Julkaistu 22.4.2025
60-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi Suomen CP-liitto ry järjestää kirjoituskilpailun, jonka aiheena on ”Minulla on unelma”. Kilpailuun voivat osallistua kaikki toimintapiiriimme kuuluvat ihmiset, joilla on vamma.
Kirjoituksen tyylilaji on vapaa: voit kirjoittaa runon, esseen, pakinan – mikä ikinä itseäsi innostaa. Kirjoituksen pituus saa olla enintään 10 000 merkkiä (noin neljä sivua kirjasinkoolla 12), ja sen tulee käsitellä teemaa ”Minulla on unelma”.
Lähetä kirjoituksesi otsikolla ”Kirjoituskilpailu” sähköpostitse osoitteeseen toimitus@cp-liitto.fi viimeistään 15.9.2025. Voittajan teksti julkaistaan CP-lehdessä ja esitetään ääneen cp-seminaarissa Helsingissä 3.12.2025. Voittaja palkitaan myös lahjakortilla.
Kirjoituskilpailun tuomariksi on lupautunut Suvi Ahola, joka on tehnyt pitkän uran toimittajana, kirjallisuuskriitikkona ja kirjailijana. Ahola on kirjoittanut muun muassa kirjan Iljan äidiksi (WSOY 1999), joka avaa hänen kokemuksiaan Pietarista Suomeen adoptoimansa Ilja-pojan äitinä.
Ilja saapui 4-vuotiaana perheeseesi pitkäperjantaina vuonna 1997, 28 vuotta sitten. Suvi Ahola, mitä sanoisit itsellesi, jos voisit palata vuoteen 1997?
– En varmaan sanoisi mitään, sillä en haluaisi sen enempää järkyttää itseäni kuin antaa ymmärtää, että kaikki tulee olemaan helppoa. Cp-vammaisen lapsen adoptoiminen oli kokemus, johon olin kuvitellut jotenkin valmistautuneeni, kun perheessä oli biologisia lapsia jo kaksi. Mutta eihän siihen, niin kuin ei adoptioon ylipäätään, voi valmistautua. Olen nyt vähän samanlaisessa tilanteessa, kun olen 97-vuotiaan äitini omaishoitaja: jokainen päivä tuo eteen yllätyksiä ja odottamattomia tilanteita.
– No, ehkä kuitenkin sanoisin, että edessä on hurja, jännittävä ja monella tavalla kasvattava matka. Minusta tuli sen myötä kirjailija, perheestämme tiivis ja Iljasta hauska ja sosiaalinen ihminen.
Olet kirjoittanut omaelämäkerrallisen proosan lisäksi niin esseitä, runoja, keittokirjoja kuin viimeisimpänä tunnettujen naiskirjailijoiden kirjallisuusantologioita. Miten omasta elämästä kirjoittaminen eroaa fiktiivisestä tai muiden ihmisten elämästä kirjoittamisesta?
– Hassua kyllä, se ei eroa niistä kovin paljon. Omasta elämästä kirjoittaessaankin luo aina tarinaa, tekee valintoja ja muokkaa tapahtumia muistinsa ja oman ymmärryksensä mukaan. Dokumentista ei ole koskaan kysymys. Ja toki muidenkin elämästä kirjoittaessa tulkitsee niitä aina omalla tavallaan.
Millaisia vinkkejä haluaisit antaa kirjoituskilpailuun osallistuville?
– Kirjoita itseäsi lähellä olevista asioista, ole rohkeasti henkilökohtainen, havainnollinen ja konkreettinen. Tämä pätee niin runoon kuin esseeseen tai poliittiseen kiistakirjoitukseen.
Miten tullaan hyväksi kirjoittajaksi?
– Mitään ei opi harjoittelematta. Kirjoittamisessa parasta harjoittelua on lukeminen, toiseksi parasta se, että kirjoittaa jatkuvasti: päiväkirjaa, kirjeitä, tarinoita, runoja, mitä tahansa. Sillä tavoin pääsee perille siitä, mitä ajattelee, ja oppii ilmaisemaan sen sanallisesti.
Terveisesi CP-lehden lukijoille?
– Vaikka maailmantilanne ja arvot tuntuvat kovenevan, pitäkää kiinni oikeuksistanne ja taistelkaa tasa-arvoisemman elämän puolesta.
Teksti: Lissu Kiviniemi
