Proprioseptiikan eli liikeaistin ongelmat ovat yksi suuri syy esimerkiksi spastisuuden taustalla. Monilla, joilla on cp-vamma, on ongelmia liikeaistissa.
Kääntyykö pääsi rivien mukana kun luet, vaikka niskojen kannalta olisi mukavampaa, jos vain silmät liikkuisivat? Liikuttaako lapsesi koko kättä, kun pitäisi liikuttaa pelkkää rannetta?
Jos vastasit kyllä, se tarkoittaa, ettei sinun tai lapsesi liikeaisti eli proprioseptiikka toimi aivan kuten pitäisi. Proprioseptorit ovat aistinsoluja kehossamme, jotka aistivat kehon liikkeen.
– Monilla, joilla on cp-vamma, on liikeaistin ongelmia. Silloin eriytynyt liike on vaikeaa, kuntoutuksesta vastaava lastenneurologi Helena Mäenpää Uudesta lastensairaalasta selittää.
– Ihmisten aivoissa on olemassa piilevät mallit kaikista liikkeistä, ja ne pitää vain aktivoida. Mutta jos lapselle tulee aivovaurio raskauden aikana, se voi aiheuttaa häiriön siihen, miten liikkeisiin liittyvät käskyt menevät perille, Mäenpää jatkaa.
Mikään ei siis rajoita aivoista lähtevän käskyn voimaa, vaan käsky leviää joka puolelle selkäytimeen ja aiheuttaa sen, että esimerkiksi pelkän sormen sijaan koko käsi liikkuu. Kun käskyillä ei ole jarruja, se johtaa myös lihasjänteyden eli spastisuuden lisääntymiseen. Spastisuus vaikeuttaa liikkeen muodostumista entisestään.
Sähköstimulaatioita ja vibraattoreja
Liikeaistin poikkeavuudet nähdään jo hyvin pienellä lapsella siitä, miten lapsi hallitsee asentoaan. Isompia lapsia voidaan testata esimerkiksi siten, että lapsi saa tehtäväkseen hahmottaa pussista muodon perusteella esineitä, kuten palloja tai leluautoja ilman, että näkee mitä pussissa on.
Tavallisesti liikeaistin kehittymiskausi alkaa noin kuuden kuukauden iässä, jolloin lapsi alkaa liikkumaan itsenäisesti konttaamalla ja saa ympäristöltään jatkuvasti palautetta liikkeistään. Jos lapsi ei liiku itsenäisesti, aivot eivät saa palautetta eikä liikeaisti kehity. Silloin tarvitaan kuntoutusta.
– Pienillä lapsilla käytetään lycravaatteita tukemaan kehonhahmottamisen kehittymistä. Isompien kanssa hermoreittejä vahvistetaan harjoittelulla. Ensin isompia hermoreittejä, sitten pienempiä.
Uudessa lastensairaalassa käytetään muun muassa sähköstimulaatiota ja vibraattoreita.
– Jo väitöskirjatutkimuksessani huomasimme, että sähköstimulaation avulla potilas pystyi oppimaan koukistamaan nilkkaa, jolloin myös tasapaino parani, Helena Mäenpää kertoo.
Nilkan koukistaminen ja riittävä tasapaino ovat oleellisen tärkeitä kävelykyvyn kannalta.
Myös vibraattorin käyttöä on tutkittu alakouluikäisillä lapsilla. Tutkimuksissa huomattiin, että lasten tasapaino parani hyvin nopeasti jo lyhyen vibraattorin päällä seisomisen jälkeen.
– Jos lapsi ei liikuta lihaksiaan, lihassolut menevät jumiin, vähän niin kuin ketsuppi, joka otetaan jääkaapista. Sitäkin täytyy lämmittää ensin, kuten lihaksia, joita vibraattori ”lämmittää”.
Uuden oppimiseen tarvitaan paljon kosketus- ja liikeaistien palautetta. Aina ihan jokaista liikettä ei tarvitse harjoitella erikseen.
– Riippuu lapsesta. Hermoverkoissa on risteyskohtia, ja jos jonkun risteyksen saa toimimaan, se voi näkyä muuallakin taidoissa, Mäenpää kertoo.
Liikeaistia voi ja kannattaa harjoitella aikuisenakin. Se helpottaa myös spastisuutta.
– Liikeaisti vaatii jatkuvaa kalibrointia, säätämistä, Mäenpää muistuttaa.
Liikeaistia kehitetään liikkumalla. Erityisesti Mäenpää kehuu uimista tai allasterapiaa. Myös ratsastus kehittää koko kehon asentotuntoa.
Jos ihminen itse ei pysty tuottamaan liikettä, raajojen ja kehon liikuttaminen jää avustajien ja terapeuttien vastuulle. Mäenpää muistuttaa myös seisomatelineen hyödyistä.
– Nivelet on luotu liikkumaan. Jos niitä ei liikuta, ne jähmettyvät.
Suomessa on tehty laajaa tutkimusta
Suomessa on vuodesta 2016 tutkittu liikeaistia monesta eri näkökulmasta Proprioseptiikka terveillä ja cp-vammaisilla lapsilla ja nuorilla -tutkimusprojektissa. Apulaisprofessori Harri Piitulaisen työryhmän tavoitteena oli selvittää liikeaistin roolia lasten ja nuorten, joilla on cp-vamma, motorisissa ongelmissa sekä suunnitella ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä liikeaistin ongelmien tunnistamiseen kliinisessä työssä. Lisäksi projektissa tutkittiin lasten ja nuorten liikeaistijärjestelmää aivojen ja kehon tasolla.
Piitulaisen työryhmä havaitsi muun muassa, että lasten, joilla on cp-vamma, kävely hidastui tai muuttui epävakaammaksi, kun lapset joutuivat kävellessään samanaikaisesti joko kantamaan tarjottimella mukia tai tekemään sananselitystehtävää. Eli kun joutuu kiinnittämään huomion pois kävelystä, se vaikuttaa kävelyn vakauteen.
Tasapainoa tutkittaessa taas selvisi, että kun tutkittavien piti laittaa silmät kiinni, huojunta kasvoi suhteessa enemmän lapsilla, joilla on cp-vamma, vammattomaan verrokkiryhmään verrattuna. Kun silmät suljetaan, liikeaistin merkitys korostuu.
Aivot osaavat kompensoida
Tutkimusprojekti on ollut menestys. Useiden tieteellisten julkaisujen lisäksi projektista syntynee jopa seitsemän väitöskirjaa. Sen lisäksi projektissa on kehitetty työkaluja kliinisen työn tueksi. Tasapainoa mittaavaa testiä jo hyödynnetään Uuden lastensairaalan liikelaboratoriossa, ja nilkkanivelen aistituntoa mittaava testi otetaan käyttöön tämän syksyn aikana. Menetelmä tarjoaa objektiivisen tavan tunnistaa ja seurata liikeaistin ongelmaa kliinisesti ja siten kohdentaa hoitoa oikeaan suuntaan yksilöllisesti.
– Nilkkanivel on kävelyn sujuvuuden kannalta tärkein nivel. Seuraava askel on lähteä miettimään, mitkä olisivat parhaat liikeaistia tehostavat harjoitteet ja toimenpiteet, Piitulainen toteaa.
Projekti onnistui myös yllättämään tutkijoita.
– Projektissamme oli GMFCS 1-2 -tasolla olevia lapsia, joilla on siis lievä cp-vamma. Oletin, että aivokuvia täytyy katsoa hyvin tarkasti, jotta nähdään missä vaurio on. Mutta maallikkona, ilman, että olin tottunut katsomaan aivokuvia, pystyin heti näkemään aivojen vaurioita. Yllätyin, kuinka hyvin lapset toimivat ja pystyivät pääsemään yli siitä selkeästä vauriosta, joka aivoihin oli syntynyt sikiöaikana. Tuntui, että aivot on siisti juttu, väitöskirjatutkija ja erikoistuva sairaalafyysikko Julia Jaatela kertaa. Hän tutki projektissa menetelmiä, joilla pystytään tunnistamaan ja mallintamaan liikeaistiin liittyviä aivoratoja.
– Ja toisaalta tutkittavien joukossa oli sellaisia, joiden aivokuvista ei näkynyt omaan silmään mitään, ja joiden oireet olivat vaikeammat kuin lapsella, jolla oli selkeästi näkyvä vaurio. Tämä on sellainen asia, joka on ajanut eteenpäin. Kuinka vähän me vielä tiedämmekään, Jaatela jatkaa.
Teksti ja kuvat: Lissu Kiviniemi
