia, terveitä ihmisiä, niin huomenna tilanne voi olla toinen: puolisolle tai vanhemmille voi käydä jotain tai voi saada vammaisen lapsen. On syytä miettiä, miten haluaisi, että omaista tai itseä siinä tilanteessa kohdellaan. Oli ihanaa, että lautakunnan jäsenet suhtautuivat aloitteeseeni niin positiivisesti. Iso kiitos siitä heille!

Eikä työ omaishoitajien hyväksi lopu tähän. Aiemmin keväällä Ahteen aloitteesta poistettiin maksullisuus tilapäisesti tarvittavista, kotiin annettavista lääkäripalveluista. Seuraavaksi työn alla on mahdollistaa Helsingin kaupungin myöntämän palvelusetelin käyttäminen myös vakituisella vapaa-ajan paikkakunnalla.

– Se olisi jo ilmastostrategian näkökulmasta järkevää: jos haluan mennä vapaa-ajan paikkakunnallani vaikkapa kesäteatteriin, minun pitää viedä äitini 200 kilometrin päähän Helsinkiin, ottaa hoitaja palvelusetelillä kotiin ja ajaa 200 kilometriä takaisin kesäteatteriin ja lopuksi taas hakea äiti hoidosta, siis yhteensä 800 kilometriä, Ahde huomauttaa. Pieni asia sekin, mutta omaishoitajan arjessa kovin merkityksellinen.

Vaikuta valtuutetun kautta

Onko tiedossasi asia, johon haluaisit muutoksen? Ota yhteyttä kuntasi kunnanvaltuutettuun, jonka ajattelet olevan myötämielinen asiallesi. Löydät valtuutettujen yhteystiedot kuntasi verkkosivuilta.

Kunnanvaltuutettu voi tehdä valtuustoaloitteen. Jotta aloite käsitellään valtuustossa, sen on saatava ensin riittävästi kannatusta muilta valtuutetuilta. Perustele siis asiasi hyvin ja selkeästi.

Voit myös tehdä itse kuntalaisaloitteen osoitteessa www.kuntalaisaloite.fi.

Teksti: Lissu Kiviniemi

CP-liitto järjesti kesällä 2021 kirjoituskilpailun kohderyhmäänsä kuuluville alle 18-vuotiaille. Kirjailija Kari Hotakainen valitsi voittajaksi 16-vuotiaan Iita Remeksen tekstin Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?.

Hotakainen perusteli voittajan valintaa näin: ”Tässä tekstissä on myyttisen sadun aineksia, ja tulee mieleen melkein raamatullinen luomiskertomuksen rytmi. Vaikka teksti on hieman liian pitkä ja ehkä kaipaisi karsintaa, siinä on silti aivan oma ilmaisunsa ja imunsa. Kirjoittaja on selvästi halunnut kirjoittaa satumaisen ja rönsyilevän tekstin, jossa on kaunista ja lohdullista sanomaa. Toivon kirjoittajalle kaikkea hyvää. Hänellä on selvästi sisimmässään sanomisen pakko ja intohimo – ne ovat asioita, joita kukaan ei voi sinulle opettaa.”

Toiseksi ja kolmanneksi parhaiksi teksteiksi Hotakainen valitsi Eelis Salon sekä Helmi Saxbergin ja Elias Mustalahden kirjoitukset. Salon tekstistä Hotakainen kirjoitti näin: ”Tämä on asiallisesti ja tarkasti kirjoitettu juttu, joka kertoo kirjoittajan anayyttisesta otteesta. Häntä selvästi kiehtoo faktat, tapahtuneet tosiasiat. Voi hyvinkin ennustaa, että kirjoittajasta voi tulevaisuudessa tulla vaikka toimittaja, koska kokonaisuus on hallittu ja uskottava. Mukavan lisän tekstiin tuo oma näkemys, jossa hän kertoo halustaan tutkia tapausta itse.”

Saxbergin ja Mustalahden tekstistä Hotakainen kirjoitti näin: ”Tässä tarinassa on kaikki hyvän tarinan ainekset: rauhallinen alku, hyvä pohjustus ja mikä tärkeintä: lukija yllätetään täysin, saalistajasta tuleekin saalis. Kalevin kurjassa kalareissussa on julman sadun tunnelma ja siitä tulee mieleen Grimmin veljesten hurjat sadut, jotka hätkähdyttävät vielä tänäkin päivänä. Kirjoittajat ovat hienosti rakentaneet tarinan koukun, sananmukaisesti.”

CP-liitto onnittelee lämpimästi voittajaa ja sijoittuneita sekä kiittää kaikkia kirjoituskilpailuun osallistuneita!

Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?

Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet kaunis?

Jokainen meistä on joskus katsonut peiliin ja toivonut olevansa hoikempi,
toivonut vatsansa olevan litteämpi, toivonut kasvojensa olevan enemmän kuin jonkun muun.

Sinä päivänä, kun sinä synnyit, pieni enkeli sai käteensä pienen elämän.
Hän katseli tuota heikkoa valoa hetken, ja sitten hänen silmänsä vetistyivät.
Hän hymyili, nyökkäsi kiitokseksi ja kuiskasi: ”Se on niin kaunis”.

Hän vietti tuon päivän tutkien valoa, oppien tuntemaan sen läpikotaisin.
Kun päivä oli melkein ohi, hän istui alas ja huokaisi.
”Kuka sinä olet?”, hän pohti.

Hän käänteli valoa ympäriinsä ja lopulta hymyili kuin itse Aurinko.
Hän käänsi katseensa ylöspäin ja kuiskasi hämärään kauneimman nimen maan päällä.
Sitten hän kävi työhön.

Tarkasti hän valikoi ja muokkasi kauniisti lepattavan valon piirteitä.
Hän antoi sille raajat, kehon ja kasvot, vuodatti sydänvertaan saadakseen aikaan kauniimmat piirteet,
kuin itse Kuu saattoi kantaa.

Kun hän lopulta sai työnsä valmiiksi, pysähtyi hän tutkimaan luomustaan.
Se ei ollut täydellinen, niin kuin ei sen kuulunutkaan olla.
Vain Hän itse saattoi olla täydellinen.
Mutta se oli silti kaunein asia, jonka tuo pieni enkeli oli koskaan saanut aikaan.

Hän laski pienen hahmon pöydälle ja otti taskustaan vieläkin pienemmän rasian.
Hän avasi rasian ja itki.
Elämän sitomiseen vaadittiin kolme kyyneltä. Tuo pieni enkeli antoi viisi.

Hän tahtoi lahjoittaa tälle pienelle luomukselleen kauneimman elämän,
jonka vain saattoi antaa.
Joten hän itki kaksi kyyneltä ylimääräistä.
Toisen, jotta hahmo näkisi kauniin,
ja toisen, jotta se tuntisi sen.

Ja kun hän sulki rasiaa yhdellä sileistä hiuksistaan,
huomasi hän sen olevan liian täynnä.
Pienen pieni osa enkelin kyyneliä valui reunan yli,
putosi maahan ja kuivui pois.
Myöhemmin siihen kohtaan kasvoi purppura ja hopeinen puu.

Mutta koska osa kyyneltä puuttui,
ei hahmo kykenisi näkemään itseään.
Se katsoisi peiliin ja toivoisi olevansa toinen,
joku aivan muu, sillä se ei ollut täydellinen.
Tämän ymmärtäessään enkeli valutti vielä neljä kyyneltä lisää.

Mutta rasia oli jo lukittu.
Murheellisena hän sulki kyyneleet ylimääräiseen rasiaan
ja kääntyi taas hahmon puoleen.
Hän otti käsiinsä hahmon ja ensimmäisen rasian silmäillen molempia.
Rasia oli verenpunainen ja siinä oli kultaiset koristeet.

Rasian keskellä oli yksi merkki:

Elämä,
Kohtalo,
Käsky.

Rasian lähellä pieni hahmo loisti yhä kirkkaammin,
kuin se olisi aavistanut saavansa kohta kalleimman lahjan maailmassa.

Enkeli katsoi hahmoa, katsoi rasiaa ja yhdisti ne.
Hän asetti rasian hahmon sydämen kohdalle
ja jäi sitten pidättämään henkeään.

Ja pieni hahmo loisti kirkkaammin kuin Aurinko ja Sirius yhdessä.
Sen valo tanssi kaunista tanssia,
riemuitsi uudesta elämästään.

Sen yhä tanssiessa enkeli kuiskasi sille vielä yhden merkin:

Ilo.

Hitaasti valo häilyi pois ja jätti jälkeensä pienen ihmisen,
joka seisoi paikoillaan enkelin kädellä.

Se katseli pientä enkeliä ja hymyili.
Ja enkeli itki taas, tällä kertaa onnesta,
sillä tämä pieni olento oli niin täydellinen
kuin vain kuolevaiselle oli mahdollista.

Hän sulki silmänsä ja kuiskasi taivaalle viimeiset merkit:

Hyvästi.

Pieni valo katosi jättäen jälkeensä pienen enkelin,
joka ei enää ollut niin pieni.
Hän vaelsi muiden enkelien luo kasvot yhä surua täynnä
ja pyysi niiltä neuvoja kaipuuseen.

Kuitenkin hän kuuli samat sanat aina vain: ”Siihen tottuu”.

Mutta enkeli ei halunnut tottua.
Hän halusi aina muistaa tuon pienen valon,
ensimmäisen ihmisen, jonka hän koskaan loi,
sillä se oli kauniimpi kuin itse Yötaivas.

Tuo pieni purppuran ja hopean värinen puu
kasvoi vahvana ja hohtavana sille paikalle,
jolla enkeli muovasi pientä valoa.
Se oksat olivat paksuja ja kestäviä,
ja pian tuosta puusta tuli enkelilasten eniten pidetty leikkipaikka.

Joskus öisin, kun pieni enkeli vaelsi sen luo muistaakseen pientä valoa,
Tuuli leikki puun latvassa saaden aikaan sävelmän,
jonka enkeli tiesi olevan pienen luomuksensa suosikki.

Ja enkeli itki kuumia kyyneleitä,
jotka vanhensivat hänen sydäntään
entisestään, kasteli puun juuria omalla kaipuullaan,
ja lauloi sävelmän mukana.

Sanoissa hän tunsi tuon pienen lapsen kivun,
tiesi itse aiheuttaneensa sen ja toivoi,
että voisi jotenkin auttaa häntä.

Mutta laki oli laki:
hänenlaisillaan ei ollut lupaa sotkeutua
luomustensa elämään.
Niin hän saattoi vain itkeä ja kaivata
vähäisten muistojen vallatessa hänen mielensä.
Niin kauan, kuin tuo pieni ihminen eli,
ei enkelillä ollut mitään mahdollisuutta koskea häneen.

Koko yön hän istui puun juuressa ja kuiski tähdille yhtä sanaa
kuin pientä rukousta:

Voima.

Ja Kuu ja tähdet itkivät hänen kanssaan,
lauloivat tuota sanaa pitkänä mantrana
antaen voimaa sekä enkelille että lapselle.

Sillä vaikka Yötä verrataankin Kuolemaan,
ei kumpaakaan voi loppujen lopuksi pitää kovin pahana.
Kuolema ei anna kipua, vaan ottaa sen pois,
eikä Yö ole pimeä piilottaakseen varjoihin hirviöitä,
vaan sulkeakseen ihmisen pehmeään unohduksen peittoon,
lohduttaakseen väsynyttä vaeltajaa.

Kauneus ei ole, mitä me näemme tai kuulemme.
Sitä ei voi mitata kuolevaisten aisteilla.
Todellisuudessa se on pienen enkelin rakkauden summa.

Iita Remes

Malaysia Airlinesin lento MH370 

Johdanto 

Lentokoneet ovat kiehtoneet minua nyt viimeiset pari vuotta. Olen myös kiinnostunut lento-onnettomuuksista. Olisi mukavaa päästä isona lennonjohtoon tai lähtöselvitysvirkailijaksi töihin. 

Lento-onnettomuudet 

Lento-onnettomuuksia on monenlaisia. Yleisimmät syyt ovat lentäjän virhe, tekninen ongelma tai tulipalo. 

Tapaus Malaysia 

8.3.2014 Malesialaisen lentoyhtiön Malaysia Airlinesin lento MH370 oli matkalla Malesian Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentoasemalta Kiinaan Pekingin kansainväliselle lentoasemalle. Lento lähti Kuala Lumpurista klo 00.41 ja sen oli määrä saapua Pekingiin klo 06.30. Tutkayhteys koneeseen menetettiin klo 1.30 Malesian aikaa. Lennolla oli 227 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä. Suurin osa matkustajista oli Kiinan kansalaisia. Koneen miehistö ei ollut ilmoittanut lennonjohdolle minkäänlaisista ongelmista. 

Lentokone 

Lento 370 lennettiin Boeing 777-2H6ER -koneella, jonka rekisteritunnus oli 9M-MRO. Kone oli 404. valmistettu Boeing 777. Kone lensi ensilentonsa 14.5.2002. Kone oli lentänyt 53 460 tuntia. Boeing 777 on yksi turvallisimmista lentokoneista. Konetyypille on sattunut vain 4 merkittävää onnettomuutta.  

Onnettomuuskoneen reitin muutos 

Kone oli yhteydessä lennonjohtoon klo 1.19, mutta sen toisiotutkasignaali katosi klo 1.22. Koneen toisiotutkavastain joko sammui tai se sammutettiin. Tällöin kone oli Etelä-Kiinan meren yllä ja sen kurssi oli koilliseen kohti Pekingiä. Malesian armeijan tietojen mukaan koneesta saatiin tutkahavaintoja sen jälkeen, kun se katosi lennonjohtojen tutkista. Kone muutti kurssiaan Kota Bharun jälkeen, ja se laskeutui alaspäin. Koneen toisiotutkalähetin ei ollut päällä, joten siviililennonjohdot eivät tienneet, missä lentokone oli. Lisäksi lentokone matkasi vielä 500 kilometriä Malakansalmeen viimeisen yhteydenoton jälkeen. Lentokoneen ACARS-kommunikaatiojärjestelmän (Aircraft Communication Addressing and Reporting System) lähetti neljä tuntia katoamisen jälkeen signaaleja, jotka satelliitit tunnistivat. Viimeinen havaittu signaali tunnistettiin klo 8.11 Malesian aikaa, eli noin 7 tunnin ja 30 minuutin kuluttua katoamisesta. Viranomaiset määrittivät koneen sijainnin keskelle Intian valtamerta, Australian Perthin länsipuolelle.  

Koneen kohtalo 

24. maaliskuuta 2014 Malesian pääministeri Najib Razak kertoi, että uusimmat satelliittitiedot ja analyysit viittaavat siihen, että lento 370 syöksyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä Intian valtamereen. Yksikään lentokoneen matkustaja tai miehistön jäsen ei selvinnyt. Tapausta selvittänyt malesialainen tutkintaryhmä julkisti 500-sivuisen raporttinsa kesällä 2018. Varmoja tietoja raportissa oli niukasti, mutta useita huhuja ja salaliittoteorioita voitiin kumota. Raportin mukaan molemmat lentäjät olivat hyvässä kunnossa. He olivat hyvin levänneet, eikä heillä ollut taloudellisia, emotionaalisia eikä psyykkisiä ongelmia. Ohjeiden mukaisesti huollettu kone oli hyvässä kunnossa. Tutkimusten mukaan joku ohjasi konetta sen poiketessa reitiltään, joten poikkeamista ei voinut aiheuttaa tekninen vika tai autopilotti. Koneen reitti vaikutti tarkasti harkitulta. Mikään tiedustelupalvelu ei löytänyt kenenkään koneessa olleen taustoista mitään ihmeellistä kaksinkertaisen tarkastuksensa jälkeen. Viimeisen lennonjohdon yhteydenoton jälkeen lentokone kaarsi jyrkästi vasemmalle, ylitti Malesian, kaarsi loivasti oikealle ja jatkoi matkaansa Thaimaan ja Indonesian välillä ennen kuin kääntymistä etelään. Lentokone lensi Andamaanien meren yläpuolella, mahdollisimman kaukana rannikoista, mahdollisesti välttääkseen tutkat. Lentokoneessa oli polttoainetta 7 tunnin ja 30 minuutin edestä. Matka Pekingiin tulisi kuitenkin kestämään vain 5 tuntia ja 30 minuuttia.  

Miehistö 

Lennon kapteeni oli 53-vuotias Zaharie Ahmad Shah. Hän tuli Malaysia Airlinesille vuonna 1981 ja hänellä oli 18 365 tunnin lentokokemus. Ja perämies oli 27-vuotias Fariq Abdul Hamid, joka työskenteli lentoyhtiölle vuodesta 2007, ja oli ehtinyt kerätä 2 763 tuntia lentokokemusta.

Ongelmia vastaavalla konetyypillä 

Tammikuussa 2008 muutama matkustaja loukkaantui, kun brittilentoyhtiö British Airwaysin lennolla 038 koneen polttoaineputket jäätyivät ja siitä johtuneen polttoaineensyöttöhäiriön vuoksi kone teki pakkolaskun Lontoon Heathrow`n kansainväliselle lentoasemalle. Vuonna 2011 Kairon lentoasemalla pysähtyneenä olleen egyptiläisen lentoyhtiön EgyptAirin Boeing 777:n ohjaamossa syttyi tulipalo. Tämä onnettomuus ei vaatinut henkienmenetyksiä. Heinäkuussa 2013 kolme matkustajaa menetti henkensä ja 181 loukkaantui, kun korealaisen lentoyhtiön Asiana Airlinesin lento 214 epäonnistui laskeutumisessaan San Franciscon kansainväliselle lentoasemalle. 2014 heinäkuussa 298 matkustajaa menetti henkensä, kun Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas Ukrainan ilmatilassa. 

Oma näkemykseni 

Tämä on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Suunnittelen, että aloittaisin tutkinnat uudelleen, ja jos hyvin käy, voin löytää syyn tälle kaikelle! 

Eelis Salo 

Kalevin kurja kalareissu

Kalevi istui pienessä, likaisessa purkissa, joka keinui aalloilla. Hän oli veneretkellä. Kalevi tunsi samaan aikaan olevansa maalla ja veden pinnan alla. Tunnelma oli niin utuinen, jollain lailla unenomainen. Hän ei ollut koskaan ennen veneillyt, saati sitten ollut kalassa.

Kalevin perheeseen kuului isä Makkonen ja äiti Rakola. Hekin olivat veneessä, Kalevin mukana kalareissulla

Äkkiä veneen eteen ilmestyi jotain suurta, kuin vuori. Se sai Kalevin kiljaisemaan. Tarkemmin katsottuna, se alkoikin näyttää joltain ihan muulta, kuin vuorelta. Lopulta näky katosi. Kuumuus oli tehnyt tepposet. Kalevi oli nähnyt kangastuksen, kenties julmasti porottavan auringon vuoksi. 

Harhat jatkuivat. Kalevi sulki pienet silmänsä ja tunsi nousevansa lentoon. Ehkä vene oli keikahtanut jotenkin kummallisesti. Kenties suuri aalto, tai karikko oli saanut tuntemuksen aikaan.

Ei. Kalevi oli oikeasti päätynyt veteen. Hän näki suuria kaloja, jotka lähestyivät uteliaina Kalevia. Siinä roikkuessaan siimasta Kalevi katui, että oli lähtenyt ulos maan alta koko pahaisena aamuna. Koukku teki kipeää, mutta sitä ei tarvinnut kestää kauaa. Eräs utelias siika ahmaisi Kalevin ja kalastaja sai saaliinsa.

Helmi Saxberg ja Elias Mustalahti

Sanna Mäkinen selitti pitkään jatkuneet oireet stressillä. Oikean diagnoosin löytymiseksi tarvittiin ambulanssikyyti päivystykseen sekä sisaren viisas viesti.

Olen Sanna Mäkinen, järvenpääläinen yrittäjä. Perheeseeni kuuluu 14-vuotias tyttäreni, 17-vuotias poikani sekä aviomieheni, joka on myös yhtiökumppanini perheyrityksessämme.

Sain hydrokefalia-diagnoosin tänä vuonna, 48-vuotiaana.  Diagnoosikseni on määritelty G91.1; obstruktiivinen vesipäisyys. Neurokirurgin tekstien mukaan ”pään magneettikuvassa lova-tyyppinen hydrokefalia”.

Päänsärkyä ja paineen tunnetta

Hydrokefalian ensimmäiset oireet alkoivat jo muutama vuosi ennen diagnoosin saamista. Aamuisten päänsärkyjen arvelin johtuvan stressistä ja siitä, etten ollut ehtinyt hierojalle. Ajattelin, että paineen tunne päälaella, erityisesti liikkuessa, saattaisi johtua korkeasta verenpaineesta. Verenpaineeni on kuitenkin ollut aina matala.

Päänsäryt pahenivat niin, että heräsin särkyyn aamuöisin. Katkonainen, säryn häiritsemä uni ei enää palauttanut.

Torstaina 21.1.2021 tulin tavalliseen tapaani varhain aamulla töihin. Käynnistin tietokoneen, aloitin työt. Hiljalleen päässäni alkoi humista, aivan kuin pääni sisällä olisi ollut ilmastointilaite. Mainitsin tästä miehelleni ja varasin ajan työterveyslääkärille.

En ehtinyt vastaanotolle. Kahvitauolla oloni heikkeni, olin täysin voimaton. Minut vietiin ambulanssilla Hyvinkään sairaalan päivystykseen.

Päivystyksessä tutkittiin ihan kaikki. Sydän, keuhkot, veriarvot. Kaikki oli kunnossa, mutta humina vain jatkui. Olin jo valmiina lähtemään kotiin, kun sisareni lähetti viestin, että pyytäisin vielä pään kuvausta, kun nyt kerran sairaalassa olin. Ja minä pyysin – onneksi.

Kuvauksia ja lähete neurokirurgille

Tuntui kammottavalta, kun nuori lääkäri tuli kertomaan tietokonetomografian eli TT-kuvauksen löydöksestä. Aivoissani näkyi likvorkierron häiriö, ja aivokammiot olivat poikkeuksellisen laajat. Etiologia eli syy  löydökseen oli epäselvä, ja sitä lähdettiin selvittämään magneettikuvauksen avulla.

Kiireellisestä määräyksestä huolimatta pääsin magneettiin vasta seuraavana päivänä. Tulokset kertoivat samaa kuin TT-kuvaus. Aivoissa näkyi likvorkierron häiriö, ja diagnoosiksi asetettiin obstruktiivinen vesipäisyys. Minut lähetettiin kotiin odottamaan kutsua neurokirurgille Töölöön.

Kutsu neurokirurgille tuli nopeasti. Hoitokeinoksi valikoitui leikkaus, kolmannen aivokammion puhkaisu. Sain leikkausajan toukokuun alkuun.

Leikkaus ja elämä ilman särkyjä

Leikkaus tehtiin nukutuksessa, ja se oli itsessään nopea toimenpide. Operaation aikana aivokammioon pääsi hieman verta, jonka vuoksi toipuminen kesti muutamia päiviä.

Sain Töölön sairaalassa hyvää hoitoa. Särkyjä hoidettiin kipulääkityksellä ja annostelemalla kortisonia suoraan suoneen. Kuudentena päivänä leikkauksesta pääsin kotiin. Pää särki vielä pari viikkoa, joten söin särkylääkettä. Sen jälkeen  kipuja ei ole ollut.

Elokuussa kävin vielä magneettikuvassa ja neurokirurgin vastaanotolla. Hän totesi, että olen saanut huomattavan avun aamuisiin päänsärkyihin. Aivokammiokoko oli pienentynyt, ja kolmannen ventrikkelin pohjassa näkyi selvä reikä ja virtaussignaali.

On mahdollista, että leikkauksessa aivoihin tehty reikä umpeutuu jossain vaiheessa. En kuitenkaan halua murehtia sitä nyt, kun kaikki on hyvin.

Minun ei tarvitse käydä säännöllisesti jatkokontrolleissa. Saan kuitenkin mennä tarvittaessa eli oireiden mukaan hoitoon suoraan joko Töölön neurokirurgian poliklinikalle tai päivystykseen.

Haluan kehottaa muita, joilla joko epäillään lova:a tai jotka ovat jo saaneet diagnoosin, kuuntelemaan omaa vointiaan ja elämään sen mukaisesti. Apua on saatavilla.

On onni asua Suomessa, jossa on huikea neurologinen osaaminen, myös leikkausten osalta. Kaikkia leikkaushoito ei auta, mutta itse sain siitä suuren avun. Hydrokefaliassa on yksilöllisiä eroja, mutta vertaistuki yhdistää ja auttaa jaksamaan.

Teksi: Sanna Mäkinen

Hydrokefalia aikuisilla

Hydrokefaliaa esiintyy kaikenikäisillä. Aikuisiällä puhjenneen hydrokefalian tuomat haasteet ovat erilaisia kuin varhaislapsuuden hydrokefaliassa.

Mikäli aivokammiot ovat poikkeuksellisen laajat, kyseessä on todennäköisesti lova eli aikuisten pitkäaikainen ventrikulomegalia (long-standing overt ventriculomegaly in adults).

Lova:n oireet vaihtelevat lievästä huimauksesta akuuttiin päänsärkyyn saakka.

Lova:n syynä voi olla esimerkiksi aivonesteviemärin ahtaus. Tällöin lova:a voidaan hoitaa tähystysleikkauksella. Siinä tehdään aukko kolmannen aivokammion pohjaan aivoselkäydinnestekierron vapauttamiseksi.

Lissu Lundström syntyi kilon painoisena keskosena vuonna 1952. Vastoin lääkärien odotuksia hänestä kasvoi vahva ja valoisa taiteilija, joka elättää itsensä tekemällä työtä, jota rakastaa.

Ateljeessa Helsingin ydinkeskustassa Kalevankadulla on ihmeellisen valoisaa. Suuret ikkunat ja vastapäätä oleva matala puurakennus päästävät auringon kepeästi sisään, vaikka eletään jo syyskuun loppua.

Ihmeellisen valoisa on myös tilassa työskentelevä taiteilija. Hän on Lissu Lundström, 69, ja hän maalaa suullaan.

Cp-vamman vuoksi Lundström ei pysty käyttämään käsiään ja liikkuu pyörätuolilla.

– Muistan, kuinka minut kannettiin talomme vinttiasunnosta pihalle hiekkalaatikolle. Siellä leikin siirtäen suussa olevalla lusikalla hiekkaa paikasta toiseen, Lundström kertoo.

Leikin lisäksi kirjoittaminen sujui kynä suussa, ja pian sinne päätyi myös sivellin.

– Kun olin noin 10-vuotias, vaarini keksi rakentaa minulle pihalle maalaustelineen, jonka viereen pääsin pyörätuolilla. Äidin siskot antoivat lahjaksi vesivärejä. Sieltä se sitten lähti, Lundström kertoo.

– Innostus maalaamiseen tuli sisältäni, eikä se koskaan häviä.

Alkuun Lundström maalasi Helsingin idyllisessä puu-Pasilassa sijainneen kotipihan vastapäistä maisemaa: mäkeä, jossa oli koivuja. Luonto onkin säilynyt mieluisana maalausten aiheena lähes 60 vuotta.

Tekniikka on kuitenkin vaihtunut: Liian nopeasti kuivuvat ja valuvat vesivärit vaihtuivat nopeasti öljyväreihin, jotka Lundström sai lahjaksi kummitädeiltään.

– Suulla maalatessa öljyvärien katku on jatkuvasti lähellä nenää, joten sitä tuntui olevan pienessä pöllyssä koko ajan, Lundström nauraa.

Onneksi markkinoille tulivat vesiliukoiset öljyvärit. Tällä hetkellä Lundström harjoittelee vesiliukoisilla akryyliväreillä maalaamista.

Lundström kuvailee maalaustyyliään perinteiseksi ja abstraktiksi. Hän pitää väreistä paljon, erityisesti punaisesta, josta saa voimaa. Voimaa hänessä on itsessäänkin.

Pienimpiä selvinneitä

Lundström syntyi 19.4.1952 kolme kuukautta ennen laskettua aikaa kilon painoisena. Synnytyksen jälkeen paino laski 800 grammaan. Lundström oli pienimpiä vauvoja, jotka jäivät siihen aikaan henkiin.

– Äidille sanottiin sairaalassa, että olisi parasta, että menisitte pois ja unohtaisitte, että tämä lapsi on syntynyt. Että yhteiskunta hoitaa, Lissun sisko Heidi Lundström muistelee äidin kertoneen.

Ajatus tuntuu kylmältä ja julmalta. Mutta maailma oli silloin kovin erilainen kuin nyt.

– Oltiin juuri selvitty sodasta. Monilla vanhemmilla oli paljon alkoholiongelmia. Kaikki yrittivät rakentaa maata, ja se verotti kaikin tavoin jaksamista. Ajattelen, että äidille annettiin vain mahdollisuus. Lääkäri ajatteli silloin äidin vointia, Heidi Lundström pohtii.

Molemmat vanhemmat kuitenkin halusivat, että lapsi tulisi kotiin, kunhan paino nousisi riittävästi. Sairaalassa ehti vierähtää kolme kuukautta, ennen kuin tyttö pääsi kotiin.

Turvallinen lapsuus Pasilassa

Lundströmin äiti työskenteli palkanlaskijana ja kirjanpitäjänä tehden pitkiä työpäiviä. Isä oli lavastaja, ja ammatista seurasi monenlaista iloa lapsille.

– Isän työn takia meille tuli luultavasti Pasilan ensimmäinen televisio vuonna 1957. Ohjelmia tuli silloin vain kolmen tunnin ajan iltaisin. Aika moni Pasilan pennuista istui meidän olkkarissa silloin, Lissu Lundström kertoo.

Isän työn kautta kotiin päätyi myös muun muassa eräänä pääsiäisenä tipuja. Mainoksessa käytetyille tipuille ei ollut kuvausten jälkeen sopivaa osoitetta, joten Lundströmien 24-neliöisessä kodissa vipelsi hetken aikaa myös siivekkäitä.

Isä jätti perheensä Lissun ollessa noin 12-vuotias. Äiti joutui tekemään välillä kolmeakin työtä elättääkseen perhettä. Mutta lapsuus oli hyvä ja turvallinen.

– Aivan ihana, Lissu Lundström hymyilee.

Onneksi isovanhemmat olivat paikalla hoitamassa lapsia.

– Vaari oli upea mies, maailman kultaisin. Sellainen vekkuli velikulta, joka oli meidän jekuissa mukana. Mummo taas oli ankara.

Sinnikäs opiskelija

Lundström sai pyörätuolin vasta 10-vuotiaana. Siihen asti häntä kannettiin tai kävelytettiin lastojen kanssa. Matka yleiselle saunalle kuljettiin lastenrattailla, ja löylyjen ajan Lundström istui sinkkiämpärissä.

Kun pyörätuoli vihdoin saapui, Lundström oli yhtäkkiä kaikkien suosikkikaveri. Pasilan mäkiä lasketeltiin alas hurjapäisesti. Kyytiin mahtui helposti kolmekin kaveria.

Lundström kävi leikkikoulua Ruskeasuolla. Koska henkilökuntaa ei ollut tarpeeksi, vanhempien piti käydä vuorotellen auttamassa ruuanlaitossa ja lastenhoidossa. Arkkiatri Arvo Ylppö suositteli Lundströmille kuntoutusta, jota toteutti jumppari leikkikoulun kellarin kylmissä ja kolkoissa tiloissa.

– Äiti kertoi, että kun Ylppö leikki lasten kanssa, ei aina tiennyt kuka oli lääkäri, kun hän oli niin pienikokoinen, Lundström nauraa.

– Ylppö tarkkaili aina vieressä, oli lasten tasolla. Hän oli ihana lääkäri.

Siihen aikaan lapsilla, joilla oli vamma, ei ollut koulupakkoa. Tavalliseen kouluun ei järjestetty kuljetuksia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kehitysvammaisille tarkoitettu Solakallion koulu.

– Siellä oli maailman kilteimmät opettajat. Oli turvallista ja kivaa, Lundström muistelee.

Myös koulukyyteihin liittyy mukavia muistoja. Lundströmien mummolla oli aina perjantaisin leivontapäivä. Kun pikkubussi tuli Lundströmien kohdalle, kuski ja aputyttö menivät sisälle kahvittelemaan ja Heidi-sisko korin kanssa taksiin tarjoamaan kyytiläisille pullaa.

Lundströmin halu jatkaa opintoja oli kova. 1970-luvulla hän pääsi haastatteluun sosiaalivirastoon. Kolmen päivän tenttauksen jälkeen Lundström sai lopulta puhtaat paperit, ja pääsi 18-vuotiaana jatkamaan opintoja Ruskeasuon koulussa. Sieltä tie vei Käpylän iltalukioon.

– Opiskelin kotona päivisin, äiti tuli töistä kahden aikaan laittamaan ruokaa niin pääsin illaksi kouluun. Kouluavustaja avusti 3–4 tuntina illassa.

Ylioppilaslakki ei tullut helposti. Mutta myös epäonnistumisista osattiin ottaa ilo irti.

– Reputit tai et, aina oli bileet, Heidi Lundström muistelee.

Ja lopulta vuonna 1987, 35-vuotiaana Lissu Lundström sai painaa ylioppilaslakin päähänsä. Sinnikkyys ja kova työ palkittiin.

Maailma kutsuu taas

Lundströmin elämään on mahtunut vuoden 1987 jälkeen monia muitakin suuria hetkiä.

Hän pääsi vuonna 1989 SJK:n eli suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden yhdistyksen stipendiaatiksi, vuonna 1992 SJK:n kokelasjäseneksi ja vain neljä vuotta myöhemmin kansainvälisen VDMFK:n (Die Vereinigung der Mund- und Fussmalenden künstler in Aller Welt e.V) täysjäseneksi. Lundström pystyy toimimaan täysipäiväisenä taiteilijana yhdistyksen taloudellisen tuen ansiosta.

Lundströmin ammatti on vienyt häntä ympäri maailmaa: Brasiliaan, Portugaliin, Espanjaan, Meksikoon, Itävaltaan ja niin edelleen. Yhteisnäyttelyitä, omia näyttelyitä, juhlavuosinäyttelyitä. Seuraava henkilökohtainen näyttely on suunnitteilla, kunhan sopiva esteetön galleriatila löytyy.

Ja maailmalle tekisi taas mieli. Ennen koronaa Lundström pääsi toteuttamaan haaveensa ja matkusti autolla Heidi-siskon sekä Heidin miehen kanssa Italian Toscanaan. Ensi kesänä olisi taas aika pakata auto ja suunnata etelä-Eurooppaan hakemaan inspiraatiota uusille töille. Värikkäille, tietenkin.

Heidi kuvailee Lissua:

Lissu vaikuttaa aina hirmuisen keveältä ja iloiselta. Mutta hän on aivan äärettömän voimakas ja vahva ihmisenä. Monta kertaa kun itsellä alkaa olla takki tyhjänä, Lissulla on kyky antaa se tuki. Hän on köykäisemmän oloinen kuin mitä luonteeltaan on. Lissu on isosisko. Varmasti ihan tavallinen isosisko.

Lissu kuvailee Heidiä:

Heidi on huolehtivainen, hyvin huolehtivainen. Hän on jämpti, hän huolehtii perheestä, välittää toisista ihmisistä, on hyvä kuuntelija ja hellä. Heidi on hyvin oikeudenmukainen ja auttavainen.

Teksti: Lissu Kiviniemi
Kuvat: Lissu Kiviniemi ja Lissu Lundströmin kotialbumi