Tekstin koko:

Pienennä Suurenna
Suomen CP-Liitto

TIETEELLINEN TUTKIMUS

Tälle sivulle on koottu CP-vammoihin ja vammaisuuteen yleensä liittyviä kotimaisia väitös- ja lisensiaattitutkimuksia, muita tutkimuksia ja tieteellisiä artikkeleita, jotka ovat saatavilla kokonaan tai osittain sähköisessä muodossa.


Katso myös pro gradut ja AMK-lopputyöt »



VÄITÖSTUTKIMUKSET


Niemi, Anna-Maija (2015): Erityisiä koulupolkuja? Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden laitos.

Mietola, Reetta (2014): Hankala erityisuus: Etnografinen tutkimus erityisopetuksen käytännöistä ja erityisyyden muotoutumisesta yläkoulun arjessa. Helsingin yliopisto. Käsite ”erityisen tuen tarpeessa oleva oppilas” on vakiintunut suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja –politiikkaan. Käsitteellä on haettu uutta, ei-leimaavaa tapaa puhua erityisoppilaista. Kasvatustieteen maisteri Reetta Mietola on tutkinut väitöskirjassaan erityisyyden määrittymistä koulun arjen käytännöissä, jossa ese on edelleen negatiivisesti latautunut käsite.


Leppälä, Heli (2014): Vammaisuus hyvinvointivaltiossa. Invalideiksi, vajaamielisiksi tai kehitysvammaisiksi määriteltyjen kansalaisasema suomalaisessa vammaispolitiikassa 1940-luvun taitteesta vuoteen 1987. Turun yliopisto.


Lähteenmäki, Susanna (2013): Miten elämä kantaa – Narratiivinen tutkimus puhevammaisten CP-nuorten elämäntarinoista. Lapin yliopisto. Susanna Lähteenmäen kasvatustieteen väitöstutkimuksen aineistona olivat kolmen CP-nuoren haastattelut vuodelta 2010 ja heidän kouluaikoinaan vuosina 1997–1998 kirjoittamat sadut. Lisäksi Lähteenmäki analysoi nuorten Facebookiin kirjoittamia kommentteja ja sähköpostikirjeitä.


Jeglinsky, Ira (2012): Family-centredness in services and rehabilitation planning for children and youth with cerebral palsy in Finland (“Perhelähtöisten palveluiden ja kuntoutuksen suunnittelu CP-vammaisille lapsille ja nuorille Suomessa”). Karoliininen instituutti, Tukholma. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää CP-vammaisten lasten ja nuorten perhekeskeisen kuntoutuksen suunnittelua ja toteuttamista Suomessa. Tutkimusta varten on haastateltu lastenneurologisten osastojen moniammatillisten kuntoutustiimien jäseniä, fysioterapeutteja sekä CP-vammaisten lasten ja nuorten vanhempia.


Saari, Aija (2011): Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa - tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta. Jyväskylän yliopisto. Aija Saari tutki liikuntapedagogiikan väitöstutkimuksessaan vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten osallistumista liikunnallisen iltapäivätoiminnan hankkeissa vuosina 2004–2007. 

Kantomaa, Marko (2010): The role of physical activity on emotional and behavioural problems, self-rated health and educational attainment among adolescents (“Liikunnan vaikutus nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen”). Oulun yliopisto. 

Silja Pirilä (2006): Children with functional motor limitations. A three-level approach (“Liikuntavammaiset lapset. Kolmitasoinen lähestymistapa”). Tampereen yliopisto, psykologian laitos.



LISENSIAATTITUTKIMUKSET

Isoniemi, Irma (2013): Mistä apua arkeen? Tutkimus vaikeavammaisten arjen voimavaroista. Tampereen yliopisto. Sosiaalityön lisensiaattitutkimusta varten on haastateltu kahden itäsuomalaisen kunnan alueella asuvia vammaispalvelulain mukaisia etuuksia saavia vaikeavammaisia henkilöä.


Nikula, Merja (2012): CP-vammaisuus ja oppiminen: neljä tapaustutkimusta alkuopetusvaiheesta. Tampereen yliopisto. Psykologian lisensiaatintyössä tarkasteltiin tapausesimerkein neljän CP-vammaisen lapsen neuropsykologista suoriutumista esikouluvuoden keväällä sekä heidän lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitojen kehitystä toisen luokan loppuun mennessä.


Lainio, Raila (2007): Bliss-symbolien oppiminen tietokoneavusteisena : kuntoutuskokeilu CP-vammaisilla lapsilla. Oulun yliopisto. Logopedian lisensiaattityössä verrattiin fast mapping (FM) -opetustapaa kuntoutuksessa yleisemmin käytettävään pariassosiaatio (PA) -opetustapaan. Tulokset osoittivat, että FM-opetustapa oli ajankäytöllisesti huomattavasti tehokkaampi.


MUITA TUTKIMUKSIA JA TIETEELLISIÄ ARTIKKELEITA


Autti-Rämö Ilona, Faurie Maija ja Sakslin Maija (2011): Vaikeavammaisten kuntoutuksen järjestämisvelvollisuus Suomessa. Aihetta lainsäädännön muutoksiin?. Kelan tutkimusosasto, sosiaaliturvan selosteita 79.

Ahponen, Helena (2008): Vaikeavammaisen nuoren aikuistuminen. Yksilöllinen ja erilainen elämänkulku. Kelan tutkimusosasto, sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia 94. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän vaikeavammaisen nuoren haastattelut kahdeksan vuoden ajalta. Tulokset osoittavat, että vaikeavammaisuus vaikuttaa vaihtelevasti nuorten mahdollisuuksiin ja tulevaisuudensuunnitelmiin.