Jokainen tarvitsee yhteyden luontoon

”Luonto rauhoittaa, lievittää stressiä ja ilahduttaa mieltä. Sitä paremmin voit, mitä enemmän olet luonnossa”, muistuttaa dosentti Erja Rappe.

Tutkija Erja Rappe halaa tummaa shetlanninponia ulkona. Taustalla puinen rakennus.
Eläimet ovat osa luontoa. Erja Rappe kertoo, että silloin, kun eläintä ei pelkää, ne lievittävät ihmisen stressiä. – Erityisesti hoivaamisesta saa positiivisia endorfiinivaikutuksia. Työtoiminnassa ne tuottavat rutiineja sekä hoitajalleen tarpeellisuuden tunteen. On myös ajateltu, että esimerkiksi hevonen ymmärtäisi tunnetasolla ihmistä paremmin kuin toinen ihminen. Shetlanninponi Sankku viettää eläkepäiviään Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen takapihalla. Rappe iloitsee, että näin se voi ilahduttaa palvelukeskuksen asiakkaita joka päivä.

Dosentti Erja Rappe on tutkinut viherympäristön ja puutarhanhoidon hyvinvointivaikutuksia melkein 25 vuotta. Hänellä on meille kaikille selkeä viesti: ihmisten pitää mennä ulos.

– Aina kun pääsemme ulos, olemme fyysisesti paljon aktiivisempia. Luonto aktivoi toimintaan. Ihmiset, joilla on pääsy luontoon, jotka asuvat viheralueiden lähellä tai jotka esimerkiksi harrastavat siirtolapuutarhatoimintaa, saavuttavat liikuntasuositukset paremmin. He sairastavat vähemmän ja heillä on pidempi eliniän odote, Rappe kertoo.

Turvalliselta tuntuvassa luontoympäristössä sekä fysiologinen että psykologinen stressi lievittyvät. Kun ihminen rauhoittuu, mieliala muuttuu iloisemmaksi ja ahdistus helpottaa. Aggressiivinen käytös ja käytöshäiriöt lievittyvät. Kun ihmiset ovat rauhallisempia, he pystyvät käsittelemään ympäristön tietoa paremmin ja ovat ystävällisempiä toisilleen.

– Ulkona kaikenlaiset ihmiset kestävät toisiaan paremmin, Rappe toteaa.

– On tehty tutkimuksia, jotka osoittavat, että mitä vihreämpi ympäristö, sitä enemmän ihmisillä on sosiaalisia suhteita ja niiden laatu on parempi. Mitä vihreämpi ympäristö, sitä vähemmän kotiväkivaltaa, sitä vähemmän ylivilkkauden oireita ja sitä parempi oppimismenestys.

Aisteille juuri sopivia virikkeitä

Aistimme tarvitsevat oikeanlaisia virikkeitä, ja luonto osaa antaa niitä juuri oikeassa suhteessa.

– Luonto on sellainen, ettei se yleensä yli- tai alikuormita aisteja. Sisällä aistivirikkeet, silloin kun niitä on, ovat yleensä aika yksipuolisia. Käytösongelmat ovat sisällä voimakkaampia kuin ulkona.

Nyky-yhteiskuntamme perustuu siihen, että osaamme paljon ja opimme jatkuvasti uusia asioita. Se kuormittaa ihmismieltä valtavasti. Luonnossa on lupa vain heittäytyä aistiemme varaan.

– Ulkona oleminen ruokkii ajattelua ja luovuutta. Tiedolliset toiminnat ja tarkkaavaisuus elpyvät, Rappe toteaa. 

Lievittää hiljaista tulehdusta

Luonnon terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia mekanismeja on erilaisia, ja tutkittavaa riittää yhä paljon. Viime vuosina on tutkittu paljon ihmisen immuunivastetta.

– Ihmisellä on kahdenlaista vastustuskykyä: tauteja sairastamalla hankittua sekä luontaista vastustuskykyä, joka alkaa kehittyä jo kohdussa. Luontaista vastustuskykyä pitäisi ylläpitää olemalla erityisesti lapsuudessa kosketuksissa hyviin mikrobeihin. Luonnon mikrobeista lähes sata prosenttia on hyviä, Erja Rappe muistuttaa.

– On huomattu, että kun immuunijärjestelmän kautta altistuu luonnon monimuotoisille mikrobeille, se lievittää elimistön hiljaista tulehdusta.

Nykyihmisten liikkumaton elämäntapa tuottaa elimistöön hiljaista tulehdusta. Tulehdus lyhentää kromosomien päässä olevia telomeerejä, jotka kertovat solun iästä. Kun telomeerit ovat kuluneet loppuun, solu ei voi enää jakaantua ja se kuolee.

Liikunnan on jo aiemmin osoitettu hidastavan telomeerien kulumista, mutta tutkimukset vihjaavat, että luonto saattaisi olla toinen telomeerien kulumista hidastava tekijä.

– On viitteitä, että monet nykyajan kansansairauksista kuten autoimmuunisairaudet, astmat, diabetekset, sydän- ja verisuonisairaudet, jopa Alzheimerin tauti, ovat jotenkin kytköksissä hiljaiseen tulehdukseen. On havaittu, että tulehdusvälittäjäaineet vähenevät silloin, kun ollaan esimerkiksi kasvien kanssa tekemisissä, Rappe kertoo.

Onnellisuusbakteerin mysteeri

Myös suolistomikrobien yhteyttä mielen hyvinvointiin on tutkittu viime aikoina. Vielä sitä ei ole osattu kovin hyvin selittää.

– Voi siko se olla sitten joku mullasta erittyvä onnellisuusbakteeri, jota hengitämme ja saamme iholle, jolla on masennuslääkkeen kaltaisia vaikutuksia? Vai liittyykö se kasveista haihtuviin orgaanisiin, antimikrobisiin aineisiin eli fytonsideihin, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmämme kautta? Tapasin viime kesänä korealaisen professorin, joka tutkii metsässä hengitettävän 20 fytonsidikoktailin mielialavaikutuksia. Yritin tiukata häneltä, mikä se mekanismi on, mutta hän ei vielä osannut selittää sitä niin että olisin ymmärtänyt, Rappe hymyilee.

Rappe myöntää, että luontoon liittyy vielä paljon asioita, joita ei osata vielä täysin selittää.

– Nyt voi kuitenkin jo sanoa, että ihminen tarvitsee luontoyhteyden ja kosketuksen luontoon voidakseen hyvin ja elääkseen terveesti.

”Tällaistakin voi tutkia”

Erja Rappe on dosentti Helsingin Yliopistolla erikoisalanaan puutarhanhoidon ja viherympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Hän on Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori ja työskentelee vanhempana tutkijana Ikäinstituutissa.

Rappe on kauppapuutarhureiden lapsi, puutarhatieteilijä ja vetänyt itsekin kauppapuutarhaa 17 vuoden ajan. Hänen lempikasvinsa ovat peruna ja tomaatit.

Rappe päätyi tutkimaan ympäristön hyvinvointivaikutuksia sattumien seurauksena jo 1990-luvulla.

Vastavalmistunut puutarhatieteilijä huomasi mielenkiintoisen ilmiön työskennellessään vanhempiensa kauppapuutarhalla.

– Ihmettelin, kun vanhat ihmiset ostivat vähillä rahoillaan vihannesten taimia ja kasvattivat niitä itse. Vihanneksiahan olisi saanut paljon halvemmalla kaupasta.

Samaan aikaan Rappe luki sattumalta rationaalisen valinnan teoriasta.

– Oivalsin, että ihmisellä on aina joku syy, miksi hän tekee asioita.

Ja pikkuhiljaa syy taimien ostamisen takaa alkoi selvetä. Rappe törmäsi Puutarha-lehdessä ilmoitukseen yhdysvaltalaisen puutarhaterapian uranuurtajan Diane Relfin seminaarista, jonka aiheena oli puisto, puutarha ja ihmisen mieliala.

– Ajattelin, että se kuulostaa niin hölmöltä, että menen kuuntelemaan. Hämmennyin että tällaistakin voidaan tutkia ja päätin että tämä on se aihe, mistä olen kiinnostunut. Se vei mukanaan. 

Mitä haastavampi elämäntilanne,
sitä suurempi merkitys luonnolla on

Dosentti Erja Rappe muistuttaa, että luonnon rauhoittavat, stressiä lievittävät ja mieltä ilahduttavat ominaisuudet ovat erityisen merkittävät haavoittuvilla ryhmillä. Rajoitetussa ympäristössä kuten laitoksessa tai hoivakodissa asuvalle luonto tuo merkityksellisyyttä ja tarkoituksellisuutta.

– Luonnon kautta elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Mitä rajoitetumpi ympäristö on, sitä suurempi ympäristön merkitys aina on. Rajoitetussa ympäristössä eläessä ympäristön laadun on oltava hyvä. Ja minun näkemykseni mukaan hyvään ympäristöön kuuluu luonto tavalla tai toisella, ja tutkimus puhuu sen puolesta.

– Varsinkin niille ihmisille, joille luontoon pääsy ei ole helppoa, se pitäisi järjestää tavalla tai toisella – tietenkin ihmisten tarpeet ja toiveet huomioiden. Jos pelkää hevosta, niin ei silloin kannata ottaa hevosta terapiaeläimeksi.

Terapiaeläimiä tai muutakaan ihmeellistä tai kallista ei kuitenkaan tarvita. Tavallisilla, pienillä asioilla on valtavan suuri merkitys.

– Mennään ulos. Jos pystytään liikkumaan, niin mennään vähän kauemmas. Ollaan ja katsellaan.

Luonto osana hoitotyötä

Rappe aloitti vanhusten ja vammaisten kanssa työskentelevän hoitohenkilökunnan kouluttamisen lähes 20 vuotta sitten. Silloin hoitajien oli vaikea ymmärtää, että asiakkaiden kanssa ulkoilu olisi oikeaa työtä.

– Ihan välttämättä sitä ei vieläkään joka paikassa mielletä ammatilliseksi hoitotyöksi. Mutta juuri yhdessä oleminen, tomaattien kylväminen tai ponin hoitaminen on sitä merkityksellistä elämistä, joka tuottaa tarkoituksellisuutta elämään.

Onneksi monessa paikassa tämä on ymmärretty. Luonnon ottaminen osaksi arkea on saanut aikaan monenlaisia positiivisia muutoksia.

– Hoitajat ovat kertoneet, että ihmiset ovat aktivoituneet, saattaneet muodostaa uusia ystävyyssuhteita. Mutta ennen kaikkea asukkaiden omanarvontunto on noussut, kun he ovat pystyneet vaikuttamaan ympäristöönsä vaikkakin sitten tuettuina.

Luontoa voi tuoda sisällekin

Hoivatyössä pitäisi Rappen mukaan mennä asiakkaiden kanssa ulos aina kuin se on mahdollista. Aktiviteettejä voi siirtää pihalle, ja mikäli mahdollista, lähteä retkeilemään lähiympäristöön tai vähän kauemmaksikin.

– Luontomakkararetket, onkiretket, eihän niitä voi kukaan vastustaa. Usein se on vain siitä kiinni, ettei ole tullut tavaksi tehdä niin.

Jos ulos on vaikea lähteä, luontoa voi tuoda sisällekin; poimia vaikka luonnonkukkia työmatkan varrelta asukkaita ilahduttamaan.

– Ikkunoita kannattaa myös avata aina sen verran kuin on mahdollista niin, että linnunlaulu ja luonnon tuoksut tulevat sisälle.

Huonekasveista ja niiden hoitamisestakin saa iloa. Kasvit ovat edullisia, ja niitä on helppo tuoda tilaan kuin tilaan.

– Oma huonekasvi voi olla todella rakas. Viherkasvien kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkkana kuin eläinten kanssa. Eläimen satuttaminen on vähän isompi juttu kuin viherkasvin paiskaaminen lattiaan. Ja sellainen ajatus, että ei hankita kasveja, kun niitä revitään ja rikotaan, kannattaa unohtaa. Jos on tarve rikkoa jotain ja se joku sattuu olemaan kasvi, niin eihän siinä nyt kovin isoa vahinkoa tule.

Huonekasvit ovat myös turvallisia. Ainoastaan yksi yleisistä viherkasveistamme eli oleanteri on tappavan myrkyllinen.

Rappe on tosin käynyt myös paikassa, jossa myrkyllisyyttä ei vältelty, päinvastoin.

Manchesterissa eräässä kehitysvammaisten nuorten päivätoimintakeskuksessa oli terapiapuutarha ja eläimiä sekä sisällä että ulkona: liskoja, käärmeitä – myrkyllisiäkin. Niitä oli siksi, että ne olivat asiakkaiden mielestä todella cool.

Teksti ja kuva:
Lissu Kiviniemi